Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kohti unelmia

Pari vuotta sitten näytti hetken siltä, että elämä voisi jäädä lyhyeksi, tai ainakin lyhyemmäksi kuin monen muun. Se sai ajattelemaan, että on jo vihdoin tullut aika toteuttaa kaikki ne unelmat, jotka ovat nyt toteutettavissa. Kivimäen ostaminen oli yhden unelman toteutuminen kaikkine eläimellisine ja kasvillisine seurauksineen. Useimmissa unelmissani oli sellainen huono puoli, että se vaati itsensä laittamista johonkin sellaiseen, mitä ei ollut ennen tehnyt. Eli pelottavaa, todella pelottavaa mielestäni.

Viime vuoden syksyllä uskalsin mennä Kansalaisopiston laulutunnille. Jännitin valtavasti ensimmäistä tuntia, mutta onneksi opettaja oli valtavan kannustava. Olin varma, että äänialaltani olin selvä metsäsopraano. Minulla oli vaikeuksia päästä edes kaksiviivaiseen c-nuottiin, mutta keväällä korkeimmat paikat kipusivat jo paria askelta korkeammalle. Ja tänä syksynä lauluryhmässä olen laulanut fis-nuottiin asti. Minusta ei koskaan tule mitään tähtilaulajaa, mutta ihan kelpo peruslaulaja kuitenkin. Olen jatkanut laulutunteja tänä vuonna, enkä varmaan ihan heti lopeta, sillä oppimista on niin paljon. On todella palkitsevaa huomata itsekin kehittyneensä ja oppineensa jotain uutta.

Yksi haaveistani oli oppia soittamaan pianoa. Vuosi sitten uskalsin ensimmäiselle pianotunnille sille samalle opettajalle. Tänään kävin suorittamassa musiikkiopistossa ensimmäisen pianotutkinnon. Kolmeen yöhön en nukkunut kunnolla, vatsa oli sekaisin ja kädet vapisivat, mutta selvitin tutkinnon ja sain jopa erityiskehuja toisesta kappaleesta (joka ei ole tuo videolla oleva). Ehkä ensi yönä uni on jo levollinen ja riittävä.


Soitin nuorena huilua puhallinorkesterissa. Menin 15-vuotiaana kansalaisopiston piiriin ja sanoin, että haluan oppia soittamaan huilua. Sain huilun ja sormitusohjeen sekä tervetulotoivotuksen soittamaan nuorten ryhmään, kun osaisin nuo sormitukset. Seuraavalla viikolla menin istumaan muiden joukkoon ja soitin, mitä osasin. Koko ajan mielessä kaihersi ajatus, että olisi hienoa oppia ihan oikeasti soittamaan, mutta minulla ei ollut silloin mahdollisuuksia huilutunteihin. 

Tänä syksynä olen kaivanut huilun esille ja uskaltautunut soittamaan lauluryhmässä. Yllätyksekseni olen pärjännyt melko hyvin pitkästä tauosta huolimatta. Kunhan jostain saan varattua aikaa kalenteristani, alan varmasti ottaa huilutunteja. On jo korkea aika sillekin.


Olen opetellut myös uuden kielen, ranskan, ensin Duolingon kanssa, sitten kansalaisopiston kurssilla. Kielistä listallani on vielä latina, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Listalla on paljon muutakin kuin uusien taitojen opettelua, mutta nämä ovat nyt parhaillaan menossa.

On ollut kamalaa ja ihanaa uskaltautua johonkin uuteen, mutta parasta on se, että voi sanoa eläneensä täysillä. Olen varma siitä, että vanhanakaan ei kaduta, kun olen uskaltanut edes yrittää. Eikä Isäntä ole jäänyt yhtään sen kauemmas. Hän opetteli soittamaan kitaraa ja käy myös laulutunneilla. Arveli varmaan, ettei hänellä ole mitään hätää, kun tuo Emäntäkin siellä jotain oppi. :D

Elämä Kivimäessä ei ole pelkästään remonttia ja raatamista, vaan täyttä elämää harrastuksineen ja itsensätoteuttamisineen. Kaikelle löytyy aikansa, kun järjestää sitä. Ja varmaan olen jo maininnutkin, ettei meillä ole televisiota aikavarkaana.

