Kukkaistutuksia

Kauniin ja aurinkoisen sään kunniaksi päätin istuttaa jo kesäkukat ruukkuihin. Toivottavasti kovin kylmiä ilmoja ei enää tule, etteivät kukat palellu.

Laitoin kaikki 25 orvokkia, 10 pelargoniaa, kolme isoa ruusua, neljä pikkuruusua, kaksi tuoksupielusta ja neljä murattia purkkeihin.

Alkumatkasta minulla oli seurana Vihtori, joka halusi nähdä jokaisen purkin, jonka laitoin. Sulevi köllötteli auringossa nukahtamaisillaan myyränkolon vieressä.

Kututkin olivat pihalla, mutta niille annoin kovan ukaasin, että näitä kukkiahan ei sitten syödä. Varmuudeksi vein ne takaisin tarhaan, kutut nimittäin.

Hetken päästä huomasin jonkun tarkkailevan puuhiani matkan päästä.

Napoleon oli päässyt karkuun ja seuraili touhujani ja kulki perässäni.

Viimeistä pataa täyttäessäni Vihtori tuli taas katsomaan, joko työ olisi kohta tehty.

Kun kävin pesemässä käteni ja jalkani, kurkistin myös makuukamariin, jossa oli aika kiva näky vastassa. Kovasti kärsinyt kliivia oli oikein hienossa kukoistuksessa.

Ja minä lähdin tyytyväisenä töihin puhtain jaloin ja käsin.

Uusia alkuja

Pressun ja oven välissä olleelle hautojalle riitti yksi kuoriutunut tipu. Nyt tipuja on yhteensä kymmenen.

Aiemmin kuoriutuneet näyttävätkin jo isoilta tähän uuteen tipuun verrattuina.

Kasvihuoneen viiniköynnöksissä on jo mukavat alut. Tänä vuonna näyttäisi tulevan ihan mukavasti rypäleitä, kunhan pölytys onnistuu. 

Viime syksynä istutetussa syreeniaidassa on kaikissa taimissa hyvät alut.

Aittapihalla on raivauksen jälkeen tullut valtavasti ihan uusia valkovuokkoja.

Uudet alut ovat mukava asia, ainakin puutarhassa. :)

Kasvihankintoja

Nyt, kun kesä jo kolkuttelee ovella, on ollut mukava hankkia uusia kasveja puutarhaan. Ostin valkoisen ja vaaleanpunaisen sammalleimun peittämään paviljonkitasanteen kiviaitaa. Kuvassa ne ovat vielä purkeissaan koeistutuksessa, mutta noille paikkeille ne ovat tulossa.

Kaivoin viikonloppuna mökiltä kolme kotkansiipeä. Nämä käyvät hyvin tulevaan varjopenkkiin.

Lampeen on hankittu jo kasveja. Niitä ei ole kovin paljon, sillä vesikasvien hinnat ovat todella korkeita. Aion hakea muutaman rentukan vielä peltolammelta.

Koivurinteeltä Isäntä sai kaivaa hopeatäpläimikkää. Kerroin vain paikan ja Isäntä kouraisi lapiolla. Onnistui siis oikein hyvin, sillä juuri oikeaa kasvia osui mukaan.

Raision kukkatalosta ostin orvokit edullisesti. Siellä oli myös rodoja muutamalla eurolla, joten päätin kokeilla, pärjäävätkö belgialaiset kasvit meillä. Rodot ajattelin istuttaa aittapihalle. Kukkatalosta ostan aina miniruusuja, sillä ne vaan ovat niin söpöjä. Tosin kesän aikana ne ehtivät kasvaa isommiksi. Ostin myös yhden kärhön.

Ruusuja ostan aina, kun hinta on sopiva. Ne ovat ihan kivoja ruukuissa ja talveksi ne voi kaivaa maahan. Joskus ne jopa talvehtivatkin ihan kivasti. Murattiakin olen ostanut muutaman taimen.

Ystäväni vinkkasi, että Tokmannilla oli jouluruusuja ja pelargonioita edullisesti. Niinpä ostin viisi jouluruusua ja 10 pelargoniaa ja maksoin yhteensä 20 euroa. Jouluruusut menevät varjopenkkiin ja pelargoniat ruukkuihin. Ne eivät näköjään osuneet mihinkään kuvaan, mutta eivät ne kovin kuvauksellisia olleetkaan. Hieman reppanan näköisiä olivat, mutta varmasti tässä heti alkukesästä jo vahvistuvat. 

Hankinta on aina se helpoin osuus. Nyt pitäisi alkaa kaivella kuoppia vähän sinne ja tänne, että nämä kaikki pääsevät paikoilleen kasvamaan.

