Kivimäen alkupäivinä päätykuistilla oli vanha kulunut pöytä, jolle ei oikein tuntunut löytyvän käyttöä. Se vaikutti kuitenkin muuten olevan kohtuullisessa kunnossa, pinta oli vain todella kulunut ja laikullinen. Viimeiset päivät se olikin viettänyt Trenkituvan isossa komerossa.
Pyysin Isäntää hiomaan sen pöytätason. Kuvassa hiontaa on jo aloitettu etureunasta.
Ihan täysin puhtaaksi pintaa ei tarvinnut saada, sillä vanhaa patinaa saa olla jäljellä. Petsasin pähkinänsävyisellä spriipetsillä. Väri näytti hyvin pitkälti entiseltä. Ehkä entinen oli aivan pikkuisen tummempi.
Petsauksen jälkeen pinta on jo paljon paremman näköinen, eikä väriero ole enää niin huomattava. Sivelin petsiä myös muihin kuluneihin osiin.
Sitten alkoikin työläin vaihe. Muistin, että minulla oli pullollinen käyttämätöntä sellakkaa. Päätin käyttää sitä pintaan. Ja kyllä sitä saikin levittää hyvin monta kertaa. Kun pinta alkoi lopulta kiiltää kuivumisen jälkeenkin, päätin, että nyt riittää. Saattoi olla kyseessä jo kymmenes kerros. Märkä sellakkapinta on todella kiiltävä, mutta kuivuttuaan ei enää näin peilikiiltävä.
Käsittelin kevyesti myös muut pinnat. Nyt pöytä on valmis uuteen käyttöön. Sen pinta on säilytyksessä vähän kovertunut, mutta liitokset ovat vielä ihan kohtuulliset.
Oli pöytä rujommassakin kunnossa omalla kuluneella tavalla kaunis, mutta uudella puuta suojaavalla pinnalla se on helpompi pitää puhtaana. Nyt sen voi yhdistää siistimpiinkin huonekaluihin.
Eristystä on havaittavissa vessan seinässä. Työ on aloitettu alhaalta ja etenee ylös kohti korkeuksia.
Eteisen vastainen seinä eristetään siksi, että toistaiseksi eteinen on vielä kylmää tilaa. Eristeenä on selluvillaa, jonka päälle tulee paperi. Ja lopuksi tulee vielä vaakalaudoitus ennen sisäpintoja.
Tämä onkin ensimmäinen tila, johon laitamme sähköjohdot piiloon. Valokatkaisija tulee 120 cm korkeuteen, vaikka vanhoissa taloissa usein ovat olleet 140 cm:n korkeudella. Tämä on kuitenkin hyvä kompromissi, jos vaikka joskus joku lapsonen on menossa vessaan. Tälle seinälle tulee myös pieni lämpöpatteri.
Seuraavaksi onkin katon laudoituksen vuoro. Päätimme laittaa helmiponttia, sillä viereisessä makuukamarissakin on sitä.
Paneelin jatke ei ole ihan niin silmiähivelevä kuin viereiset paneelit, mutta kyllä se asiansa ajaa. Uudelle matalammalle katolle on jo tuet valmiina.
Oli oikea aika kutsua sähkömies paikalle tekemään johtotehtäviä vessaan. Tänne tarvitaan pieni sähköpatteri, kattovalo, valokatkaisin sekä pistorasia peilin viereen.
Näiden lisäksi päätimme vähentää näkyvien johtojen määrää eteisessä. Makuukamariin ja saliin menevät johdot saa katon kautta vedettyä piilossa paikoilleen nyt.
Ei asia aivan yksinkertainen ollut, sillä eteisen katto oli jo ennestään matalammalla kuin noin 270 korkeat huoneet. Onneksi makuukamariin menevä viisto väylä löytyi vielä helposti. Saliin pitää tehdä uusi veto, sillä aiemmin sähkö tuli keittiöstä.
Seuraavaksi sähkömiestä tarvitaan, kun pinnat ovat valmiina ja varsinaiset sähkölaitteet valmiina asennettaviksi.
Eteisessä on kaunis tummunut kattopaneeli, jota näytti olevan myös vessan madalletun katon yläpuolella. Mutta purkamisen jälkeen tilanne olikin se, ettei panelointi jatkunut ulkoseinään asti.
Aika iso ala on ilman panelointia ja samalla myös eristeitä. Yläkerrassa on tuossa kohdin puupinnalla oleva vinttikomero, jonka siivosimme pari vuotta sitten. Nyt mietinnässä on uuden katon tekeminen, sillä paikkaamisella ei taida saada tuota vanhaa patinaa aikaiseksi. Vanha katto saa jäädä tuonne yläpuolelle, mutta jotain tukea eristeet toki tarvitsevat tuolla tyhjällä pätkällä.
