Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 22. lokakuuta 2018

Uusi koti

Uusi koti alkoi olla valmisteltuna, joten siirryimme muuttotouhuihin. Kärry oli pakattu muuttotavaralla, ja matka uuteen kotiin sai alkaa. Eväät olivat autossa ensimmäisiä ruokailuja varten. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava.


Muuttajat olivat matkaan melkoisen tyytyväisiä. Toinen jopa lepäili matkan ajan, kun toinen pysytteli visusti jaloillaan. Matka ei tuntunut rasittaneen kumpaakaan.


Ensin piti tietysti tutustua ympäristöön ja katsella yleisesti paikkoja. Piha varsinkin tuntui ihan kohtuullisen suurelta ja avaralta.


Ylempää näki vähän paremmin ja pidemmälle, eikä näkymä ollut ihan kauhea. Mäki vaikutti oikein mukavalta paikalta.


Seuraavana oli sisätilojen tarkastelu. Remonttia oli selvästi tehty viime aikoina. Seinä näytti hieman keskeneräiseltä, mutta siihen saattaisi löytyä omia ratkaisuja. Väliovi oli vielä kiinni, mutta jossain vaiheessa sen saisi auki. Valkoisen ison oven viereen saisi kivasti toisenkin oven. Tulisi enemmän väljyyttä, avaruutta ja valoa.


Aiemmin oven ja seinän paikalla olikin ollut paljon tyhjempää. Seinänä oli ollut muovia. Onneksi se oli ainakin hävitetty pois.


Muuttajamme Elli (vas) ja Frida pääsivät haistelemaan tulevia kämppiksiään vasta pienistä raoista. Tuosta luukusta on tulossa vuohien kulkuaukko talvea varten. Seinä rakennetaan tutustumisvaiheen jälkeen valmiiksi, jolloin kuttula (vai onko se nyt vuohela, kun pukkikin on paikalla) on talvella paremmin suojattu ulkoa tulevalta vedolta.


Seuraavaksi saat nähdä, millaista on vuohien tutustuminen toisiinsa alkuvaiheissaan. Video kertoo hyvin, miksi väliseinä on hyvä olla olemassa ensimmäisten kuulumisten aikana. 


Jo nyt osaamme sanoa, että pahimmat paikkajakokahnaukset tulevat olemaan kolmen vuohen välillä. Käpy ja Voitto kahnailevat jo muutenkin pomon paikasta. Elli näytti heti olevan valmis taistelemaan johtajuudesta. Kolme muuta saattaa löytää paikkansa helpommin.

torstai 18. lokakuuta 2018

Roskat pois - vihdoinkin!

Vihdoin koitti aika, jolloin pystyimme tilaamaan kontin pihaan styroxeja ja muoveja varten. Tavallinen matala lava ei todellakaan olisi riittänyt näille, sillä nyt kasa oli vielä isompi kuin silloin aikaisemmin.


Naapuri tuli taas tekemään traktorillaan ison työn, sillä näissä jätteissä olikin tekemistä. Tällä kertaa kuormaa sai paremmin murskattua, joten jätettäkin mahtui paremmin yhteen konttiin.


Noin puolet kasasta on jo tässä vaiheessa hävinnyt, vaikka näky on edelleen karmaiseva. Tuossa on vieläkin yhden kaatopaikallisen verran jätettä jäljellä!


Mutta ensimmäinen kontillinen tuli täyteen ja lähti tyhjennykseen polttolaitokselle.


Jäljellä oli vielä toinen mokomallinen lastattavaa. Koko päivä tuohon menikin kaikkineen. Toinen kuorma jäi odottamaan aamua konttiin.


Ensimmäinen kontti painoi yli 2000 kiloa. Yhteensä täältä lähti siis noin 5000 kiloa muovia ja styroxia! Luvut kuulostavat aivan käsittämättömältä, mutta sitä ne ovatkin. Kuutioina määrä oli noin 80, joka myös kuulostaa hurjalta. Ja jos laskee myös ne aiemmat kaksi konttia, luvut tuplaantuvat aivan hurjiksi. Painona laskettuna täältä on lähtenyt noin 10 000 kiloa muovia ja styroxia, joka kuutioissa on jo 160! Ja näiden lisäksi tavalliset kaatopaikkakuormat kodinkoneineen ja muine isompine jätteineen lisäävät poistetun roskan määrän käsittämättömän suureksi.


Nyt on autotallin vieressä ihmeellisen iso tila, jota ei edes hahmottanut kaiken roskan alta. Talvella taitaa olla yhden koivun kaataminen edessä, ettei käy niin, että koivu kaataa autotallin.


