Kattoturvatuotteet ajoissa

Juuri ennen Isännän onnettomuutta hän sai työkaverinsa kanssa kattoturvatuotteet paikoilleen. Päädyimme punaiseen väriin kaikissa yhtenäisyyden vuoksi. 

Alumiinitikkaat ovat jääneet vielä asennuksen jäljiltä.

Viime viikolla nuohooja soitti saapuvansa mielellään nuohoamaan meille ja tällä viikolla hän kävikin. Olipa ilo ohjata hänet piippujen luo turvallisia väyliä. 

Tällä kertaa nuohous suoritettiin vain päärakennukseen, sillä muiden rakennusten tulisijat eivät ole olleet käytössä. Ensi vuonna kuitenkin on niiden aika, kunhan niidenkin katoilla ovat uudet kulkusillat ja lapetikkaat, jotka odottavat jo pihassa asennusta.

Tarinoita Kivimäestä: Kerran tässä talossa käydessään nuohooja oli päässyt huomaamattomasti katolle, mutta kun hän halusi takaisin alas, hän ei voinutkaan tulla, koska edellisen asukkaan koirat olivat huomanneet hänet, eivätkä päästäneet nuohoojaa laskeutumaan. Eipä auttanut nuohoojan kuin odottaa asukkaan saapumista komentamaan koiriaan pois tikkaiden juurelta, jotta hän pääsi turvallisesti alas.

Vihreä ruoho aidan toisella puolen

Vuohet hoksasivat, että aidan toisella puolen ruoho on paljon vihreämpää. Mutta pahaksi onneksi vihreämpi ruoho onkin naapurin peltoa. Vuohille ei taas sillä tiedolla ollut merkitystä, sillä sinne oli vain päästävä. Verkkoaita antoikin kivasti periksi alareunastaan, kun siihen nojasi oikein koko voimallaan. Ja alle syntyi aukko, josta oli helppo mönkiä toiselle puolelle. Välillä oli hyvä käydä pihallakin popsimassa Emännän kukat. 

Apuun riensi Isännän työkaveri. Alalaitaan laitettu lauta estää verkon venymisen, eikä karkupaikkaa enää ole.

Tai niin me luulimme, kunnes vuohet olivat taas valtoimenaan juoksemassa pitkin pihoja. Tarhan takaosan lauta-aidassa, jonka piti olla vain väliaikainen, oli juuri sopiva kolo, josta pystyi hyvin mönkimään ulos. Sisään siitä ei tietenkään päässyt niin hyvin. 

Isännän kanssa laitoimme lisää lautoja pahimpiin karkupaikkoihin.

Suunnittelimme samalla toista porttia, joka olisi hyvä olla tässä päässä tarhaa. Olen pyrkinyt viemään vuohet joka päivä vihreille niityille, mutta naapurin pellon lähellä oleva portti ei enää ole hyvä kulkureitti, sillä pelto houkuttelee vuohia liikaa. Ajattelimme, että tarhan perän portista vuohet pääsisivät helpommin omalle pellollemme.

Pieniä säätöjä tänne joutuu vielä tekemään, sillä vuohista on valtavan hauskaa juosta portista suoraan navetan päädyssä oleviin tiloihin, jossa ovat maalatut seinäpaneelit ja muut rakennustarvikkeet. Lisäksi sieltä löytyy aina jostain hyvää pahvia mutusteltavaksi.

Joudun siis keksimään vielä jonkun ohjuriaidan, joka ohjaa vuohet oikeaan suuntaan kohti peltoa.

Ehkä tilanne rauhoittuu, kun saamme loput ylimääräiset vuohet myytyä. Jäljelle jäävät Käpy, Anelma-Unelma, Tuuli ja Frida. Olen muuten myynyt vihdoin ylimääräisiä kanojakin pois. Tänään tulee vielä yksi ostaja, jolloin myytyjen kanojen määrä on 17. Jää meille itselle vielä 19, joten ihan riittävästi niitä vielä on. 

Lisää sontaa

Naapurin pellolle on juuri levitetty kanankakkaa. Muhevat maalaisaromit täyttävät myös Kivimäen ilmanalan. Niinpä on varsin soveliasta jatkaa sontalinjalla.

Meidän pellollemme on levitetty navetasta tuotua lantaa iso kerros. Tarkoitus onkin levittää sitä niin paksulti, että alla olevat rikkaruohot tukahtuvat ja ensi vuonna tässä on hyvin lannoitettu ja multainen kasvualusta.

Vielä on paljon kärrättävää, sillä vuohitarhassa on vielä kasoja.

Kallen kanssa kuitenkin ihailemme jo syntynyttä tyhjää tilaa, jota on jo paljon. Navetassakin on paljon mukavampi olla, kun lattia on näkyvissä.

Isännän koipi on jo paljon parempi, eivätkä kivut ole enää niin valtavia, vaikka niitä edelleen on. Hyvin hän jo pääsee koikkelehtimaan pihallekin sauvojen kera. Jalka tosin ei saa koskea maahan vielä moneen viikkoon.

Sontaa

Viime ajat ovat olleet hyvin vahvasti tuoksuvia. Ei, nyt ei ole kyse Isännästä, vaan navetasta. Vuohet muuttivat vuohelaan suoraan vanhojen pehkujen päälle, mutta nyt oli vihdoin aika putsata koko tila kaikesta lannasta, jota sinne oli kertynyt. Ja kyllä sitä sinne oli kertynytkin.

