Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Vaakavaahteraa vähemmäksi

Vaakavaahterasta katkoimme (Isäntä katkoi, Emäntä katsoi) taas muutamia oksia, jotka olivat lähinnä kasvihuonetta.



Vaikka oksista otettiin vain noita ääripäitä, leikatuista oksista jäi vielä pitkät pätkät ennen varsinaisia lehdeksiä.


Kaksi isompaa oksanhaaraa jäi vielä tuohon vaakavaahteraan ensi keskiviikoksi. Sitten lopetamme vaahteroiden harventamisen, sillä seuraavissa puissa ei ole näkyviä vikoja toistaiseksi. 


Pieneen nippuun mahtuivat lukuiset lehtikerput, vaikka niitä tuli kuitenkin kymmeniä. Ylisillä alkaa olla oikein kivan näköistä, sillä talvella saa antaa vuohille ihan reilusti lehdeksiä.


Oksia on taas kasoissaan odottamassa silppuria. Silppua tarvittaisiin syreeniaidan juurelle, sillä sinne kasvaa valtavasti rikkaruohoja, eikä kukaan ehdi niitä sieltä kitkeä. 


Pilkkomista riittää taas katkotuissa oksissakin. Pienimmät on jo pinottu autotallin viereen, mutta nämä jäivät vielä odottamaan moottorisahaa.


Edellisestä vaahterasta jätimme muutaman pölkyn, joista tulee alapihan nuotiopaikan istuimia. Nuotiopaikkaa ei tietenkään ole vielä olemassakaan, mutta sellainen on jo suunnitelmissa.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kesälaitumella

Vuohien tarha on kovassa käytössä, vaikka Isäntä kuljettaa aamuisin ison kasan niitettyä nurmeakin niille. Näin isolle laumalle pitääkin olla tilaa. Osa vanhemmasta tarhasta on nyt pois käytöstä kattoremontin vuoksi.


Ei mene kuin hetki, kun pikkuiset ovat toisella puolen aitaa. Voittoa selvästi harmittaa, ettei se mahdu mistään kolosta aidan toiselle puolelle. Se on kyllä hyvässä lihassa, eikä varmasti nälkiinny ihan äkkiä. Videolla näkyy myös kattoremontin siirtyminen tänne huonommalle puolelle, josta yhden osan tiilet on siirretty pois. Remontti jatkuu taas juhannuksen jälkeen.


Lopuksi vielä pieni pätkä lehtipuutanssista, jonka esittää Becky. Tämä, siskonsa Vicky ja äitinsä Elli matkaavat reilun viikon päästä uuteen kotiin. Fred ja Kalle ovat vielä uutta kotia vaille, mutta toivottavasti niillekin löytyy oma paikkansa tässä maailmassa.


perjantai 14. kesäkuuta 2019

Taas lähti vaahtera

Keskiviikon pihapäivän ohjelmassa oli kaataa taas yksi vaahtera ennen sen kaatumista vanhuuttaan. Kaatuihan se, aika hienosti ja tarkasti juuri oikeaan paikkaan.


Oli nyt sahaajankin helppo hymyillä, kun työ onnistui odotetusti.



Koivu tuli nyt paremmin näkyviin vaahteran väistyttyä viereltä. Mutta yksi vaahtera on vielä todella pahasti vinossa kohti kasvihuonetta.


Tämä vino-oksainen vaahtera saa olla viimeinen kaadettava tälle vuodelle, sillä yhdessä puussakin on paljon tekemistä, kun lehdekset kootaan kerpuiksi ja puuosat sahataan ja pilkotaan polttopuiksi.


Tässä nyt kaadetussa vaahterassa on vielä paljon tekemistä, sillä runko oli paksu ja pitkä. Äkkiä silmä tottui tuohon näkymään, kun koivu jäi olemaan yksin. Onneksi maisema ei tämän vaahteran kaatamisesta huonontunut yhtään.


Pihapäiviin kuuluu tietysti hyvä syöminen ennen ja jälkeen. Syömisen jälkeen kokoonnumme myös pitämään pienen iltahartauden, johon voi tulla ilman talkoihin osallistumistakin. Ja lopuksi tarjoamme vielä kananmunia ja maitoa mukaan.