Nyt on niin huojentunut olo tuon roskan lähtemisen jälkeen, ettei tiedä, miten olisi. Vaikka taidan pysytellä syysflunssan vuoksi ihan aloillani nauttien c-vitamiinia, sinkkiä, hunajaa, inkivääriä ja lepoa.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Lämmintä ja keltaista

Lokakuista sunnuntaita pystyi kuvaamaan hyvin sanoilla lämmintä ja keltaista. Tämän vuoden ruska on ollut mahtavan värikästä, vaikka osa siitä on jo maassa.


Tie on muuttunut kauniin keltareunaiseksi, vaikka keltareunaisuus on häviävää. Kuvan ottamisen jälkeen Isäntä jo ehti puhaltaa lehdet kasoihin.


Keltaiset lehdet maistuvat vielä vuohille. Vaahteran värikkäät lehdet päätyivät myös vuohien naposteltaviksi suupaloiksi.


Syyskosteassa nurmikossa on myös kanoille kaikkea herkullista syötävää. Leifin parvi kulkee päivisin isoja lenkkejä pihalla etsien hyviä ruokapaikkoja.


Kun upotin kukkasipuleja aittapihan ruusupenkkiin, kanat tulivat uteliaina katselemaan, jos vaikka jotain herkkuja olisi tiedossa. Totesivat sitten kääntävänsä mullat ympäri myöhemmin ja menivät Isännältä kärkkymään viimeisiä viinirypäleitä.


Syksy on nyt ajallisesti puolessa välissä. Alkaa olla jo kova kiire tehdä viimeiset syystyöt, jotta talvi saa tulla. Meillä on vielä ruukkujen siirtoa ja työkalujen varastointia jäljellä, mutta muuten olemme ehtineet (kerrankin) varautua ajoissa lumeen, jäähän ja pakkaseen. Mites teillä?

torstai 11. lokakuuta 2018

Lokakuun uutisia

Taisikin tulla aika pitkä tauko kuulumisissa. :) Elämä on soljunut tasaisena ja rauhallisena Kivimäessä. On ollut mukava elää melkein tavallista arkea, vaikka kaikkea siihenkin mahtuu. 


Sato alkaa olla kokonaan säilötty. Viimeinen omenaämpäri odottaa kuistilla hyödyntämistä, mutta muuten säilöntäkausi alkaa olla lopuillaan. Ajattelin kokeilla vielä omenoiden umpioimista, kunhan siihen löytyy aikaa ja inspiraatiota.

Omenapaistos on hyvää, mutta on sitä monesti syötykin.
Lämmityskausi alkoi sisällä, vaikka makuukamaria ei ole vielä tarvinnut lämmittää. Senkin aika tulee pakkasten myötä. Salissa on hyvä ilma, istuinryhmän luona oikein lämmintä ja mukavaa. Nyt on ollut aivan eri tilanne kutsua vieraita, kun on kunnon paikka vierailun järjestämiselle. Ja on meillä vieraita käynytkin.

Yhtenä projektina on ollut järjestää navettaan tilaa uusille tulokkaille. Elli ja Frida muuttavat meille ensi viikolla. Tutustumisaikana on hyvä olla kaksi vierekkäistä tilaa, ettei heti tule kovia yhteenottoja. Elli ja Frida ovat äiti ja tytär ja voi todella sanoa, että Frida on tullut äitiinsä. Molemmilla on kyljessä samanlainen valkoinen laikku. Menee varmaan hetki, että nämä oppii erottamaan toisistaan.


Muun lisäksi olemme tekemässä talokauppoja, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

tiistai 25. syyskuuta 2018

Onkos tullut kesä?

Kävelin päivätauolla pihalla, kun huomasin, että kesä on ihan lähellä. Sen merkkinä näkyi kauniisti kukkiva voikukka.


Lintujen laulaessa iloisesti arvelin, ettei yksi voikukka kesää tee, mutta vieressä kasvoi kaksi lisää.


Iisoppikin oli komeassa kukassa. Nyt näistä saisi kivoja kuivattuja yrttejä. Viime vuonna Isäntä käytti kaikki peurapaistin maustamiseen (vahingossa). Ehkä tänä vuonna saattaisi riittää muuhunkin tarkoitukseen.


Kesällä ei näyttänyt ollenkaan hyvältä kasvilaatikoissa. Arvelin, että kaikki kuolivat kuivuuteen. Nyt näyttää jo paljon paremmalta, sillä siemenet itivät sittenkin, mutta paljon myöhemmin.


Osaan laatikoista laitoinkin perunaa tilalle. Perunat ovat jo korjattuina, mutta väleistä alkoi tupsahdella kaikkea kylvettyäkin. 


Aittapihalla on vielä ruusujen loistoa jäljellä. Reunaan istutetuissa ruusuissa on nuppuja ja kukkia.


The Fairy kukkii myös. Siinäkin on nuppuja jäljellä.


