Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kohti unelmia

Pari vuotta sitten näytti hetken siltä, että elämä voisi jäädä lyhyeksi, tai ainakin lyhyemmäksi kuin monen muun. Se sai ajattelemaan, että on jo vihdoin tullut aika toteuttaa kaikki ne unelmat, jotka ovat nyt toteutettavissa. Kivimäen ostaminen oli yhden unelman toteutuminen kaikkine eläimellisine ja kasvillisine seurauksineen. Useimmissa unelmissani oli sellainen huono puoli, että se vaati itsensä laittamista johonkin sellaiseen, mitä ei ollut ennen tehnyt. Eli pelottavaa, todella pelottavaa mielestäni.

Viime vuoden syksyllä uskalsin mennä Kansalaisopiston laulutunnille. Jännitin valtavasti ensimmäistä tuntia, mutta onneksi opettaja oli valtavan kannustava. Olin varma, että äänialaltani olin selvä metsäsopraano. Minulla oli vaikeuksia päästä edes kaksiviivaiseen c-nuottiin, mutta keväällä korkeimmat paikat kipusivat jo paria askelta korkeammalle. Ja tänä syksynä lauluryhmässä olen laulanut fis-nuottiin asti. Minusta ei koskaan tule mitään tähtilaulajaa, mutta ihan kelpo peruslaulaja kuitenkin. Olen jatkanut laulutunteja tänä vuonna, enkä varmaan ihan heti lopeta, sillä oppimista on niin paljon. On todella palkitsevaa huomata itsekin kehittyneensä ja oppineensa jotain uutta.

Yksi haaveistani oli oppia soittamaan pianoa. Vuosi sitten uskalsin ensimmäiselle pianotunnille sille samalle opettajalle. Tänään kävin suorittamassa musiikkiopistossa ensimmäisen pianotutkinnon. Kolmeen yöhön en nukkunut kunnolla, vatsa oli sekaisin ja kädet vapisivat, mutta selvitin tutkinnon ja sain jopa erityiskehuja toisesta kappaleesta (joka ei ole tuo videolla oleva). Ehkä ensi yönä uni on jo levollinen ja riittävä.


Soitin nuorena huilua puhallinorkesterissa. Menin 15-vuotiaana kansalaisopiston piiriin ja sanoin, että haluan oppia soittamaan huilua. Sain huilun ja sormitusohjeen sekä tervetulotoivotuksen soittamaan nuorten ryhmään, kun osaisin nuo sormitukset. Seuraavalla viikolla menin istumaan muiden joukkoon ja soitin, mitä osasin. Koko ajan mielessä kaihersi ajatus, että olisi hienoa oppia ihan oikeasti soittamaan, mutta minulla ei ollut silloin mahdollisuuksia huilutunteihin. 

Tänä syksynä olen kaivanut huilun esille ja uskaltautunut soittamaan lauluryhmässä. Yllätyksekseni olen pärjännyt melko hyvin pitkästä tauosta huolimatta. Kunhan jostain saan varattua aikaa kalenteristani, alan varmasti ottaa huilutunteja. On jo korkea aika sillekin.


Olen opetellut myös uuden kielen, ranskan, ensin Duolingon kanssa, sitten kansalaisopiston kurssilla. Kielistä listallani on vielä latina, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Listalla on paljon muutakin kuin uusien taitojen opettelua, mutta nämä ovat nyt parhaillaan menossa.

On ollut kamalaa ja ihanaa uskaltautua johonkin uuteen, mutta parasta on se, että voi sanoa eläneensä täysillä. Olen varma siitä, että vanhanakaan ei kaduta, kun olen uskaltanut edes yrittää. Eikä Isäntä ole jäänyt yhtään sen kauemmas. Hän opetteli soittamaan kitaraa ja käy myös laulutunneilla. Arveli varmaan, ettei hänellä ole mitään hätää, kun tuo Emäntäkin siellä jotain oppi. :D

Elämä Kivimäessä ei ole pelkästään remonttia ja raatamista, vaan täyttä elämää harrastuksineen ja itsensätoteuttamisineen. Kaikelle löytyy aikansa, kun järjestää sitä. Ja varmaan olen jo maininnutkin, ettei meillä ole televisiota aikavarkaana.