Tein tällä kertaa niin hyvän raparperipiirakan, että teen sitä varmasti toistekin. Piirakan päälle tuli Omar-kerma-tuorejuustokerros ruusuisine koristeineen. Tosin kerma ei ollut vielä(kään) kuttukermaa.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kanauutisia

Pilkullisen kanan tiput pääsivät jo orrelle emonsa viereen. Pilkullinen kukko pääsi uuteen parveen, eikä pataan tai pakastimeen. Leifin parvi elää edelleen vuohelassa ja Kekkosen porukka majoittuu kanalassa.


Pilkkukana päätti kuitenkin olla uskollinen Leifille ja jätti pienet lapsensa kanalan puolelle, mutta itse palasi vuohelaan oman armaansa luo. Lapset kyllä pärjäävät jo ilman emoaankin, mutta onhan tilanne vähän hassu.


Helle taisi sekoittaa vähän päitä siellä sun täällä, sillä näimme, ettei kanan lentotaidossa ole moittimista. Kevyesti otti ja lensi tämä täti autotallin harjalle.


Päätimme hetken seurattuamme jättää kanan lentämään takaisin oikeaan osoitteeseen, mutta kanapa pikkuinen jäi harjalle töröttämään.


Isäntä kävi myöhemmin vielä hätyyttämässä kanaa pois katolta. Sieltä se lensikin tarhan kivikkoon ja lopulta kanalaan. Ja taas rauha laskeutui Kivimäen lämpöisille tanhuville.

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Kukkasokerit ja tuoksuöljyt

Äkkiä hoksasin, että nythän on kesä ja talvikin on tulossa. Ja kesä menee hirveää vauhtia menojaan. Tai siis kesä on kauneimmillaan, mutta kukinnot ovat rajallisia. Syreenikin kukkii viimeisiä päiviään. Niinpä suoristin helmani, kiinnitin hilkkani päähän ja laakea kukkakori käsivarrellani sipsuttelin keräämään kukkia. Ei, sehän olikin Jane Austenin kirjasta. Menin siis virttyneessä trikoomekossa crocsit jalassa ja ämpäri kädessä loikkien keräämään tarvittavan määrän saatavilla olevia kukkia.


Kokeilin ensimmäisenä syreenisokeria, johon on helppo ohje: yhtä paljon deseissä sokeria ja kukkia. 


Ensimmäiseen versioon laitoin kukat kuivattuina sellaisenaan.


Toiseen versioon pyöräytin kukat hienommaksi jauheeksi kahvimyllyllä, jonka ostin kosmetiikkakäyttöön.


Tänään sokeri on jo käyttökelpoista, mutta en ole vielä maistanut. Aion tehdä vielä ainakin ruususokeria, kunhan juhannusruusu taas availee kukkiaan. Sain naapurilta talvella mesiangervosokeria, joka on aivan taivaallisen hyvää kaikissa leivonnaisissa.


Päätin tehdä myös syreeniöljyä saippuaa varten. Turvallisempi konsti on käyttää kuivattuja kukkia, mutta päätin kokeilla myös tuoreista, vaikka siinä piilee vaarana homehtuminen. 


Juhannusruusu aloitti kukintansa, joten on aika kerätä siitäkin muutamia tuoksuvia kukkia erinäisiä kokeiluja varten. 


Aion tehdä ainakin ruusuöljyä, ruususokeria ja ruusuvettä tislaamalla.


RUUSUVESI

Ota tuoreen ruusun terälehtiä ja vettä samassa suhteessa. Laita ne kattilaan. Laita kattilan keskelle pieni koroke ja sen päälle kulho, johon keräät ruusuveden. Käännä kattilan kansi nurin päin päälle, että ruusuhöyry pääsee valumaan sitä pitkin kulhoon. Keitä miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes ruusuvesi on kerääntynyt kulhoon. Pullota. Ruusuvesi säilyy pari viikkoa viileässä. Ruusuvesi kirkastaa ihoa ja estää ikääntymismuutoksia.

Kokeilin tällä ohjeella myös syreenivettä, mutta tuoksu ei tullut parhaalla mahdollisella tavalla tähän, vaan jäi hieman miedoksi.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Raejuuston valmistaminen

Raejuustoa varten tarvitaan 1,5 litraa maitoa ja 1,5 litraa piimää (itse valmistettua, tietysti). Ainekset sekoitetaan keskenään ja lämmitetään 37 asteiseksi. Lisätään ruokalusikallinen juoksutetta ja annetaan jäähtyä.


Kun jäähtynyttä seosta hämmentää varovaisesti, raejuuston rakeet erottuvat. Seuraava vaihe on lämmittää rakeet 55 asteeseen, jotta ne kiinteytyvät. Lämmitin koko seoksen, mutta en ole varma, onko se paras tapa, vai pitäisikö rakeet erotella ensin pois ja lämmittää suolavedessä. Kokeilen seuraavan erän suolavedessä.


