Vielä on kasaa jäljellä

Talvi ei ole tullut vielä, joten voi hyvin tehdä vielä rästissä olevia pihahommia. Viime vuonna, kun pihaympyrä tehtiin viemäröinnin ohessa, jäi yläpihan hiekoitus kesken. Nyt tilasimme kuorman kivituhkaa.

Osa meni suoraan tiputtamalla, mutta loput jätettiin kasaksi meille pieneksi pihajumpaksi.

Minä lapioin ja Isäntä kuskasi kivituhkaa. Luulenpa, että pääsin kuitenkin helpommalla.

Tilanne oli niin mielenkiintoinen, että emokanakin toi pienet poikasensa pihalle ensimmäistä kertaa. Kävin hakemassa niille pari rinkeliä pihaherkuksi, sillä kasvavat lapset tarvitsevat paljon energiaa.

Yläpiha tuli hiekoitettua saharaksi, portin luona ollut kuoppa tuli tasoitettua, valotolppien kuopat täytettyä, mutta vielä on kasaa jäljellä. Vielä on vessan viemärikaivanto täyttämättä ja erinäisiä paikkauskohtia ajorampeilla tasaamatta. On siis vielä lapioitava muutama kymmenen kottikärryllistä.

Ruusut ja muut

Talvi osoittautui vielä lyhytaikaiseksi, eikä lunta riittänyt kuin yhdeksi päiväksi. Niinpä ruusut ovat jatkaneet kukintaansa pihaympyrässä. Täytyy vain toivoa, että tätä leudompaa keliä riittää sen aikaa, että nämä saavat kukkansa kukittua. Tämä pinkki on Little Mischief.

Moje Hammarbergissä on vielä yksi nuppu, joka saattaa ehtiä avautumaan, jos ilmat sallivat. Muuten nämä ruusut ovat jo asettuneet talvea varten.

Nostalgiaruusukin on sitä mieltä, että vielä voisi kukoistaa. Pakkanen on vähän jo puraissut, mutta yritystä on.

Aspiriiniruusu kukki aluksi hienosti, lopetti hetkeksi ja aloitti syksyllä uudelleen. 

Pikkuruusuja otin jo sisätiloihin talvehtimaan. Tämä nuppunen pääsee avaamaan pian kukkansa seinien sisäpuolella.

Pikkuruusujen paikalle löytyi ihan viehättävä koriste kuitenkin.

Ruusu se on alppiruusukin, vaikka ei kukikaan nyt. Nupuista päätellen keväällä on luvassa ihan kunnollinen kukkiminen.

Keijupuutarhaan onkin pujahtanut orvokkeja. Tämä on päässyt vähän ryöpsähtämään, mutta ei se näytä keijuja haittaavan.

On ihan hyvä, ettei talvi tullutkaan vielä rytinällä. Pihalla riittää paljon kaikenlaista puuhastelua edelleen. Otin kukkaistutuksista muratit talvisäilöön ja maahumalat siirsin pihaympyrän maanpeittokasveiksi. 

Taitaa talvi tulla

Alkuviikolla tilamme yli lensi valtavat parvet joutsenia. Siitä arvelimme, että on talvi ihan nurkan takana. Viimeinen iso parvi oli vielä naapurin pellolla odottamassa lähtökäskyä. Kanamme taas eivät enää viihtyneet pitkiä aikoja pihalla, vaan kävivät lähinnä katselemassa, saisiko jotain herkkuja ovesta tulevalta Emännältä.

Tällä viikolla lämpötiloissakin on näkynyt selvä muutos kylmempään. Se taas kertoi, että oli aika vaihtaa talvirenkaat autoihin, ettei se mokoma talvi pääse yllättämään jonain jäisenä aamuna. Katsoin sääennustuksia, jotka lupasivat loppuviikoksi lunta ja jäätä. Siihen mennessä olisi hyvä olla renkaat valmiina. 

Tähän asti pihatuvassa on ollut melkoinen tomaattiviidakko, sillä en vieläkään ole saanut tehtyä lehtien harvennusta ja varkaiden poistoa. Mutta tomaatteja on tullut tasaisesti koko ajan. Nyt taitaa olla korkea aika ottaa viimeiset raakileet sisälle kypsymään.

Tänä aamuna maa olikin jo valkoinen. Vielä on pihatöitä tehtäväksi, sillä pihaympyrässä on paljon talvisäilöön laitettavaa. Lähipäivinä on siis kärrättävää ja kuskattavaa tiedossa.

Onneksi on ollut näin leuto syksy tähän asti. Kunhan nämä viimeiset kärräykset on tehty, alkaa olla kaikin puolin valmista talveksi. Lampaiden lenkityskin taitaa jäädä pian tauolle, jos lumen läpi ei löydy syötävää. Nyt olemme vähän auttaneet tuomalla varastosta omenoita puun alle syötäväksi. Löytämisen ilo pitää olla lampaillakin. Kohta tosin viimeiset tuoreomenat ovat loppu, mutta kuivattuja löytyy pikkuherkuiksi talven varalle.

Kaksipa kanaista hoidettavaksi

Tiput pienet kasvoivat niin isoiksi, että oli aika päästää ne muiden joukkoon. Niistä tulikin melkoisen rohkeita ja omatoimisia heti. Kokokin niillä on jo melkoinen, varsinkin kukkotipuilla.

Nähtävästi oli tarkoitus, että saamme reilusti syötävää tulevaisuudessa, sillä vain kaksi tipuista on kanatipua ja loput yhdeksän ovat kukkoja. Aivan käsittämätöntä! Nyt syksyn aikana onkin tehtävä harvennusta kanalassa isompien kukkojen joukossa, vaikka ne kiltisti ovatkin olleet sovussa keskenään. Vähän harmittaa, kun kuitenkin niille lupasimme, että saavat pitää päänsä, jos ovat tappelematta. Mutta kukkomäärä alkaa olla jo niin valtava, ettei kaikkia voi millään pitää. Nuo pikkukukot saavat kasvaa vielä hetken aikaa, jos pysyvät veljekset hyvissä väleissä keskenään.

P.S. Otsikon lause on H.C. Andersenin runosta Munaeukko (Aarteiden kirja 2)

Vessan alapohja

Vessaan on taas saatu vähän uutta seinän umpeenlaiton jälkeen. Kaikki vanhat palkit piti poistaa, sillä niissä oli liikaa lahoa päässä, eikä niiden tukeminen ollut tässä tapauksessa mahdollista.

Alapohjan koolauksen jälkeen putkimies pääsi tekemään viemäriputket. Aikaisemmin tässä vessassa ei ollut ollenkaan viemärin tuuletusputkea, mutta tähän uuteen versioon se tulee. Aiomme laittaa tähän lautalattian lattiakaivolla, vaikka se ei ole ihan vesitiivis ratkaisu. Emme kuitenkaan itse roiski vettä, mutta joku tuleva asukas saattaa haluta erilaisen lattiamateriaalin. Tässä vaiheessa oli siis järkevää laittaa se lattiakaivo, vaikka se ei välttämätön olekaan. Näin vanhassa talossa on hyvä ajatella myös tulevia sukupolvia, sillä emme toivottavasti tule olemaan viimeiset asukkaat tässä talossa. Ainakin pyrimme hoitamaan tätä niin hyvin, että talo on käytettävissä vielä tulevinakin aikoina.

Putkien jälkeen olikin aika laittaa alapohja umpeen laudoituksella.

Alapohjan laudoituskin tuli valmiiksi. Enää eivät kissat pääse oikoreittiä pihalle ja sisälle talon alta, mutta toivottavasti eivät tule muutkaan eläimet enää. Tiedossa ei ole yhtään eläintä, joka olisi tuolta mönkinyt sisälle, mutta olisihan se hyvin ollut mahdollista.

Lattia on nyt paperoitu. Seuraavaksi siihen laitetaan eristeeksi selluvillaa reilu kerros ennen paperointia ja lattialankkuja. Kohta pitääkin alkaa miettiä pintamateriaaleja ja sisustusta.

Viimeiset peltotyöt

Kasvimaa on nyt lopullisesti tyhjennetty. Ei siellä enää paljoa ollutkaan, mutta punajuuria ja porkkanoita saimme vielä jonkin verran. Maa-artisokat jätin peltoon vielä kasvamaan. Ne voi kaivaa ylös keväälläkin.

Perunoitakin tuli ihan riittävästi. Timo oli hyvin tasalaatuista.

Siikliä oli monta eri kokoluokkaa, mutta noista pienimmistä tulee hyviä siemenperunoita ensi vuodelle. Jostain syystä Annabelleä ei tullut kuin muutama. Ehkä niitä ei niin paljon laitettukaan maahan tällä kertaa.

Kaikilla ei niin kovasti näyttänyt olevan työnteko mielessä, mutta varmasti sitäkin hauskempaa.

300 kukkasipulia

Pihaympyrään piti saada myös kevätkukkijoita. Kävimme ostamassa muutaman kukkasipulin, jotka istutimme iltasella maahan. Alkoi jo olla aika myöhä, mutta arvelimme saavamme istutukset ihan hyvissä ajoin tehtyä.

Ensin istutimme viisi krookusta kaikkiin kuunliljojen väleihin.

Tulppaaneja oli yhteensä 120, punaisia, keltaisia ja valkoisia. Osa istutettiin tammen ympärille. Aurinko alkoi laskea ja aurinkokennolamput syttyivät valaisemaan kiviä.

Etureunoihin laitoimme myös tulppaaneja ruusulinjan ja vuorenkilpien väliin.

En tiedä, oliko järkevää laittaa vuoroittain punaisia, keltaisia ja valkoisia, vai olisiko ollut parempi keskittää värit. Keväällä sen sitten näkee. Nyt värit toistuvat kahdeksan sipulin ryhmissä.

Alkoi jo olla melkoisen hämärää, kun pääsimme narsisseihin. Niitä istutimme lähelle tuijia molemmin puolin ympyrää.

Takareunaan istutimme helmililjoja. Lopuksi ihan pimeydessä kaivoimme viimeiset krookukset suihkulähteen lähelle. Syksyillat ovat niin valtavan lyhyitä, ettei oikein paljon ehdi ennen pimeän tuloa, mutta saimme kuin saimmekin jokaisen sipulin maahan. Vaikka 300 sipulia tuntui isolta määrältä, ei isossa ympyrässä ollut ollenkaan hankalaa löytää niille paikkoja. Olisi mahtunut paljon enemmänkin.

Pihaympyrässä pitäisi vielä tehdä muutama toimenpide. Oksasilppu pitäisi levittää ja istuttaa mahdollisimman paljon maanpeitekasveja sekaan. Toivottavasti tänä vuonna ei tule kovin aikaisin lumipeite maahan.