Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 20. elokuuta 2019

Huono puutarhuri

Jos olet ihmetellyt puutarhakirjoitusten vähäistä määrää tänä kesänä, paljastan karun totuuden: olen ollut erittäin huono puutarhuri. Suurin osa kukkapenkeistä on valtavien rikkaruohojen vallassa, sillä niitä ei ole kitketty kuin hätäisesti keväällä, jos edes sitäkään. Myöskään nurmikonhoitaja ei ole hoitanut tehtäväänsä kuin pari kertaa, joten meillä on vain valtaisaa kasviviidakkoa siellä täällä.


Viikonloppuna sain sentään vähän tehtyä, kun poistin talon päädyn penkistä kaikki pitkiksi kasvaneet rikkaruohot, jotka lähtivät kivasti juurineen ihan nätisti vetämällä. Isäntä kuskasi valtavia kottikärryllisiä kasvijätettä kompostin täytteeksi. Myös nurmikko sai käsittelyn talon ympäristössä.


Aittapihakin oli niin villiintynyt, että olisi ollut jo kohta viidakkoveitselle töitä. Kiskoimme Isännän kanssa valtavat rikkaruoho- ja angervokasvustot kukkapenkistä pois, jotta ne kauniimmat kukat pääsisivät esille. Sain vihdoin tehtyä myös puuttuvan pätkän kukkapenkiksi ja käytettyä alapihalla olleen kokoomamullan viime syksyltä.


Ennen kitkentää olin jo ottanut kuvan harkiten tarkentaen salkoruususta ja värimintusta, jotka kukkivat niin kauniisti vierekkäin. Nyt voi taas aittapihallakin käydä ilman valtavaa häpeäntunnetta, kun edes joku paikka on paremmassa kunnossa.

perjantai 16. elokuuta 2019

Uusia sähköjä

Kun autotalli muuttui  varsinaiseen käyttöönsä, oli tietysti palautettava sinne sähköt, jotta sitä voi käyttää normaalisti. Jopa ulkovalo palautettiin, mutta modernilla otteella, sillä tässä on valotolppien tapaan astronominen kellokytkin, joka sytyttää valon hämärän tullen. Ei siis tarvitse etsiä katkaisijaa mistään, kun valo on jo valmiina. Jo tämän valon saaminen helpottaa iltaisin kulkemista navetan ja autotallin läheisyydessä, kun näkee jo vähän pimeydessä. Kesän kääntyessä loppuaan kohti huomaa taas, ettei valoisuus ollutkaan pysyvä olotila, vaan syksyn pimeys on jo vaanimassa illan kulkureiteillä.


Kohta on jo aika, kun lypsyltä tullessa ei ilman otsalamppua pärjää, ellei missään ole valoa. Kuljen yleensä ulkokautta ja suljen vuohelan ulko-oven ja menen tarhan kautta tielle. Nyt valo pitää askeleeni tiellä, mikä on tietysti oikein hyvä ja turvallinen asia.


Autotallista tuli lähes häikäisevän kirkas valaistuksen myötä. Tässä tilassa ei ollut edes ikkunaa, joten  muutos on todella suuri. Tulevana talvena toinen autoista voi olla jo täällä ja toinen vieressä katoksessa lämmityksessä. Viime talvena erinäisiä sähköjohtoja risteili vielä pitkin pihaa.


Varaston puolelle laitettiin pyöreät kupuvalaisimet vanhojen aikojen tunnelmaan sopiviksi. Valaistusteho on silti moderni.


Verstaassa on tarpeeksi sähköä isommillekin laitteille, joita ennen sähköistettiin talon eteisen sähköistä. 


Verstaassa on myös uusia valoja, jotka pitävät koko tilan valaistuna. Isäntä on aika innoissaan tästä pitkään haaveillusta tilasta, josta vihdoin tuli totta.


Toinen valaistunut tila on vuohela. Täällä toimimme ennen vain yhdellä hämärällä valolla, joka vedettiin navetan eteisestä. Nyt koko tila on valaistu. Katossa on neljä plafondia, jotka antavat koko tilaan tasaisen valon.


Lypsypöydän yläpuolella on vielä tehovalo, joka auttaa myös sorkkien leikkaamisessa, kun sorkat ja sakset näkyvät. 


