Seinä umpeen

Hyvä tuuletus ei ollut kuitenkaan niin hyvä, että olisimme halunneet säilyttää sen pysyvästi. Oli siis saatava seinä umpeen ennen talvea. Ensin tietysti piti tehdä runko valmiiksi.

Sitten oli vuorossa paperointi.

Varastossa oli jonkin verran lautaa jäljellä, joilla pääsi työn alkuun. Nämä laudat ovat ihan hivenen erilaisia verrattuna alkuperäiseen laudoitukseen, mutta samanlaisia kuin tässä olleet laudat, jotka olivat myöhempää perua. 

Tuli taas ehtoo, mutta nyt oli jo huomattavasti vähemmän tuulta talossa, vaikka suurin osa puuttuvaa seinää oli vain paperoitu.

Sisältä näki vielä vähän ulos tuosta sisänurkasta. 

Lopulta seinä oli laudoitettu nurkkaan asti. Jossain vaiheessa pitää korjata myös tuo kuisti, jonka laudoissa on myös lahoa. Mutta nyt ei ole sen aika.

Maalauskaan ei ole vielä ajankohtainen, vaikka tuo nurkka näyttää nyt hassulta muuhun seinään verrattuna. Ehkäpä ensi kesänä seinä saa yhtenäisen värin.

Olisi tietysti hienoa, että vessassa olisi ikkuna, mutta tuo nurkka on niin tiivis, ettei siihen oikein saisi minkäänlaista tyyliin sopivaa ikkunaa. Eikä siinä ole ennenkään ollut.

Seuraavaksi onkin aika laittaa uudet putket viemärille. Tuuletusputki on vedettävä yläpuolella olevan vinttikomeron läpi katolle. Pientä askaretta siis riittää vielä tämänkin pienen, mutta tärkeän huoneen kanssa. 

Hyvä tuuletus!

Kuistin vasemmalla puolella alkoi tapahtua kummia sen jälkeen, kun vessan lattia oli pohjia myöden tyhjennetty ja rautaviemäri poistettu.

Lahot seinälaudat piti poistaa koko vessan alueelta ylös asti. 

Molemmin puolin pystytuet olivat lahonneet, joten nekin on uusittava ainakin osittain.

Meillä oli varsin avarat tunnelmat, kun koko vessan ulkoseinä puuttui. Vaihtuipa ainakin ilma hyvin, kun tuuletusaukko oli noin mahtavan kokoinen.

Iltahämärissä oli jo vähän uuttakin tullut vanhan tilalle. Teemme vessan seinän samalla tavalla kuin ennen remonttia, mutta vaihdamme purueristeen selluvillaan. Mutta iltasella ei ollut vielä mitään selluvilloja näkyvissä, vaan kävimme nukkumaan seinän ollessa auki. Illalla vielä pyysin Isäntää käymään sammuttamassa työvalon, ettei avoin seinä houkuttelisi ketään katsomaan lähempää. Oli oikein raikasta nukkua makuukamarissa, joka on tuossa vessan vieressä.

Kanaa ruukussa ja muita eläimellistä juttuja

Piilopesiä etsiskellessä on tullut vastaan mitä ihmeellisempiä yrityksiä. Tämä paikka on aivan näkyvillä, mutta kana yrittää hienosti piiloutua katseilta, ettei huomattaisi. Ja oli tuonne jo ehtinyt tulla muniakin. Mutta emme hyväksyneet tätä yritystä. Olisi pienille tipuille liian vaarallinen syntymäpaikka. Kaiken lisäksi öisin pihassa kulkeva kettu saattaisi hyvinkin löytää tuon kätkön.

Yhtenä iltana Vihtoria ei näkynyt pihapiirissä lammaslenkillä. Kun vihdoin menin sisälle, katsoin makuukamarin ikkunasta ja näin jotain kauheaa. Ensin luulin sitä kepiksi, mutta katseen tarkentaminen paljasti, että kyseessä oli käärme. Juoksin kiireellä tapahtumapaikalle, mutta tilanne oli jo ohi. Toinen eläimistä oli voittanut. Meidän onneksemme se oli Vihtori, joka leppeän ulkokuorensa alla pitää hurjaa luontoaan välillä aktivoituneena. Kyllä se on sisukas!

Lampaatkin näyttävät leppoisilta, mutta niilläkin on välillä hepulihetkensä. Ovelin näistä on Hilda, joka onnistuu torjunnasta huolimatta ryntäämään päärynäpuun luo ja haukkaamaan mahdollisimman monta päärynää suuhunsa. Kun juoksen sen perässä, se kiertää päärynäpuuta ja saa haukattua joka puolelta monta suullista. Siinä vaiheessa Manta ja Hellu huomaavat tilaisuutensa koittaneen ja hekin saavat osansa herkullisista hedelmistä.

Tämän kerran ovelin eläin oli tämä kana, joka jossain piilossa onnistui hautomaan 11 tipua. Toistaiseksi nämä asuvat isossa marsuhäkissä, kunnes saamme rakennettua kanalaan lastentarhan. Mutta ovat nämä pienet tipuset valtavan suloisia!