Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 15. elokuuta 2017

Punaherukkasiirto

Kun punaherukoiden marjat oli kerätty, oli aika siirtää pensaat marjatarhaan.


Tien vierustan pensaat pääsivät nyt pois varjosta parempaan paikkaan kasvamaan ja tuottamaan satoa.


Muutama pensas vielä jäi, mutta enempää emme tänne tarhaan laitakaan. Yksi pitkä rivi riittää.


Nyt marjatarhassa on kaksi riviä valmiina, mustaherukat ja punaherukat. Karviaiset on vielä siirtämättä, samoin mustikat.


Paviljonkitasanteelta on hyvä katsella pensaiden kasvua. Marjatarha on kokenut melkoisen muutoksen siitä, mitä se ennen oli.


Maastoutumisen mestari Vihtori oli työssä ja touhussa mukana koko vatsakarvastonsa voimalla. On se aika hyvä maastoutumaan.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Puuta ja pinoa

Kolme kaadettua vaahteraa on ollut melkoinen työmäärä yhdelle kesälle. Mutta nyt ei ainakaan tarvitse pelätä, että jokin niistä kaatuisi missään myrskyssä rakennuksien päälle. Eikä täällä kovia myrskyjä ole ollutkaan. Oksat saimme aika nopeasti tuhottua, mutta rungoissa on riittänyt urakkaa monelle päivälle.


Polttopuuta on kertynyt oikein kivasti suulin kylkeen. Klapirivejä on jo kolme pitkää pätkää.


Peremmällä olevassa kasassa on vielä vähän sahaamista, mutta näissä taas ei ole enää niin paljon halkomista.


Halkomista on taas aika paljon vielä jäljellä pihalla. Mutta näiden jälkeen vaahterat ovat muuttuneet lämmitysenergiaksi, jota tulemme tarvitsemaan vuoden päästä. Vielä ensi talvena näitä ei kannata käyttää, sillä ne ovat vielä liian kosteita.


Valtaisa puupino on ihan hieno näky suulilla, sillä nyt on tuleva lämmitysmuoto varmistettu jo kahdeksi talveksi. Ensi vuonna on taas pakko varmistaa yhden tulevan talven polttopuut, mutta emme aio kaataa enää näin monta suurta puuta kerralla.


Tulevana keskiviikkona pidämme viimeisen pihapäivän tälle kesälle. Sitten alkaakin olla jo muiden urakoiden vuoro. Nyt parhaillaan on marjojen jalostamista pakasteiksi, mehuiksi ja hilloiksi.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Punaherukkasima

Keräsin jo marjat isosta punaherukkapensaasta ja mietin, mitä kivaa siitä voisi kokeilla. Päädyin kokeilemaan simaa.

Marjojen ei tarvitse olla mehuun tai simaan niin puhtaita, lehtiäkin saa olla mukana.


Ostin viime kuussa kirpputorilta 10 litran kattilan, johon koko komeus hyvin mahtui muhimaan. Kattila on korkea ja kohtuullisen kapea. Ennen on ajateltu hyvin hellalla menevää tilaa, sillä tämän kanssa mahtuu viereisellekin levylle kattila. 


Ja tietysti ohjekin tulee tässä:

PUNAHERUKKASIMA

n. 1,5 litraa punaherukoita
1 kg sokeria
8 l vettä
0,5 tl hiivaa

Kiehauta 2 litraa vettä. Lisää survotut marjat ja sokeri. Anna kiehahtaa. Lisää loput vedet. Odota, että neste on kädenlämpöistä ja lisää hiiva. Anna käydä vuorokauden. Siivilöi neste ja pullota. Lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria. Anna tekeentyä viikko viileässä.

Simaohjeissa on yleensä aika reilusti sokeria. Yritin tehdä raparperisimaa vähemmällä määrällä, mutta siitä ei tullut hyvää, maistui liiaksi oluelle. Sima on mielestäni juoma, jota kuuluu juoda vain pieni annos kerrallaan hyvin jäähdytettynä. Janojuomaksi se ei oikein sovi.

maanantai 7. elokuuta 2017

Kuvia trenkituvalta

Ajattelin ottaa muutaman kuvan trenkituvalta, kun emme ole enää siellä sotkemassa kuin hetkittäin. Tämä hetki oli ennen kesänaapureiden vierailua, joten pöydässä on normaalia enemmän kaikkea.


Suurin osa kasveista viettää aikaansa trenkituvalla, sillä talossa ei ole vielä kaikille paikkoja. Muutenkin ylimääräistä tavaraa on vielä monessa paikassa, mutta joskus tämäkin tupa on järjestelty niin, ettei mitään tavarakasoja ole. 


Nyt entisen kahden huoneen sijaan asumme yhdessä huoneessa, mutta trenkitupa tuo siihen hyvän avun. Siellä voimme nyt kestitä vieraita ympäri vuoden. Pihatupa alkaa käydä pian liian viileäksi, mutta trenkitupa lämpenee mukavasti, toivottavasti pian puulla.


