Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 23. helmikuuta 2018

Komeronsiivouksen aiheuttamat lisätyöt

Konttuurin siivouksen yhteydessä on tullut tehtyä vähän muutakin. Vihdoin löytyi pyyheliinateline (jossain todella hyvässä piilossa on se kauniimpi versio) ja pyyheliinapeitto komuutin päälle. Kuten huomaat, Isäntä on myös auttanut sisustuksessa. Yhtä varmasti kuin siirsin nuo tavarat tuosta pois, ne ilmestyivät takaisin. Eli siihen ne varmasti sitten kuuluvat. :)


Konttuurissa ollut yläkaappi oli pitkään tuvan lattialla, mutta saimme sen vihdoin seinälle. Se on käsittämättömän painava ja sen asentamiseen olisi tarvittu vähintään kolme ihmistä, mutta saimme sen lopulta punnerrettua seinälle ja pysymään monen ruuvin avulla.


Konttuurissa oli laatikkokaupalla astioita, jotka ovat nyt viinakaapissa hyvässä tiukassa järjestyksessä. Jokapäiväinen käyttöastiasto siirtyy vielä tuolta yläkaappiin, jolloin näkymä ei vaikuta enää noin täydeltä.


Konttuurissa ollut vanha alakaappi siirtyi nyt kylpyhuoneeseen, jossa tavarat vielä hakevat oikeaa paikkaansa. Kaappi tuli hyvään tarpeeseen, sillä täällä käsitellään niin pyykkejä, tiskejä kuin ihmispesujakin.


Pullolajittelu on ohi. Nuo sievät siirappipullot päätyivät maitopulloiksi. Muut pullot ovat nyt vihdoin lajiteltuina kellarissa pahvilaatikoissa.


Lasipurkkien kanssa on vielä tekemistä, sillä nämä ovat aika pölyisiä ja likaisia. Onneksi niitä on vain kaksi laatikollista (omat ovat käytössä hillopurkkeina ja kuivattujen tuotteiden astioina), joten paikka varmaan löytyy konttuurista, kun muovipullot siirtyvät ylähyllyltä kellaritiloihin.


Pikkuhiljaa olemme saaneet sulautettua talon vanhat tavarat omiemme kanssa sopiviksi kokonaisuuksiksi. Uutta tavaraa ei siis hetkeen tarvita säilöntään, vaan näissäkin riittää kuluttamista vuosikausiksi.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Luonnollisempi limonadi ja ginger bug

Olemme jo täysin konkareita kombuchan, junin ja kefiirin valmistamisessa. Mutta en ole vielä maininnut yhdestä juomasta, jota myös valmistamme. Löysin netin ihmeellisestä maailmasta ohjeen, jolla mistä mehusta tahansa saa valmistettua herkullista limonadia, joka on myös täynnä hyödyllisiä probiootteja. Oli siis tehtävä kokeiluja tästäkin ihmeaineesta, joka englanninkielisessä maailmassa tunnetaan nimellä ginger bug. Ihmeaine koostuu vedestä, inkivääristä ja sokerista. Ja näiden yhdistelmä on pohjana maukkaalle limonadille.

Tässä pullossa on raparperilimonadia
Näin sitä tehdään: Ota noin puolen litran lasipurkki, johon laitat 2 dl vettä. Lisää kaksi ruokalusikallista raastettua inkivääriä ja saman verran sokeria. Sulje purkki ja säilytä huoneenlämmössä. Seuraavana päivänä lisää lusikallinen raastettua inkivääriä ja toinen sokeria. Tee näin noin viikon verran. Purkkiin pitäisi alkaa muodostua kuplia. Kun tämä on havaittavissa, käyte on valmis limonadin valmistamiseen.

Limonadi valmistuu tekemällä ensin mehu, johon lisäät hieman inkiväärikäytteen nestettä. Limonadi pullotetaan ja säilytetään noin vuorokausi huoneenlämmössä, jolloin siihen on tullut inkivääristä hento maku ja hyvät kuplat. Ja jäähdyttämisen jälkeen juoma on valmis nautittavaksi.

Pullossa on mesiangervolimonadia
Käytteeseen lisätään vettä, sokeria ja inkivääriä. Jatkossa ei tarvitse lisätä enää päivittäin uutta ainesta. Riittää, että käyte pysyy kuplivana. Lisään sokeria ja inkivääriä muutaman päivän välein. Purkkia avataan joka päivä, että ylimääräiset kaasut pääsevät pihalle. Ja kohta uusi limonadi on valmisteilla helposti ja terveellisesti.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kurkistus konttuuriin epätoivoisen suuren urakan keskeltä

En kyllä ikinä kuunaan koskaan olisi lähtenyt tekemään pientä viikkosiivousta ruokakomeroon eli konttuuriin, jos olisin arvannut sen vievän näin paljon aikaa ja työtä. (Olisi se ollut kuitenkin pakko tehdä jossain vaiheessa.) Mutta aloitettu työ on kunnialla saatettava päätökseen, joten jatkettava sitä oli. Eikä valmista näy missään, sillä työ poiki lukuisasti muita sivuprojekteja kylkeensä. Myös kellari piti siivota ja sinne piti saada uudet hyllyt. Kaikki tavara oli järjesteltävä, inventoitava ja lajiteltava. Lisäksi kaikelle pitäisi löytyä järkevä säilytyspaikka. Tämä omavaraisuuteen pyrkiminen tuo tullessaan valtavan määrän uusia tarpeita. Kaikelle pitäisi löytyä jokin säilytysmuoto talveksi, joten purkkia, purnukkaa ja pulloa on oltava valmiina.