Rakeet siivilöidään ja laitetaan suolaveteen. Jos nestettä on paljon, sitä voi siivilöidä pois seuraavana päivänä.


Tekemässäni juustossa ei ole sellaisia tarkkarajaisia rakeita, vaan lähinnä pienempiä ryynejä, mutta maku on juuri oikea. Tuotekehittelyä on siis vielä syytä tehdä, jos haluaa isompia rakeita. 

torstai 6. kesäkuuta 2019

Vaahteran vähennystä

On taas tullut aika sanoa hyvästit yhdelle vaahteralle. Tämä vaahtera kasvaa aivan koivun vieressä ja on tullut jo iäkkääksi. Viime talvena siitä katkesi neljä oksaa latvuksista, joten on aika päästää vanhus lepoonsa.

 

Koko puuta ei vielä kaadettu, sillä se on aivan tien vieressä. Ensin on katkottava paljon oksia, että puu mahtuu kaatumaan toivottuun suuntaan.


Kun vain yksi isompi latvaoksa on jäljellä, puu näyttää todella hassulta. Viikon päästä on puun lopullinen kaato. Siihen mennessä ehkä osaamme jo katsoa maisemaa avarampana. Koivukin pääsee oikeuksiinsa kohotessaan kohti korkeuksia.


Oksat ovat nyt pätkittyinä autotallin vieressä. Niissäkin riittää vielä työtä, sillä suurin osa on vielä pilkottava pienemmiksi. 

Tuo vino koivukin on kaatolistalla. 

Myös vuohet saavat tarvitsemaansa talviruokaa, sillä yhdestä vaahterasta saa tehtyä monta monituista kerppua. Ylisillä on taas ihana tuoreen lehden tuoksu.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Raparperimehu ja voikukkakola

Satokausi on kovassa menossa jo, kun ensimmäiset uuden sadon tuotteet on säilötty. Taas tuntuu, että aika menee niin hurjaa vauhtia, ettei millään ehdi kaikkea haluamaansa. Mutta muutama asia sentään on valmistunut.

Tänä vuonna tein taas raparperista happomehua, mutta ihan silmämääräisellä ohjeella. Hain kaikki punaisimmat raparperinvarret, joita kertyi hyvänkokoinen sylillinen.


Pilkoin ne isoon saaviin, lisäsin kiehuvaa vettä kymmenisen litraa ja 10 ruokalusikallista sitruunahappoa.


Muistin, että pakkasessa saattaisi olla vielä vähän mansikkaa, joten hain litran verran mansikoita ja lisäsin ne joukkoon.


Parin päivän päästä siivilöin mehun ja lisäsin neljä kiloa sokeria. Mehutiivistettä tuli 13 litraa. Mehu on todella hyvää, sillä mansikka tekee siitä aivan täydellistä.


Kuusenkerkkääkin on nyt pakkasessa muutamia pusseja. Niistä ehtii tehdä jotain myöhemminkin.


Voikukka-aika on myös lyhyt, joten ne pitää kerätä heti. Tein tänä vuonna voikukista kolajuomaa. Keräsin kattilallisen voikukkia, lisäsin vettä, että kukat juuri peittyvät, keitin muutaman minuutin, suodatin, lisäsin siirappia ja pullotin. Tämä juoma on erityisen hyvää kuplaveden kanssa, sillä maku muistuttaa kolajuomia. Tosin tämä juoma on paljon terveellisempää, sillä siinä ei ole sitä valtavaa listaa lisäaineita.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Kattotilanne

Nostetusta päädystä on jo poistettu tiilet, putsattu katto ja laitettu aluskate. Sen päällä on jo rimoitus valmiina.


Eilen Isäntä poisti loputkin tiilet katolta työkaverinsa kanssa. Nyt vasta tajuaa, miten iso työ tuossa on, kun katto on noin suuri. Toinen puolihan on vielä kokonaan aloittamatta.


Pressut suojaavat nyt kattoa sateelta siihen asti, että tälle puolelle on myös saatu aluskate paikoilleen.

torstai 30. toukokuuta 2019

Puukasan hävittäminen

Tämän kevään projektina oli hävittää tien vieressä ollut jätepuukasa, joka erottui nyt erityisen hyvin, kun styroxit olivat jo pois. Kasa koostui pääasiassa puutarhapuolelta kootusta puutavarasta, josta suurin osa oli marjatarhan kohdalla olleessa kasvihuoneen raadossa.