Yksi punainen ruusukin on juuri aukeamassa. Miten mahtaa käydä nuppujen?


Trenkituvalla talvehtinut ruusu kukki keväällä ja nyt se on aloittanut uudelleen.


Maljaköynnös on juuri aloittamassa kukintaansa. Olisi se kukkinut paljon aiemmin, mutta vuohet kävivät pariin kertaan syömässä siitä kaiken vihreän. Onneksi se on elpynyt.


Kesä on ollut pitkä ja lämmin. Viiden kuukauden lämmin jakso on nyt varmaan jo ohi, mutta oli se mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Rypäleistä mehuksi

Rypäleet ovat nyt parhaimmillaan. Niitä ei oikein muuten saa säilöttyä kuin mehuksi. Yritämme keksiä uusia yhdistelmiä, sillä pelkistä rypäleistä tehty mehu on erittäin makeaa ja siihen on hyvä yhdistää jotain muuta makua mukaan.


Poimin taas pari ämpärillistä rypäleitä terttuineen. Pihatuvan edessä on hyvää tilaa jatkokäsittelylle. Ensimmäinen vaihe on murskaimen tuonti hyvään paikkaan.


Laitoin suppiloon vuorotellen aroniaa ja perattuja rypäleitä. Aroniat ovat niin pieniä, että menevät melkein kaikki suoraan läpi murskaimesta, mutta rypäleiden kanssa murskautuvat ehkä paremmin.


Eivät roskatkaan hukkaan mene. Nämä ovat vuohien mielestä erittäin maukkaita. Saavat tästä kivan lisän lypsyruokaan.


Murskattu marjaseos näyttää vähän keskeneräiseltä, mutta hyvä tästä vielä tulee.


Ensimmäinen ämpärillinen on kaadettu puristimeen. Jo nyt mehu alkaa valua, vaikka ei ole puristusta. Kahdesta rypäleämpärillisestä ja yhdestä aroniaämpärillisestä puristin tuli täyteen. Ensimmäiset litrat ehtivät valua ilman puristusta. Puristuksella sai vielä monta litraa lisää. Puristettu massa pääsee taas eläinten ruoaksi. Pullotin mehun puolen litran pakastepulloihin. Nyt on taas talveksi vitamiinia tarjolla ilman lisättyä sokeria. Aronia ja rypäle täydentävät toisiaan ihanteellisesti, joten tämä kokeilu oli oikein onnistunut.


Ilta pimeni niin nopeasti, etten saanut enempää kuvia, mutta tätä samaa prosessia käymme läpi vielä monta kertaa, ennen kuin kaikki rypäleet on käsitelty.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Pimeät illat

Pimeät illat saapuivat taas, mutta tänä syksynä talo on jo valoisa. Ehkä muutaman vuoden päästä rähjääntynyt kummitustalo muuttuu vielä enemmän asutun näköiseksi ulkoremontin ja valaistuksen myötä. 


Otin muutaman kuvan, miltä illalla näyttää ulkoa sisälle. Ensimmäinen ikkuna on kirjaston tien puolen ikkuna. Onneksi keskipalkki peittää näkymää makuukamariin, sillä siellä on vaatteiden kaaos parhaillaan.


Seuraavana näkyy salin ikkuna. Näin alhaalta otettu kuva ei paljasta juuri muuta kuin kattoa ja ikkunan edustaa. Tieltä näkyy varmaan vähän enemmän, koska se on vähän korkeammalla.


 Tuvassa palaa sellainen rakennusvalo, joka luo jyrkkiä varjoja ympäristöön, mutta antaa valoa tarpeeksi keittiötöihin.


Keittiön toinen ikkuna näyttää vain verhoja ja salin ovea. Tupakellosta näkyy häivähdys.


Eteisen valaistu ikkuna näyttää vaatekaappia ja isännän paitaa.


Pihalla on muutama valopiste pitämässä kulkureittejä näkyvissä. Ikkunasta näkyy pilkahdus kylpyhuoneesta.


Pöytäryhmä saa valoa aittapolun päässä olevasta tolppavalaisimesta.


Kantoa valaisee kaksi aurinkokennolyhtyä.


Aittapolkua valaisee tolppavalaisin ja aurinkokennolyhdyt.


Loppupää on hämärämpi, mutta polun voi erottaa juuri ja juuri kulkevan lyhtyjonon vieressä.


Pihatuvan edustalla on lyhtyilottelua.


Tien viertä valaisevat aurinkokennolyhdyt, mutta ei niiden varassa näe kulkea tiellä.


Tällä viikolla saamme nauttia vielä lämpimistä pimeistä illoista, mutta ensi viikolle on luvassa hyytävän kylmää. Loppusato on varmaan korjattava tämän viikon aikana.