Penkomislöytöjä: kirjoituspöydälle

Kivimäki on ollut meillä jo kymmenen vuotta, mutta vieläkään emme tiedä kaikkea, mitä komeroiden kätköistä löytyy. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että niin voi olla, mutta totta se on. Viikonloppuna Poika oli taas meillä, ja päätimme tehdä tutkimusmatkan vinttikomeroihin. Esittelen muutamassa seuraavassa postauksessa, mitä löysimme tällä kertaa. Ensimmäisenä ovat vuorossa uudet kirjoituspöytälöydöt.

Mustekuivaimia löytyi kolme erilaista. Mahtaisiko näihin löytyä jostain myös rullallinen imupaperia? 

Vanhoja silmälasikoteloita löytyi neljä, mutta valitsin tähän vain yhden. Kolmessa oli suunnilleen samanlaiset silmälasit.

Tämä kotelo on hopeaa ja siinä on kaiverrus. Kotelo on kuulunut edellisen omistajan isälle.

Pienessä rasiassa oli kolme mustekynän terää. 

Mustekynän teriä on kuivattu tällaisella vempaimella. Tuo pinta on huokoinen ja siihen on pyyhkäisty liiat musteet.

Osat ovat irralliset. Kuivaustyynyt on kai voinut vaihtaa uuteen tarvittaessa.

Vanha kirjevaakakin löytyi. Osat olivat irrallaan toisistaan, mutta löysivät kaikki paikkansa. Tuon saa hyvin litteäksi paketiksi, sillä levy on irrotettava ja tukijalkakin on käännettävä.

Oikein mielenkiintoisia löytöjä nämä olivat, mutta vain pieni osa vintin aarteista. 

Vanhan pöydän kunnostus

Kivimäen alkupäivinä päätykuistilla oli vanha kulunut pöytä, jolle ei oikein tuntunut löytyvän käyttöä. Se vaikutti kuitenkin muuten olevan kohtuullisessa kunnossa, pinta oli vain todella kulunut ja laikullinen. Viimeiset päivät se olikin viettänyt Trenkituvan isossa komerossa.

Pyysin Isäntää hiomaan sen pöytätason. Kuvassa hiontaa on jo aloitettu etureunasta. 

Ihan täysin puhtaaksi pintaa ei tarvinnut saada, sillä vanhaa patinaa saa olla jäljellä. Petsasin pähkinänsävyisellä spriipetsillä. Väri näytti hyvin pitkälti entiseltä. Ehkä entinen oli aivan pikkuisen tummempi.

Petsauksen jälkeen pinta on jo paljon paremman näköinen, eikä väriero ole enää niin huomattava. Sivelin petsiä myös muihin kuluneihin osiin.

Sitten alkoikin työläin vaihe. Muistin, että minulla oli pullollinen käyttämätöntä sellakkaa. Päätin käyttää sitä pintaan. Ja kyllä sitä saikin levittää hyvin monta kertaa. Kun pinta alkoi lopulta kiiltää kuivumisen jälkeenkin, päätin, että nyt riittää. Saattoi olla kyseessä jo kymmenes kerros. Märkä sellakkapinta on todella kiiltävä, mutta kuivuttuaan ei enää näin peilikiiltävä.

Käsittelin kevyesti myös muut pinnat. Nyt pöytä on valmis uuteen käyttöön. Sen pinta on säilytyksessä vähän kovertunut, mutta liitokset ovat vielä ihan kohtuulliset.

Oli pöytä rujommassakin kunnossa omalla kuluneella tavalla kaunis, mutta uudella puuta suojaavalla pinnalla se on helpompi pitää puhtaana. Nyt sen voi yhdistää siistimpiinkin huonekaluihin.

Lisää eristystä

Eristystä on havaittavissa vessan seinässä. Työ on aloitettu alhaalta ja etenee ylös kohti korkeuksia. 

Eteisen vastainen seinä eristetään siksi, että toistaiseksi eteinen on vielä kylmää tilaa. Eristeenä on selluvillaa, jonka päälle tulee paperi. Ja lopuksi tulee vielä vaakalaudoitus ennen sisäpintoja.

Tämä onkin ensimmäinen tila, johon laitamme sähköjohdot piiloon. Valokatkaisija tulee 120 cm korkeuteen, vaikka vanhoissa taloissa usein ovat olleet 140 cm:n korkeudella. Tämä on kuitenkin hyvä kompromissi, jos vaikka joskus joku lapsonen on menossa vessaan. Tälle seinälle tulee myös pieni lämpöpatteri.

Seuraavaksi onkin katon laudoituksen vuoro. Päätimme laittaa helmiponttia, sillä viereisessä makuukamarissakin on sitä.