Ensimmäisen pihapäivän jälkeen kasan huippu oli jo hävinnyt. Sen myötä huomasi, miten laajalla alueella kasa oli. Laudat irroteltiin toisistaan ja katkottiin sopivaksi polttopuuksi. Puut kerättiin laatikoihin ja kärrättiin kuivuriin.


Toisen pihapäivän jälkeen kasa oli taas pienempi, mutta vieläkin puuta oli paljon jäljellä.


Kolmannen pihapäivän jälkeen kasa oli jo oikeastaan hävinnyt, mutta puuta oli vielä laajalla alueella. Nyt näkyviin tulivat jo kasan alla olleet puunrungot.


Neljännen pihapäivän jälkeen tilanne oli jo reilusti voiton puolella. Jäljelle jäi yhdeksi kerraksi vielä tuota jätepuuta. Vaahteran alta löytyivät raparperitkin, joista osa kasvoi jo uudelleen.


Eilen saimme jo kaiken jätepuun lopullisesti pois. Jäljellä on vain kaksihaaraisen koivun toinen runko sekä vaahterasta aikoinaan katkennutta haaraa. Erityisen iloinen olen tuosta kauniista vaahterasta, joka tuli näkyviin. On tuossakin vielä työtä ennen haravoimista, mutta se on jo vähän toisenlaista puuaskaretta. Muovia löytyi vieläkin muutama säkillinen, eikä kaikkea ole vielä tuosta poimittukaan.


Kuivurissa alkaa olla täyttä. Vielä löytyy keskilattialta käytävä, josta pääsee pakastimelle. Alkaa olla aika siirtää se jonnekin muualle.

maanantai 27. toukokuuta 2019

Pihan koristuksia

Aloitamme pakarituvalta. Kaiken navettaroskan lisäksi kuvasta löytyy kaksi suloista koristusta, mutta hieman väärästä paikasta. 


Olemme laittamassa suihkulähdettä tämän vuoden kuosiin, mutta pieniä toimenpiteitä vaaditaan vielä ennen varsinaista suihkutoimintoa. Isomman osan kunnostamiseen vaaditaan suoristus, maalien poisto ja maalaus harmaaksi. Sen jälkeen nämä osat yhdistetään ja laitetaan vesi suihkuamaan.


Isäntä huusi aikoinaan yhdestä huutokaupasta kympillä pyörän pihan koristeeksi. Pyörässähän ei ole mitään toiminnallista vikaa, joten sillä pystyisi ajelemaan kumien vaihdon jälkeen. Saa nyt olla koristeena kuitenkin.


Keskipihan kantoa koristaa kolmiosainen kukka-asetelma vanhoista padoista ja raparperilehtilaatoista. 


Vähän edempänä on pöytäryhmä, kun istujia ei ole kovin monta. Muuten katamme tuonne alapöydälle, jonka ääreen mahtuu isompikin porukka.


Kolme vuotta sitten pesimme portaat puhtaiksi, mutta sen jälkeen on sammal taas alkanut kasvaa. Nurkkauksissa kasvaa edelleen nauhuksia, mutta laitoimme sekaan myös hortensiapurkit pölkkyjen päälle.


Viime kesänä tämä alue siistittiin ja peitettiin kaivo vanhalla ovella ja maitotonkilla. Laitoin maljakon tuohon yhteen tonkkaan, jotta siihen saa mukavasti kaikkia sesonkikukkia. Nyt siinä tuoksuvat syreenit.


Pöllö pääsi portin läheiselle kivelle tuijottamaan tulijoita.


Pöllön aiemmalle paikalle siirsin yhden kukka-astian.


Tien toiselle puolelle laitoin nuo puiset kukka-astiat, vaikka kärryssä ei vielä mitään olekaan. Nythän on vasta toukokuu, joten loput kukat voi laittaa vasta viimeisten kylmien jälkeen.


Entisen maitolaiturin paikalla on vain yksi kivi ja kanto ja suuri puunrunko. Mutta koristeena pari vatia ja lasikopit. Ajattelin jatkaa keijuteemaa pidemmälle noihin lasikoppeihin, kunhan ehdin.


Oli pakko laittaa myös nämä koristukset näkyville. Jotain kiehtovaa on vastavaletussa betonissa. Tulevaisuuden arkeologeilla riittää hämmästelemistä. :)