Kamari on ihanan rauhallinen nyt, kun siellä ei ole enää vaatekasoja ja kaappeja. Laitoimme sängyt erilleen, jotta keskilattialle jää enemmän tilaa.


Mietimme aluksi, että olisimme laittaneet vain vuodesohvan tänne, mutta oikeat sängyt ovat kuitenkin parempi vaihtoehto vieraita ajatellen.


Nämä eivät ehkä aivan sohvan veroiset ole istumiseen, mutta eiköhän näillekin voi pyytää istumaan kamarin puolelle tarvittaessa. Toisen sängyn takana on varapatja, josta saa vielä yhden pedin.


Tulevaisuudessa tänne tulee enemmän 50 - 60 -luvun kalusteita, mutta toistaiseksi nämäkin valkoiset lipastot mahtuvat olemaan ihan sovussa vaalean pönttöuunin kaverina.


Trenkitupa ei ole millään mittapuulla tilava, mutta hyvin taas sovimme vieraita kestittämään. Tiskauskin sujui ihan mallikkaasti trenkituvan omilla astioilla, jotka sai taas takaisin kaappiin odottamaan seuraavia vieraita.

torstai 3. elokuuta 2017

Täysi tusina

Kaksi kanoistamme sairastui marekiin, ja jouduimme lopettamaan ne. Oli todella surullista joutua lopettamaan kanoja, mutta vielä surullisempaa oli katsella niitä taudin kourissa. Ensimmäinen sairastunut oli vielä rakas Emmi, joka oli niitä ensimmäisiä hankittuja kanoja ja kaunis sulkakuvioinniltaan. Mutta jäihän meille kanoja aivan valtavasti senkin jälkeen.


Kolme viikkoa sitten kadonnut kana, jonka löysin myöhemmin vanhasta navetan siivestä seinän ja vanerin välistä, oli yhtenä päivänä yhdentoista tipun kanssa kuttulan puolella. Kävin kurkistamassa vielä sen pesän ja löysin yhden tipun, joka retkotti täristen selällään pesässä. Otin sen käsiini ja lämmitin sitä. Minun piti kuitenkin lähteä töihin, joten tein silkkihuivista pussukan Isännän kaulalle ja laitoimme tipun siihen ja pussukan paidan alle.


Isäntä oli illalla hoitanut tipua hyvin, mutta tipu ei pysynyt ollenkaan jaloillaan. Se kökötti pyllyllään ja sen jalat olivat suoraan eteenpäin. Sen tilanne näytti yhtä huonolta kuin sen yhden aiemman, jota yritimme pelastaa. Illalla vein tipun emonsa siiven alle. Sinne se jäi näkymään hieman pyrstöstään. Mutta ainakin se oli tyytyväisenä ja hiljaa.


Aamulla menin katsomaan, mistä se kuollut tipu löytyisi, mutta vastaani tuli 12 pirteää tipua, jotka kaikki olivat aivan yhtä eläviä ja vilkkaita. Muistin, että se vaivainen tipu oli selästään mustaraitainen, mutta kummassakaan mustaraitaisessa tipussa ei ollut merkkiäkään mistään vaivasta. 


Nyt meillä on taas valtavasti kanoja ja kukkoja. Seuraavaksi lähtee Veikka pataan. Sen jälkeen on vielä neljä teinikukkoa, jotka parhaillaan opettelevat kiekumaan "ku-ku-kuu" ja pikkuiset kukkopoikaset Pata ja Kattila, jotka saavat kunnian palvella ruokavaliotamme. Isoja kanoja on yhdeksän ja pikkukanoja seitsemän. Varmaan kanojakin pitää vähentää, sillä joukko on pian liian suuri näihin tiloihin. Ja tietysti yksi kana on taas hautomassa. Huoh!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Nosturihommia

Viikonlopuksi vuokrasimme nosturin, sillä sitä tarvittiin pariin tehtävään. Ensimmäinen tehtävä liittyi taloon.


Nyt talon katolla on kaksi lavaa valmiina muuraria varten. Muurarin on tarkoitus tulla tämän kuun viimeisellä viikolla tekemään piippujen yläosat, siistimään salin muuri ja tekemään keittiön puuhella valmiiksi. 


Toinen tehtävä oli navetan katolla. Arvaat varmaan, että jotain pientä puhdetta täälläkin voi olla.


Pahimmat reiät etupuolen lappeella ovat tässä kuvassa. Tästä pääsevä vesi valuu nykyiseen kuttulaan, joten talveksi vedentulo on pakko estää.


Pressut eivät ehkä ole niitä kaikkein kauneimpia paikkapaloja katolle, mutta ainakin ne suojaavat reikiä vedeltä. Etulape tuli korjattua, mutta takalappeella on vielä paikattavia kohtia. Sinne pääsee ilman nosturiakin.


