Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 5. joulukuuta 2016

Makuukamarin remontti osa 2

Riemusta huutaen (edelleen kähisten) voin kertoa, että kaksi seinää on pohjustettuna. Pinkopahvilla on päällystetty kirjaston ja makuukamarin väliseinä oven päällisestä alkaen.


Jätimme alle hirttä vasten olleen vanhan paperin. On edes jotain kerroksellisuutta olemassa, kun muuten joudumme uusimaan kaiken mahdollisen. Pinkopahvi asettui oikein kauniisti pinkeäksi pinnaksi. Ylös on laitettava vielä paperilista. Emme irrottaneet ollenkaan kattolistoja, vaan tapetoimme siististi listan alle. Jos ei mene siististi, voimme lisätä päälle pienen boordin.


Nurkkakin asettui siististi, vaikka tässä tulee kahden erilaisen pinnan risteys. Vasemmalla on makulatuuria huokolevyn päällä. Huokolevyjä emme lähteneet vaihtamaan, sillä ne näyttivät valtavan hyviltä edelleen.


Päätyseinä on paperoituna. Kuvasta huomaa hyvin vanhan talon kiharat seinät. Nurkka aaltoilee kivasti. Siihen on oikein hauska laittaa tapettia suoraan.


Paperointi yltää hieman päätynurkan yli tällä hetkellä. 


Kaksi seinää on vielä tekemättä, mutta ehkäpä ensi viikonloppuna alkaa olla seinien pohjatyöt valmiina.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Makuukamarin remontti osa 1

Viime viikonloppuna sairastuin influenssaan, eikä tauti ole vieläkään ohi. Ääni pihisee vielä jostain kaukaa, kurkku on kipeä, lämpöä on vielä hieman ja yskä on paha varsinkin heti aamusta. Mutta parempaa kohti on selvästi menossa. Onneksi yhdellä sairastamisella saa vastustustuskyvyn usealle vuodelle.

Taudista huolimatta oli vihdoin aika tehdä remonttia talossa. Ensimmäinen ja helpoin huone on makuukamari, joten sinne siis oli suunta. Kaikkiin huokolevytettyihin seiniin on tulossa makulatuuri ennen tapettia. Väliseiniin tulee pinkopahvit.

Kattilassa on itsekeitettyä vehnäjauholiisteriä

Seinien pohjatöiden jälkeen on aika maalata katto. Väriksi tulee jokin vaaleahko, ei kuitenkaan valkoinen. Samalla värillä maalaamme listat, ehkä ovetkin.


Pahimmat paikat tässä huoneessa ovat tuo katon väriraja ja puuttuvat listat. Komeroiden kohdalla ikkunasta on joskus poistettu vasemman puolen lista, eikä sinä aikana tuossa ovessakaan ole ollut alkuperäisiä listoja. Alkuperäiset listahöylät löytyvät aitasta, mutta saattaa olla, että teetämme alkuperäisten mallilla uudet listat puuttuviin kohtiin.


Komeron kohdalla ei ole nurkassa huokolevyä, joten siihen pitää laittaa vielä kaistale ennen paperointia.


Ennen tapettien laittoa on syytä maalata lattiakin. Lattiasta tulee sininen. Lattialistat on tehtävä uusiksi, sillä alkuperäisissä oli kissanpissan hajua liikaa. Lattialistat ovat olleet yksinkertaisia reunasta viistettyjä leveitä lautoja, joten niiden tekeminen ei ole kovin aikaa vievää.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Pikkunäpräyksiä

Isännän sisko sai vauvan. Niinpä mietimme, mitä veisimme ristiäislahjaksi. Ostimme pikkuruisen kastesormuksen, mutta se oli niin pieni, että arvelimme lahjaan sopivan jotain lisääkin. Ja niin aloimme näpräämään. Mutta kuka teki ja mitä?


Isännän bravuuri on virkattu pipo, joten hän teki pikkuiselle kiinteillä silmukoilla pipon, johon virkkasin koristeeksi lumihiutaleen. Pipolangassa on kimallusta joukossa, joten nämä menevät nyt niin muodikkaaseen prinsessa Elsa -teemaan hyvin. Isäntä muuten on virkannut pipoja jo kymmenittäin tähän mennessä, eikä hänen miehuutensa ole siitä kärsinyt ollenkaan. :)


Sain ensimmäiset neulakintaat valmiiksi  pikkuiselle. Nämä olivat helpot, sillä pienelle vauvalle ei onneksi tarvitse tehdä peukaloa. Tarkkasilmäinen huomaa joukossa pienen virheen, mutta suotakoon sellainen, sillä nämä ovat todella ne ensimmäiset kappaleet.


Ja pikkuinen sai myös sievät kimalteiset sukat jalkaansa, jotta sarja olisi täydellinen. Nämä sain yhdeltä ystävältäni, jolla ikää on jo 90 vuotta. Hän halusi ehdottomasti lahjoittaa tekemänsä pienet sukat tälle vauvalle.


