Korjattu ja maalattu eteinen

Eteisen seinän uudelleenrakennus alkoi kivijalasta, joka oli vähän vino. Pienellä betonivalulla kiven vinous häipyi.

Valun kuivumisen jälkeen alkoi puurakenteiden tekeminen. Valun päälle laitettiin bitumihuopaa varmuuden vuoksi estämään kosteuden nousu. Isäntä joutui tekemään tippalistan pariin kertaan, sillä nuo kulmien laskemiset menevät välillä vähän pieleen, mutta lopullinen onnistunut lista istuu jo kuin nenä päähän.

Paperoinnin jälkeen olikin hyvä hakea valmiiksi maalattuja lautoja suulista ja lätkiä seinään.

Kahteen kertaan maalatut laudat näyttivät seinässä edelleen kirjavilta, joten ne oli maalattava vielä kertaalleen.

 

Eteisen räystäänaluset piti tehdä myös kokonaan uusiksi.

Samoin pitkän lappeen räystäänalunen oli uusittava koko matkalta.

Sen jälkeen olikin vuorossa uusien pintojen maalaaminen ja eteisen kirjavan seinän viimeistely.

Talon oikea puolikin alkaa olla jo itsensä näköinen, mutta omaan silmääni ottaa kylpyhuoneen ikkuna, joka on vieläkin maalaamatta. Isäntä sen teki uusiksi jokunen vuosi sitten, mutta maalaus jäi silloin. Taitaa olla minun kesälomapuuhia ensi viikolla.

Tämän laidan ulkovuorauksessa oli paljon enemmän tekemistä kuin kahden edellisen, joissa ei ollut niin paljon puuosien korjaamista. Mutta nyt saa olla oikeasti tyytyväinen, että viat on korjattu perusteellisesti.

Nyt onkin enää päätykuisti jäljellä, mutta sen kanssa ei ihan helpolla pääse, sillä lahovauriota on paljon korjattavana alaosissa.

Eteisen seinän purku

Eteisen seinä oli huonokuntoinen, joten se oli vaihdettava kokonaan. Aikoinaan ennen peltikattoa tuosta sisänurkasta on tullut vettä ihan reilusti ja sen jäljet ovat hyvin nähtävissä. Ylhäällä oli kolo suoraan yhteen vinttikomeroon.

Myös alhaalla oleva puu oli pehmeää, joten sekin on purettava kivijalkaan asti. Mutta sen jälkeen voikin jo alkaa rakentamaan uutta.

Kaikkea ei pystynyt tekemään samana päivänä, joten oli tehtävä väliaikaisseinä tuulensuojalevyistä, ettei kuka tahansa voi kävellä sisälle.

Kunhan tuon seinän saa kuntoon, alkaa etupuoli olla aika hyvässä kunnossa. Sen jälkeen on vuorossa enää tuo huonokuntoinen päätykuisti.

Eteläpääty ja muita valmiita seiniä

Kuistipäädyn jälkeen oli eteläpäädyn vuoro. Ensimmäisen maalikerroksen jäljiltä tulos oli vielä kirjava.

Myös tähän päätyyn tuli koriste, pieni ja melko huomaamaton, mutta kyllä se antaa ilmettä juuri sopivasti.

Toisen kerroksen raja menee ylhäällä vasemmalla vintti-ikkunan luona. Kyllä toinen kerros oli ehdottomasti tarpeen. 

Nyt on koko päätyseinä valmis. Viimeinen silaus oli tuon tippalistan maalaus seinän alareunassa. Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö naamioituu onneksi aika hienosti seinään kukkapenkin taakse. Nyt on nurmikko vielä leikkaamatta, joten sekin on korkeaa.

Toinen täysin valmis seinä (ellei edellisten maalausten roiskeiden puhdistamista kivijalasta lasketa) on tien puolen seinä.

Myös kuistipäädyssä on pätkä valmista. Reiät on tukittu, eikä vanhoista sähkökaapeleista ole enää jälkeäkään.

Seuraavaksi on vuorossa pihan puolen toinen maalikerros ja sitten pääsemme eteisen seinän korjaukseen.

Kuistipäädyn yläosa

Päätykuistin helpompi osa oli seuraavaksi vuorossa. Ensin oli pakko korjata katon reuna kuntoon. Sitten pystyi jo maalaamaankin. Kun puolet yläosasta oli maalattu, näkyi tässäkin jo positiivisia merkkejä. Rähjäisyys alkoi vähitellen väistyä.

