Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Uusi soittopeli

Kun Isännällä alkaa olla kitaroita reilummin, päätin minäkin osallistua soittimien lisäykseen. Tai oikeasti määrä pysyi samana, sillä edellinen sai lähtöpassit. Isäntä alkoi korjata sähköurkuja arvattavin seurauksin, joten oli aika hankkia uusi soitin. 

Ostimme ihan sopivan Hellas-pianon Raumalta. Sen saaminen paikalleen oli tietysti melkoinen urakka, sillä pianon vanha koti oli vanhassakaupungissa yläkerran asunnossa, josta se piti kuljettaa kierreportaita alakerrassa olevan kaupan kautta pihalle. Onneksi saimme siellä päässä tarpeeksi kantajia, ettei käynyt kenellekään liian raskaaksi kesken kierreportaiden. Myös alakerran liike säilyi ehjänä, mikä on erittäin positiivista. Pihalla vettä tuli ihan kaatamalla, mutta onneksi kärry oli lähellä ja piano suojattu.

Meillä tilanne oli jo helpompi, sillä päätyoven portaista päästyä oli suora tie tuoda piano saliin vähemmillä kantajilla. Nyt soitin on käyttökunnossa, vaikka pientä virittämistä se toki vaatii matkansa jälkeen.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Kello ja kissoja

Ei mennyt kuin puolitoista vuotta saada kello paikoilleen! Sanoisin, että verraten nopeaa toimintaa oli. :) Nyt kello on vihdoin kaapissa, käy ja kukkuu. Ei, ei se oikeasti kuku vaan lyö kauniin heleällä äänellä, joka ei kuulu liian häiritsevästi makuukamariin. Itse kaappi on vielä turhan tyhjä, sillä kellon koneistoksi valitsimme pienemmän version, koska kaapissa ei ole lasi-ikkunaa, josta voisi tuijotella heiluvaa heiluria. Mutta kaappiin saisi paljon kaikkea tavaraa piilotettua, laulukirjoja ja muuta musiikillista. Kitarat eivät valitettavasti sinne mahdu, vaikka mielelläni pitäisin niitä enemmän jossain kätkössä. Isännällä alkaa olla jo liian monta kitaraa mielestäni. 


Aurinko armas on alkanut jo paistaa keväisesti. Usein huomaan kissojen löytäneen parhaat paikat sen ottamiseen. Tänään ohikulkiessani huomasin kissojen olevan taas salin pöydällä kuin se olisi vain niille tarkoitettu paikka. 


Hellikin ottaa mallia Vihtorista ja köllöttää onnellisena pöydällä. Siitä on tullut jo iso kissa, vaikka pieni se vieläkin on kooltaan. 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Rasmus työtehtävissä

Taas oli aika lähteä vanhainkotikäynnille. Tällä kertaa otin mukaani vain yhden kilin, sillä kahden ison röhilään kuljettaminen olisi liian työlästä. Valitsin Rasmuksen, sillä se oli eniten tottunut käsittelyyn. Vuorasin sen kunnolla ja asetin etupenkille. Todella hienosti kili jaksoi matkan, vaikka sitä jänniti valtavasti. Silityksellä se tyyntyi odottamaan kohtaloaan.


Eikä ainakaan syleistä ollut puutetta, kun pääsimme perille. Niin paljon sai Rasmus paijauksia, suukkoja ja haleja, että oli aivan onnessaan. Onnessaan olivat myös sylittelijät, joille jäi selvästi hyvä mieli paijailusta.


Puolen tunnin päästä Rasmus alkoi näyttää siltä, että nukahtaa juuri siihen, joten päätimme lähteä takaisin kotiin. Kotona ei enää väsyttänytkään, kun pääsi viileään ulkoilmaan muiden kanssa.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Omavaraisuus ja Kivimäki

Omavaraisuus on kasvava trendi, vaikka sen juuret ovat paljon kauempana. Aikoinaan sitä ei niinkään pidetty tavoiteltavana ihanteena, vaan se oli normaalia arkipäivää. Omavaraisuus kuului lähinnä agraariyhteiskuntaan, vaikka puhdasta omavaraisuutta ei ollut silloinkaan. Miten omavaraisia olemme Kivimäessä?