Tärkeimmät tilat ovat nyt valaistuja, mutta talossa olemme vielä jatkojohtojen varassa. Sielläkin alkaisi olla sähköistyksen aika, mutta emme ole vielä ehtineet etsiä sopivia johtoja, katkaisimia ja pistorasioita, jotka sopivat vanhan talon tyyliin. 

tiistai 6. elokuuta 2019

Kestotalouspyyhe

Yhtenä päivänä jäin miettimään, miten paljon turhaa paperia kuluu, kun joka kerta ottaa uuden arkin talouspaperirullasta ja heittää sen pienen pyyhkimisen jälkeen pois. Voisi kai tuon tehdä ekologisemminkin. Niinpä päädyin tekemään kestotalouspyyhkeitä, joita ei heitetä käytön jälkeen pois vaan pesuun, jonka jälkeen ne ovat taas käyttökelpoisia.

Sopivaa materiaalia sain, kun ompelin kolmesta pienestä lakanasta salin pöydälle valkoisen liinan. Hyvää vanhaa lakanakangasta jäi niin paljon, että sain 10 talouspyyhettä. Nämä ovat vain siksakilla huoliteltuja reunoistaan.


Koko on kohtuullisen reilu, mutta tässähän ei haittaa, vaikka osa jää pyyhkiessä käyttämättä. Ongelmana on vielä Isännän opettaminen näihin. Huomasin, että hän ei oikein uskalla vapaasti käyttää näitä, vaan oli hakenut vessapaperirullan johonkin pöydällä tapahtuneeseen pyyhkimistarpeeseen. Nämä kai ovat vähän liian hienoja sotkettaviksi.


Kesän liinavaatelajittelun seurauksena minulla oli iso korillinen kaikkea materiaalia huonompaan käyttöön, mutta lahjoitin ensimmäiselle tarvitsevalle ne. Epäilen, että löydän ainakin samankokoisen kasan huonoa tekstiiliä yläkerrasta. Hakija sai hyvät materiaalit auton vahaukseen ja minä väljemmät tilat. Molemmat voittivat. :)

lauantai 3. elokuuta 2019

Pikku-Helli

Tänään iltapäivällä Helli kotiutui meille. Matka meni surkeasti naukuen, mutta naukuminen loppui, kun pääsimme perille. Kyllä olikin jännittävää tulla ihan uuteen ja outoon paikkaan.


Aloitimme uuteen paikkaan tutustumisen makuukamarista, jonne laitoimme ruoan, maidon ja kissanvessan Hellille. Vihtorikin kävi nuuhkimassa ja nuolemassa pikkukissan. Helli taisi vähän pelätä vielä Vihtoria, mutta varmaan pelko haihtuu, sillä Vihtori ei tuntunut olevan ollenkaan pahoillaan pikkukissasta.


Pienten nokosten jälkeen oli aika ottaa tutustumisen kohteeksi lisäksi kirjasto ja sali. Siellä oli hyvää tilaa kunnon leikkituokiolle, kun jo alkoi paremmin uskaltaa olla rennosti.


Sitten uni taas vei voiton ja oli aika ottaa taas pienet nokoset. Onhan tämä ollutkin aika rankka päivä muuttoineen.

torstai 1. elokuuta 2019

Puuvajasta puuvaja

Otsikko kuulostaa varsin omituiselta toistolta, mutta rakennus on ollut nimeltään koko ajan puuvaja, vaikka se ei ole ollut sitä toiminnaltaan. Puuvaja löytyi metsän keskeltä tontin rajalta harmaana ja synkkänä.


Ensimmäisenä syksynä menin vähän tutkimaan, mitä siellä mahtoi olla. Tavaraa olikin todella paljon, josta osa oli puista, mutta puuvajana tämä ei ollut toiminut, vaan romuvarastona.


Viime vuonna puuvaja sai jo uuden värin pintaansa ja muuttui kauniiksi pieneksi vajaksi, jossa edelleen oli valtava romumäärä. On siinä sivussa myös huussi, joka on toiminut oikein hyvin. Valoisaakin siellä on, sillä puuvaja oli varmaan ensimmäinen sähköistetty rakennus, kun jouduimme uudistamaan sähköntulon.


Nyt puuvaja on oikeasti puuvaja, sillä siellä on polttopuuta jo aika mukavasti.


Huussikin on vielä erittäin hyvin toimiva. Autotallin siivouksen yhteydessä löytyi kasa pieniä kukkatauluja, jotka pääsivät huussitaiteeksi.