Vanha päätykoriste oli yksikertainen poikkipuu ja vaakapuu, mutta halusimme tehdä enemmän vielä talon tyyliin sopivan koristeen ja päädyimme kolmeen pystypuuhun vaakapuulla. Jako on tehty ikkunoiden mukaan.

Ensimmäisen maalauskerroksen ollessa lähes valmis, piti siivota kattokin. Se vaatii maalin kuivumisen jälkeen vielä kunnollisen pesun ollakseen edustava.

On hyvä katsella hetki siistiä yläosaa ja rähjäistä alaosaa. Työn tuloksen näkee, kun ero on noin valtava.

Seuraavaksi on vuorossa toinen pääty. Sinnekin tulee nyt päätykoriste, vaikka ennen maalausta siellä ei sellaista näkynyt.

Hankalia kohtia

 Isäntä ehti jo maalata yläparvekkeen kaiteen, mutta sitten hän meni sisälle maalaamaan parvekkeen ovia. Ajattelimme lujittaa kulmaraudoilla kaidetta, mutta sitä ei voinut tehdä, sillä alapuu oli ihan laho ja irtosi. Samalla irtosi kaiteen pystylautoja, jotka olivat lahonneet alaosastaan. Piti siis tehdä uutta ja tukevaa.

Olemme miettineet pitkään tämän puuttuvan kuistinseinän kohtaloa. Olisi hienoa palauttaa siihen ruutuikkunat, mutta niitä ei nyt vielä tällä hetkellä ole. Niinpä aiomme laudoittaa tuon seinän umpeen. Kun joskus ikkunat valmistuvat, ne voi laittaa paikoilleen. Mutta tällaisena outona aukkopaikkana tätä ei kohta enää tulla näkemään.

Eteisen toinen sivuseinä on myös vaihdettava kokonaan. Ylhäällä nurkassa on reikä komeroon, joka tullaan myös tukkimaan. Lautoja pitää vaihtaa myös kattorakenteessa.

Rapistunein osa talosta on toinen pääty. Katon reuna pitää korjata, seinän reiät pitää tukkia ja nuo kuistin seinälaudat pitää vaihtaa ainakin alaosastaan, ehkä kokonaan.

Jos saamme korjauksen rajattua alaosiin, leikkaamme vanhat laudat ikkunan alareunasta poikki ja uusimme vain alaosan.

Portaiden vierestä vasemmalta alahirsi on lahonnut, joten se pitää korjata. Lautojen alaosat olivat aikoinaan vuohiemme lempiruokaa, sillä laho puu oli niille suurta herkkua.

Uutta lautaa on maalattuna kertaalleen avoimessa suulissa. Joskus pitäisi tämäkin projekti tehdä loppuun. Suuliin on jo olemassa ulkolaudat, mutta ne pitäisi myös maalata ennen naulaamista seinäksi. Onneksi katto on nyt kunnossa, että suulia voi käyttää.

Uutta ilmettä talolle

Talon maalaamista oli suunniteltu jo monta vuotta, mutta nyt siitä vihdoin päätettiin tehdä totta. Ensimmäisenä tehtävänä maalien hankkimisen jälkeen oli vanhan irtonaisen maalin raaputtaminen.

Pääsisäänkäynti näytti todella huonolta, sillä maalia oli monta erilaista kerrosta, ylimpänä näkyi, miten ihan kaikkialle ei ollut edellinen asukas yltänyt.

Maalaus alkoi heti, kun raaputus oli siirtynyt seuraavalle sivulle. Ensimmäisinä päivinä Isännän vanhemmat olivat apuna naapurin Ullan kanssa. Minä olin juuri silloin pitämässä leiriä, mutta pääsin sunnuntaina jo mukaan rapsutukseen.

Kun ensimmäisen seinän alaosa oli kertaalleen maalattu, piti kokeilla myös vihreää väri, joka näytti juuri oikealta vaaleaa seinää vasten.

Yksi ikkuna piti tietysti kokeilla kokonaan (paitsi, ettei ikkunoille itselleen vielä tehty mitään), vaikka seinäkin oli vielä kesken.