Aamulla herään sängyssä, joka on jonkun toisen metsästä kerätystä puusta valmistettu jossain muualla. Sen patjat ovat peräisin muualta. Myös peitot ja tyynyt tulevat kodin ulkopuolelta. Lakanoiden puuvillakin on muualta peräisin, enkä ole edes ommellut niitä kokoon. Yöpaitani on myös puuvillaa ja muualta peräisin.


Pimeänä aikana sytytän valon yöpöydän (muualta) päällä olevaan pöytälamppuun. Lamppu on muualta, eikä sähkökään ole omaa tuotantoa tähän aikaan. Sähkönsiirtoon tarvittavat materiaalit tulevat muualta. Nousen seisomaan lattialle, jonka lankut ovat luultavasti tältä tilalta, mutta maali ja matto muualta. Vedän verhot auki itsetehdyillä verhokepeillä, joiden materiaalit ovat muualta. Aamutoimet hoidan pääasiassa muualta peräisin olevilla tuotteilla kylpyhuoneessa, jonka materiaalit ovat muualta. Olen toki valmistanut osan kosmetiikastani, mutta niiden raaka-aineet ovat muualta.

Vaihdan päälle vaatteet, joista yksikään ei ole omaa tuotantoa. Osaan toki kehrätä lankaa ja valmistaa langasta vaatteita, mutta arvelisin omien vaatteiden valmistamisen alusta alkaen olevan varsin työlästä. Minulla on ystävä, joka kunnianhimoisesti pyrkii tähän tänä vuonna. Blogi Vaatematkani.


Aamupalaksi syön kaurapuuroa, jonka kaura on muualta, mutta maito meiltä. Lautanen on muualta, myös lusikka. Vihreä tee, muki ja teekannu ovat muualta, mutta vesi omasta kaivosta, jonka betonirenkaat ovat muualta, kuten vesijohdotkin. Annan kissoille kaupallista kissanruokaa.

Valmistan ruuaksi keittoa, jonka ainekset ovat pääosin omalta tilalta kukkojen, perunoiden, sipuleiden ja porkkanoiden osalta. Mausteet tulevat pääosin muualta. Isännän ampumat peurat ovat lähellä omavaraisuutta, mutta ase ei ole itse tehty omista materiaaleista. Jos haukkaan leipää, se saattaa olla kotitilalla leivottu, mutta jauhot ja hiivat ovat muualta. Emme kuitenkaan syö jatkuvasti oman tilan tuotteita, sillä juurekset eivät riitä seuraavaan satokauteen asti. Maidon jalostaminen voiksi ja juustoiksi on myös meille liikaa, sillä maito ei riitä siihen. Lisäksi haluamme välillä vaihtelua makuihin, mikä on tietysti omavaraisuuden kannalta tappiollista. Marjat ja mehut saamme omalta tilalta, mutta ostamme joskus tuontihedelmiä.


Ruokien valmistus ja samalla talon lämmitys järjestyy omalta tilalta kaadettujen puiden avulla, mutta tulisijojen materiaalit ovat muualta. Emme ole edes koonneet niitä itse. Kannan polttopuut makuukamariin nailonista valmistetussa isossa kassissa, jonka mikään osa ei ole täältä.

Kanalassa kanat syövät muualta tulevaa rehua, sillä meillä ei ole kaurapeltoa, eikä rehukasveja. Vuohet syövät oman maan heinää ja kerppuja, mutta kutut tarvitsevat sen lisäksi ostorehua. Navettaankin on tarvittu paljon muualta tuotua materiaalia. Emme osaa edes valmistaa valaisimia polttimoineen.


