Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Metallikaide ja kuinka se löysi paikkansa

Selailin eilen mökillä facebookin paikallista myyntipalstaa, kun näin myynnissä metallikaiteen. Pyysin Isännän katsomaan kuvaa. Isäntäkin innostui, mutta ei ollut kovin kiinnostunut hakemaan noin isoa rakennelmaa. Kysyin mahdollista kotiinkuljetusta ja kun sekin järjestyi, kauppa oli selvä. Tänään tulimme mökiltä ja pihassa keskellä liejulammikkoa nakotti tuo metallihärveli.

-

Kaiteen pituus on 4,35m ja leveyskin 1,57m, joten aivan pieni se ei ole. Kuulemma oli tarvittu kolme miestä sen nostamiseen.


Minulla oli jo mielessä paikka, jonne tuo tulisi. Tuohon tasanteelle se olisi aivan omiaan.


Laskeskelimme, että jos tuon nostamiseen tarvittiin kolme miestä, saisimme sen hyvinkin kahdestaan kannettua paikalleen. Ensin kokeilimme tuohon kulmaukseen, mutta se ei oikein päässyt siinä oikeuksiinsa. Niinpä kannoimme hieman lisää.


Nyt sen paikka näytti paljon paremmalta. Tuohon kulmaukseen tulee sitten se paviljonki, joka on odottanut pystytystään jo viime keväästä. Kutut ovat käyneet syömässä siitä päällipahvit, mutta muuten pakkaus on vielä avaamatta.


Kaiteen oviaukon kohdalla kulkee sopivasti polku. 


Yläkaiteeseen saa pari amppeliakin roikkumaan. Saa siihen pergolarakenteenkin halutessaan kiinni. Pitää vain miettiä sitten, mihin se tuolla takana kiinnittyisi.


Näkymä ei vielä ole kaunein mahdollinen. Mutta kuvittele, että kaiken tuon roskan tilalla on kaunis vehreä marjatarha, jossa kulkevat polut, ja puro solisee kohti oikealla olevaa puutarhalampea. Kulmauksessa ovat rumanttiset tuolit ja pöytä. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.


Tieltäkin pääsee pientä polkua pitkin tasanteelle. Kesällä näkymä on jo aivan toisenlainen, lupaan sen.


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pilvinen pitkäperjantai

Keskiviikkona satoi valtavasti lunta, mutta onneksi nyt lumi alkaa olla sulanut lähes kokonaan. Taas on mahdollisuus etsiä kevään merkkejä, kun ei tarvitse kaivaa niitä lumen alta. Pääsiäiseksi ostin pikkunarsisseja, mutta näiden kukinto taitaa osua vasta pääsiäisen jälkeen.


Pilvisenä päivänä kukat eivät oikein pääse loistoonsa, mutta saavat loistaa nyt auringon tilalla.


Talon pihalle on kertynyt paljon lätäköitä sulavasta lumesta. Maa on vielä jäässä. Kun jää sulaa, pihasta tulee kunnon liejukko.


Kyllä niitä pieniä piippojakin jo näkyy. Tasanteen narsissit pukkaavat jo kovin vartta.


Ja omenapuun alle on tullut jo krookuksen alkuja.


Ja trenkituvan uudessa kukkapenkissäkin on havaittavissa jo elämää.


Hyvää pilvistä pitkäperjantaita sinulle!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Lappilainen Reino-liesi

Nyt, kun huomio on kiinnittynyt keittiöön, on aika kaivaa piilostaan tämä upea lämmitysjärjestelmä eli Reino-liesi. Se ei olekaan ihan mikä tahansa puuhella, vaan isompi järjestelmä, jonka käyttö on jossain vaiheessa vielä opeteltava. Ja sitä ennen on selvitettävä, onko se nyt toimintakunnossakaan.


Reinon suuri sydän näkyy tässä. Tuo lieden takana oleva paksunnos ei siis ole piippu. Piippu on tuon huuvan jälkeen suoraan edessä. Paksunnos on lämpöpatteri, joka lämmitetään Reinolla.


