Nyt se on valmis!

Viimeisen seinän urakka alkoi kuten muutkin. Peruskivi oli niin vino, että sen päälle piti taas tehdä valu. Tällä kertaa piti tehdä ihan kunnon muotti, sillä kivi oli vinossa myös ulospäin.

Seuraavaksi oli vuorossa lattian koolaus. Lattia tulee samaan korkeuteen kuin ennenkin. Ennen tuossa oli vain ohuet laudat ilman mitään välitukia. Ne olivat siis vain päistään kiinni seinissä.

Lattialankut ovat peräisin suulin puretun osan lattiasta. Ne ovat leveät ja paksut ja varmasti tukevat.

Lattian jälkeen oli seinärungon vuoro.

Alapohjaan jäi niin paljon tilaa, että päätimme tehdä tarkastusluukun. Teoriassa tuolla voisi jotain pientä säilyttääkin, mutta toistaiseksi ei ole tarvetta siihen. 

Seinälautoja oli vielä sen verran jäljellä, että laskimme niiden riittävän juuri ja juuri.

Niin laudat riittivätkin, jäljelle jäi vain kaksi lautaa.

Loput listat laitettiin paikoilleen. Seinä piti vielä maalata kertaalleen, mutta sen jälkeen olikin jo valmista.

Talo näyttää nyt paremmalta kuin koskaan historiansa aikana. Tosin vielä tuossa ulkopuolessakin on tekemistä. Ensimmäisenä työnä tulevat räystäskourut ja alasvedot, mutta niitä emme tee itse. Tilasimme ne asennettuina.

Rännien tarpeellisuuden olemme huomanneet jo nyt, sillä sade roiskuttaa vettä seinälle. Pian siis saamme senkin asian hoidettua, vaikka ei aivan ilmaiseksi kuitenkaan.

Ei ollut tämä maalausoperaatio ihan muutaman päivän pieni työ, sillä korjattavaa oli niin paljon. Mutta nyt on talo ulkoa siisti ja hieno, vaikka melkein koko kesä siihen menikin.

Ikkunahuoltoa

Kun kerran talon ulkopuolta aloimme huoltamaan, piti huoltaa samalla huonoimmat ikkunat ensihätään. Mainitsinkin jo kylpyhuoneen ikkunoista, jotka olivat vain maalia vaille. Yksi pikaista huoltoa vaille ollut ikkuna oli keittiön takapihan puoleinen ikkuna, joka yhden myrskyn jälkeen repsotti yhden saranan varassa. Ensimmäiseksi siis otin nämä kolme maalattaviksi. 

Myös navetan ikkunat ovat maalia vaille valmiita. Tai yhdessä oli vielä vähän kitinpurseita poistettavana, mutta muuten ne odottavat jo kovasti pääsyä pleksien tilalle navettaan.

Maalaan ikkunat itsetehdyllä valkoisella pellavaöljymaalilla, jossa valkoisina pigmentteinä ovat titaanioksidi ja sinkkioksidi. Sinkki on siitä hyvä pigmentti, että se torjuu homekasvustoa. Pellavaöljymaali on vaan valtavan hidas kuivumaan, vaikka itse maalaus sujuisikin sukkelasti. 

Vessan lattian maalaus

Kesän aikana on välillä ollut aikaa tehdä jotain myös sisätiloissa. Vessan remontti on myös hiljakseen edistynyt. 

Ostimme aikoinaan paljon Permo-lattiamaalia juuri niihin aikoihin, kun sen valmistus lopetettiin. Se on hyvä ja kestävä lattiamaali, jota halusimme koko taloon. Niinpä oli järkevää maalata sillä myös vessan lautalattia. Ensimmäinen kerros on ohennettua maalia.

Toinen kerros peittää jo paremmin, mutta märkänä maali näyttää todella kiiltävältä. 

Kuivumisen jälkeen maali on juuri sopivan silkinhohtoista. Maali on todella hitaastikuivuva, joten siksi halusimme maalailla tätä ajan kanssa reilusti ennen muita jatkoremonttipuuhia, joita taitaa syksyn tullen taas jatkua sisätiloissa.

Remontteja hidastaa sadonkorjuu, joka on nyt taas ajankohtaista ja jatkuu vielä syyskuulle.

Päätykuistin maalaus

 Päätykuistin seinä piti tietysti vielä maalata, sillä yläosaa ei ollut vielä käsitelty ollenkaan.

Maalauksen jälkeen kuistikin näyttää jo ihan hyvältä. Vasemmasta nurkasta puuttuu vielä nurkkalista, mutta se laitetaan paikoilleen vasta sitten, kun seinäaukko on peitossa. 

Yritimme kovasti kiirehtiä, sillä meillä oli viime sunnuntaina perinteiset pihaseurat. Sitä varten piti tietysti leipoa kakkukin. Välissä oli kurpitsa-banaanihilloa, vaaleanpunaista omenahilloa ja päärynähilloa. Päälle koristeeksi laitoin omia aprikooseja, vadelmia, kirsikoita ja herukoita, mutta kiivit ovat ostokiivejä, niitä meillä ei kasva (ainakaan vielä).

Saimme raivattua pihat ja siistittyä remonttirojut sopivasti sunnuntaiksi. Olisi tietysti ollut hienoa, jos myös tuo yksi aukko olisi ehtinyt valmiiksi, mutta ihan ei aika riittänyt. 

Yksi pieni pilvi tiputteli muutaman pisaran, mutta muuten ilma pysyi kauniina ja poutaisena. Piirakoita ja pullia (itse leivottua tietysti) vähän jäi, mutta tuo iso kakku meni viimeitä murua myöden, kun annoin luvan syödä kaiken. Kyllä se hyvältä maistuikin!