Menen töihin autolla, jonka mikään osa ei ole läheltäkään kotitilaamme. Polttoaine tulee kaukaa. Joitain huoltoja sentään voimme tehdä itse (tarkoittaa Isäntää), mutta osat tarvitsemme muualta. Tiedonkulkua varten käytämme välineitä, jotka ovat muualta. Mitään tekniikkavalmistamoa ei tilaltamme löydy, eikä myöskään ammattitaitoa.

Tilamme ei siis ole lähellekään omavarainen. Eniten omavaraisuutta löytyy ruokatuotannon puolelta ja lämmitysmateriaalista. Muuten olemme riippuvaisia muiden ihmisten tekemistä tuotteista ja palveluista. Emme tosin ole pyrkineetkään sinällään omavaraisuuteen, vaan jonkinasteiseen oman ruokatarjonnan mahdollistamiseen.


Nykyisen omavaraisuuden vallitseva ajatus on olla riippumaton muista, mutta se ei ole oikeasti mahdollista. Näen vaarana sen, että omavaraisuuden tavoittelusta tulee lähinnä ylpeilyn aihe ja kilpailu, kuka tässä on paras. Kuitenkin tarvitsemme toisiamme ja vaihdantataloutta, jotta voimme käyttää omia erityistaitojamme siinä, missä olemme hyviä. 

maanantai 13. tammikuuta 2020

Vuohien vilskettä

Pikkukilit kasvavat kovaa vauhtia. Päivisin on melkoinen vilske, kun nämä juoksevat pitkin navettaa. Tänään päästin kaikki pihalle. Pikkuisille oli ensimmäinen kerta, mutta aivan sujuvasti nekin juoksentelivat isossa kivikossa ja tasaisemmallakin. Eikä minulla ollut tietenkään mitään kuvanottovälinettä mukana.


Pieniä mutkia on taas matkassa, sillä Tuuli ei osaa erottaa, mikä valkoisista on sen kili. Niinpä se pyrkii syrjimään omaa kiliään. Iltaisin pidämme huolta, että myös Noel saa ruokaa ennen nukkumista. Onhan se parempi, että voi olla täydellä vatsalla veljensä Rafaelin kanssa.

Myös Frida hylkii toista kiliään. Hannes pääsee kyllä syömään milloin haluaa, mutta Rasmus tarvitsee ruokailuun apua. Iltaisin lypsämme Fridan toisen tissin ja samalla päästämme Rasmuksen myös syömään vatsansa oikein pullolleen. Syötin sille tänään pullollisen jo iltapäivällä, sillä nälkähuuto oli niin kova, ja Frida pomppi mieluummin ulkona.


Käpy hoitaa taas esimerkillisesti poikansa Aapon ja Iisakin. Pojat kasvavat hyvin ja ovat kovin eläväisiä ja suloisia.


Aivan näinä päivinä pitäisi Anskunkin saada vihdoin omat kilinsä. Toivon niin kovasti, että sieltä tulisi kuttukilejä poikien joukkoon.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Hävitys alkoi

Vuoden vaihtumisen kunniaksi teimme hieman inventaariota ja totesimme, että tämä vuosi saa olla systemaattisen hävityksen vuosi. Olemme tehneet jo vaate- ja kenkäinventaariota ja ottaneet pöydän kirpputorilta. Saattaa olla, että pöytä on meille varattuna koko kevään, sillä tila on aika pieni ja meillä paljon myytävää. Yritämme saada myyntiin kaikkea mahdollista ylimääräistä tavaraa aivan pienellä hinnalla, jotta menisivät varmasti kaupaksi.


Toinen inventaario on tehty navetassa. Hiiriä ja rottia näytti olevan liikaa, joten niitä varten on tilattuna sellainen nopeasti sähköllä tappava loukku. Myrkkyjä emme halua käyttää, joten tämä on varmaan siitä seuraavaksi tehokkain. Kerron tuloksista, kunhan kokemusta karttuu.


