Vessan alapohja

Vessaan on taas saatu vähän uutta seinän umpeenlaiton jälkeen. Kaikki vanhat palkit piti poistaa, sillä niissä oli liikaa lahoa päässä, eikä niiden tukeminen ollut tässä tapauksessa mahdollista.

Alapohjan koolauksen jälkeen putkimies pääsi tekemään viemäriputket. Aikaisemmin tässä vessassa ei ollut ollenkaan viemärin tuuletusputkea, mutta tähän uuteen versioon se tulee. Aiomme laittaa tähän lautalattian lattiakaivolla, vaikka se ei ole ihan vesitiivis ratkaisu. Emme kuitenkaan itse roiski vettä, mutta joku tuleva asukas saattaa haluta erilaisen lattiamateriaalin. Tässä vaiheessa oli siis järkevää laittaa se lattiakaivo, vaikka se ei välttämätön olekaan. Näin vanhassa talossa on hyvä ajatella myös tulevia sukupolvia, sillä emme toivottavasti tule olemaan viimeiset asukkaat tässä talossa. Ainakin pyrimme hoitamaan tätä niin hyvin, että talo on käytettävissä vielä tulevinakin aikoina.

Putkien jälkeen olikin aika laittaa alapohja umpeen laudoituksella.

Alapohjan laudoituskin tuli valmiiksi. Enää eivät kissat pääse oikoreittiä pihalle ja sisälle talon alta, mutta toivottavasti eivät tule muutkaan eläimet enää. Tiedossa ei ole yhtään eläintä, joka olisi tuolta mönkinyt sisälle, mutta olisihan se hyvin ollut mahdollista.

Lattia on nyt paperoitu. Seuraavaksi siihen laitetaan eristeeksi selluvillaa reilu kerros ennen paperointia ja lattialankkuja. Kohta pitääkin alkaa miettiä pintamateriaaleja ja sisustusta.

Viimeiset peltotyöt

Kasvimaa on nyt lopullisesti tyhjennetty. Ei siellä enää paljoa ollutkaan, mutta punajuuria ja porkkanoita saimme vielä jonkin verran. Maa-artisokat jätin peltoon vielä kasvamaan. Ne voi kaivaa ylös keväälläkin.

Perunoitakin tuli ihan riittävästi. Timo oli hyvin tasalaatuista.

Siikliä oli monta eri kokoluokkaa, mutta noista pienimmistä tulee hyviä siemenperunoita ensi vuodelle. Jostain syystä Annabelleä ei tullut kuin muutama. Ehkä niitä ei niin paljon laitettukaan maahan tällä kertaa.

Kaikilla ei niin kovasti näyttänyt olevan työnteko mielessä, mutta varmasti sitäkin hauskempaa.

300 kukkasipulia

Pihaympyrään piti saada myös kevätkukkijoita. Kävimme ostamassa muutaman kukkasipulin, jotka istutimme iltasella maahan. Alkoi jo olla aika myöhä, mutta arvelimme saavamme istutukset ihan hyvissä ajoin tehtyä.

Ensin istutimme viisi krookusta kaikkiin kuunliljojen väleihin.

Tulppaaneja oli yhteensä 120, punaisia, keltaisia ja valkoisia. Osa istutettiin tammen ympärille. Aurinko alkoi laskea ja aurinkokennolamput syttyivät valaisemaan kiviä.

Etureunoihin laitoimme myös tulppaaneja ruusulinjan ja vuorenkilpien väliin.

En tiedä, oliko järkevää laittaa vuoroittain punaisia, keltaisia ja valkoisia, vai olisiko ollut parempi keskittää värit. Keväällä sen sitten näkee. Nyt värit toistuvat kahdeksan sipulin ryhmissä.

Alkoi jo olla melkoisen hämärää, kun pääsimme narsisseihin. Niitä istutimme lähelle tuijia molemmin puolin ympyrää.

Takareunaan istutimme helmililjoja. Lopuksi ihan pimeydessä kaivoimme viimeiset krookukset suihkulähteen lähelle. Syksyillat ovat niin valtavan lyhyitä, ettei oikein paljon ehdi ennen pimeän tuloa, mutta saimme kuin saimmekin jokaisen sipulin maahan. Vaikka 300 sipulia tuntui isolta määrältä, ei isossa ympyrässä ollut ollenkaan hankalaa löytää niille paikkoja. Olisi mahtunut paljon enemmänkin.

Pihaympyrässä pitäisi vielä tehdä muutama toimenpide. Oksasilppu pitäisi levittää ja istuttaa mahdollisimman paljon maanpeitekasveja sekaan. Toivottavasti tänä vuonna ei tule kovin aikaisin lumipeite maahan.

Uudenaikaisia vehkeitä

Kivimäessä tehtiin valtava myönnytys nykyajalle. Pitkään harkittuamme tulimme siihen tulokseen, että ilmalämpöpumppu olisi tarpeellinen investointi kylmien talvien varalle. Aikoinaan mietimme kiinteitä sähköpattereita huoneisiin, mutta siihen saakka emme ole vielä ehtineet. Nimittäin sitä sähköä ei ole vieläkään vedetty talon sisällä. Toimimme edelleen jatkojohtojen varassa. 

Kun sitten päädyimme ilmalämpöpumppuun, sen asennuksessa piti ottaa huomioon, ettei meillä ollut niitä sähköjä vielä käytössä. Onneksi asennuksen pystyi tekemään ulkokeskukseen, joka on talon seinässä. Ei siis tullut yhtään ylimääräistä johtoa sisätiloihin, mikä tietysti vanhassa talossa on aina positiivista.

Ulkoyksikkö on melko näkyvä, mutta aika hyvin se peittyy kukkapenkin taakse. Sisäyksikön naamiointi onkin meillä vielä edessä. Mietimme laatikon peittämistä seinätapetilla. Ehkä se sitten ei olisi niin oudon näköinen kirkkaanvalkoinen mötikkä kaiken vanhanaikaisuuden keskellä. Koko laitos asennettiin juuri tänään, joten hienosäädöt ovat siksi tekemättä. Kerron sitten, onnistuiko naamiointi. Nyt pitäisi opetella kaikki nuo mahdolliset säädöt, joita on aivan valtavasti.

Seinä umpeen

Hyvä tuuletus ei ollut kuitenkaan niin hyvä, että olisimme halunneet säilyttää sen pysyvästi. Oli siis saatava seinä umpeen ennen talvea. Ensin tietysti piti tehdä runko valmiiksi.

Sitten oli vuorossa paperointi.

Varastossa oli jonkin verran lautaa jäljellä, joilla pääsi työn alkuun. Nämä laudat ovat ihan hivenen erilaisia verrattuna alkuperäiseen laudoitukseen, mutta samanlaisia kuin tässä olleet laudat, jotka olivat myöhempää perua. 

Tuli taas ehtoo, mutta nyt oli jo huomattavasti vähemmän tuulta talossa, vaikka suurin osa puuttuvaa seinää oli vain paperoitu.

Sisältä näki vielä vähän ulos tuosta sisänurkasta. 

Lopulta seinä oli laudoitettu nurkkaan asti. Jossain vaiheessa pitää korjata myös tuo kuisti, jonka laudoissa on myös lahoa. Mutta nyt ei ole sen aika.

Maalauskaan ei ole vielä ajankohtainen, vaikka tuo nurkka näyttää nyt hassulta muuhun seinään verrattuna. Ehkäpä ensi kesänä seinä saa yhtenäisen värin.

Olisi tietysti hienoa, että vessassa olisi ikkuna, mutta tuo nurkka on niin tiivis, ettei siihen oikein saisi minkäänlaista tyyliin sopivaa ikkunaa. Eikä siinä ole ennenkään ollut.

Seuraavaksi onkin aika laittaa uudet putket viemärille. Tuuletusputki on vedettävä yläpuolella olevan vinttikomeron läpi katolle. Pientä askaretta siis riittää vielä tämänkin pienen, mutta tärkeän huoneen kanssa. 

Hyvä tuuletus!

Kuistin vasemmalla puolella alkoi tapahtua kummia sen jälkeen, kun vessan lattia oli pohjia myöden tyhjennetty ja rautaviemäri poistettu.

Lahot seinälaudat piti poistaa koko vessan alueelta ylös asti. 

Molemmin puolin pystytuet olivat lahonneet, joten nekin on uusittava ainakin osittain.

Meillä oli varsin avarat tunnelmat, kun koko vessan ulkoseinä puuttui. Vaihtuipa ainakin ilma hyvin, kun tuuletusaukko oli noin mahtavan kokoinen.

Iltahämärissä oli jo vähän uuttakin tullut vanhan tilalle. Teemme vessan seinän samalla tavalla kuin ennen remonttia, mutta vaihdamme purueristeen selluvillaan. Mutta iltasella ei ollut vielä mitään selluvilloja näkyvissä, vaan kävimme nukkumaan seinän ollessa auki. Illalla vielä pyysin Isäntää käymään sammuttamassa työvalon, ettei avoin seinä houkuttelisi ketään katsomaan lähempää. Oli oikein raikasta nukkua makuukamarissa, joka on tuossa vessan vieressä.

Kanaa ruukussa ja muita eläimellistä juttuja

Piilopesiä etsiskellessä on tullut vastaan mitä ihmeellisempiä yrityksiä. Tämä paikka on aivan näkyvillä, mutta kana yrittää hienosti piiloutua katseilta, ettei huomattaisi. Ja oli tuonne jo ehtinyt tulla muniakin. Mutta emme hyväksyneet tätä yritystä. Olisi pienille tipuille liian vaarallinen syntymäpaikka. Kaiken lisäksi öisin pihassa kulkeva kettu saattaisi hyvinkin löytää tuon kätkön.

Yhtenä iltana Vihtoria ei näkynyt pihapiirissä lammaslenkillä. Kun vihdoin menin sisälle, katsoin makuukamarin ikkunasta ja näin jotain kauheaa. Ensin luulin sitä kepiksi, mutta katseen tarkentaminen paljasti, että kyseessä oli käärme. Juoksin kiireellä tapahtumapaikalle, mutta tilanne oli jo ohi. Toinen eläimistä oli voittanut. Meidän onneksemme se oli Vihtori, joka leppeän ulkokuorensa alla pitää hurjaa luontoaan välillä aktivoituneena. Kyllä se on sisukas!

Lampaatkin näyttävät leppoisilta, mutta niilläkin on välillä hepulihetkensä. Ovelin näistä on Hilda, joka onnistuu torjunnasta huolimatta ryntäämään päärynäpuun luo ja haukkaamaan mahdollisimman monta päärynää suuhunsa. Kun juoksen sen perässä, se kiertää päärynäpuuta ja saa haukattua joka puolelta monta suullista. Siinä vaiheessa Manta ja Hellu huomaavat tilaisuutensa koittaneen ja hekin saavat osansa herkullisista hedelmistä.

Tämän kerran ovelin eläin oli tämä kana, joka jossain piilossa onnistui hautomaan 11 tipua. Toistaiseksi nämä asuvat isossa marsuhäkissä, kunnes saamme rakennettua kanalaan lastentarhan. Mutta ovat nämä pienet tipuset valtavan suloisia!