Kuistin alaosien korjaus

Purkamisen jälkeen oli taas uuden rakentamisen vuoro. Sama menetelmä toimi tässäkin, uudet tuennat, paperoinnit ja eristykset.

Arvovaltainen raati kävi välillä ilmoittamassa, oliko työ hyväksyttävää. Raatiin kuuluu useampi kukko, mutta hyvin sopuisasti työn katselmus sujui, eikä vastalauseita kuulunut. Toivomus oli tietysti, että useammin saisi työväki heitellä leivänmurusia pihalle raadin herkuiksi.

Työ eteni pätkä kerrallaan. Nyt tulos näyttää vielä kovin kirjavalta, sillä kuistin yläseiniä ei ole vielä maalattu kertaakaan. Tilanne tulee varmasti muuttumaan, kunhan pinta saa maalia ja pienet rimat peittämään alaosan korjausrajaa.

Vasen alareuna tarvitsi vähän enemmän täytettä kiven päälle, sillä seinä laski hieman etupihaa kohti. Muuten tuossa reunassa ei ollut moittimista. 

Onneksi on vielä kesää jäljellä tuon viimeisen pätkän laudoittamiseen ja viimeistelyyn. Sitten pitää varmaan siirtyä sisälle vessan viimeistelyyn ja keittiön tekemiseen.

Kuistin alaosat, purku

Viimein tuli aika tarttua kuistin huonoon alareunaan. Ensimmäisenä oli vuorossa oven oikea puoli. Tämä oli rakenteeltaan samanlainen kuin sen kulman takana ollut seinä, eli mitään tukirakenteita siinä ei ollut. Koska oli tarkoitus purkaa vain huonot alaosat, piti ikkunan alle laittaa heti lauta, ettei sen yläpuoliset eristeet tulisi alas. Alaosa ei ollut niin huono kuin pelkäsimme. Lahoa oli vain lähellä ovea.

Oven vasemmalla puolella oli lahoa odotetusti, mutta sittenkin aika vähän. Kuistia pitää vähän tukea, että korjaukset saa tehtyä. Yllättävintä oli, että lattian alla oleva eriste oli niin hyvässä kunnossa. Lasikuistiosuus oli helposti nähtävissä sisäpuolelta, sillä sitä ei ole eristetty.

Hienoa taas päästä näkemään korjattua seinää seuraavaksi. Tosin näillä helteillä tehtävä on lähes mahdoton. Isäntä on tehnyt remonttia välillä aamuvarhaisella, sillä iltapäivän aurinko paahtaa kohti tätä kuistia niin paljon, ettei ole mielekästä tehdä silloin tätä.

Päätykuistin ikkunaton seinä

Nyt oli jäljellä enää se pahin urakka, jonka koosta ei vielä ollut tietoa. Kaikki riippuisi siitä, mitä lautojen takaa löytyisi. Mutta ensin oli tietysti siistittävä räystäät ja vaihdettava uudet otsalaudat.

Tietysti otsalaudat oli heti myös maalattava, jotta ne olisivat täysin viimeistellyt ennen sivuseinän tekemistä.

Isäntä otti alhaalta pienen palan laudoitusta pois nähdäkseen peremmälle. Ensimmäinen vaikutelma oli hieman outo, näytti siltä, että tuossa ei ollut ollenkaan alahirttä. Kummallista!

On siis otettava isompi pala pois, jotta näkyy isompi ala, tuumi Isäntä ja veteli sahalla seinän poikki. Ei siellä mitään hirttä ole ollut, mutta missä ovat muut rakenteet? Tässäkö on ihan aito oikea pururakenne seinän tukena?

Niin vain oli todettava, että kuisti on pysynyt pystyssä parin vaakalaudan varassa, joihin pystyt ulkolaudat on lyöty. Sisäpuolella taas on vaakalaudoitus ja välissä purua. Lahoa ei löytynyt, mikä oli tietysti hyvä asia.

Puru oli säkitettävä, jotta sitä voi käyttää tarpeen tullen eläinten pehkuksi.

Seinä oli siis muutoin siisti ja hyväkuntoinen, joten siihen mitään katastrofaalista kaiken uusimista ei tarvita. Oviseinällä on ehkä vielä toiveissa löytää lahoa, mutta tämä oli onneksi ihan siisti.

Valu oli tässäkin tarpeellinen. Se tekee alaosan tiiviimmäksi, etteivät jyrsijät pääse kävelemään suoraan rakenteisiin.

Ihan vanhaan malliin emme tyytyneet remontoimaan tätä seinää, vaan päädyimme tekemään kunnollisen runkorakenteen tälle seinälle. Sisälaudoituksen ja rungon väliin tuli tietysti paperointi.

Tietysti se tippalista oli uusittava tähänkin. 

Eristeeksi olisi hyvin kelvannut se entinen puru, mutta se olisi ollut vaikea saada ristikoihin, joten päädyimme selluvillaan.

Mustan bitumipaperin  päälle oli hienoa saada uutta lautaa. Alkoi heti näyttää melkein valmiilta.

Tässäkin seinässä huomaa, ettei kahteen kertaan maalattu ole vielä riittävä, vaan tarvitaan vielä kolmas kerros maalia. Kävin taas ostamassa uuden pöntön. Tällä hetkellä maalia on ostettu jo 100 litraa. Toivottavasti nyt riittää, sillä Virtanen on kallista maalia.

Meillä on jäljellä enää kaksi seinää. Toiveissa on, että oviseinällä riittää alaosien vaihto ikkunan alareunaan asti, mutta tämä pitää sisällään myös hieman runkokorjaamista ainakin oven vasemmalla puolella.