Kun pihassa alkoi näkyä valtavan kokoisia kanankakkoja, arvasimme, että jossain on piilopesä. Yhtenä päivänä emo oli tullut esille neljän pienen tipun kanssa. Pesä oli ollut lampolassa, joka on ihan hyvä paikka hautoa munia kylminä syysöinä. Isäntä oli vain huomannut uuden perheyksikön ja ilmoitti minulle, että siellä olisi lisää siivekkäitä. Otin ämpärin ja poimin tiput ja emon siihen ja kuljetin kanalaan.
Kanalassa on jo valmiina aidoista tehty tipula toiseen tilan perällä. Tosin vähän tarvittiin järjestelyjä, että tiputarha olisi tarpeeksi tiivis. Myös tipurehua piti hankkia ja pieniä vesiastioita.
Vaikka emo ei ilmaissutkaan suurta ihastustaan uudesta majapaikastaan, sekin rauhoittui hetken päästä opettamaan pienokaisiaan syömään jyviä ja rehua maasta. Tiputarhassa emokin vietti muutaman päivän pienten kanssa, kunnes sillä meni hermot ja se siirtyi suurempaan tilaan ja yritti saada tipunsa mukaan. Tiput eivät niin vain osanneetkaan kulkea katon kautta, joten oli aika tehdä tarhaan aukko ja päästää tiput muiden joukkoon. Samalla piti vaihtaa isot vesiastiat mataliin, joista tiput pääsevät itse pois, eivätkä huku. Onneksi tällä kertaa tuli vain neljä tipua, se on ihan hyvä määrä vuosikasvuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti