Kanat, hus pois!

Pihatuvan lattialla on joka päivä löytynyt mukavia kanankakkakasoja. Tai ei ihan niin mukavia ollenkaan. Pihatuvan toisessa ovessa on juuri sopiva aukko, josta kanaset ovat päässeet kulkemaan sisään ja ulos. Ja tosiaan ovat sitä säännöllisesti myös käyttäneet. Varsinkin nyt, kun pihatupa on meidän keittiömme, nuo kakkarat ovat erittäin epätoivottuja tilaan. Otimme siis oven pois.

Ei oviaukkoa voinut tietenkään jättää ilman ovea. Meilläpä oli oikein hirvittävän ruma ovi siihen varattuna. Kauneusarvoissa tämä oven vaihtaminen ei ainakaan voita tällä hetkellä, mutta toiminnallisuudessa varmasti voittaa helposti.

Susiruma ovi ei vaikuta ollenkaan olevan eri sarjaa pihatuvan kanssa, eikä kukaan varmaan edes huomaa oven vaihtoa (paitsi kanat). Ovi on paikoillaan, mutta pientä timprausta tuossa on vielä tehtävä. Kyllä se tietenkin jo ajaa tehtävänsä, eivätkä kanat enää kulje ovesta edestakaisin (paitsi, jos ovi on unohtunut auki).

Pintakäsittelyn jälkeen ovesta tulee tietysti oikein sievä, mutta käsittely ei taida olla ihan lähiaikoina.

Nykyään pihatuvasta lähtiessä pitää varoa, sillä yleensä oven takana on joukko toiveikkaita siipiveikkoja odottamassa jotain pientä suupalaa kompensaationa ovivaihdosta. Paras herkku taitaa olla kauralastu, mutta pullakin kelpaa.

Sadonkorjuuta

Vadelmia tulee tänä vuonna käsittämättömän paljon. Joka päivä niitä saa syödä vatsansa aivan piukkaan. Ja pakastimeenkin niitä on mennyt jo valtavasti. Vielä ei loppua näy sillä saralla, joten poimimista riittää vielä pitkäksi aikaa.

Persikkapuussa on yksi persikka, joka kasvaa hitaasti mutta varmasti. Mutta milloin se mahtaa olla kypsä? Ei se ainakaan kooltaan ole vielä kovin iso.

Boysenit alkavat juuri kypsyä. Muutaman maistiaisen on jo voinut poimia, mutta nyt voi alkaa poimia ihan säilöön asti.

Viinirypäleet alkavat olla tummia, mutta niiden maku on vielä todella kirpeä. Ei näissäkään enää pitkään mene kypsymistä odotellessa.

Vadelmapoiminnan lomassa kasvimaalla on tapahtunut valtaisa kasvuryöpsähdys, etenkin laatikoiden ympärillä.

Mutta parissa päivässä on tapahtunut yllättävää kasvua laatikoiden sisäpuolellakin.

Taitaa olla kurpitsaruokia tiedossa muutamaksi päiväksi eteenpäin. Mutta sehän ei haittaa ollenkaan, sillä kurpitsasta saa monta hyvää ja maukasta ruokalajia tarjolle.

Kaikkeen tähän sadonkorjuuaikaan tulee lisäksi muurari tekemään savupiiput sekä keittiön hellan. Isännän oli jo pakko ottaa yksi viikko lomaa, jotta hän voi olla apuna muuraushommissa.

Meni ihan yöunetkin

Vaikka Turun tapahtumat kauheita olivatkin, ne eivät sentään vieneet yöuntani. Paljon arkisempi ja turhempi asia oli se, joka sai minut heräämään aamuyöllä tällä viikolla. Se oli se saliin valittu tapetti. Meillähän ei ollut mitään kiirettä sen tapetin kanssa, joten rullat jäivät odottamaan aikaa parempaa. Mutta kun vihdoin tähän avaamiseen päädyimme, alkoi harmitus. Väri oli aivan muuta kuin piti. Tapetin kuvio oli niin vaaleanpunaista kuin vaaleanpunainen voi olla. Kun sovitin tapettia salin tuolin kanssa, sävy oli aivan toinen kuin roosa raita. 

Vertasin taas netin tarjoamaan kuvaan. Kuvio on selvästi punaruskea, eikä yhtään vaaleanpunainen.

Kaivoin myös muistin virkistykseksi kuvan tilanteesta, kun sovittelimme tapettimalleja. Edelleen sävy on enemmän ruskehtava kuin pinkki. Silloin keväällä kokeilimme tuon mallitilkun kanssa myös lattiamaalin väriä. Ja se sopi siihenkin täydellisesti. Ja tuo tuolin vanharoosa oli myös juuri samaa sävyä kuin tapetin kuvion vaaleimmat osat.

