Kuistin alaosat, purku

Viimein tuli aika tarttua kuistin huonoon alareunaan. Ensimmäisenä oli vuorossa oven oikea puoli. Tämä oli rakenteeltaan samanlainen kuin sen kulman takana ollut seinä, eli mitään tukirakenteita siinä ei ollut. Koska oli tarkoitus purkaa vain huonot alaosat, piti ikkunan alle laittaa heti lauta, ettei sen yläpuoliset eristeet tulisi alas. Alaosa ei ollut niin huono kuin pelkäsimme. Lahoa oli vain lähellä ovea.

Oven vasemmalla puolella oli lahoa odotetusti, mutta sittenkin aika vähän. Kuistia pitää vähän tukea, että korjaukset saa tehtyä. Yllättävintä oli, että lattian alla oleva eriste oli niin hyvässä kunnossa. Lasikuistiosuus oli helposti nähtävissä sisäpuolelta, sillä sitä ei ole eristetty.

Hienoa taas päästä näkemään korjattua seinää seuraavaksi. Tosin näillä helteillä tehtävä on lähes mahdoton. Isäntä on tehnyt remonttia välillä aamuvarhaisella, sillä iltapäivän aurinko paahtaa kohti tätä kuistia niin paljon, ettei ole mielekästä tehdä silloin tätä.

Päätykuistin ikkunaton seinä

Nyt oli jäljellä enää se pahin urakka, jonka koosta ei vielä ollut tietoa. Kaikki riippuisi siitä, mitä lautojen takaa löytyisi. Mutta ensin oli tietysti siistittävä räystäät ja vaihdettava uudet otsalaudat.

Tietysti otsalaudat oli heti myös maalattava, jotta ne olisivat täysin viimeistellyt ennen sivuseinän tekemistä.

Isäntä otti alhaalta pienen palan laudoitusta pois nähdäkseen peremmälle. Ensimmäinen vaikutelma oli hieman outo, näytti siltä, että tuossa ei ollut ollenkaan alahirttä. Kummallista!

On siis otettava isompi pala pois, jotta näkyy isompi ala, tuumi Isäntä ja veteli sahalla seinän poikki. Ei siellä mitään hirttä ole ollut, mutta missä ovat muut rakenteet? Tässäkö on ihan aito oikea pururakenne seinän tukena?

Niin vain oli todettava, että kuisti on pysynyt pystyssä parin vaakalaudan varassa, joihin pystyt ulkolaudat on lyöty. Sisäpuolella taas on vaakalaudoitus ja välissä purua. Lahoa ei löytynyt, mikä oli tietysti hyvä asia.

Puru oli säkitettävä, jotta sitä voi käyttää tarpeen tullen eläinten pehkuksi.

Seinä oli siis muutoin siisti ja hyväkuntoinen, joten siihen mitään katastrofaalista kaiken uusimista ei tarvita. Oviseinällä on ehkä vielä toiveissa löytää lahoa, mutta tämä oli onneksi ihan siisti.

Valu oli tässäkin tarpeellinen. Se tekee alaosan tiiviimmäksi, etteivät jyrsijät pääse kävelemään suoraan rakenteisiin.

Ihan vanhaan malliin emme tyytyneet remontoimaan tätä seinää, vaan päädyimme tekemään kunnollisen runkorakenteen tälle seinälle. Sisälaudoituksen ja rungon väliin tuli tietysti paperointi.

Tietysti se tippalista oli uusittava tähänkin. 

Eristeeksi olisi hyvin kelvannut se entinen puru, mutta se olisi ollut vaikea saada ristikoihin, joten päädyimme selluvillaan.

Mustan bitumipaperin  päälle oli hienoa saada uutta lautaa. Alkoi heti näyttää melkein valmiilta.

Tässäkin seinässä huomaa, ettei kahteen kertaan maalattu ole vielä riittävä, vaan tarvitaan vielä kolmas kerros maalia. Kävin taas ostamassa uuden pöntön. Tällä hetkellä maalia on ostettu jo 100 litraa. Toivottavasti nyt riittää, sillä Virtanen on kallista maalia.

Meillä on jäljellä enää kaksi seinää. Toiveissa on, että oviseinällä riittää alaosien vaihto ikkunan alareunaan asti, mutta tämä pitää sisällään myös hieman runkokorjaamista ainakin oven vasemmalla puolella.

Korjattu ja maalattu eteinen

Eteisen seinän uudelleenrakennus alkoi kivijalasta, joka oli vähän vino. Pienellä betonivalulla kiven vinous häipyi.

Valun kuivumisen jälkeen alkoi puurakenteiden tekeminen. Valun päälle laitettiin bitumihuopaa varmuuden vuoksi estämään kosteuden nousu. Isäntä joutui tekemään tippalistan pariin kertaan, sillä nuo kulmien laskemiset menevät välillä vähän pieleen, mutta lopullinen onnistunut lista istuu jo kuin nenä päähän.

Paperoinnin jälkeen olikin hyvä hakea valmiiksi maalattuja lautoja suulista ja lätkiä seinään.

Kahteen kertaan maalatut laudat näyttivät seinässä edelleen kirjavilta, joten ne oli maalattava vielä kertaalleen.

 

Eteisen räystäänaluset piti tehdä myös kokonaan uusiksi.

Samoin pitkän lappeen räystäänalunen oli uusittava koko matkalta.

Sen jälkeen olikin vuorossa uusien pintojen maalaaminen ja eteisen kirjavan seinän viimeistely.

Talon oikea puolikin alkaa olla jo itsensä näköinen, mutta omaan silmääni ottaa kylpyhuoneen ikkuna, joka on vieläkin maalaamatta. Isäntä sen teki uusiksi jokunen vuosi sitten, mutta maalaus jäi silloin. Taitaa olla minun kesälomapuuhia ensi viikolla.

Tämän laidan ulkovuorauksessa oli paljon enemmän tekemistä kuin kahden edellisen, joissa ei ollut niin paljon puuosien korjaamista. Mutta nyt saa olla oikeasti tyytyväinen, että viat on korjattu perusteellisesti.

Nyt onkin enää päätykuisti jäljellä, mutta sen kanssa ei ihan helpolla pääse, sillä lahovauriota on paljon korjattavana alaosissa.

Eteisen seinän purku

Eteisen seinä oli huonokuntoinen, joten se oli vaihdettava kokonaan. Aikoinaan ennen peltikattoa tuosta sisänurkasta on tullut vettä ihan reilusti ja sen jäljet ovat hyvin nähtävissä. Ylhäällä oli kolo suoraan yhteen vinttikomeroon.

Myös alhaalla oleva puu oli pehmeää, joten sekin on purettava kivijalkaan asti. Mutta sen jälkeen voikin jo alkaa rakentamaan uutta.

Kaikkea ei pystynyt tekemään samana päivänä, joten oli tehtävä väliaikaisseinä tuulensuojalevyistä, ettei kuka tahansa voi kävellä sisälle.

Kunhan tuon seinän saa kuntoon, alkaa etupuoli olla aika hyvässä kunnossa. Sen jälkeen on vuorossa enää tuo huonokuntoinen päätykuisti.

Eteläpääty ja muita valmiita seiniä

Kuistipäädyn jälkeen oli eteläpäädyn vuoro. Ensimmäisen maalikerroksen jäljiltä tulos oli vielä kirjava.

Myös tähän päätyyn tuli koriste, pieni ja melko huomaamaton, mutta kyllä se antaa ilmettä juuri sopivasti.

Toisen kerroksen raja menee ylhäällä vasemmalla vintti-ikkunan luona. Kyllä toinen kerros oli ehdottomasti tarpeen. 

Nyt on koko päätyseinä valmis. Viimeinen silaus oli tuon tippalistan maalaus seinän alareunassa. Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö naamioituu onneksi aika hienosti seinään kukkapenkin taakse. Nyt on nurmikko vielä leikkaamatta, joten sekin on korkeaa.

Toinen täysin valmis seinä (ellei edellisten maalausten roiskeiden puhdistamista kivijalasta lasketa) on tien puolen seinä.

Myös kuistipäädyssä on pätkä valmista. Reiät on tukittu, eikä vanhoista sähkökaapeleista ole enää jälkeäkään.

Seuraavaksi on vuorossa pihan puolen toinen maalikerros ja sitten pääsemme eteisen seinän korjaukseen.

Kuistipäädyn yläosa

Päätykuistin helpompi osa oli seuraavaksi vuorossa. Ensin oli pakko korjata katon reuna kuntoon. Sitten pystyi jo maalaamaankin. Kun puolet yläosasta oli maalattu, näkyi tässäkin jo positiivisia merkkejä. Rähjäisyys alkoi vähitellen väistyä.

Vanha päätykoriste oli yksikertainen poikkipuu ja vaakapuu, mutta halusimme tehdä enemmän vielä talon tyyliin sopivan koristeen ja päädyimme kolmeen pystypuuhun vaakapuulla. Jako on tehty ikkunoiden mukaan.

Ensimmäisen maalauskerroksen ollessa lähes valmis, piti siivota kattokin. Se vaatii maalin kuivumisen jälkeen vielä kunnollisen pesun ollakseen edustava.

On hyvä katsella hetki siistiä yläosaa ja rähjäistä alaosaa. Työn tuloksen näkee, kun ero on noin valtava.

Seuraavaksi on vuorossa toinen pääty. Sinnekin tulee nyt päätykoriste, vaikka ennen maalausta siellä ei sellaista näkynyt.

Hankalia kohtia

 Isäntä ehti jo maalata yläparvekkeen kaiteen, mutta sitten hän meni sisälle maalaamaan parvekkeen ovia. Ajattelimme lujittaa kulmaraudoilla kaidetta, mutta sitä ei voinut tehdä, sillä alapuu oli ihan laho ja irtosi. Samalla irtosi kaiteen pystylautoja, jotka olivat lahonneet alaosastaan. Piti siis tehdä uutta ja tukevaa.

Olemme miettineet pitkään tämän puuttuvan kuistinseinän kohtaloa. Olisi hienoa palauttaa siihen ruutuikkunat, mutta niitä ei nyt vielä tällä hetkellä ole. Niinpä aiomme laudoittaa tuon seinän umpeen. Kun joskus ikkunat valmistuvat, ne voi laittaa paikoilleen. Mutta tällaisena outona aukkopaikkana tätä ei kohta enää tulla näkemään.

Eteisen toinen sivuseinä on myös vaihdettava kokonaan. Ylhäällä nurkassa on reikä komeroon, joka tullaan myös tukkimaan. Lautoja pitää vaihtaa myös kattorakenteessa.

Rapistunein osa talosta on toinen pääty. Katon reuna pitää korjata, seinän reiät pitää tukkia ja nuo kuistin seinälaudat pitää vaihtaa ainakin alaosastaan, ehkä kokonaan.

Jos saamme korjauksen rajattua alaosiin, leikkaamme vanhat laudat ikkunan alareunasta poikki ja uusimme vain alaosan.

Portaiden vierestä vasemmalta alahirsi on lahonnut, joten se pitää korjata. Lautojen alaosat olivat aikoinaan vuohiemme lempiruokaa, sillä laho puu oli niille suurta herkkua.

Uutta lautaa on maalattuna kertaalleen avoimessa suulissa. Joskus pitäisi tämäkin projekti tehdä loppuun. Suuliin on jo olemassa ulkolaudat, mutta ne pitäisi myös maalata ennen naulaamista seinäksi. Onneksi katto on nyt kunnossa, että suulia voi käyttää.

Uutta ilmettä talolle

Talon maalaamista oli suunniteltu jo monta vuotta, mutta nyt siitä vihdoin päätettiin tehdä totta. Ensimmäisenä tehtävänä maalien hankkimisen jälkeen oli vanhan irtonaisen maalin raaputtaminen.

Pääsisäänkäynti näytti todella huonolta, sillä maalia oli monta erilaista kerrosta, ylimpänä näkyi, miten ihan kaikkialle ei ollut edellinen asukas yltänyt.

Maalaus alkoi heti, kun raaputus oli siirtynyt seuraavalle sivulle. Ensimmäisinä päivinä Isännän vanhemmat olivat apuna naapurin Ullan kanssa. Minä olin juuri silloin pitämässä leiriä, mutta pääsin sunnuntaina jo mukaan rapsutukseen.

Kun ensimmäisen seinän alaosa oli kertaalleen maalattu, piti kokeilla myös vihreää väri, joka näytti juuri oikealta vaaleaa seinää vasten.

Yksi ikkuna piti tietysti kokeilla kokonaan (paitsi, ettei ikkunoille itselleen vielä tehty mitään), vaikka seinäkin oli vielä kesken.

Pääoven väritys määräytyi vanhan tyylin mukaan. Oven alaosaa pitää jossain välissä vielä korjata, mutta vielä se on ihan kohtuullinen

Kun pääty oli maalattu kertaalleen (vaatii ehdottomasti toisen kerroksen), talo alkoi jo näyttää siltä kuin olisi aina tuollainen ollutkin. Mutta rullaapa takaisin ensimmäiseen kuvaan, niin huomaat, miten valtava muutos on tapahtunut.

Paikoin oli hankala maalata millään telineillä, mutta nosturilla onnistui jo paremmin. Vessan viemärin ulkopuoli on vielä siistittävä jossain vaiheessa.

Talon etupuoli alkoi näyttää paremmalta, vaikka parvekkeen ovet olivat vielä maalaamatta.

Nosturityötä oli valtavan paljon, sillä korjaamme nyt myös katon reunat, otsalaudat ja pellitykset.

Olen näyttänyt innoissani tätä kuvaa monelle, mutta vastauksena olen saanut, että en nyt muista, miltä se ennen näytti. Talosta tulee siis sen näköinen kuin sen voisi kuvitella ikuisesti olleen. Sentään itse vielä muistamme lähtötilanteen. Tosin tässä on vasta ensimmäinen kerros valmiina.

Seuraavaan kirjoitukseen laitankin niitä kuvia, joissa tilanne on paljon huonompi kuin tällä puolella on koskaan ollut. Niinpä niihin saakin menemään koko kesän.