Millaisia unelmia sinulla on? Milloin toteutat ne?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Nuorimmat asukkaat

Tilamme nuorimmat asukkaat ovat syyskuiset tiput, jotka vielä piipittävät, mutta näyttävät jo isoilta. Nämä eivät ole vielä käyneet edes ulkona, sillä emo vahtii niitä tarkasti sisätiloissa. Tosin näillä keleillä eivät muutkaan siivekkäät ulkoile. Hukkuisivat vielä hankeen, reppanat!


Minä meinasin sinne hankeen hukkua autolla, sillä olin parkkeerannut menopelini sopivasti keittiön kuistin eteen ylämäkeen. Lunta tulikin aivan valtavasti. Siinä hädissäni yritin ajaa ylös ja vuoroin alas, mutta eihän auto meinannut millään suostua kumpaankaan suuntaan. Mutta lopulta suomalainen sisu auttoi, ja pääsin monen yrityksen jälkeen tielle asti. Eihän tietäkään ollut aurattu, joten vielä sekin piti ajaa hyvin varovasti, ettei jäänyt kiinni. Eipä tällaisia lumentuloja onneksi kovin monta talveen mahdu.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pörröturkit

Talvi ei paljon hetkauta kuttulan elämää. Talvikarva on kaikilla todella tuuhea ja paksu. Talven huomaa siitä, että maitomäärä vähenee. Nyt varsinkin maitoa tulee alle litran päivässä, kun Käpy on useammin lypsämättä kuin lypsyssä.


Viikonloppuisin pörröturkkiset kuttuset pääsevät pihalle juoksentelemaan. Tuuli on kesäisin melkein musta, mutta talvikarva on tänä vuonna lähinnä harmaa. Viime talvena sillä oli paksut ruskeat karvapöksyt. Vapauteen päästetyillä karvapalloilla ei ole mitään tarvetta häipyä muille maille vierahille. Pysyvät visusti aivan lähituntumassa ja menevät itsenäisesti tarhaan, kun kyllästyvät pihajuoksuihin.


Anelma-Unelma on nykyään kaikkein pienin kuttu, sillä Tuulista kasvoi korkeajalkainen ja suuri kuttu, joka on hieman isompi Käpyäkin. 


Melkoisia mussukoita ne ovat talvipalleroina.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Kukkia Kivimäkeen

Olin eilen ostamassa syntymäpäiväonnittelukimppua, kun huomasin kukkakaupan ovella muutaman alekassin. Enkä sitten voinut millään jättää niitä kasveja sinne, vaan oli pakko ostaa itselle. Ostin kaksi kassia, joista toinen maksoi viisi euroa ja toinen kaksi. Siinä viiden euron kassissa oli aika kivan näköinen muratti kaarella.


Toisena kasvina siinä oli lankaköynnös amppelissa. Tai sellaiseksi sen tulkitsin, sillä tämä oli aivan uusi tuttavuus minulle.


Halvemmassa kassissa oli kuusi kappaletta saintpaulioita. Nekin olivat ihan hyväkuntoisia ja kukkiakin niissä oli vielä jäljellä.


Laitoin ne toiveikkaana saliin, vaikka mikään kovin lämmin sali ei olekaan. Muratille viileys on valttia, mutta saintpaulioista en ole ihan varma. 


Toistaiseksi olosuhteet eivät ole parhaat huonekasveille, mutta toivon niiden säilyvän huonompien aikojen yli hengissä. Trenkituvassa ainakin myrtti oli päässyt kuivumaan ja pudottelee nyt lähes kaikki lehtensä. Vaikka sanotaan, että huonekasvit viihtyvät huonolla hoidolla, tarjoamani tämänhetkinen huono hoito on ehkä vähän liian huonoa niille.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoisin tunnelmin toivotamme hyvää itsenäisyyspäivää Kivimäestä. Yli satavuotias talomme on nähnyt itsenäisyyden alkamisen ja sen vaatimat sodat. Yli 200-vuotias asuinpaikkamme on nähnyt myös Ruotsin ja Venäjän hallinnan. Kunniakkaan historian tässä päässä pyrimme vaalimaan edelleen itsenäisyyttä ja vapautta rakkaassa kotimaassamme. 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kirjalliset ohjeet pelteihin

