Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Uusimmat tiput

Talon alla hautonut kana toi vihdoin pienet tipunsa esille. Olimme kaivaneet kanalta pois neljä munaa, jotka lahjoitimme yhdelle kanaharrastajalle, jonka kana hautoi tyhjää pesää. Nyt sielläkin emo saa hoitaa vihdoin tipuja. Meille jäi vielä seitsemän tipua, joista yhdestä ei taida olla eläjäksi, sillä sen toinen jalka sojottaa suoraan sivulle. Kana on vieläkin vihainen minulle, koska pyydystin sen tiput pihalta kissanlaatikkoon, nappasin huutavan emon kainalooni ja kuljetin koko porukan kanalan nurkkaan.


Myimme myös isoista tipuista neljä, mutta niitäkin on vielä viisi jäljellä. Takapihan tipu kasvaa kovaa vauhtia. Sillä on huoltajanaan emo ja yksi kukoista. Myös vanhapiikatäti kulkee mukana varmistaen, että perheellä on kaikki hyvin.


Muuten kanat ovat loppukesästä villiintyneet, eikä koskaan tiedä, missä ne viipottavat. Tällä kertaa löysin ison parven suulin luota. Ainakin 12 siivekästä oli valtaamassa uusia alueita.


Yksi kana on edelleenkin mysteeri. Se on aamuisin odottamassa etutarhassa, että avaan kanalan luukun, jotta se pääsee sisälle syömään. Sen asuinpaikasta ei ole tietoa, eikä siitä, millainen hautomispesä sillä jossain on. Toivottavasti sillä ei ihan valtaisaa munakasaa ole haudottavana, sillä onhan näitä siivekkäitä jo ihan tarpeeksi yhteen talouteen.

maanantai 13. elokuuta 2018

Vähän valmista, vähän vaiheessa

Elämme jännittäviä aikoja salin remontissa. Yksi nurkka alkaa olla aika lailla valmis. Jopa listat ovat paikallaan, ruuvinjäljet ja nurkan tasoituskin peitossa. Tämä on jo suuri voitto.


Tapetointi on saatettu päätökseen. Viimeinenkin seinänpätkä on tapetin peitossa. Vain pieniä yläosien siistimisiä on vielä jäljellä, mutta muuten tapettiseinät ovat valmiina.


Muurinurkka on vielä kesken. Ongelmana tässä on lattia, joka on avotakan jäljiltä osittain auki. Nämä kolot ovat pieniä ja hankalia korjattavia, mutta jotain me siihen vielä keksimme. Myös muuriseinä on tasoittamatta ja maalaamatta.


Nyt pääsee jo hiomaan ja maalaamaan sen puuttuvan pätkän ikkunaseinän edestä.


Huonekalut ovat nyt valmiissa nurkassa ja sohva keskellä lattiaa. Ehkä tästä jo pystyy hieman näkemään tulevaa tyyliä. Eiköhän tästä ihan salin tapainen tule.


Kellokaappi on nyt tyhjä, sillä otimme siinä olleen tupakellon keittiöön kunnostuksen jälkeen. Jostain pitäisi löytää kaappiin sopiva kumeasti lyövä kello koneistoineen.

lauantai 11. elokuuta 2018

Vuota vuodan perään

Salin remontti on taas edennyt. Perjantaina ystävämme tuli avukseni tapetoimaan. Matot sai kääriä pois tieltä ja pöydän tuoda kirjaston puolelta keskelle salia, kellokaappi piti siirtää syrjään ja muutama muu toimenpide tehdä ennen varsinaista tapetoinnin aloitusta. Ikkunaseinä oli hankalin, joten nyt oli helpotusta odotettavissa. 


Isännän tultua töistä työ alkoi sujua vielä nopeammin, kun me hoidimme vuotien mittaamisen, leikkaamisen ja liisteröinnin, kun Isäntä kiinnitti vuodat seinään. Kolmas eli viimeinen tapetoitava nurkka olikin kaikkein suorin ja helpoin, joten siinäkään ei aikaa mennyt ihmettelyyn.


Saimme kaikki mahdolliset seinät niin valmiiksi kuin pystyi. Muurin molemmilla puolilla on vähän vielä mietittävää, mutta nekin valmistunevat muutaman päivän sisällä.


Yhteen nurkkaan saa jo lattialistat ja sen jälkeen sinne tulevat huonekalut. On hienoa saada vihdoin jo valmista tänne. 

perjantai 10. elokuuta 2018

Toinen vaahtera

Tältä vuodelta on nyt ohi kerppujen laittaminen vuohille. Viimeisenä puuna siistimme portin vieressä olevan vaahteran. Emme raaskineet kaataa sitä kokonaan, sillä puussa oli vielä paljon tervettä osaa.


Alimmat oksat katkottiin, oksat sidottiin kerpuiksi ja rungot pilkottiin polttopuiksi.


Näkymä avautui paremmin puutarhapuolelle, eikä varjopenkin päällä ole enää liikaa varjostavaa oksistoa. Portin oikealle puolelle jäi aika paljon tilaa, mutta eiköhän siihen joku pensas mahtuisi kasvamaan.


