Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 24. lokakuuta 2025

Nyt syttyy valot

Juuri, kun pitkä pimeä kausi on alkamassa, syttyvät Kivimäen pihalla valot, jotka näkyvät pitkälle ja näyttävät tietä pihan rakennuksiin. Jo silloin, kun pihaa kaivettiin viemäröintien vuoksi, vedettiin varaus pihavaloille pihaympyrään.


Tolpat saatiin kaivettua jo aiemmin, mutta nyt vasta saimme sähkömiehen asentamaan valot. Nämä syttyvät automaattisesti maailmankellon mukaan, samoin kuin aiemmin asennetut tienvarren valot.


Tarvitsimme sähköä myös suihkulähteelle sekä pergolan valoille. Laitoin harjanvarren merkiksi, mihin saisi laittaa pistorasian, josta sähköä saisi sopivasti molempiin suuntiin.


Isäntä kävi kaivamassa betonisen perustuksen pistorasiatolpalle.


Ja sitten ei niin kaunis tolppa tuonne tulikin. Tuohon on ihan pakko keksiä joku piilotusjuttu, sillä tuo särkee silmiä ihan kunnolla. Tai jokin kasvi pitäisi laittaa tuon eteen häivyttämään näkymää.


Kivimäen sähköt kiertävät nyt pihapiirissä, mutta talossa ei vielä(kään) ole muuta sähköä kuin jatkojohtojen päässä. Asialle pitäisi tietysti tehdä jotain, mutta katsotaan sitten keittiöremontin yhteydessä, mitä voisimme asialle tehdä. Keittiössä ei ole vielä vesiä eikä viemäreitäkään.

lauantai 4. lokakuuta 2025

Piilopesätipuja

Kun pihassa alkoi näkyä valtavan kokoisia kanankakkoja, arvasimme, että jossain on piilopesä. Yhtenä päivänä emo oli tullut esille neljän pienen tipun kanssa. Pesä oli ollut lampolassa, joka on ihan hyvä paikka hautoa munia kylminä syysöinä. Isäntä oli vain huomannut uuden perheyksikön ja ilmoitti minulle, että siellä olisi lisää siivekkäitä. Otin ämpärin ja poimin tiput ja emon siihen ja kuljetin kanalaan.


Kanalassa on jo valmiina aidoista tehty tipula toiseen tilan perällä. Tosin vähän tarvittiin järjestelyjä, että tiputarha olisi tarpeeksi tiivis. Myös tipurehua piti hankkia ja pieniä vesiastioita. 


Vaikka emo ei ilmaissutkaan suurta ihastustaan uudesta majapaikastaan, sekin rauhoittui hetken päästä opettamaan pienokaisiaan syömään jyviä ja rehua maasta. Tiputarhassa emokin vietti muutaman päivän pienten kanssa, kunnes sillä meni hermot ja se siirtyi suurempaan tilaan ja yritti saada tipunsa mukaan. Tiput eivät niin vain osanneetkaan kulkea katon kautta, joten oli aika tehdä tarhaan aukko ja päästää tiput muiden joukkoon. Samalla piti vaihtaa isot vesiastiat mataliin, joista tiput pääsevät itse pois, eivätkä huku. Onneksi tällä kertaa tuli vain neljä tipua, se on ihan hyvä määrä vuosikasvuksi.