Tyttö sai nimen Lilja Sara Susanna. Juhlat olivat Tyrnävällä, joten viikonloppu meni juhlien lisäksi ajamiseen. Onneksi ihana naapurimme hoiti lypsyt sillä aikaa.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kanakuulumisia

Kanalassa on tapahtunut paljon viime aikoina. Erityisen paljon on tapahtunut negatiivisia asioita. Yhtenä iltana Leifiä ei näkynyt missään. Isäntä ehti sitä jo haeskella kaikkialta, mutta ei löytänyt. Menin apuun taskulampun kanssa. Lopulta Leif löytyi lantalan puolelta tason alta tynnyrin takaa. Sinä päivänä kanat oli päästetty vain etutarhaan. Leif oli lentänyt verkon yli ja kulkenut takatarhan kautta lantalaan. Pimeän tullen nämä menevät matalaksi, eivätkä päästä ääntäkään. Onneksi kukko löytyi.


Tipuista jäi henkiin kolme. Kaksi ehti ensimmäisenä lentopäivänään mennä kuttulan puolelle. Tietysti lento oli jäänyt lyhyeksi ja molemmat tiput löytyivät hukkuneina kuttujen juoma-astiasta. Jäljelle jäi yksi kanatipu ja kaksi kukkotipua, toinen punainen ja toinen tumma.


Yhtenä iltana kaikki kanat olivat hajallaan pihalla. Kun Isäntä meni kanalaan, lensi sieltä haukka vastaan. Kanalasta löytyi vain yksi kana, joka oli menehtynyt ja puoleksi syöty. Haukka oli tullut kanalaan takatarhan kautta. Sieltä se oli osannut mennä lantalaan ja sieltä pressun alta kuttulaan ja kanalaan. Vaarallisen viekkaita lintuja!


Viimeisin vahinko tapahtui pari päivää sitten. Taas olivat illan tullessa kaikki kanat hajallaan pitkin pihoja. Kahta kanaa ei löytynyt, vaikka kuinka etsimme. Ilmeisesti tällä kertaa oli vieraillut kettu, joka on jostain kaivanut tiensä takatarhaan. Seuraavana päivänä toinen kanoista löysi tiensä takaisin, mutta sen yhden varmaan kettu oli hakenut. Kovasti mietityttää, miten ihmeessä nämä voidaan pitää jatkossa turvassa. 

Vuohilla ei ole ollut mitään ongelmia. Tuuli alkaa näyttää jo aivan täysikasvuiselta. Sillä on hauskat tuuheakarvaiset mustat jalat ja paksu turkki. Nämä eläimet ulkoilevat mielellään talvellakin. Tällä hetkellä herkkuja pihalla ovat maahan pudonneet lehdet.


Jälkikirjoitus: Eilisen iltalaskennan perusteella voimme todeta kadoksissa olleen kanan löytäneen takaisin kotiin. Vahingot jäävät siis kahteen hukkuneeseen tipuun ja haukan syömään Anna-Kaarinaan. On siinäkin kyllä tarpeeksi!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Piano jaloillaan

Niin vain saimme houkuteltua yhden ystäväpariskunnan nostamaan pianon jaloilleen ruokapalkalla. Ja tietysti yksi karvatassu jo kävi kokeilemassa, miten hienot kurajäljet saisi kanteen tassuteltua.


Pianoa soitetaan kansi auki. Silloin esiin saa myös nuottitelineen.


Piano on valmistettu Turussa, mutta aikaa en ole pystynyt vielä selvittämään.


Pohjassa on jonkun aikaisemman omistajan tietoja.


Ja Perniössä piano on ollut jossain vaiheessa.


Koska kehuin jo pianon sointia, saat itsekin kuulla, miten upea se on. Ja ei tietenkään soittajassa vikaa ole. :)

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tyyliin sopiva soitin

Kaikki alkoi siitä, kun halusin oppia soittamaan pianoa. Jouduimme ostamaan vanhan kosketinsoittimen, jonka saa helpolla syliin soittamista varten. Trenkituvassahan ei mitään tiloja ole niin, että soittimen saisi millekään jaloille tai edes pöydälle. Mutta kamarin sängyn reunalla on juuri tarpeeksi tilaa soittaa.

Mutta eihän se siihen jäänyt. Kun olimme isänpäivänä isälläni kylässä, veljeni vaimo innosti hankkimaan flyygeliä. Kävisihän sellainen valtavan hyvin arvokkaan talon saliin. Arvelin moisten soittopelien olevan valtavan kalliita, mutta veljeni vaimo sanoi, että kyllä niitä vaan halvalla saa, kun ihmisillä ei ole tiloja niille, joten myyvät muutamalla satasella. Siitä se ajatus sitten lähti.

Laitoin hakusanaksi toriin "flyygeli" ja muutama myynti-ilmoitus näytti sitä lajia olevan. Mutta yksi ilmoitus vaikutti erittäin kiinnostavalta. Eikä se ollut flyygeli. Se oli vanha taffelipiano. Ja sen hinta oli vaivaiset 100 €.