Lasketun katon etuna on se, että sähkökeskukselta saliin ja makuukamariin menevät sähköjohdot saa sinne piiloon.
On tullut aika koostaa tämän kuluneen vuoden tapahtumia. Tätä aloittaessa itsestä tuntuu, ettei kovin paljon ole kertomista, mutta kootaanpa kuitenkin tärkeimmät tapahtumat.
Tammikuussa oli kylmä. Oli kunnon pakkaskausi, jonka aikana loppuivat puut, hajosi sirkkeli, kylpyhuoneen lattiakaivo jäätyi, vesiputki jäätyi ja tuskailimme kylmyyttä, mutta selvisimme.
Helmikuussa kaadoimme trenkituvan valtavan koivun, josta riitti tekemistä syksyyn asti.
Maaliskuussa Isännän levy valmistui ja kevät näytti alkamisen merkkejä. Eläimet pääsivät ulkoilemaan pitkän talven jälkeen.
Huhtikuussa järjestelimme kaikki talon kirjat. Yläkertaan jätimme kaiken muun kirjallisuuden, kun alakertaan siirsimme kaikki hengelliset kirjat, joita oli kertynyt jo edelliselle asukkaallekin melkoinen määrä.
Koska yläkerran kirjahyllyissä ei ollut päätyjä, piti sinne tehdä kirjanpitäjiä pitämään kirjat paikoillaan pystyssä.
Toukokuussa siivosimme taas pitkästä aikaa pihatuvan käyttökuntoon. Ajatus oli siirtää keittiö sinne talon keittiöremonttia varten. Keittiöremontti ei kuitenkaan alkanutkaan vielä tänä vuonna, mutta pihatupa oli kyllä kovassa käytössä.
Siistiin pihatupaan oli ilo kutsua paikalliset viherpeukalot suunnittelemaan pihaympyrää, joka oli varsin karun näköinen keväisessä paljaudessaan.
Toukokuussa oli tietysti vuorossa myös kaikki muutkin toukotyöt, kasvilaatikot, kasvihuone ja istutukset. Aloimme taas tehdä polttopuuta varastoon talvea varten. Kaikella kevätpuuhalla oli vähän kiire, sillä minulle oli varattu leikkausaika 21. toukokuuta. Silloin keuhkostani leikattiin pois 9 cm pala, jossa oli parin sentin kasvain. Kasvain paljastui syöväksi.
Elämä jatkui leikkauksen jälkeen vähän rauhallisemmin, mutta vain vähän. Pihaympyrään istutimme kasveja ja laitoimme isoihin ruukkuihin kesäkukkia.
Teimme vielä reunukset käytäville ja istutusalueille. Näin jälkikäteen vähän ihmettelin, miten noin pian leikkauksen jälkeen pystyin rehkimään, mutta näköjään pystyin.
Kesäkuussa pihaympyrään tuli vähän perennoja, tammi, katos, oksasilppua ja kanoja.
Syöpäni varmistui kiltiksi neuroendokriiniseksi syöväksi eli karsinoidiksi. Kiitollisena lahjoitin 40 cm pätkän hiuksistani syöpäsairaiden lasten peruukkitehtaalle.
Heinäkuussa pihaympyrän käytävä sai kivituhkakerroksen. Myös pihalle tuleva tie sai hyvän kerroksen (joka on vieläkin tasoittamatta).
Heinät saimme taas korjattua talteen talveksi.
Pihaympyrään istutimme uusia kasveja ja laitoimme huomaamattomat kana-aidat istutuksia suojaamaan.
Naapuri kävi kaivamassa muutaman kiven ja vei kannonrohjon pois pihasta. Siistimme aittapihan ja ihailimme tammea, joka oli kasvaa hojahtanut pitkäksi puuksi.
Elokuussa istutimme taas lisää kasveja pihaympyrään. Pitkästä aikaa vessaremonttikin eteni vähän lisäpurkamisella.
Teimme pihaympyrään pienen suihkulähteen.
Elokuun lopulla alkoi satokausi olla parhaimmillaan. Saimme nauttia aprikooseista, jotka kypsyivät oikein runsain määrin iloksemme.
Syyskuussa saimme kesän ensimmäiset ja viimeiset piilotiput, purimme vessan ulkoseinän ja rakensimme sen uudelleen umpeen.
Lokakuussa teimme suuren myönnytyksen nykyajalle, kun hankimme taloon ilmalämpöpumpun. Istutimme pihaympyrään 300 kukkasipulia. Tyhjensimme loput kasvit kasvimaalta. Saimme viemäröinnin valmiiksi vessassa ja laitoimme vessan alapohjan umpeen.