Ensimmäinen urakka oli keskiviikkoporukan kanssa, jolloin päätyosa tuli puhtaaksi. Viime viikonloppuna otimme tyttöjen urakan, ja putsasimme viisi tuntia putkeen. Kun vihdoin menimme sisälle pitsalle, Isäntä huomautti, että kyllä me vähän haisimme. Tämänkin tilan pohjalla oli kunnon kerros siansontaa.

Kaikkea ei vielä siinäkään ajassa ehtinyt, mutta hienosti joka tapauksessa. Pätkä ovelta lähelle lypsypöytää on vielä ottamatta ja kolme karsinaa.

Korkeutta tuli taas roimasti enemmän, kun paksu kerros poistui lattiasta. Myös nuo lantakourut tulivat näkyviin.

Kallen karsinan ovelle tuli kynnys, Serenalle oikein korkea ja siiloon pääsee nyt ovesta.

Lannalle on hyvä loppusijoituspaikka jo olemassa, sillä sillä tullaan kattamaan kasvimaalla se alue, joka viime vuonna oli perunalla, hampulla ja pellavalla.

Navetan alapääty

Navetan alapäädyn laudoitus on nyt valmis. Vanhan ja uuden osan välinen ero on huima, mutta tuleva maalaus sen viimein tasoittaa.

Takaseinään ei vielä tehty ikkuna-aukkoja, sillä on hieman epävarmaa, mihin ikkuna tulee ja millainen. Vanha ikkuna oli niin rikki, ettei siitä ainakaan saa ehjää tekemälläkään. Oikeaan reunaan on tulossa liukuovi, kuten ennenkin on ollut.

Päädyn toiseen aukkoon tulevat vanhat pariovet, jotka saimme jostain. Karmit puuttuvat vielä.

Lantalan ja pihavaraston välinen seinä on vielä laudoittamatta, mutta muuten kohdillaan. Tuo toinen seinä ovineen on vielä uusimatta, mutta se ei niin kiireellinen ole.

Nyt ulkorakennusten remontit ovatkin tauolla ainakin pari kuukautta. On täällä silti ihan tarpeeksi tehtävää kesäksi yhdelle Emännälle ja raajarikolle Isännälle.

Isännän paluu

Isäntä pääsikin vasta eilen torstaina takaisin kotiin. Olin valmistellut hänelle sängyn keittiöön, sillä siitä on helpoin kulkea vessaan. Ensimmäisen viikon hän saa ainakin olla tässä, eikä kulkea muuanne, arvelin.

Iltapäivällä odottelin jo kovasti, milloin hän saapuu. Ja vihdoin näkyi paaritaksi tulevan kohti pihaa. 

Nyt on Isäntä saatu turvallisesti paikalleen lepäämään. Jalka on valtavan turvonnut ja hirvittävän kipeä. Sisällä on vielä verta, jonka pitää päästä pois turvottamasta. Eipä ollut Isännän hemoglobiinikaan kovin vakuuttava, sillä se oli laskenut 90:een. Kuulemma vähän huimasi.

Laitan vielä kauniin kuvan, miltä jalka näytti ennen leikkausta. Ihmettelen edelleen, miten Isäntä pysyi koko ajan tajuissaan. Mutta onneksi oli kypärä päässä. Ohimossakin on sen verran suuri kuhmu, että ilman kypärää olisi varmasti käynyt pahemmin. Nyt on ainakin kolmen kuukauden sairasloma, voi jatkua pidempäänkin, jos tarvitaan. 

Pitääpä taas mennä katsomaan toipilasta, jos olisi lounastoiveita. Varmaan en yhtä hyviin ruokiin yllä kuin sairaalassa oli ollut, mutta vatsan lupaan täyttää.

Niin rösähti maahan suuli - ja Isäntä

Ensin hyvät uutiset: Suulin vanha osa on nyt purettu. Lauantaina Isäntä työkaverinsa kanssa hoiti homman. Ensin he purkivat alta lankkulattian ja sen jälkeen piti sahata siivu kerrallaan suulia pienemmäksi.

Suuli näyttää nyt vähän hassulta, kun on niin pieni tänne pihan suuntaan. Varmaan tähänkin näkymään äkkiä tottuu. Näkymä myös kaunistuu, kunhan muutenkin tuo korjaaminen etenee.

Sisältä näyttää jo ihan hyvältä, vaikka vähän kattoakin puuttuu tuolta taitteesta. 

Huono uutinen on se, että purku ei onnistunutkaan siivu kerrallaan. Ensimmäisen siivun jälkeen koko vanhan suulin osa rösähti alas. Isännän työkaveri sai pidettyä itsensä katolla, mutta Isäntä lensi tikkaiden yläpäästä alas maahan. 

Hänelle tuli reisiluun avomurtuma, joka leikattiin ja tuettiin ydinruuvilla ja kiinnitysruuveilla luun päistä. Irtonainen kappale ilmeisesti luutuu kiinni itsekseen. Kivut ovat olleet todella kovat, eikä sairaalassa nukkuminen ole oikein onnistunut. Huomenna onkin jo kotiutus, ja hoito jatkuu täällä.