Pääoven väritys määräytyi vanhan tyylin mukaan. Oven alaosaa pitää jossain välissä vielä korjata, mutta vielä se on ihan kohtuullinen

Kun pääty oli maalattu kertaalleen (vaatii ehdottomasti toisen kerroksen), talo alkoi jo näyttää siltä kuin olisi aina tuollainen ollutkin. Mutta rullaapa takaisin ensimmäiseen kuvaan, niin huomaat, miten valtava muutos on tapahtunut.

Paikoin oli hankala maalata millään telineillä, mutta nosturilla onnistui jo paremmin. Vessan viemärin ulkopuoli on vielä siistittävä jossain vaiheessa.

Talon etupuoli alkoi näyttää paremmalta, vaikka parvekkeen ovet olivat vielä maalaamatta.

Nosturityötä oli valtavan paljon, sillä korjaamme nyt myös katon reunat, otsalaudat ja pellitykset.

Olen näyttänyt innoissani tätä kuvaa monelle, mutta vastauksena olen saanut, että en nyt muista, miltä se ennen näytti. Talosta tulee siis sen näköinen kuin sen voisi kuvitella ikuisesti olleen. Sentään itse vielä muistamme lähtötilanteen. Tosin tässä on vasta ensimmäinen kerros valmiina.

Seuraavaan kirjoitukseen laitankin niitä kuvia, joissa tilanne on paljon huonompi kuin tällä puolella on koskaan ollut. Niinpä niihin saakin menemään koko kesän.

Pakarituvan siivous

Viikonloppuna otimme Apupojan kanssa urakaksi pakarituvan raivaussiivouksen. Viimeiseen kymmeneen vuoteen sitä ei ollutkaan siivottu, ainoastaan pakattu lisää tavaraa. Silloin aikoinaan siirsimme kaiken ylimääräisen roinan saunasta ja saunakamarista tälle puolelle. Niinpä se jäi vähän oman onnensa nojaan. Nyt päätimme raivata sen sellaiseen selkeään kuntoon, että näkisi sen kaikessa rujoudessaan ja mahdollisuuksissaan.

Tavaraa lähti paljon kaatopaikkakuormaan, miljoonalaaatikot siirtyivät verstaalle, vanhat ikkunat ylisille, tiilet varastokomeroon ja roskat pois. Nyt näky on jo toisenlainen. Kun tulemme tilaan sisälle, vasemmalla on ikkunan alla heinälaatikko, joka on siis aromipesän esiäiti. Käy tuo ihan tavallisesta säilytyskalusteestakin, ja yläosan saa irralleen erilliseksi arkuksi. Perimmästä nurkasta löytyi retroisen suloinen pinnasänky, jonka päätyä koristaa kaunis kukko. Sängyssä on hevosvehkeitä, länkiä sun muita tarvekaluja. Naulakossa on vanhoja sahoja.

Siirsimme toisen ikkunan alla olleen pöydän isomman ikkunan alle jakkaroineen. Pahvilaatikossa on jotain traktorinosia.

Nurkassa on renginkaappi, jonka alla on puinen arkku. Arkun päällä on kiesien penkki. Vasemmalla näkyvä puinen laatikko on siemennyspakki, jossa on putkilot (tyhjät) nimettyinä eri lehmille.

Sininen arkku ei olekaan arkku vaan moottorillinen kone, johon kuuluu lasisia osia ym. kummallisia härveleitä. Seinä on kauhea, ei uskalla edes koskea, ettei kokonaan rapise alas. Onneksi se on sentään kuiva.

Uunin takunen on nyt tyhjä. Naulakossa on hevosvehkeitä.

Leivinuuni on iso ja komea ja käyttökelpoinenkin. Tosin siitä puuttuu nuohousluukkuja. Jätimme yhden pulsaattorikoneen ihan koristeeksi, toimintakunnosta en tiedä, sillä tänne ei tule sähköä sisälle asti nykyään. Vanha höyläpenkki oli ennen ikkunan edessä, mutta siirsimme sen uunin viereen. uunin päällä on listapuuta, jiirilaatikoita ja aaltopahvia.

Koppakärry tuli aivan täyteen. Siellä on mm. kaksi pesukonetta, linko, sähköhella, elektroniikkaromua, maalattua puujätettä, pahvia ja roskasäkkejä. On siis taas kaatopaikkakeikka tiedossa.

Rakennus vaatii siis jossain vaiheessa hirsien vaihtoa ja välikaton korjausta, mutta teemme varmaan muita kiireellisiä remontteja ennen tätä rakennusta. Mutta olihan nyt jo oikea aika siivota tuolta kaikki roskat pois.