Muurari päätti antaa meille ihan kirjalliset ohjeet peltien käyttämiseen, että varmasti osaamme käyttää uutta hienoa Reinoamme. Pääpelti ei muuten olekaan se, minkä luulimme olevan. Pääpelti saattaa olla yläkerrassa tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Mutta ei hätää, ei sitä sen enempää tarvitakaan. Ylin pelti kulkee nimellä talvipelti ja numerolla 1. Keskimmäinen pelti on nimeltään kesäpelti ja numeroltaan 2. Alin pelti on nimeltään uunipelti ja numeroltaan 4. 


Suoraan hellan päällä oleva pelti on nimeltään patteripelti ja numeroltaan 3.



Jotta muistaisimme kaikki mahdolliset variaatiot, oli meille jätetty hyvät ja tarkat ohjeet.


Leivontaa varten otetaan ainakin kaksi peltiä auki eli talvipelti ja uunipelti. Niitä karjalanpiirakoita varten voidaan avata myös kesäpelti, jolloin uuni kuumenee todella kuumaksi. Kesälläkin voi huoletta käyttää hellaa ja uunia, kun muistaa avata kesäpellin, jolloin liika lämpö menee suoraan hormista pihalle, eikä lämmitä muuripatteria. 


Lämmitystä varten pidetään talvipelti auki. Kahden ensimmäisen pesällisen ajan voi patteripelti olla myös auki, mutta ei yhtään pidempään, sillä patteri voi tulla muuten liian kuumaksi ja haljeta.


Kun tuli sytytetään, avataan talvipelti ja patteripelti. Patteripellin avaaminen saa aikaan hyvän vedon, jolloin tuli syttyy hyvin.


Tänään työ eteni seinän tasoituksena ja hyllyn asentamisena. Seuraava vaihe on kolmen rivin laatoitus tuohon takaseinälle. Ja ajattele, muurari ehdotti heti, että laatat tulevat toisiinsa kiinni ilman puolen sentin saumaa! Enkä edes ehtinyt sitä toivoa. Samalla selvitimme myös suvut, kun arvelin hänen olevan minulle sukua. Samasta kuninkaallis-aatelisesta sukuhaarasta polveudumme molemmat, vaikka ihan ensimmäisiä serkkuja emme olekaan keskenämme. Naapurimaan kuningas on 13. serkkuni.


Tänään kokeilin hellaa oikein vesikattilan kanssa. Yhdellä pesällisellä saa kolmen litran kattilallisen kiehuvaa vettä. Kahdella pesällisellä tekeekin jo kaiken muun mahdollisen. Jopa muuripatteri lämpenee jonkun verran. Ja pesällinen on aika vähän puuta, joten ihanan tehokas ja taloudellinen laitos tämä Reino on.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Nyt se alkaa!

Täten julistamme juhlallisesti Kivimäen tilan päärakennuksen keittiön Reino-hellan käyttöönotetuksi. Ja näin se tarkalleen tapahtui:

Avasimme pääpellin. Laitoimme puut tulipesään ja sytytimme tulen. Soitimme muurarille ja kysyimme vielä pelleistä, miten päin niiden oikein tulikaan olla.


Avasimme hetkeksi patteripellin. Se kuuluu olla auki sytyttäessä, jotta veto on parempi. Viimeistään kahden pesällisen jälkeen pelti suljetaan.


Ylimpänä on pääpelti. Keskimmäinen on kesäpelti, joka pidetään visusti kiinni talvikeleillä, ettei lämpö siirry suoraan hormiin. Pellin varsi näkyy varsin huonosti tuosta vanhasta laattarajasta. Vesisäiliön vieressä on uunipelti, joka avataan, kun halutaan lämmittää uuni ja paistaa ne karjalanpiirakat.