Kesäkuussa pilkotut vaahteraklapit siirtyvät kärryllinen kerrallaan puuvajan täytteeksi. Ihan täysin kuivaa puu ei ole vielä, mutta ei sitä ensimmäisenä käytetäkään, sillä kuivuri on vuorossaan ensin. Niinpä näistä puista tuleekin hyvä uusi varasto, kun kuivuri on tyhjentymässä. 


Vaahteraklapia on tulossa lisääkin, sillä nyt se viimeinen puuntynkä on palasina. 


Eikä näkymässä ole mitään vikaa, vaikka vaahterat ovat vähentyneet. Silmä tottuu nopeasti muutoksiin.


Kaatopaikkakäyntiä on taas luvassa, kun se puuvajasta pihalle kannettu roina on lajiteltu. Suurempi osa taitaa mennä kaatopaikkakärryyn. Jokohan voisimme saada kanta-asiakasalennusta?

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Möhömaha-Ansku ja kivitiput

Ansku vain pyöristyy pyöristymistään. Olemme odottaneet sen uutta poikimista jo kuukauden, mutta mitään ei tapahdu sen suhteen. Mutta vatsa kasvaa molemmin puolin. Kauhuissamme kuvittelemme sieltä putkahtavan seitsemän pikkukiliä. Odottavan aika on pitkä varmaan molemmin puolin.


Pikkupojat ovat päässeet isonveljen viereen orrelle. Meillä alkaa olla oikein hyvä valikoima patakukkoja, vaikka niiden tappaminen ja teurastaminen ei mukavalta tunnukaan.


Kivikana pyöräytti yhdeksän kaunista tipua ja vei ne päivällä lantalaan. Sieltä pienet tiput eivät olleet päässeet sisään kanalaan korkean portaan vuoksi. Illalla kana tipuineen oli taas kiven vieressä. Haimme Isännän kanssa ne kanalaan kovan huudon saattelemana, sillä kana uskoi meidän olevan pahoissa aikeissa.


Mutta nyt koko poikue on kanalassa turvassa kasvamassa hyvän emon suojissa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Heinät ylisillä

Heinätalkoita pidettiin tänä vuonna kolmena päivänä, sillä sitä oli enemmän kuin ennen. Toisissa talkoissa aikaa meni myös ylisen siivoamiseen, jotta kaikelle heinälle löytyisi paikka. 

Nykyajan heinähevonen kärryineen
Toisena talkoopäivänä kävi vielä niin ikävästi, että juuri aloittaessa alkoi sataa. Sadetta jatkui lähes tunnin, joten oli aika selvää, ettei kovin monta seipäällistä saataisi sateen loputtuakaan pois. Mutta aurinko lämmitti mukavasti kuivaten osan ja saimme kolmanneksen korjattua. Kolmannella kerralla saimme loputkin heinät pellosta pois. Nyt heinä oli kaikkialla kuivaa, eikä tarvinnut ottaa huonoa pois kuin yhdestä seipäästä.


Heinää tuli aivan valtavasti. Sitä on survottu urakalla kattoa myöden, jotta koko sato mahtuisi tilaan.


Lopulta heinä oli korjattu suureksi seinämäksi. Eipähän lopu meiltä heinä ainakaan ensi talvena.


Aina ei Emäntäkään kokkaile, sillä vaihtelu virkistää ruokapuolellakin. Tilasimme kolme perhepitsaa, joista jokainen sai vatsansa täyteen. Jälkiruoaksi tarjosimme jäätelöä vadelman kanssa. Päivä oli niin kuuma, että juotavaa meni aivan valtavasti. Pidimmekin tauon aina puolen tunnin välein, ettei vaan nestehukka iskisi kesken päivän. Yksi talkoolaisista naureskelikin päivän päätteeksi, että kokonaistalkooajasta varmaan suurin osa meni syömiseen ja juomiseen. Paras onkin, että hyvä mieli säilyy loppuun asti, eikä työ käy liian raskaaksi.

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Eläimiä luonnossa

Olemme tällä viikolla käyneet ystäviemme tilalla lypsämässä heidän vuohensa. Matka on lyhyt ja reittejä monta. Isompia teitä kulkiessa maisemat ovat tuttuja, mutta metsäreittejä ajaessa voi nähdä jotain muutakin. Peuroja näkee usein autoteiden varsilla iltahämärissä, mutta metsässä ne osaavat maastoutua todella hyvin. Nämä kolme peuraa jäivät tuijottamaan meitä ihan yhtä uteliaina kuin me niitä.