Tipuista vain kaksi paljastui kanoiksi. Kukot ovat edelleen pysyneet sovussa keskenään, joten siipikarjan määrä on pysynyt suurena.
Marraskuussa tuli ensilumi, mutta ruusut halusivat vielä kukoistaa sen jälkeenkin.
Kävin syövän puolivuotiskuvauksessa, jossa ei havaittu uutta kasvua. Seuraava kuvaus on vasta vuonna 2026. Koska talvi ei vielä tullutkaan, päätimme levitellä lisää kivituhkaa pihalle. Jonkin verran jäi vielä kasaa jäljelle, mutta se varmaan hupenee hyvin keväällä.
Joulukuussa saimme valmiiksi vessan lattian.
Kävimme Isännän kanssa Tallinmäen joulumarkkinoilla myymässä tuotteitamme.
Leivoin kymmenen leipää, mutta oikein muita jouluruokia en tehnytkään tänä vuonna. Ostimme vähän valmiita ruokia, mistä pidämme, söimme silti ihan hyvin ja tarpeeksi.
Maalailin tulevalle vuodelle joulukortteja. Kovin monta emme tarvitse, mutta muutama on hyvä olla olemassa.
Nyt on vuoden viimeinen ilta meneillään. Vuosi on ollut kiva, välillä työläs ja hankalakin, mutta silti hyvä. Toivottavasti tuleva vuosi tuo paljon iloa, onnea ja rauhaa sinullekin!
Nyt on kuulkaa niin, että meillä on jo lattia paikoillaan vessassa. Pinta on tasainen ja silkinsileä, mutta tuleehan siihen päälle vielä käsittely. Tämä kuva on otettu kohti ulkoseinää. Kuvassa näkyy vessan viemäri, alipaineputki sekä altaan alle tuleva lattiakaivo.
Vessa on niin pieni, että kuvakin pitää ottaa kahteen suuntaan, jotta koko lattia tulee kuvattua. Samalla pääsee kurkistamaan vanhoihin seinäpintoihin, joista joitain rippeitä on vielä nähtävillä.
Ylhäältä otetussa kuvassa näkyy paremmin tuo koko. Ennen vessa oli vain tuossa syvennyksessä vasemmalla, mutta se olikin yläsäiliöllinen versio. Nykymitoitusten mukaan tilaa pitää olla pytyn suuntaan 1,4 m. Pytyn ja altaan väliin ei jää kovin paljon tilaa, mutta kai siinä sentään pystyy kätensä ja kasvonsa pesemään.
Paljonhan on vielä tekemättä, mutta lattia on siitä hyvä, että sen päällä seisten voi tehdä kattoa ja seiniä, jotka ovatkin seuraavina tekolistalla. Myös sähköt ja vesiputket pitää vetää jossain vaiheessa. Eteisen puolella vesiputket pitää eristää hyvin, sillä eteisessä ei ole vielä mitään lämmitystä.
Katto on ollut alkujaan korkealla. Sinne se varmaan palautetaan, jos pinta on kunnossa. Sähköille ja putkille tehdään kotelointi katonrajaan.
Ikuisuusprojektilta tämä tietysti vaikuttaa, mutta ajan ollessa rajallista on tehtävä silloin, kun sitä on siihen varattuna.
Talvi ei ole tullut vielä, joten voi hyvin tehdä vielä rästissä olevia pihahommia. Viime vuonna, kun pihaympyrä tehtiin viemäröinnin ohessa, jäi yläpihan hiekoitus kesken. Nyt tilasimme kuorman kivituhkaa.
Osa meni suoraan tiputtamalla, mutta loput jätettiin kasaksi meille pieneksi pihajumpaksi.
Minä lapioin ja Isäntä kuskasi kivituhkaa. Luulenpa, että pääsin kuitenkin helpommalla.
Tilanne oli niin mielenkiintoinen, että emokanakin toi pienet poikasensa pihalle ensimmäistä kertaa. Kävin hakemassa niille pari rinkeliä pihaherkuksi, sillä kasvavat lapset tarvitsevat paljon energiaa.
Yläpiha tuli hiekoitettua saharaksi, portin luona ollut kuoppa tuli tasoitettua, valotolppien kuopat täytettyä, mutta vielä on kasaa jäljellä. Vielä on vessan viemärikaivanto täyttämättä ja erinäisiä paikkauskohtia ajorampeilla tasaamatta. On siis vielä lapioitava muutama kymmenen kottikärryllistä.
