Kanatarhan katto

Kanatarhan rakentaminen on taas edennyt. Nyt huomaa todella hyvin tuon valtavan koon, mitä ei perustuskuoppia tehdessä vielä hahmottanut. Myös korkeus on hyvä, sillä nyt ikkunat saavat valoa sivusta, kun katto ei tule eteen.

Seuraavana vaiheena oli tuttuun tapaan aluskatteen laitto.

Kattopellin jälkeen alkoi tarha näyttää jo oikein hienolta. Kanat olivat aluksi vähän ihmeissään, kun kesän ajan olleet telineet purettiin pois ja kehikko alkoi muodostua. Ne seurasivat ihan vierestä työmiehen tekemisiä, välillä vähän liiankin tuttavallisesti.

Nyt räystäskourukin on jo asennettuna, eikä puutu kuin verkot ympäriltä, jotta tarha on valmis. 

Marraskuun kuvat ovat kovin ankeita, kun on niin pimeää koko ajan.

Viimeisiä syystöitä

Aamupäivän sade hellitti viimein ja ilma alkoi kirkastua sen verran, että pihalla oli miellyttävä olla. Nyt olikin vihdoin hyvä päivä laittaa kukkasipulit maahan myyrien syötäväksi, kuten Isäntä sen ilmaisi. Hän taisi jo vähän ihastua ajatukseen, että meillä olisi keväällä sipulikukkia ruukut täynnä. Nyt niitä piilotettiin kuitenkin maahan, kun ei luntakaan ollut kuin ihan vähän, eikä maakaan ollut vielä jäätynyt.

Ensimmäiseksi menimme aittapihalle, jonne mahtui vielä paljon tulevaa kukoistusta. Kun laitoin pari pussillista kirjopikarililjoja, totesin, että nämä taitavat olla myyrien herkkuja, sillä en ole vielä koskaan saanut yhtään kukkaa, vaikka joka syksy jonnekin näitä olen istuttanut. Mutta toiveissa on taas hyvä elää. Sain Isännän kaivamaan kuoppia, joten työ sujui nopeasti.

Kuvat ovat aika surkeita, mutta minulle ne ovat tärkeitä, koska muuten unohdan täysin, mihin olen mitäkin piilottanut. Monesti olen vain luottanut, että tietysti keväällä muistan, mutta talvi vie ne muistikuvat kuitenkin. Niinpä tämä saa olla minulle muistin avuksi, vaikka muuten eivät niin mielenkiintoisia olekaan.

Isäntä tyhjensi myös suihkulähteen vedestä ja jäästä. Vihtori katsoi touhua tiukasti. Ihmetteli varmaan taas isäntäväen tekemisiä. Helli ehti sillä välin jo mennä tutkimaan syreenimajan rampin kivien väliseen koloon. Taitaa olla isokin onkalo siellä, sillä takaisin se tuli ihan eri kohdasta.

Hellillä on lyhyt, mutta todella tiivis turkki, jota eläinlääkärikin ihaili. Siinä taitaa olla vähän brittiläistä perintötekijää maatiaisen joukossa, sillä sen pääkin on niin tasaisen pyöreä.

Kun aittapiha tuli valmiiksi, siirryimme kylttipaalun juureen puutarhapuolelle. Ensi keväänä voisi kaivaa tämän kukkapenkin kokonaan ylös (paitsi nämä kukkasipulit) ja poistaa rikkakasvien runsaat juurakot (ja sen muovikerroksen). 

Kissat seurasivat tekemistämme tiukasti yläilmoista. Hellikin uskaltautui kiipeämään aivan ylös paaluun, vaikka alas olikin vaikeampi tulla. Sinnikkäästi se hivuttautui kyltti kerrallaan alemmas, kunnes uskalsi hypätä lopun matkan.

 Viimeiset kukkasipulit olivat vihdoin kätkössä, ja pääsimme jatkamaan töitä kasvihuoneeseen.

Kiikutimme kaikki pihalla vielä olleet ruukkukukat kasvihuoneeseen. Totesimme, että talven aikana pitää taas siivota tila rikkaruohoista ja kuivista lehdistä ja oksista. Mattoja on nyt kertynyt hyvin varastoon, mutta ne pitää vielä laittaa kulkuväylille. Huomasimme kasvihuoneen katossa taas pari reikää, jotka pitäisi hoitaa ajoissa ennen isompaa repeämistä.

Pyhäinpäivän kunniaksi laitoin vielä kynttilät pihalyhtyihin. Eikä tällaisina harmaina syyspäivinä kovin paljon ehdi tehdäkään, kun hämärä hiipii paikalle ja on aika siirtyä taas sisätiloihin.

