Penkomislöytöjä: leluosasto

Minusta lelujen löytyminen on aina mukavaa. Niitä löytyikin kivasti eri komeroista. Eikä kaikki edes ole vielä tässä. Mutta poimin joitain tarkempaan tutkimiseen valoisammissa tiloissa. Tämä nuken kehto oli jo ennestään tiedossa, mutta olin jo sen unohtanut. Yhdestä laatikosta löytyi siihen sopiva peitto, patja ja tyyny. Liinavaatteita oli jo kaapissa valmiina. Nuo söpöt nahkaiset nukenkengät ovat myös hieno löytö.

Nukkeja löytyi vähän sieltä täältä. Oikealla olevat kaksi löytyivät sekalaista tekstiiliä sisältävän laatikon sisältä.

Tällä vähän surullisen näköisellä nukella on aitoa ihmishiusta ja silkkimekko.

Tämä hihnallinen peltirasia on kasvien keräämiseen tarkoitettu laukku lapsille. Se on vähän kuhmuinen toiselta puolelta, mutta muuten ihan hyvässä kunnossa. Se on roikkunut komerossa näkösällä, mutta nyt päätin ottaa sen tarkemmin katsottavaksi, sillä sisällä kolisi lupaavasti.

Paljon sinne mahtuikin tavaraa: peltinen astiasto, silitysrauta ilman kahvaa, rikkalapio, kynttilänjalka, pieni pullo, rukin lyhty ja puutavaraa.

Nuo puiset osat kokosin erilleen. Niillä on kudottu kalaverkkoa, mutta en nyt heti osaisi näillä verkkoa tehdä.

Löytyi myös suloinen pyykkilauta, jolla voi pienempi ihminen pestä vaikka nukenvaatteita. 

Laatikosta, jossa luki "Liisan huonompia leluja" löytyi näin kauniita esineitä. Leluja ne eivät ehkä ole olleet alkujaan, mutta ymmärrän hyvin, että lapselle nämä ovat olleet tärkeitä aarteita. Tuokin rautainen teline on selvästi nuken pyyheteline, vaikka ennen se on ollut kirjoituspöydällä pitelemässä kirjekuoria ja kyniä. 

Eivät tavarat vielä tähän lopu, mutta pitää näiden kaikkien esiteltyjen löytöjen tulevaa käyttöä vähän tuumiskella ja tutkia. Antiikkikomerossa on vielä paljon vähän isompaa tavaraa, jotka pitää puhdistaa ja tutkia. Jossain vaiheessa on siis odotettavissa lisää penkomislöytöpostauksia.

Penkomislöytöjä: erikoiset

Komeroihin kerätyistä tavaralaatikoista löytyi myös vähän erikoisempia löytöjä. Kuvan ihmeellisestä värkistä en todellakaan päässyt selville, mihin sitä on käytetty. Ei löytynyt Google lensillä, eikä tekoälykään osannut auttaa. Mutta saattaahan joku asiantuntija juuri katsoa tätä kuvaa ja tietää käyttötarkoituksen.

Laatikon pohjalla näytti olevan pienenpieni metallinpalanen, mutta tarkemmalla tarkastelulla se paljastui lyijytäytekoteloksi, jossa on ollut tavallisen lyijykynän lyijyn paksuisia lyhyitä teriä.

Pieni punainen pötkö oli samaa sarjaa. Tässä oli jäljellä vielä noita mustateriä.

Tämä pieni laite liittyy jollain tavalla kirjomiseen, mutta tarkemmin en osaa kuvailla, mitä sillä voi tehdä.

Tämä erikoinen ympyrä liittyy myös käsitöihin, mutta minulla ei ole aavistustakaan, millaista jälkeä tällä saa aikaiseksi.

Keskinuppia pyöräyttämällä piikit tulevat näkyviin. 

Yksi pieni rasia oli tyhjä, mutta hetken googlailun jälkeen löysin tiedon, että tässä on ollut kultakärkinen säiliömustekynä, jota on pidetty yhtenä parhaista kirjoitusvälineistä. Olisipa hauska löytää myös tuo kynä jostain, mutta epäilen sen hävinneen jo aikoja sitten.

Tämän käyttötarkoitus paljastui päästä, jossa lukee Agfa. Se on siis filmirulla kameraan. Missähän on se kamera, johon tätä on käytetty?

Kaikenlaisia merkillisiä kapistuksia siis löytyi, joiden käyttöä ei nykyihminen edes tiedä. 

Penkomislöytöjä: karvaosasto

Penkomislöytöinä on tällä kertaa ihmisen karvankasvuun liittyviä tuotteita. Pienessä laatikossa oli kaksi hiustenleikkuukonetta. Näillä on aikoinaan klipattu hiuksia kotona ja parturissa. Jostain olen kai lukenut, että tylsä terä saattoi nipistää kovastikin, kun hius ei heti katkennut.

Hiusten ondulointi eli laineistus oli muodissa 1920 -1930 -luvuilla. Siihen kehitettiin kaikenlaisia värkkejä ja aineita. Näillä rullilla on tehty ehkä lämmön avulla laineita jakauksen molemmin puolin. Joitain kemikaaleja voitiin käyttää kotioloissa, mutta permanentti tehtiin yleensä vain kampaamossa.

Nutturaa varten käytettiin valkkia ja verkkoja, joilla kampaus pysyi kauniina koko päivän. Mitä nyt joku onduloitu tai suortuva saattoi päästä irralleen.

Nutturaa varten tietysti piti olla kunnolliset nutturaneulat, eikä mitään hengettömiä. Täikampakin on ollut joskus hyvin tarpeellinen ennen tehokkaan Täystuhon käyttöä.

Kampauksen sivuille käytettiin sivukampoja, joilla saa kurittomat suortuvat asettumaan kiltisti päätä myöten.

Kun naiset olivat onduloimassa ohimoitaan, miehillä oli omat konstinsa karvojen asetteluun. Kunnon partaveitsi teroitettiin ensin liippakiven kanssa, jonka jälkeen vielä siveltiin nahkakapulaa vasten. Sitten vaahdotettu parta oli pehmeän valmis veitsellä leikattavaksi.

Jatkuva terän teroittaminen kävi tietysti hankalaksi, mutta uusi hieno partakone oli aina terävä, kunhan usein muisti vaihtaa partaterän siihen. Ja taas tuli poskista sileät.

Ja noin vain ovat kampaukset kunnossa ja partakarvat katkottuina.