Muurari antoi luvan polttaa vain kaksi pesällistä päivässä toistaiseksi. Puhelun jälkeen aloimme jo kokeilemaan, onko missään lämmintä. Salissa olikin lämmön sijaan vähän savua. Sieltä puuttuivat tietysti vielä ne vanhanaikaiset pyöreät nuohousluukut. Isäntä kirmasi pakarituvalle ja toi sieltä puuttuvat luukut. Onneksi veto oli niin hyvä, ettei savua oikeasti tullut kovin paljon sisätiloihin. Jatkossa ei tulekaan enää ainakaan tuolta. 

Hyvin toimii hella jo ensimmäisen kokeilun jälkeisenä arviona. Vielä pitää hieman odottaa, että voi lämmittää täydellä teholla tai kokeilla uunia paistamiseen. Mutta onhan tämä merkittävä edistys tässä talossa, kun lämmitysjärjestelmä alkaa olla kunnossa.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Umpimuuri ilman kissanmentäviä reikiä

Muurarin hetken oltua talossa oli taas tapahtunut paljon. Eniten muuttui kylpyhuoneen seinä, kun aukot oli muurattu umpeen. Suurimpaan aukkoon oli ilmestynyt nuohousluukku. Enää ei ole pelkoa, että mikään kissa pääsisi hormiin (luukun ollessa paikallaan). Muuten tämä tietää sitä, että lämmityskausi alkaa tässä talossa heti, kun nuo viimeisimmät muuraukset ovat vähän kuivuneet. 


On meillä vielä paljon opettelemista tämän lämmitysjärjestelmän kanssa. Peltejäkin on niin monta, että saa ihan ihmetellä, mitä minkäkin vetämisestä seuraa. Hellan uunisysteemeissäkin on pitkäksi aikaa opeteltavaa ennen ensimmäisten karjalanpiirakoiden paistamista.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuu - kurassa maa kimaltaa

Pitkäaikaiset sateet ovat sotkeneet pihan aivan kauheaksi. Kaikkialla on pehmeää ja kuraista. 


Pihan läpi ajaminen on nykyään lähinnä luistelemista kuraisimmissa kohdissa. Myös kanatarha on aivan liejuinen ja liukas. 


Kenkien pohjat ovat aina ihan kurassa pihalla kulkemisen jälkeen. Saisivat sateet jo loppua, että tämä kurakausikin loppuisi joskus. En muista näin kuraista olleen edellisinä vuosina. 


Kurasta huolimatta kaikkea hassutustakin on olemassa. Olemme Sulevin kanssa lähes identtisiä karvaväritykseltä. Älä vaan sano, että kuvassa Sulevi muistuttaa jotain presidenttiä. :D


Kurasta huolimatta toivotamme hyvää joulukuun alkua kaikille lukijoille. Joulu tulee kuitenkin säistä riippumatta. :)

torstai 30. marraskuuta 2017

Eläkeläismummoksi

Oli tullut aika siirtyä eläkkeelle. Eläkkeelle siirtyjä ei suinkaan ole kumpikaan meistä, sillä nykyisillä eläkeuudistuksilla eläkettä saa odottaa hamaan ikuisuuteen. Meidän mummomme oli jäämässä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Mummolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sarvipäistä Käpy-mummoa.

Kuva on kahden vuoden takaa
Viime aikoina lypsy Käpyn kanssa on ollut ihan tuskaa. Lähinnä vaikeuksia on tuottanut Käpyn saaminen kiinni ja siirto lypsypöydälle. Niinpä mietimme hetken asiaa ja päädyimme eläkeratkaisuun. Käpy oli jo viimeiset kilinsä saanut, eikä sillä ollut tarkoitus enää kilistellä. 


Ihan kertaheitolla lypsyä ei tietenkään voi lopettaa. Olemme vähentäneet lypsyjä ensin joka toiseen päivään. Nyt on menossa joka kolmannen päivän lypsy. Pikkuhiljaa harvennamme lypsykertoja, kunnes Käpy menee kokonaan umpeen. Sitten se saakin olla eläkeläismummo, joka katselee nuorempiensa lypsytouhuja sivusta. Varmaan sille pitää olla omat herkkunsa, ettei se kuvittele jäävänsä niistäkin sivuun, mutta ruokavalio muuttuu jonkin verran maidontuotannon loputtua.