Navetan katon uusiminen on siis tärkeyslistalla aika lailla kärjessä, mutta sitä ennen on vielä tyhjennettävä päätytila lannasta ja suoristettava seinä takaisin paikoilleen.

tiistai 1. elokuuta 2017

Lisää kaiteita ja vielä enemmän suunnitelmia

Sängynpäätyjä on nyt kolme. Yhden päädyn tolpat olivat puunväriset, joten maalasin ne valkoisiksi. Ja sitten lähdin sommittelemaan kaidetta paikoilleen.


Tasanteen reunassa kasvoi monirunkoinen vaahterapöheikkö, joka vei paljon tilaa. Päätin karsia siitä yksirunkoisen puun.


Ylimääräisistä osista tuli kutuille pariksi päiväksi hyvää lypsyherkkua.


Nyt on vaihtoehtoja vaikka millä mitalla kaiteiden sijoittamiseksi. Kaikki kolme kaidetta saisi aika kivasti niin, että tuo erilainen tulisi keskelle ja kaikki kolme kaidetta olisivat etureunassa. Tai sitten voisi laittaa niin, että tuo erilainen olisi kulmassa.


Isännän kanssa jo suunnittelimme, että tästä tuleekin paviljongille sellainen alaterassi ja paviljonki tuleekin ylemmäs kukkulalle.


Näihin väleihin voisi vielä laittaa erilaisia metalliosia, joita ylisiltä löytyy. Ensin mietin, että voisi tehdä koko matkalle samaa tyyliä oikealla olevan kaiteen kanssa korkeilla välitolpilla. Tai sitten tehdä kaksi erilaista kokonaisuutta, matalan kaiteen vasemmalle ja tuon korkeamman tuohon oikealle. Mitä sinä ajattelet?


Tälle kukkulalle tulisi se paviljonki, joka ei olisi mikään metallinen rimpula, vaan sellainen paksuilla tolpilla oleva rakennelma.


Kuten huomaat, tälläkään ei niin valtavaa kiirettä ole ollut, eikä tule olemaankaan. Jo suunnitteleminen on niin mukavaa puuhaa.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Suomi 100 -juhlavuoden puu

Vihdoin ja viimein saimme sen pitkään odottaneen tammen istutettua. Päivä oli sopivasti 14. hääpäivämme, ja vieraina Isännän siskon perhe.


Isäntä sai tehdä raskaimman työn, kun me muut lauloimme juhlaan sopivia lauluja. Ensimmäisenä kajautimme Olet maamme armahin Suomenmaa.


Toiseksi valitsimme Suomalaisen rukouksen. Lauloimme tietysti Satakunnan laulun sekä Nälkämaan laulun.


Viimeiseksi kajautimme Maamme-laulun. Niin tuli istutettua tammi sekä hääpäivämme että Suomi 100 vuotta -teeman kunniaksi. Toivottavasti vähän hennon oloinen taimi (jota kutut ehtivät päästä maistamaan) kasvaa upeaksi, korkeaksi ja leveäksi puuksi, joka tuottaa iloa vielä sadan vuoden päästäkin.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kaidematkailua: Euran Luistari ja Liedon Vanhalinna

Päätin etsiä käsiini pari sängynpäätyä lisää, jotta paviljonkitasanteelle saisi yhtenäisen kaiteen. Samalla oli hyvä mahdollisuus kesälomamatkailuun. Ensimmäinen pääty löytyi kohtuullisen läheltä. Paluumatkalla kävimme Euran Luistarissa, joka on merkittävä arkeologinen kohde. Kaivettuja hautoja on yli 1300. Kaivamattomista ei edes tiedä, sillä hautoja on ristiin rastiin alueella.


Alue ei näytä enää miltään hautausmaalta, vaan kedolta kivikasoineen. 


Alueen maisemanhoitajat (kuvassa näkyvä mies ei kuulu siihen joukkoon) tekevät työnsä ja ilahduttavat kävijöitä kesyydellään. 


Toinen matka oli Lietoon, josta löytyi hyvin edullisesti sängynpääty. Samalla matkalla kävimme Liedon Vanhassalinnassa, jossa on kartanomiljöön lisäksi vanha linnavuori.


Kävelimme Arkeologiapolun, jonka varrella tuo mainittu linnavuori on.


Ensin polku vei kuvassa oikealla olevalle mäelle, jossa on ollut vanha kalmisto. 


Ja linnavuorelta oli hulppeat näköalat joka suuntaan.


Paikalla oli varmasti kahdet häät, sillä linnavuoren päällä oli koristelijoita. Samoin kartanon puutarhassa valmistauduttiin hääkoristein. Täytyy sanoa, että aika vaikuttavan näköinen vihkipaikka oli tuo kuvassa oleva.


Alhaalla kulku vei vankan portin kautta pihalle. Naureskelimme siinä, että olisipa hieno portti aittapihalle, varsin mahtipontinen. 


Isännällä oli pitkä ostoslista, joten matkalla poikkesimme vielä hänen ostoksillaan. Ehdimme vielä hakea serkultani purettua kutterinpurua kuivikkeeksi. Ja sade onneksi tuli vasta sitten.