Edellisen omistajan ottama kuva
 Lähdimme lauantaiaamun kunniaksi katsomaan soitinta. Eihän se toki kunnossa ollut, monta kieltä oli poikki ja vire oli kuin pahimmasta painajaisesta. Mutta edullinen se oli. Joten teimme kaupat. Enää oli ongelmana saada se kuljetettua Kivimäkeen. Ensin päällinen suojattiin vilteillä ja sitten soitin kellistettiin patjan päälle. Jalat ruuvattiin irti ja sitten alkoi roudaaminen ulko-ovelle. Portaat oli pahin vaihe, mutta nekin lopulta päästiin alas kaikki suurin piirtein ehjinä. Onneksi myyjä auttoi pahimmissa paikoissa. Ja niin lopulta soitin oli kärryssä. Ja illan tullen pääsimme Kivimäkeen asti.


Enää oli ongelmana saada piano kahdestaan sisälle. Tai mikä ongelma se nyt oli, olemmehan ennenkin kantaneet vaikeita ja painavia kuormia. Enemmän kai se on tekniikkakysymys, tuumimme ja lähdimme yrittämään.


Lankut auttoivat niin paljon, että saimme rullattua pianon kokonaan eteiseen.


Hetken huilattuamme päätimme viedä pianon saliin asti. Kynnys oli siinä se vaikein kohta, sillä rullien korkeus ei riittänyt pitämään pianoa kynnyksen kohdalla ilmassa. Muutamalla ähkäisyllä ja rykäisyllä saimme koko laitoksen lopulta viimeisen kynnyksen yli salin puolelle.


Sen pidemmälle emme vielä yrittäneet. Seuraavaksi pitäisi pyörittää jalat takaisin pianon alle ja nostaa se pystyasentoon. Siihen emme aio ryhtyä kahdestaan, sillä piano painaa niin paljon, ettei kannata yrittää. Pahimmassa tapauksessa katkeaisivat jalat pianosta, ellei sitten jopa meiltä itseltämmekin.


Melkoinen työ tuossa oli, mutta lopulta saimme uuden vanhan soittimen kuljetettua perille. Vielä ei mikään kiire ole soittamaan, sillä ensimmäinen pianotuntini on vasta tulevana keskiviikkona. Jos vaikka ensi talveksi suunnittelisi tuon kunnostuttamista.


Rullat isäntä sai lainaan työpaikaltaan. Ne olivat aivan ehdottomat tuossa siirtämisessä. Kyllä se niin valtavasti painoi. 


Jalat ja pedaali odottavat vielä kiinnittämistään, mutta seuraavat meille saapuvat vieraat saavat auttaa soittimen jaloilleen.


Taffelipianon sointi ei yllä tietenkään aivan flyygelin tasolle, mutta eipä ole soittajakaan mikään maestro. Jos tuosta jonkinlaisen soittopelin saisi kunnostettua, olisi sekin ihan tarpeeksi.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Helvetinkone!

Ostimme puolitoista vuotta sitten suurin odotuksin laitteen, jonka uskoimme ratkaisevan talon hajuongelman. Otsonaattorin piti olla kätevä laite, joka toimii kuin unelma. Sen toimintaperiaate hajunpoistossa on happimolekyylien erottaminen ja uudelleen yhdistäminen. O2 irtaantuu ja yhdistyy otsoniksi, O3, joka yhdistyy typpiyhdisteiden kanssa ja putoaa lattialle. Näin typpiyhdisteet palavat pois ja haju sen mukana. 

Otsoni on hengitettynä myrkyllistä, joten käsittelyn jälkeen pitää tuulettaa tilat hyvin. Sen jälkeen paikka on raikas kuin ukkosmyrskyn jälkeen ulkona.


Mutta kun laite hajoaa heti, kun sitä käyttää! Laite on oikeasti aika yksinkertainen toiminnaltaan, eikä siinä ole monta osaa. Parhaillaan kone on taas takuukorjauksessa. Tämä kerta on joko viides tai kuudes tämän puolentoista vuoden aikana. Laite on viettänyt aikaa takuukorjauksessa enemmän kuin meillä. Viimeksi siitä hajosi tuuletin. Edellisillä kerroilla ongelma on ollut piirilevyssä. Otsonaattorin vuoksi olemme uusineet sähköt. Kone hajosi taas sen jälkeen. Olemme pyytäneet sähköyhtiöltä tarkastusmittarin siltä varalta, että sähkönsiirrossa olisi piikkejä. Ei ollut. Kone hajosi. Viimeksi siitä uusittiin kuluvia osia. Kun Isäntä laittoi laitteen päälle, otsonia alkoi tulla, mutta tuuletin ei toiminut.

Takuu loppuu helmikuussa, eikä talossa ole voinut otsonoida kuin pieniä hetkiä kerrallaan. Luultavimmin emme ainakaan tällä laitteella saa niitä hajuja pois, sillä laite ei kestä käyttöä. Ehkä meillä on liian paljon sitä hajua, ettei otsonaattorikaan selviä siitä.

Laite, johon laitoimme toivomme, on osoittautunut kelvottomaksi ja kestämättömäksi. Oikea helvetinkone! (Anteeksi!)