Mutta Reinon lämmönhönkimäaukot ovat tukossa. Tuo erikoinen takkasysteemi, joka ei edes toimi, on jossain vaiheessa 60-luvun loppupuolella hienona trendijuttuna tuohon pykätty pystyyn. Samalla on laitettu tiiliseinä, joka peittää Reinon patterin. Koska takka ei ole toimiva, eikä varaava, eikä edes tyyliltään sopiva, se menee purkuun. Sen sijaan palautamme Reinon lämmittäjänä. Nuohoojamme tuntee Reinot mennen, tullen ja ollen. Hän myös tuntee lappilaisen asiantuntijamuurarin, joka osaa auttaa järjestelmän kunnostamisessa. Ehdin jo nuohoojalle harmitella, että kaukanapa asuu, kun ihan Lapissa asti. Ei aina muista, että Lappihan on ihan tässä naapurissa. :D

Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta
Salissa vanhat kattolistat ovat noiden uusien viritelmien takana tallella. Onneksi eivät ole purkaneet turhaan niitä. Niinpä toiveissa on myös, että Reinon tämän puolen patteristo olisi helpolla palautettavissa purkamalla vain tuo tiilikerros. 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Keittiön purkua osa 2

Keittiön seinistä on nyt lähes kaikkialta saatu pois huokoiset kerrokset ja hirsi on näkyvillä. Näin massiiviseen purkutyöhön emme olisi alkaneet ilman eläinten aiheuttamia haju- ja ulostehaittoja. Nyt on ainut mahdollisuus päästä hajuttomuuteen purkamalla kaikki huokoiset materiaalit ja putsaamalla lattia koneellisesti. Sen jälkeen voimme tarvita vielä hionnankin. Tulevaisuudessa tuolla pidemmällä seinänpätkällä tulee olemaan yläkaappi, joka on nyt kellarikomerossa ja alakaapisto, jota ei ole vielä olemassakaan.


Yläkaapiksi tulee siis tämä kaunis kaapisto.


Tiskikaappi on vielä paikoillaan, mutta sekin pääsee vielä pois kunnostusta varten. Se saa jäädä edelleen palvelemaan tarkoitustaan remontin jälkeenkin, vaikka ei aivan varhaisinta kautta tässä talossa edustakaan. Tuleehan meille myös tiskikone tänne tuohon alapuolelle. Uusi (vanha) tiskipöytäkin on odottanut autotallissa jo hetken tätä remonttia.


Alakaapisto on vielä purkamatta. Se on niin huonossa kunnossa, että jää tulevaisuudessa käyttämättä. Se on osittain lastulevystä koottu, joten suurta surua sen huono kunto ei edes aiheuta. Isäntä saa tehdä uuden kokopuisen kaapin vastakkaiselle seinälle. Tällä seinällä ovi vaihtaa paikkaa vanhalle paikalleen. Oven vasemmalle puolelle tulee sähkö- tai kaasuliesi ja oikealle puolelle kiinteään kaappiin piilotettu jääkaappi.


Yksi nurkka on vielä purkamatta. Sitten onkin aika ottaa lattia tehokäsittelyyn. Sen jälkeen otsonoimme vielä ennen uusien seinäpintojen laittamista.


Aikaisempaa keittiösuunnittelua löytyy täältä, mutta suunnitelmat ovat jo hieman eläneet tuosta ajasta oven siirtymisen vuoksi.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Keittiön purkua osa 1

Isäntä oli sitä mieltä, että haiseva keittiö olisi ensisijainen purkupaikka, joten purkaminen piti sitten aloittaa sieltä. Ensin lähtivät katonrajan paneloinnit.


Seuraavaksi purettiin vaakapanelointi seinien alaosasta.


Kuistille menevän oven vierestä löytyi vuorivillaa, joka oli märkää. 


Villaa löytyi myös kellarikomeron viereisestä nurkasta.


Usean tapetti- ja pinkopahvikerroksen jälkeen tuli tumma hirsipinta vastaan. 


Hirret eivät olleet tasavärisiä, vaan tummempia ja vaaleampia, osaa oli jälkikäteen kavennettukin.


Nurkan villatuppo oli laitettu suuren rotankolon peitoksi. Muuten nurkka oli ihan hyvässä kunnossa.


Kuistin oven viereisen märän villatupon takana oli märkää hirttä. Märkyyden lähde ei vain ole vielä selvinnyt. Mitään vesiputkia ei kulje lähelläkään.


Seuraavaksi ovat vuorossa muut seinät ja niiden paljastamat salaisuudet. Isäntä oli jo sitä mieltä, että haju hälveni jo näiden myötä, mutta se saattoi johtua siitä, että ovi oli auki ulos asti purkamisen ajan.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ikkuna paikoillaan

Pitkän aikaa Isännän tekemä ikkuna oli trenkituvassa sisällä, mutta lopulta oli sen aika päästä paikoilleen. Ja tuo valkoinen lista lähempänä tuvan ikkunaa on täysi mysteeri. Ehkä se pitää koko mökkiä koossa. :D


Tippalista on vielä maalaamatta, mutta ehtiihän tuon. Maalia on kyllä olemassa siihen.


Nyt vaan muut ikkunat näyttävät aivan kauheilta, kun yksi on kunnossa. Kaikki takapihan puolen ikkunoiden ulkopokat on jossain vaiheessa kunnostettava.