Laitoin yhden kukkapurkin  vähän peittämään, mutta yritti siihen tulla myös tuollainen rasvattu salama, joka tottelee nimeä Sulevi.

torstai 9. elokuuta 2018

Hyvästi kasvihuone!

Iloksenne ja riemuksenne voimme näin ilmoittaa, että vanha, ruma, repaleinen, rähjä ja muutenkin epäsopiva kasvihuone etupihalta on nähnyt viimeisen päivänsä. Eilen ahkerien talkoolaisten avulla kyseinen rohjake päätyi kaatolistalle ja näin koki lopullisen kohtalonsa.


Muovi oli osittain tiukassa, sillä alaosa oli vasta kaksi vuotta sitten korjattu, mutta monesta kohtaa muovi irtosi helposti nykäisemällä. Puuosat saivat reilusti osumaa moottorisahalla, ja metallikaaret lentelivät kuin muinaiset leppäkeihäät.


Näkymä muuttui melkoisesti etupihalla. Toivoa siis vielä on saada tämä piha siistiksi. Tosin jälkisiivous kaadon jälkeen on pahasti kesken. Muovia, puuta, metallia ja betonia on vielä isolla alueella, joka ei pitkän kasvuston lomassa näy tältä etäisyydeltä.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Verhojen ongelmia ja ratkaisuja

Paksut samettiverhot ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi makuukamariin. Talvella ne eristävät ikkunasta tulevaa kylmää ja kesällä hellettä. Yöllä ne pimentävät valoisat hetket, ja päivällä ne saa kauniisti sivuun.


Mutta ongelmiakin on ollut. Paksut ja painavat verhot nipsujen varassa ei ollut hyvä ratkaisu. Välillä verhot repsottivat todella rumasti vain muutamasta nipsusta, eikä niitä ihan jakkaran kanssa saanut kiinnitettyä takaisin, sillä ikkunat alkavat melkein katosta asti.


Avulias naapurimme toi avuksi pieniä muovikoukkuja, jotka pujotetaan sopivin välimatkoin verhonauhaan. Nipsut poistetaan ja nämä pujotetaan lenkkeihin. Miten kätevää! Nyt verhot ovat pysyneet siististi paikoillaan, eivätkä ole irronneet jokapäiväisestä liikuttelusta huolimatta ollenkaan.


Jokapäiväinen verhojen siirtely oli se toinen ongelma. Jos kaksi kertaa päivässä tarttuu verhoihin suunnilleen samasta kohtaa, käy huonosti. Jonkun ajan päästä verhoissa alkaa näkyä jäljet, emmekä halunneet sellaista. Arvelin, että pakkohan on olla olemassa jokin verhonsiirrin, mutta en vaan keksinyt sopivaa hakusanaa. Kunnes vihdoin löysin kyseisen apuvälineen, jonka nimi on arkisesti verhokeppi. 


Kaikki myytävät kepit olivat mielestämme vääränlaisia tai liian arvokkaita, joten päätimme tehdä sellaiset itse paljon edullisemmin. Nyt nämä sopivan huomaamattomat, mutta kauniit katsottaessa, kepit toimivat kaksi kertaa päivässä avaten ja sulkien verhomme.


Kepit koostuvat metallivarresta, johon on porattu reikä, pienestä laatikon vetimestä ja suhumaalista. Maali oli kallein, mutta sitä voi käyttää vielä moneen projektiin.

tiistai 7. elokuuta 2018

Salin mattoja

Lattia vaikutti niin valmiilta, että hain yläkerrasta pari punaista mattoa lattialle. Muistin, että piti olla vielä yksi pienempikin jossain, mutta en löytänyt. Toin nämä kaksi soviteltavaksi saliin. Etummainen matto on vähän tunkkaisen näköinen, mutta se johtuu vain siitä, että olemme joskus aikoinaan rullanneet sen ilman imurointia. Päällä on kunnollinen kerros kissankarvaa (hyi meitä!), joka pitäisi imuroida mattosuulakkeella oikein perusteellisesti.


Isäntä löysi vielä kaksi mattoa, jotka olimme ostaneet pari vuotta sitten huutokaupasta. Asettelimme mattoja yrittäen löytää hyvää asetelmaa, vaikka tilaa ei ole vielä niin paljoa, että mattoja saisi ihan oikeille paikoilleen. 


Ehkä tämä järjestys tulee olemaan lähinä oikea. Nyt näyttää siltä, että mattojen välillä ei ole paljon lattiaa, mutta tilanne muuttuu, kun ikkunan edessä oleva tila vapautuu huonekaluista. Toki ennen mattojen lopullista asettelua pitää maalata puuttuva alue. Suurin matto on se, joka tulee pöytäryhmän alle. Tunkkainen matto on sohvaryhmän matto. Kirkkaimman punainen saa olla musiikkinurkassa ja keinun alle jää tuo toinen pienempi matto.


Ai tulee aika pompöösiä? Niinhän minä lupasin. :D