Navettaremontti jatkuu

Navetan kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta onhan tuota jo valmiinakin. Rännitkin ovat jo asennettuina paikoillaan ja vedet valuvat kohti päätyä.

Päädyssä on jo valmiina maahan kaivettavat putket, jotka johtavat vesiä kohti peltoa. Jos kaikki vesi jäisi tuohon päätyyn, olisi pääty aina kuraliejua.

Myös edessä on uutta tulossa. Kanat saavat hulppean kokoisen tarhan kevättä varten, jolloin niillä on vielä ulkonaliikkumiskielto muuttolintujen vuoksi. 

Tarha lähtee oven jälkeen ja jatkuu päätyyn asti. Korkeuskin näkyy jo kuvassa hyvin. Katoksi tulee sama materiaali kuin varsinaisessakin katossa. 

Ja jos ihmettelit kovin kesäistä kuvaa, niin selitys on, että otin nämä kuvat viikonloppuna. Maanantaina olin suunnitellut mennä istuttamaan kukkasipulit, mutta aamulla näytti tältä. Saattaa olla, että keväällä meillä on paljon sipulikukkaruukkuja pihalla. :)

Helli-kisusta

Pikku-Helli on aivan ihana tapaus. Se on seurallinen, vilkas ja suloinen. Kaikki samassa paketissa siis. Alkuaikoina se nukkui aivan kiinni minussa, mutta nykyään se valitsee usein jo Isännän kainalon tai Vihtorin vieruksen.

Hellin lempiruoka on ehdottomasti Isännän keittämä puuro. Huomasimme sen sattumalta, kun kisu tuli Isännän lautaselle sen näköisenä kuin ei olisi koskaan saanut ruokaa. Nykyään se siis nauttii aamulla annoksen puuroa.

Aivan pikkuisena Helli oli jatkuvasti käsissä kiinni. Ja se osasi purra valtavan lujaa. Nyt tämä touhu on vähän jo helpottanut, vaikka Isännän varpaat vielä houkuttelevatkin. 

Kunnon riehumisen jälkeen se saattaa nukahtaa aivan niille sijoilleen, mutta varsin naisellisesti. Olemme huomanneet selvän eron poikakissoihin, sillä tämä kissaneiti on todellakin sievä neiti.

Ympäristöön tutustuminen on sujunut hienosti. Jopa vuohela on tullut tutuksi, vaikka se on vielä vähän pelottava paikka suurten sarvipäiden vuoksi. Kanat taas saavat välillä säikyttelyjä pihalla, mutta ei kannata kovin lähelle mennä kukkoa.

Tien toinen puoli on vielä liian suurta maailmaa, eikä sinne ole vielä asiaa edes Vihtorin seurassa. Iltasella voi kuitenkin juosta vähän tiellä.

Vihtorin kanssa oli hieman alkukankeuksia, mutta nyt ne ovat jo mennyttä elämää ja laumautuminen on tapahtunut hienosti. Helli yrittää välillä puhdistaa Vihtorin turkkia, mutta taitavat pitkät karvat mennä kurkkuun asti, sillä touhu loppuu lyhyeen. Sen jälkeen voikin vähän ottaa matsia, vaikka Vihtori ei millään viitsisi kakaroiden pelleilyä.

Videolta näkee hienosti tuon naisellisen tassutuksen. On se aivan toista kuin kollinröhiläillä.

Aikainen lintu nappaa madon ja myöhäinen Emäntä sadon

Niin kävi, että mikkelinpäivä meni menojaan, eikä Kivimäessä ollut vielä merkkiäkään ämmien siirtymisestä lopullisesti pirttiin. Eikä ämmiä näkynyt kyllä pihallakaan. Mutta lokakuun alku sentään vielä oli viime lauantainakin. Niinpä oli vihdoin aika käydä korjaamassa satoa. Keväällä tehty pelto oli oikein vehreän näköinen, mutta oli siinä kova työ etsiä jotain syötävää, sillä pelto kasvoi kaikkea muutakin.

Perunoita löytyi sentään pari kunnollista laatikollista. Osa oli hyviä ja osa erinomaisia. Sato oli sen puolesta oikein onnistunut, mutta melkoinen työ oli kaivella heinittyneestä pellosta rivejä esille. Isäntä päätti samalla kääntää koko perunapellon. 