Pitää joku päivä poistaa nuo kummalliset kulmakarvat ikkunoiden päältä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Saunakamarin pikaremontti

Saunakamari on ollut melko rapsakkaassa kunnossa. Välikatto on jossain vaiheessa kokenut melkoisen vesivahingon ja osa katosta oli jo tulossa kovaa vauhtia alas. Samalla kohtaa lattiakin oli kärsinyt valuvasta vedestä ja pehmennyt. Katon vuodot olivat loppuneet ja materiaali hyvin kuivaa ja rapeaa, kun kävimme näytössä paikkoja ihastelemassa.


Kiukaan vaihdon ja yleisen siivouksen jälkeen sain saunakamarista rajattua näinkin siistin otoksen. Tuossa siis on vain tuollainen kulkukäytävä raivattuna ja pestynä, mutta kaikki ryönä oli vielä oikealla koskemattomana.


Kaikkien hellojen, tonkkien ja pulsaattorien poiskuskaamisen jälkeen pystyi vaurioita jo katselemaan tarkemmin. Lattian vaurio ei ollut onneksi kovin laajalla alueella. Seinänvierustat olivat jo kovaa puuta.


Katon repeämä oli pituussuunnassa koko matkalta, joten sen korjaaminen olisi isompi juttu.


Mutta eihän se toki mahdoton ollut korjata. Olihan Isännällä tuossa fanerilevyssä tunkkaamista, mutta nyt on laastari nätisti paikoillaan.


Kun tuon seinän vielä pesee, niin alkaa näyttää jo siistiltä. Isäntä ehti jo laittaa naulakonkin paikoilleen.


Tämä kattoviritys saa nyt olla melko pitkään tällaisenaan, sillä varsinaiseen välikaton uusimiseen emme heti aio perehtyä. 


Lattia sai oman fanerinsa (tiedän kyllä, että sitä sanotaan myös vaneriksi) ja lisäpaikkapalansa. Seinässä näkyvät tuet ovat ilmeisesti kuuluneet laveriin, jonka patja oli lauteilla muuttaessamme.


Isäntä laittoi maton paikoilleen. Jäimme miettimään, miten tuon kalustaisi, kun sitä vanhaa laveria ei enää ollut olemassa.


Hetken pohdittuamme päätimme, että emme edes suunnittele tuohon makuutilaa. Riittää, että pystyy saunan jälkeen istumaan ja lepäämään hetken.


Huonekalujahan meillä riittää. Päädyimme laittamaan pelastamamme tuolit ja pöydän kalustukseksi. Pöytä on ollut viimeksi pihatuvassa ja tuolit trenkituvan kesäkamarissa.


Ja yleiseksi viihtyvyydeksi pitää olla liina pöydällä ja kukkia koristeena.


Nyt on saunakamari aivan toisen näköinen, vaikka remontti olikin tällainen pikaremontti. Tosin eipä tämäkään ihan yhdessä päivässä valmistunut.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Lämmityskattilan käyttöpohdintaa

Olemme siirtymässä talossa tulisija- ja suorasähkölämmitykseen remontin myötä. Juttelin yhtenä päivänä nuohoojan kanssa pitkän tovin, kun hän ei mitään sitten suostunutkaan nuohoamaan tulisijojen vähällisen käytön vuoksi. Hän suositteli meille vesikiertoista lattialämmitystä koko taloon, mutta en ottanut kuuleviin korviini moista ehdotusta. Laittaa nyt paksujen lankkujen alle lämmitys! Kyllä olisi rotilla siellä lämpimissä eristeissä juhlaa, mutta meillä ei. Mutta ehdotus siitä, että lämmittäisi vanhalla navetassa olevalla kattilalla käyttöveden samalla, kun rakentaisi navettaan keskuslämmityksen, oli jo paljon mielenkiintoisempi. 

Nuohoojan lähdettyä menin kurkistamaan, millainen laitos meillä oikein oli olemassa. Navetan eteisessä on muurattu huone, jonka ovena on vihreä pölyinen ovi, jossa on kaunis kukkanen.


Kukkanen löytyy myös oven sisäpuolelta. Ja hämähäkin seittiä löytyy valtavasti kaikkialta.


Enhän minä tuosta mitään ymmärrä, mutta varmaan se ihan hyvä ja toimiva laitos on. Putkia kulkee ylös ja alhaalla vasemmalle.


Tuon rotiskon takana on se lämminvesivaraaja, jota sitten voisi käyttää sisävesienkin lämmittämiseen. Tähän asiaan pitää perehtyä kunnolla jonkun asiantuntijan kanssa. 


Mutta ei meille mitään vesikiertoista lattialämmitystä tule siltikään taloon. :)