Ja lisää kiviä

Taas on kuljetettu kiviä kasvihuoneelle. Suurin kivi olikin todella suuri, mutta siitä tulee kiva kivi istuskella altaan reunalla uittamassa varpaita.

Kiven kanssa sai jo hieman äheltääkin, mutta saimme kiven lopulta paikkaansa.

Sopivien tukikivien kanssa iso laattakivi asettui ihan kauniisti ja tukevasti paikoilleen.

Aloin jo sommitella nurkkaan pientä putousta, mutta projekti on vielä kesken. On vaikea löytää sopivat kivet sopivaan kulmaan keskenään, että veden saa virtaamaan kiveltä toiselle.

Kivet pitää vielä pestä kunnolla, tyhjentää allas ja putsata se, jotta pohjalle ei jää liikaa kivistä irronnutta maaperää. Pikkukiviä, soraa ja hiekkaa pitää myös ripotella vielä melkoisia määriä. Sitten voikin jo istuttaa kasvitkin paikoilleen.

Pesäero

Eilinen tipujentuoja yritti viedä tipujaan pihalle, mutta ajattelimme, ettei niin sovi tehdä vielä toukokuussa. Niinpä pyydystimme tiput ja kuljetimme ne entiseen kuttulaan. Kana seurasi pörhistellen perässä ja motkotti vielä pitkään meille lastensa sieppaamisesta. Nyt perheellä on paikka nuoriso-osastolla, joksi nimitimme tämän entisen kuttulan puolen.

Nuoriso-osastolla majailevat myös nuorisojengiläiset, johon kuuluvat Napoleon, Musti, Tipla ja Veikka. Kolme ensimmäistä ovat jo täysikasvuisia, mutta yhdessä kasvaneina viettävät vielä aikaa keskenään. Nämä kukotkin tulevat toimeen keskenään, mutta pysyvät pois Leifin lähettyviltä. Pikku-Veikka on näistä pienin ja viettää paljon aikaa yksinään, sillä sillä ei ole ikätovereita kaveriksi.

Leif on vaimoineen kanalan puolella. Kyllähän ne paljon kulkevat puolin ja toisin kylässä, mutta nyt kanala on erillään kuttulasta. Kutut saavat olla kyyhkylässä, jotta tiput voivat täällä kasvaa rauhassa.

Kaksi rouvaa on vielä piilossa. Toinen on nuoriso-osaston oven ja pressun välissä ja tämä on päättänyt pysyä munineen eteistilassa olevassa lämminvesivaraajan seinässä. Kolo on metrin verran lattiasta, joten tipujen kuoriuduttua joutuu vähän seuraamaan, etteivät pienet putoa.

Keltainen toukokuu

Toukotiput kuoriutuivat. Näitä on yhteensä yhdeksän, vaikka kuvaan sain vain kuusi. Emo opettaa kovasti pienille, mitä voi syödä. Ainakin vesiheinä maistui emolle.

Keltaista on tipujen lisäksi paviljonkitasanteen narsissipenkissä.

Kiurunkannuksia on kaikkialla. Ensimmäiset ovat jo kukassa. Meillä on vain näitä keltaisia, haluaisin myös niitä sinisävyisiä.

Kasvihuoneessa ovat jo voikukatkin kukassa. Mitähän näistä kukista voisi kehitellä?

Leveämpi väylä

Puutarhapuolen porteilta lähtevät väylät ovat muuten oikein hyviä, mutta tämä yksi, tieltä kasvihuoneelle vievä, on liian kapea. Muutenkin koko alue on menossa uusiksi, sillä tässä kasvaa sekaisin nokkosta, pujoa, lipstikkaa ja muita kasveja. 

Ensimmäiseksi poistimme kattotiilet ja muovit. Kattotiilet olivat lähes vaakatasossa ja aivan liikaa väylällä. Moni niistä olikin jo rikki.

Minä kanttasin linjaa ja Isäntä lapioi. Alareunasta näkee, paljonko kantattavaa ja lapioitavaa oli.

Väylästä piti saada sellainen, että Isäntä pääsee mönkijällä kulkemaan sotkematta istutuksia. 

Kottikärryihin kertyi melkoisesti hyvää multaa, jolle heti keksin montakin kohdetta. Suuri osa kuitenkin jää tähän istutusalueelle.

Reuna jäi vielä hieman epätasaiseksi, mutta tilanne varmaan korjaantuu, kunhan saamme kantattua reunan kivillä. Niitä kiviähän täältä löytyy, joten on luonteva (luannikas täkäläisittäin) valinta tehdä tähän kivireunus.

Sitten onkin edessä enää pahin, koko penkin perkaaminen ja uudelleen istuttaminen. Muita suurempia istutusalueita en otakaan tänä keväänä työn alle. Tässä rinteessä on ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.