Pellosta emme muuta ottaneetkaan. Pellavaa siellä olisi paljonkin vielä, mutta totesin, etten kuitenkaan ehtisi niitä käsitellä olemattomilla välineillä, joten jäivät sinne odottamaan aikaa parempaa. 

Hampulle oli käynyt huonosti. Joku oli pistellyt poskeensä joka ikisen varren. Syyllisten jäljet olivat helposti havaittavissa. Mokomat peuranröhiläät olivat käyneet pitämässä pirskeitään, mutta jättäneet kaiken muun kasvuston silleen ja syöneet vain ne hamput. Joten hamppulankakin jäi tällä erää tekemättä.

Kasvulaatikoista löytyi sentään jotain pientä. Porkkanat olisivat toki kasvaneet helpolla isommaksikin, jos joku olisi muistanut harventaa ne. Mutta pikkuporkkanat ovat tietysti oikein maukkaita ja hyviä syötäviä nekin. Ehkä yritän ajatella tätä satoa enemmän määrällisesti, jotta se tuntuisi isommalta. Punajuuria tuli odotetusti eli muutama kappale.

Sipulista tuli kohtalainen sato, vaikka kastelulla olisi saanut isompia sipuleita. Nämä riittävät joksikin aikaa meidän tarpeisiimme, joten ihan tyytyväisiä saamme olla sen osalta. Yhdessä nurkassa näkyy maa-artisokkaa, joka tuotti ihan mukavasti ensimmäiselle vuodelle. Suuren osan jätin maahan kasvamaan lisää.

Jos me saamme ihan mukavan sadon, saavat tietysti eläimet siitä osansa. Jääkööt maanpäälliset osat heille herkuiksi, niin me syömme muut osat. 

Salaateista poimimme vielä parhaat osat, mutta niiden loput menivät iltapalaksi vuohille. Luulin kovasti kasvattaneeni myös lanttua ja naurista, mutta niiden laatikoista löytyi vain jäniksenpapanoita. 

Fred lähti

Fred ja Kalle jäivät kevään kileistä vielä jäljelle, vaikka yritimme niitäkin markkinoida. Niinpä päätimme kastroida ne, jotta niiden olisi mahdollista olla meillä. Koko ajan pidimme kuitenkin mahdollisena myös niiden myymisen, jos sellainen tilaisuus tulisi. Ja tulihan se. Fred lähti tänään uuteen kotiin toisten huutaessa perään. Aika surullista se kuitenkin oli, sillä näihin kiintyy kovasti.

Frida on jo varattu uudelle omistajalle keväällä, joten vähitellen saamme tätä laumaa pienennettyä meille sopivaksi. Tarkoituksena on pitää Käpy, Anelma-Unelma ja Tuuli Voiton kavereina. Kallelle on vielä löydettävä jostain uusi hyvä koti.

Myynnit ovat ihan aiheellisia, sillä uusia kilejä on jo tulossa. Jouluna alkaa kilistely jatkuen tammikuun puoliväliin. Marraskuun alussa laitamme kutut umpeen, jotta tarpeellinen ternimaito ehtii valmistumaan kilejä varten.

Jo viini kypsyi rinteillään

On taas se aika vuodesta, jolloin puristamme mehua kypsistä rypäleistä, joita on tänäkin vuonna oikein hyvin.

Kasvihuoneessa kesä jatkuu, vaikka ulkona on jo todella viileää. Lummekin avasi vielä yhden kukan.

Kasvihuone on Vihtorin lempipaikka. Kun keräsin rypäleitä, se otti mukavia iltaunia yläilmoissa.

Keräämisen jälkeen tertuista erotetaan rypäleet, murskataan ne ja laitetaan valumaan puristimeen. Kun puristin on täynnä, aloitetaan varsinainen puristus, vaikka mehua on tullut siihen mennessä jo useita litroja.

Yksi täysi puristimellinen tuottaa monta pulloa mehua. Tosin ei siinä vielä kaikki, sillä teen lopusta murskeesta vielä pari mehumaijallista mehua, jotta kaikki mahdollinen irtoaa. Sen jälkeen kuivaan kuivurissa vielä kaikki rippeet vuohien talviherkuksi.

Vielä on rypäleitä aika paljon jäljellä, joten kerättävää ja puristettavaa riittää monelle päivälle.

Jos otsikko jäi vaivaamaan, se on pätkä Bachin Talonpoikaisjuhlista:

"On juhlat talonpoikien, on päivä riemuinen
jo viulut soi ja huilut soi ja kansa karkeloi.
Jo viini kypsyi rinteellään, jo vilja leikattiin.
Ja päivä paistaa yllä pään, on syksy kaunis niin."