Minua alkoi siis aivan valtavasti harmittamaan koko tapetti. Se ei ollut sitä, mitä olimme halunneet. Sain houkuteltua Isännän kysymään liikkeestä, josta sen hankimme, onnistuisiko sen vaihtaminen. Mutta heille se ei sopinut. Seuraavaksi kysyimme, onnistuisiko vaihto tehtaalla. Ja iloksemme kuulimme, että tapetin vaihto onnistuu.

Seuraavaksi oli pakko katsella jotain muuta tapettia tilalle. Ensisilmäyksellä päädyimme Samettiin beigenä. Mutta eihän tietenkään netin perusteella voi tilausta tehdä, joten päätimme lauantaiaamuna lähteä tehtaanmyymälään Akaaseen.

Otimme mukaamme tuolin, pätkän jalkalistaa sekä seinälle tulevan peililampetin. Myymälässä sovittelimme tuolia, listaa ja lampettia eri vaihtoehtojen eteen. Taustalle laitoimme myös Jugend-kauden mallin tuomaan kirjaston tuntua salin yhteyteen. Lopulta valinta osui juuri tuohon Samettiin, joka oli täsmälleen samannäköinen kuin tuossa mallikuvassa.

Sitten avasimme yhden rullan. Eipä tämäkään ollut enää mallikappaleen näköinen, sillä kultaa oli paljon enemmän kuviossa. Mutta päädyimme silti tähän tapettiin, sillä mitäpä kulta siinä haittasi. Kultaa tulee olemaan taulujen kehyksissäkin.

Sivusta tapetti näyttää enemmän mallikappaleelta. Myyjän mukaan tapetit voivat olla eri sävyisiä kuin mallikappaleet, sillä uuteen tapettierään päätetään kulloinenkin sävy. Niinpä kaupoissa olevat mallikappaleet voivat olla aivan eri sävyisiä kuin varsinainen tapetti. Näin oli käynyt tuon Silkkirokokoonkin kanssa. Ainoa keino varmistaa oikea sävy on ostotilanteessa katsoa rullan sisälle. Sama oli tapahtunut myös makuukamarissamme olevalle Kestikievarille, josta kolmen eri sävyisen sinisen tilalle oli vaihdettu vain yksi kaikkein vaaleimman värinen sininen sävy. 

Kotona oli tietysti pakko kokeilla, miltä tämä uusi tapetti näyttää seinässä. Salamavalon kanssa kulta tulee voimakkaasti esille. Mutta tapetti käy hyvin tilaan, sopii värien kanssa ja näyttää ihan sopivalta muutenkin.

Ilman salamaa kuviosta toistuvat vähän eri kohdat. Tapetti on mahtailevasta kultakuvioinnistaan huolimatta oikein kelpo tapetti saliin, eikä varmaan ala harmittaa jo ennen seinään pääsemistään.

Nyt minäkin saan nukuttua yöni rauhassa, kun ei harmita muu kuin se, että valitsemamme tapetti oli vieläkin kalliimpaa kuin edellinen. Ja ostimme sitä nyt 12 rullaa, että varmasti riittää. :)

Vinkit ostoon Pihlgren ja Ritolasta

1. Valitse netistä miellyttävä sävy.

2. Pyydä tehtaalta mallikappale, joka on samaa erää myynnissä olevan tapetin kanssa.

3. Käy tehtaalta ostamassa tapetit, jolloin voit heti tarkastaa sävyn oikeellisuuden.

4. Jos ostat muuta kautta, voit vaihtaa väärän sävyisen tapetin tehtaanmyymälässä (tai tilata, jos uskallat).

5. Jos tilaat vahingossa liikaa, voit palauttaa ylimääräiset lahjakorttia vastaan.

6. Palvelu on erittäin hyvää, joten kannattaa edelleen ostaa kotimaisia hyvälaatuisia aitoja paperitapetteja.

Punaherukkasiirto

Kun punaherukoiden marjat oli kerätty, oli aika siirtää pensaat marjatarhaan.

Tien vierustan pensaat pääsivät nyt pois varjosta parempaan paikkaan kasvamaan ja tuottamaan satoa.

Muutama pensas vielä jäi, mutta enempää emme tänne tarhaan laitakaan. Yksi pitkä rivi riittää.

Nyt marjatarhassa on kaksi riviä valmiina, mustaherukat ja punaherukat. Karviaiset on vielä siirtämättä, samoin mustikat.

Paviljonkitasanteelta on hyvä katsella pensaiden kasvua. Marjatarha on kokenut melkoisen muutoksen siitä, mitä se ennen oli.

Maastoutumisen mestari Vihtori oli työssä ja touhussa mukana koko vatsakarvastonsa voimalla. On se aika hyvä maastoutumaan.

Puuta ja pinoa

Kolme kaadettua vaahteraa on ollut melkoinen työmäärä yhdelle kesälle. Mutta nyt ei ainakaan tarvitse pelätä, että jokin niistä kaatuisi missään myrskyssä rakennuksien päälle. Eikä täällä kovia myrskyjä ole ollutkaan. Oksat saimme aika nopeasti tuhottua, mutta rungoissa on riittänyt urakkaa monelle päivälle.