Navetan inventaariossa päädyimme siihen, että on turha odotella kukkoparven tappeluja, vaikka tähän mennessä pukarit ovat menettäneet päänsä. Niinpä viime päivinä on päässyt hengestään yhteensä 25 kukkoa. Tilanne on nyt jopa niin erikoinen, että yhtään kukkoa ei jätetty. Seuraava kukko otetaan vasta, kun kanaparvi on pienentynyt 10 - 15 välille. Nyt kanoja on 35 ja yksi tipu. Vuohelan kanat ovat nyt kaikki kanalassa eli oikeassa paikassa.


Vuohia vähennetään myös rankemmalla kädellä. Tarkoitus on jättää vain 3 kuttua, eikä yhtään pukkia. Myös vuohien lisääntyminen on liian voimakasta, joten päädyimme tähän ratkaisuun.

Ihmisiä ja kissoja ei vähennetä, sillä molempien määrä on varsin kohtuullinen.

perjantai 3. tammikuuta 2020

Aurinkosähköä pimeänä aikana (tarkat luvut)

Kannattaako aurinkokennojen asennus vuoden pimeimpänä aikana? Tässä hieman laskelmia oman systeemimme tuotoista ja kulutuksista.


Syyskuussa alkupuolella 5.9. siirryimme aurinkosähköön, Aurinko paistoi kauniisti monena päivänä.  Päiväaikaan emme kuitenkaan pystyneet käyttämään kaikkea tuotettua sähköä, vaan syötimme verkkoon 225 kWh, joka korvattiin summalla 11,69 €. Kilowattitunnista maksetaan 5,19 senttiä. Sähkölasku syyskuulta oli kuitenkin 86,03, josta 3,63 oli perusmaksu, meille toimitettua sähköä 477 kWh, hinnaltaan 30,73.

Sähkönsiirron perusmaksu oli 26,04, energiamaksu 23,99, ja energiavero 13,33. Yhteensä lasku olisi ollut 97,72 ennen tuottamamme sähkön vähennystä. Suurimmat menot tulevat kaikesta muusta kuin itse sähköstä. Ihanne olisi, että olisimme voineet hyödyntää paremmin päivällä tuotetun oman sähkön, mutta valitettavasti illat alkoivat pimetä ja sähköä tarvittiin valaisuun.

Lumi häiritsee myös kennojen auringonottoa.

Lokakuussa oli jo kokonainen kuukausi, ja verkkoon karkasi  87 kWh vähentäen laskua 4,52 €. Ostimme sähköä 560 kWh.

Marraskuu oli vähän erilainen kuukausi. Se oli yksi tämän vuosituhannen pimeimmistä kuukausista. Pääkaupunkiseudulla aurinko paistoi vain vaivaiset 19 tuntia koko kuukauden aikana. Lisäksi olimme matkoilla 9 vuorokautta, jolloin lämmitimme sähköpattereilla taloamme. Ostimme sähköä 962 kWh. Tuotimme verkkoon 13 kWh, josta saimme 0,58 € hyvitystä.


8.12. Olimme tuottaneet kaikkiaan 591 kWh syyskuun viidennestä asti. Aivan tarkkaa laskelmaa en siksi voi tehdä kokonaiskäytöstämme, sillä mittarimme ei näytä päiväkohtaisia tietoja. Joulukuun lasku ei ole vielä tullut, mutta sää oli varsin samanlainen kuin marraskuussa, pimeää ja sateista.

Jos olisimme valinneet akullisen systeemin, kaikki tuotettu sähkö olisi tullut omaan käyttöön illalla ja yöllä. Systeemi olisi vaatinut yhden huoneen akkuja varten ja huoneellisen akkuja, joten emme valinneet sitä toistaiseksi.