Millaisia unelmia sinulla on? Milloin toteutat ne?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Nuorimmat asukkaat

Tilamme nuorimmat asukkaat ovat syyskuiset tiput, jotka vielä piipittävät, mutta näyttävät jo isoilta. Nämä eivät ole vielä käyneet edes ulkona, sillä emo vahtii niitä tarkasti sisätiloissa. Tosin näillä keleillä eivät muutkaan siivekkäät ulkoile. Hukkuisivat vielä hankeen, reppanat!


Minä meinasin sinne hankeen hukkua autolla, sillä olin parkkeerannut menopelini sopivasti keittiön kuistin eteen ylämäkeen. Lunta tulikin aivan valtavasti. Siinä hädissäni yritin ajaa ylös ja vuoroin alas, mutta eihän auto meinannut millään suostua kumpaankaan suuntaan. Mutta lopulta suomalainen sisu auttoi, ja pääsin monen yrityksen jälkeen tielle asti. Eihän tietäkään ollut aurattu, joten vielä sekin piti ajaa hyvin varovasti, ettei jäänyt kiinni. Eipä tällaisia lumentuloja onneksi kovin monta talveen mahdu.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pörröturkit

Talvi ei paljon hetkauta kuttulan elämää. Talvikarva on kaikilla todella tuuhea ja paksu. Talven huomaa siitä, että maitomäärä vähenee. Nyt varsinkin maitoa tulee alle litran päivässä, kun Käpy on useammin lypsämättä kuin lypsyssä.


Viikonloppuisin pörröturkkiset kuttuset pääsevät pihalle juoksentelemaan. Tuuli on kesäisin melkein musta, mutta talvikarva on tänä vuonna lähinnä harmaa. Viime talvena sillä oli paksut ruskeat karvapöksyt. Vapauteen päästetyillä karvapalloilla ei ole mitään tarvetta häipyä muille maille vierahille. Pysyvät visusti aivan lähituntumassa ja menevät itsenäisesti tarhaan, kun kyllästyvät pihajuoksuihin.


Anelma-Unelma on nykyään kaikkein pienin kuttu, sillä Tuulista kasvoi korkeajalkainen ja suuri kuttu, joka on hieman isompi Käpyäkin. 


Melkoisia mussukoita ne ovat talvipalleroina.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Kukkia Kivimäkeen

Olin eilen ostamassa syntymäpäiväonnittelukimppua, kun huomasin kukkakaupan ovella muutaman alekassin. Enkä sitten voinut millään jättää niitä kasveja sinne, vaan oli pakko ostaa itselle. Ostin kaksi kassia, joista toinen maksoi viisi euroa ja toinen kaksi. Siinä viiden euron kassissa oli aika kivan näköinen muratti kaarella.


Toisena kasvina siinä oli lankaköynnös amppelissa. Tai sellaiseksi sen tulkitsin, sillä tämä oli aivan uusi tuttavuus minulle.


Halvemmassa kassissa oli kuusi kappaletta saintpaulioita. Nekin olivat ihan hyväkuntoisia ja kukkiakin niissä oli vielä jäljellä.


Laitoin ne toiveikkaana saliin, vaikka mikään kovin lämmin sali ei olekaan. Muratille viileys on valttia, mutta saintpaulioista en ole ihan varma. 


Toistaiseksi olosuhteet eivät ole parhaat huonekasveille, mutta toivon niiden säilyvän huonompien aikojen yli hengissä. Trenkituvassa ainakin myrtti oli päässyt kuivumaan ja pudottelee nyt lähes kaikki lehtensä. Vaikka sanotaan, että huonekasvit viihtyvät huonolla hoidolla, tarjoamani tämänhetkinen huono hoito on ehkä vähän liian huonoa niille.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoisin tunnelmin toivotamme hyvää itsenäisyyspäivää Kivimäestä. Yli satavuotias talomme on nähnyt itsenäisyyden alkamisen ja sen vaatimat sodat. Yli 200-vuotias asuinpaikkamme on nähnyt myös Ruotsin ja Venäjän hallinnan. Kunniakkaan historian tässä päässä pyrimme vaalimaan edelleen itsenäisyyttä ja vapautta rakkaassa kotimaassamme. 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kirjalliset ohjeet pelteihin

Muurari päätti antaa meille ihan kirjalliset ohjeet peltien käyttämiseen, että varmasti osaamme käyttää uutta hienoa Reinoamme. Pääpelti ei muuten olekaan se, minkä luulimme olevan. Pääpelti saattaa olla yläkerrassa tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Mutta ei hätää, ei sitä sen enempää tarvitakaan. Ylin pelti kulkee nimellä talvipelti ja numerolla 1. Keskimmäinen pelti on nimeltään kesäpelti ja numeroltaan 2. Alin pelti on nimeltään uunipelti ja numeroltaan 4. 