Me asumme peltojen ja metsien keskellä, joten peuroilla on tilaa asustella. Eikä ole harvinaista nähdä joku yksilö naapurin pellolla katselemassa meille. Tuolta pellolta kulkee polku tien poikki meidän tontillemme. Kivikasan ylitettyään peurat kulkevat heinäpellollemme ja sen päässä olevalle lammikolle juomaan.



Jo jo epäilit äskeisen kuvan olevan pelkkää peltoa, katsohan tästä. Siellä se seuraa minua, joka yritän lähestyä sitä huonosti tarkentavalla kännykkäkameralla.


Meiltä on naapuriin kaikunut karmaisevia ääniä. Käpylle tuli kiima, ja pikkupukit villiintyivät aivan valtavasti. Siirsimme pojat erikseen, mutta se vain yllytti ne hurjaan huutoon ja parkuun. Onneksi eläinlääkäri oli jo varattuna. Nyt Kalle ja Fred viettävät muutaman toipilaspäivän kanalan toisessa kamarissa. 

Viime viikolla satoi valtavasti vettä. Yhtenä sateisen yön jälkeisenä aamuna muistin kiven vieressä hautovan kanan. Kana olikin aivan likomärkä pesässään, mutta sitkeästi se jatkoi hautomistaan. Niinpä tein sille sadesuojan muovikorista ja saavinkannesta. Nyt kana on pysynyt kuivana kannen alla.


Hyvin se on osannut maastoutua tuonne. Tuo pesä löytyi, kun Vihtori esitteli sen minulle.

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Katto pellitetty

Tänään aamupäivällä klo 11 oli tilanne sellainen, että Isäntä ja työmies astuivat telineiltä alas ja totesivat katon pellitetyksi. Tilanne on siis valtavan hyvä. Vielä tuossa rakennuksessa riittää tekemistä, sillä takana olevan lisäsiiven katto on pellittämättä ja etualan kanatarha tekemättä. Sen lisäksi pitäisi keitellä taas punamultaa ja maalata navetan yläosa. Eikä päädyssä ole vielä laudoitustakaan. Mutta katto on pellitetty ja se on paljon se!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Autotallin raivaussiivous

Kesäpiiat tulivat viettämään viikonloppua meille tänäkin vuonna. Nyt päätimme siivota koko autotallin kaikkine tiloineen, sillä Isännän piti saada itselleen verstas ja säilytystilaa työkaluille. Nyt työkalut olivat olleet pienessä varastossa navetan ylisillä, mutta sinne taas pitäisi laittaa invertteri aurinkosähköä varten. Niinpä kävimme töihin ja tyhjensimme kaiken ryönän pihalle. Ja paljon sitä olikin. Harmi vaan, ettei kaatopaikka ollut auki, jotta kuormia olisi voinut viedä kärryn täyttyessä. Nyt saimme vain ensimmäisen kuorman tehtyä, kun muu roina jäi pihalle odottamaan. Osa tietysti oli käyttökelpoista tavaraa, jota laitoin tarjolle paikalliseen roskalavaryhmään.

Autotalliin jäivät vielä pitkät listat sekä laatat tulevaan kylpyhuoneeseen.


Varastotilaan jäivät ikkunat tulevaan lasikasvihuoneeseen sekä tiskipöytä, jonka olemme hankkineet keittiöön.


Verstaassakin oli paljon tyhjennettävää ennen siivousta ja uudelleen täyttämistä. Lopulta kuitenkin tila oli siivottu ja säilytettävät kalusteet siirretty takaisin.


Pikkuhiljaa sielläkin tavarat löytävät paikoilleen. Pöytä on vielä ilman päällilevyä ja ruuvipenkki kiinnittämättä seinään, mutta vähitellen tila muotoutuu käyttökelpoiseksi. Nyt se on jo siinä kunnossa, että voi kutsua sähkömiehen palauttamaan tilaan sähköt.


Verstaasta löytyi vanha pakastin, josta löytyi yli kymmenen vuoden takaista ruokatavaraa. Arvaat varmaan, ettei ihan syömäkelpoista kuitenkaan.


Pohjalle jäi vielä paksu kerros mustaa liejua, kun olimme kauhoneet kaiken moskan ensin pois.


Piha on vielä hurjan näköinen kaikkine kasoineen, mutta huomenna saa jo viedä muutaman kuorman kaatopaikalle. Sitten ulkopuolikin alkaa olla jo katseenkestävä.


