Käyskennellessä

Etupihan käytävällä käyskennellessäni heinäkuisena puolipilvisenä päivänä köyhän miehen sypressien luodessa varjojaan askelten alla ratisevalle hiekalle huomasin, että olimme unohtaneet hyvin tärkeän elementin. Huomasin jo aiemmin unohtaneeni mainita, etten toistaiseksi tarvitse syövän hoitoon muuta kuin tt-kuvia harvakseltaan. Mutta sitä en juuri silloin ajatellut, vaan jotain puutarhaan liittyvää. Jos joskus ehtisimme istua oleskelualueella, olisi hienoa kuulla kukkojen karjunnan, kanojen kaakatuksen, lintujen sulosointujen ja kaukaisen liikenteen huminan lisäksi suloista veden solinaa.

Hetken puolikostealla tuolilla pergolassa istumisen jälkeen ajatus lähti etenemään. Koska olemme jo omaksuneet ikiaikaisen tiedon, ettei mitään kannata hävittää, olimme myös varmoja, että lähes täydellä varmuudella meiltä löytyisi kaikki tarvittava veden solinan varmistamiseksi. Kävimme hakemassa syreenien juurelta kaksi vanhaa betonista kaivonkantta ,jotka olivat hankalasti kuljetettavina jääneet sinne odottamaan siirtoa tulevaan säilytyspaikkaansa. Aitasta haimme ison ja pienen kukka-astian, joista olimme suunnitelleet tekevämme vesiaiheen aittapihalle. Mutta kaikkea meillä ei ollutkaan. 

 

Koska jossain vaiheessa pihaympyrän kasvillisuus nousisi runsaana maasta ylöspäin, pitäisi vesiaiheen olla korkeammalla maasta. Joten voisimme rakentaa kahdesta kaivonkannesta ja väliin tulevasta jalasta pilarin, jonka päälle tulisi tuo isompi kukka-astia ja sen päälle tuo pienempi, kapea ja korkea kukka-astia. Ensin siis piti tehdä perustukset valmiiksi. Pohjalle laitoimme kivituhkaa ja isomman kaivonkannen vatupassilla suoraan sen päälle.

Kävimme ostamassa tuon pahviputken eli pilarimuotin, katkaisimme sen sopivaan mittaan ja valoimme täyteen betonia, jota siis oli jo olemassa jostain aikaisemmasta projektista. Ja päälle laitoimme pienemmän kaivonkannen.

Parin päivän päästä poistimme kaiken pahvin vain huomataksemme, että valu oli hieman epätasainen. Tosin nyt se on aivan samaa tyyliä kuin nuo kaivonkannet. 

Jalusta on siis pinnoitettava jollain aineella, jotta se saisi arvokkaamman ulkomuodon sopiakseen ympäristöönsä. Vaikka kierrätys on hienoa, voisi lopputulos olla vähemmän kierrätetyn näköinen. Mutta joka tapauksessa laitoimme jo isomman maljan pohjalle reikään tulpan ja maljan puolilleen kiviä tasoittamaan pumpun ympäryksen niin, että kapean astian sai tasapainotettua paikoilleen.

Eikä kovin pitkään mennytkään (siis monta kuukautta), kun vesiaihe jo solisi kauniisti istuessamme puolikosteilla pergolan tuoleilla ihailemassa korkeaksi kasvanutta pohjakasvillisuutta, jonka seassa oli kanojen kaivamia kuoppia, kauas potkittuja istutuksia ja käytävälle rompsotettua multaa.

Seuraavan kerran käyskennellessäni etupihan käytävällä auringon siivilöityessä köyhän miehen sypressien lomitse hiekan ratistessa kenkien alla elokuun puolivälin rehevän kasvuston ympäröidessä pihaa voin jo kuulla veden suloista solinaa puolivalmiin vesiaiheen luota.