Polttopuuta on kertynyt oikein kivasti suulin kylkeen. Klapirivejä on jo kolme pitkää pätkää.

Peremmällä olevassa kasassa on vielä vähän sahaamista, mutta näissä taas ei ole enää niin paljon halkomista.

Halkomista on taas aika paljon vielä jäljellä pihalla. Mutta näiden jälkeen vaahterat ovat muuttuneet lämmitysenergiaksi, jota tulemme tarvitsemaan vuoden päästä. Vielä ensi talvena näitä ei kannata käyttää, sillä ne ovat vielä liian kosteita.

Valtaisa puupino on ihan hieno näky suulilla, sillä nyt on tuleva lämmitysmuoto varmistettu jo kahdeksi talveksi. Ensi vuonna on taas pakko varmistaa yhden tulevan talven polttopuut, mutta emme aio kaataa enää näin monta suurta puuta kerralla.

Tulevana keskiviikkona pidämme viimeisen pihapäivän tälle kesälle. Sitten alkaakin olla jo muiden urakoiden vuoro. Nyt parhaillaan on marjojen jalostamista pakasteiksi, mehuiksi ja hilloiksi.

Punaherukkasima

Keräsin jo marjat isosta punaherukkapensaasta ja mietin, mitä kivaa siitä voisi kokeilla. Päädyin kokeilemaan simaa.

Marjojen ei tarvitse olla mehuun tai simaan niin puhtaita, lehtiäkin saa olla mukana.

Ostin viime kuussa kirpputorilta 10 litran kattilan, johon koko komeus hyvin mahtui muhimaan. Kattila on korkea ja kohtuullisen kapea. Ennen on ajateltu hyvin hellalla menevää tilaa, sillä tämän kanssa mahtuu viereisellekin levylle kattila. 

Ja tietysti ohjekin tulee tässä:

PUNAHERUKKASIMA

n. 1,5 litraa punaherukoita

1 kg sokeria

8 l vettä

0,5 tl hiivaa

Kiehauta 2 litraa vettä. Lisää survotut marjat ja sokeri. Anna kiehahtaa. Lisää loput vedet. Odota, että neste on kädenlämpöistä ja lisää hiiva. Anna käydä vuorokauden. Siivilöi neste ja pullota. Lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria. Anna tekeentyä viikko viileässä.

Simaohjeissa on yleensä aika reilusti sokeria. Yritin tehdä raparperisimaa vähemmällä määrällä, mutta siitä ei tullut hyvää, maistui liiaksi oluelle. Sima on mielestäni juoma, jota kuuluu juoda vain pieni annos kerrallaan hyvin jäähdytettynä. Janojuomaksi se ei oikein sovi.

Kuvia trenkituvalta

Ajattelin ottaa muutaman kuvan trenkituvalta, kun emme ole enää siellä sotkemassa kuin hetkittäin. Tämä hetki oli ennen kesänaapureiden vierailua, joten pöydässä on normaalia enemmän kaikkea.

Suurin osa kasveista viettää aikaansa trenkituvalla, sillä talossa ei ole vielä kaikille paikkoja. Muutenkin ylimääräistä tavaraa on vielä monessa paikassa, mutta joskus tämäkin tupa on järjestelty niin, ettei mitään tavarakasoja ole. 

Nyt entisen kahden huoneen sijaan asumme yhdessä huoneessa, mutta trenkitupa tuo siihen hyvän avun. Siellä voimme nyt kestitä vieraita ympäri vuoden. Pihatupa alkaa käydä pian liian viileäksi, mutta trenkitupa lämpenee mukavasti, toivottavasti pian puulla.

Kamari on ihanan rauhallinen nyt, kun siellä ei ole enää vaatekasoja ja kaappeja. Laitoimme sängyt erilleen, jotta keskilattialle jää enemmän tilaa.

Mietimme aluksi, että olisimme laittaneet vain vuodesohvan tänne, mutta oikeat sängyt ovat kuitenkin parempi vaihtoehto vieraita ajatellen.

Nämä eivät ehkä aivan sohvan veroiset ole istumiseen, mutta eiköhän näillekin voi pyytää istumaan kamarin puolelle tarvittaessa. Toisen sängyn takana on varapatja, josta saa vielä yhden pedin.

Tulevaisuudessa tänne tulee enemmän 50 - 60 -luvun kalusteita, mutta toistaiseksi nämäkin valkoiset lipastot mahtuvat olemaan ihan sovussa vaalean pönttöuunin kaverina.

Trenkitupa ei ole millään mittapuulla tilava, mutta hyvin taas sovimme vieraita kestittämään. Tiskauskin sujui ihan mallikkaasti trenkituvan omilla astioilla, jotka sai taas takaisin kaappiin odottamaan seuraavia vieraita.