Talviaikaan maitoa ei tule yhtä paljon kuin kesällä, mutta vielä Anelma-Unelma ja Tuuli tuottavat litran verran päivässä. Tuulilla olisi aika käydä jossain pukkilassa kylässä, mutta emme ole vielä ehtineet edes miettiä asiaa tarkemmin.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Trenkituvan kukkia

Trenkituvan miellyttävässä lämmössä on tapahtunut ihmeitä. Orkidea innostui kukkimaan.


Lehtikaktus (joulu- tai marraskuunkaktus) kukkii myös täydessä kukassaan. 


Saintpaulia alkoi tehdä kaksivärisiä kukkia, mikä on mielestäni todella ihmeellistä. Nyt siinä tosiaan kukkii valkoisia ja punavalkoisia kukkia. 


Trenkituvan kukat ovat olleet todella huonolla hoidolla koko syksykauden. Joskus olen muistanut mennä niitä kastelemaan. Välillä olen antanut Isännälle sen tehtäväksi, sillä Isäntä viettää aamunsa täällä, mutta on välillä häneltäkin unohtunut. Onneksi nämä kukat eivät veden vähyydestä välittäneet, vaan alkoivat puolikuivinakin kukkia.

Kissat muuttivat myös trenkituvalle, sillä siellä on tasaisen lämmin. Ne menevät aamulla Isännän kanssa sinne ja jäävät nukkumaan hyvät aamupäivän torkut lämpimässä ja rauhallisessa mökissä.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Muumio muurissa

Lämmityskattilan poiston jälkeen oli tietysti vuorossa hormien siivoaminen. Iso laastiämpärillinen tuli mustaa muhjua, jossa oli kummallisen paha haju.


Mustan muhjun joukosta löytyi jotain eloperäistä, vaikka mitään eloa siinä ei näyttänyt olevan. Edellisen asukkaan kissa oli jossain vaiheessa mennyt hormiin, eikä ollut päässyt enää pois. Sinne se oli muumioitunut aivan kokonaisena, mutta nokeentuneena ja varmaan savuttuneena.


Oli jotenkin todella surullista tuon kissan päätyminen muurin muumioksi. Täytyy vain toivoa, että se on kuollut nopeasti kitumatta häkään, eikä ole jäänyt viikoiksi hormiin nälissään ja janoissaan. 


Nyt hormit ovat puhtaat ja valmiit seuraavaan vaiheeseen. Reikien paikalle laitetaan nuohousluukut, seinät tasoitetaan ja jätetään odottamaan varsinaista kylpyhuoneremonttia, joka siintää jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Vanha rohjo

Aamulla heräsin hirvittävään jyrinään. Tai aamupäivä kai oli jo menossa, vaikka minulla oli vasta aamu pitkän työillan jälkeen. Jyrinän aiheuttajan kyllä tiesin etukäteen. Muurari oli Isännän kanssa irrottamassa vanhaa rohjoa lämmityskattilaa kylpyhuoneesta. Hyvinhän se siitä irtosi, kun putkiliitokset sai pois muurista.


Ja seinässä on taas muutama reikä lisää, jotka pitää paikata. Niiden vuoro on ensi viikolla, jolloin on aika tehdä muurauksen viimeistelytöitä. Taas pääsemme sisustamaan kylpyhuoneen uusiksi.


Vanha rohjo jäi vielä keittiöön odottamaan lopullista sijoituspaikkaa. Keittiö on onneksi niin iso, ettei yksi lämmityskattila saa sitä tukittua. Nyt jo saisi lämmittää hellaakin, mutta varmuuden vuoksi on parempi odottaa loppujen reikien muuraamista, ettei vahingossa säädä lämpöjä kulkemaan kylpyhuoneen lämpökanavissa. Ensi viikolla alkaa vihdoin virallinen lämmityskausi tässä talossa. 