Suoraan hellan päällä oleva pelti on nimeltään patteripelti ja numeroltaan 3.



Jotta muistaisimme kaikki mahdolliset variaatiot, oli meille jätetty hyvät ja tarkat ohjeet.


Leivontaa varten otetaan ainakin kaksi peltiä auki eli talvipelti ja uunipelti. Niitä karjalanpiirakoita varten voidaan avata myös kesäpelti, jolloin uuni kuumenee todella kuumaksi. Kesälläkin voi huoletta käyttää hellaa ja uunia, kun muistaa avata kesäpellin, jolloin liika lämpö menee suoraan hormista pihalle, eikä lämmitä muuripatteria. 


Lämmitystä varten pidetään talvipelti auki. Kahden ensimmäisen pesällisen ajan voi patteripelti olla myös auki, mutta ei yhtään pidempään, sillä patteri voi tulla muuten liian kuumaksi ja haljeta.


Kun tuli sytytetään, avataan talvipelti ja patteripelti. Patteripellin avaaminen saa aikaan hyvän vedon, jolloin tuli syttyy hyvin.


Tänään työ eteni seinän tasoituksena ja hyllyn asentamisena. Seuraava vaihe on kolmen rivin laatoitus tuohon takaseinälle. Ja ajattele, muurari ehdotti heti, että laatat tulevat toisiinsa kiinni ilman puolen sentin saumaa! Enkä edes ehtinyt sitä toivoa. Samalla selvitimme myös suvut, kun arvelin hänen olevan minulle sukua. Samasta kuninkaallis-aatelisesta sukuhaarasta polveudumme molemmat, vaikka ihan ensimmäisiä serkkuja emme olekaan keskenämme. Naapurimaan kuningas on 13. serkkuni.


Tänään kokeilin hellaa oikein vesikattilan kanssa. Yhdellä pesällisellä saa kolmen litran kattilallisen kiehuvaa vettä. Kahdella pesällisellä tekeekin jo kaiken muun mahdollisen. Jopa muuripatteri lämpenee jonkun verran. Ja pesällinen on aika vähän puuta, joten ihanan tehokas ja taloudellinen laitos tämä Reino on.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Nyt se alkaa!

Täten julistamme juhlallisesti Kivimäen tilan päärakennuksen keittiön Reino-hellan käyttöönotetuksi. Ja näin se tarkalleen tapahtui:

Avasimme pääpellin. Laitoimme puut tulipesään ja sytytimme tulen. Soitimme muurarille ja kysyimme vielä pelleistä, miten päin niiden oikein tulikaan olla.


Avasimme hetkeksi patteripellin. Se kuuluu olla auki sytyttäessä, jotta veto on parempi. Viimeistään kahden pesällisen jälkeen pelti suljetaan.


Ylimpänä on pääpelti. Keskimmäinen on kesäpelti, joka pidetään visusti kiinni talvikeleillä, ettei lämpö siirry suoraan hormiin. Pellin varsi näkyy varsin huonosti tuosta vanhasta laattarajasta. Vesisäiliön vieressä on uunipelti, joka avataan, kun halutaan lämmittää uuni ja paistaa ne karjalanpiirakat.


Muurari antoi luvan polttaa vain kaksi pesällistä päivässä toistaiseksi. Puhelun jälkeen aloimme jo kokeilemaan, onko missään lämmintä. Salissa olikin lämmön sijaan vähän savua. Sieltä puuttuivat tietysti vielä ne vanhanaikaiset pyöreät nuohousluukut. Isäntä kirmasi pakarituvalle ja toi sieltä puuttuvat luukut. Onneksi veto oli niin hyvä, ettei savua oikeasti tullut kovin paljon sisätiloihin. Jatkossa ei tulekaan enää ainakaan tuolta. 

Hyvin toimii hella jo ensimmäisen kokeilun jälkeisenä arviona. Vielä pitää hieman odottaa, että voi lämmittää täydellä teholla tai kokeilla uunia paistamiseen. Mutta onhan tämä merkittävä edistys tässä talossa, kun lämmitysjärjestelmä alkaa olla kunnossa.