Siivouksen jälkeen oli ihana käydä uimassa, sillä lämminhän tuossa urakassa tulikin.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen

Kesälomani kolmas viikko on jo lopuillaan. Isäntä on ollut kattohommissa suuren osan aikaa ja minä olen siivonnut sisällä. Siivous meillä ei ole ihan niin kuin tavallisilla ihmisillä, sillä tänne on ehtinyt kertyä laatikoittain ja ilman laatikoita hirveästi kaikkea, jota on vaan siirrelty paikasta toiseen tarpeen mukaan. Nyt olen siis tehnyt sellaista raivaussiivousta, jossa jokaiselle tavaralle löytyisi se ihan oikea paikka, jossa se tulee olemaan käytössä. Sinänsä työ on hankalaa, sillä talossa ei ole komeroita alakerrassa ollenkaan, joten säilytys pitää järjestää muulla tavalla. Mutta jotain sentään pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Ensimmäisenä valmistui kylpyhuone, joka on samalla kodinhoitohuone. Tätä tilaa ei ole vielä remontoitu, joten se näyttää aika kauhealta pinnoiltaan.


Ikkunat ovat nyt myös puhtaat, joten sekin vaikuttaa kivasti. Tuohon hyllykön taakse Isäntä nitoi palasen pinkopahvia, ettei kissojen repimä seinä näkyisi niin pahana taustana. Hyllykkö on peräisin entisestä vessasta. Tämä nurkkaus on pyykkien huoltoon suunniteltu. Tason alla on likapyykkien korit, joiden ei tarvitse olla näkyvissä. Ajattelin myös siirtää saumurin ja ompelukoneen tänne, sillä taso käy hyvin myös ompeluun. 


Kaapissa ovat kaikki siivoustarvikkeet, -aineet sekä pyykinpesuaineet ja -tarvikkeet. Myös ensiaputarvikkeet löytyvät nyt täältä. Isännän vaatteita lojui ennen keittiössä niin paljon, ettei patakaapille päässyt kulkemaan, joten siirsimme niiden säilytyspaikan tuohon keittiön oven viereen. Keittiöön ei enää saa kasata vaatteita edes talon Isäntä, määräsin omavaltaisesti.


Harmaa kaappi pitää nyt sisällään kaikkea tiskaamiseen liittyvää sekä maitopulloja.


Vaihdoimme edellisen asukkaan pyykkikoneen pois ja laitoimme omamme tilalle. Sen päälle laitoimme kuivurin. Meillä on näitä mukavuuslaitoksia ihan reilusti, sillä omistamme myös tiskikoneen.

Tiskikoneen yläpuolella nurkassa asuu
Isännän lemmikkihämähäkki. :D

Vaihdoimme nurkasta ruman kulmakaapin pois ja laitoimme syvennykseen yhden yläkaapin. Sen alapuolella on pieni taso, jota voi käyttää kaiken laskutilana.


Vessamme on edelleen vaatimaton ekovessa, kun varsinainen biovessa odottaa vielä remonttiasennusta. Tämä on toiminut oikein mallikkaasti pelletin ja kuivikkeen kanssa. Tyhjennys ei tietenkään ole mieltä ylentävä toimitus, mutta tehtävä sekin on.


Vaihdoimme tänne paremman peilin, sillä pilkkupeili oli aika surkea näyttämään todellista kuvaa. Verhon takana on vielä suihkutila. Tahtoisin palauttaa edellisen asukkaan käyttämän rättikuivatustelineen, jonka saa hilattua kattoon väkipyörien kanssa, sillä nuo lypsyrätit sun muut eivät näytä kivalle roikkuessaan siellä täällä. 


Eteisestä pääsee suoraan suihkutilaan, jossa ovat myös pitkävartiset siivousvälineet säilössä. Suihku toimii moitteettomasti, vaikka talvella eteisen kylmyys yrittää päästä ovenraosta tähän tilaan.


Mikään tilaihme kylpyhuone ei ole, mutta tarkkaan miettimällä toiminnoille löytyy paikkansa. Jos tämä järjestys osoittautuu toimivaksi, se varmaan määrittää myös tulevaa remonttia tänne. Suurin mietinnän aihe on, laitetaanko keittiöön ollenkaan vesipistettä vai pidämmekö tilanteen tällaisena.

Tähän raivaustyöhön emme tarvinneet muita uusia hankintoja kuin uudet pyykkikorit, sillä kaikkea löytyy niin valtavasti jo valmiina ja parempi niin. Ulkoasu on oikein mummomainen, mutta mitäs siitä. Onpahan edes siistiä. :)