Tämä pörröpää ei ole mikään vanha rohjo. Vihtorin autuaallinen hymy johtuu siitä, että harjailin sitä pitkään pörröttäen kunnolla kaikki pääkarvat. Melkoinen leijona siitä tulikin. :)

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Reinohellan kunnostaminen osa 3

Eilen oli taas muuraripäivä. Ja illalla odotti mukava näkymä kotiinpalaajaa. Kuva on otettu keittiön päätykuistin ovelta, josta näkymä uudelle hienolle Reinolle avautuu täydessä komeudessaan.


Toki ympäristössä on vielä vähän sanomista, mutta katse tietysti ohjautuu viime kerran jälkeen tapahtuneihin muutoksiin. Nimittäin nyt hella näyttää jo aika valmiilta. Teknisesti kaikki on nyt kohdillaan.


Luukut ovat kaikki valmiina. Kaikki luukut ovat siis vanhoja, mutta uudelleen kunnostettuja. Kaikki luukut eivät ole täältä peräisin, mutta vanhoista kuitenkin.


Päällilevy ei ole se entinen, sillä kissat olivat huolehtineet sen pilaamisesta. Tämä on samanlainen, mutta paremmassa kunnossa. Nyt pinta on vielä muurauksen jälkeen pölyinenkin.


Tulipesä on jo valmiina ensimmäisiä tulia varten, mutta niitä ei vielä vähääna aikaan pääse kokeilemaan.


Vanha vesisäiliö oli ruostunut aivan kokonaan, joten tämäkin on uusittu pohjia myöten. Tuossa on ensin uusi metallinen kehikko muurauksessa, johon kuparinen vesisäiliö, joka on oikeasti vanha, on työnnetty paikoilleen. Itse vesihana on todella kaunis kääntövipuineen.


Vanhaan säiliöön on tehty uusi kuparikansi, jonka kiiltävästä pinnasta voi vaikka kuvajaistaan ihailla.


Aika lähellä valmista on tilanne nyt. Lähinnä tuossa on tuota pintojen korjausta ja viimeistelyä. Kylpyhuoneesta pitää vielä peittää se yksi aukko seinästä, jotta varsinaisen patteriston saa toimimaan. Onkohan meillä jouluna jo lämmin talo?

tiistai 7. marraskuuta 2017

Pimeys väistyköön pihalla!

Kun kaksi vuotta sitten laitoimme valoja pihalle, emme huomioineet vielä keittiön kuistin puolta. Se jäi aivan pimeyden peittoon. Nyt huomasimme, että siellä vasta valoa tarvitaankin, sillä kulku on juuri keittiön päädystä pihatupaan ja navettaan. Niinpä siirsimme valoa pimeimpiin kohtiin.

Vasemman puolen ikkunoista loistava valo tulee aittapolun ulkovalosta.

Viime vuonna valaisimme tietä trenkituvalta talolle, mutta nyt keskitymme valaisemaan niillä valoilla pihaa. Yksi lyhdyistä päätyi ulkovaloksi oven pieleen valaisemaan pimeitä rappusia. Kyllä vaan valaiseekin juuri sopivasti, ettei kompastele enää pimeässä hapuillen kohti ovea.


Kuistillekin piti saada jotain valoa, sillä sekin oli todella pimeä. Tänne sopi hyvin ajastimella toimiva kynttilä, joka palaa kahdeksan tuntia illassa. Se riittää juuri sopivasti pimeinä talvi-iltoina.


Pihatuvan sisävalot ovat myös ajastimella päällä iltaisin ja aamuisin, mutta valo ei riitä ihan pihan puolelle. Laitoimme kaksi muuta lyhtyä amppeleiden tilalle. Nyt valo riittää kuistilta pihatupaan ja navetan ovelle.


Välillä luonnolliset valot tulevat apuun, mutta pilvisinä iltoina täysikuukaan ei auta. Tuo alempi valon kajastus tulee Isännän otsalampusta.


Näillä valoilla on tarkoitus pärjätä siihen asti, että tällä puolella pihaa saadaan sähkötöitä jossain vaiheessa eteenpäin.