Mutta jostain sentään on jo paikoillaan. Lähes kaikki ruokatarvikkeet (myös trenkituvalta tuodut) ovat jo konttuurissa. Pihatuvassa on vielä jotain tänne tulevaa, kunhan ehdimme sieltä hakea ja lajitella. Mutta kurkistetaan vähän sisälle.


Ikkunan alla olevasta hyllyköstä teimme talvijääkaapin. Meillä ruoka koostuu yksinkertaisista valmistusaineista, joten tavarat mahtuivat ihan mukavasti näille hyllyille.


Ikkunan viereisen seinän ylähyllylle laitoimme harvoin tarvittavat talouskoneet. Vaikka ne ovat varsin korkealla, jopa minä yllän ottamaan ne porrasjakkaran avulla. Alemmalla hyllyllä ovat uusimmat laatikkohankinnat, joiden sisällä on muovitavaraa.


Kolmessa ensimmäisessä laatikossa ovat pakasterasiat kansineen. Isäntä sai kirjoittaa tekstit, sillä hänellä on paljon kauniimpi käsiala kuin minulla. 


Oven viereisen seinän ylähyllyllä ovat muoviset pullot. Kunhan kellarin järjestelytyöt ovat valmiina (hyllyt koottuna), näistä varmaan osa menee sinne säilytykseen. Mutta nyt ne vievät vähemmän tilaa tuolla.


Toisella hyllyllä on epämääräinen sarja peltipurkkeja, jotka löytyivät nykyisistä varastoista. Näissä on kaikkea usein tarvittavaa tuotetta sokerista lähtien. Se hyllypaperi puuttuu edelleen tältä hyllyltä. Ehkä seuraavaksi tämän hyllyn nähdessäsi se on jo paikoillaan (toiveajattelua).


Hyllyköiden päällä on myös yleistä käyttötavaraa. Koreja pitäisi hankkia selkeästi lisää, sillä niihin on hyvä varastoida pieniä jauhopusseja ja rasioita.


Toisessa hyllykössä on muutama laatikko, joihin saa myös kätevästi kaikkea harvemmin tarvittavaa tavaraa. Oikeanpuoleisessa hyllykössä ovat muut ruokatarvikkeet säilykkeistä kuivattuihin tuotteisiin. Kuinkahan monta purkkia kuivattua mustikkaa ihminen tarvitseekaan? :)

Mikä ihmeen muovipurkki tuonne korien väliin on jäänyt? Huoh...

Toisen hyllykön päällä on myös ruokatarvikepurkkeja, joihin Isäntä saa kirjoitella etikettejä joutessaan. Huomasin muuten, että meillä oli aika monta pussia rikottuja ohrasuurimoja (ovat nyt tuossa taaemmassa purkissa). "Joku muu" ostaa aina niitä, kun pyydän tuomaan kokonaisia (pussin alanurkassa lukee hyvin pienellä sana rikottuja). Käytämme yleensä ohraa, kun ohjeessa lukee riisiä, sillä ohraa kasvatetaan paljon lähempänä ja se on maukkaampaa ja ravinteikkaampaa kuin riisi.


Muutama lasipurkki on ihan silmäniloksi reunalla. Toki voi noista kirpeistä puolukka- ja pihlajakarkeista muutaman napata ohimennen. Jospa ne kesään mennessä olisivat jo huvenneet.


Huomasit varmaan, että lasipulloja ei ollut vielä mainittu, purkeista puhumattakaan. Niitä on vielä laatikoittain keittiön puolella. Pihatuvassakin on vielä paljon lajiteltavaa, mutta varmaan jo kesään mennessä kaikki ovat varastoissaan paikoillaan (toiveajattelua).

tiistai 13. helmikuuta 2018

Komero valmiina täytettäväksi

Komeroprojekti on edennyt jo hyvään vaiheeseen. Pesut ja puunaukset ovat ohi, säilytyskalusteet ovat löytyneet ja nyt olisi aika täyttää komero niin, että kaikki tavarat ja tuotteet ovat järjestyksessä omilla paikoillaan. 


Jääkaappi löysi paikkansa ankaran pyörittelyn jälkeen komeron nurkassa niin, että sen oven aukeamissuunta on järkevästi. Komeroon ei tule sähköä nykyään, joten jääkaappi on toistaiseksi vain koristeena. Mutta ei täällä kylmästä ole puutetta näin talviaikaan muutenkaan. Jääkaapin viereen mahtui täydellisesti Isännän tekemä hyllykkö, joka antaa vihjeen, että meilläkin on ollut muinoin valkoinen kausi, mutta pääsimme jo siitä yli. Näihin hyllyköihin on olemassa myös lasiovet, jotka eivät vielä ole päässeet valmiina paikoilleen.


Kaksi hyllyistä on komeron toisella laidalla. Ne olivat juuri sopivat tänne kokonsa puolesta. Kun ovet jostain löytyvät, kalusteet ovat vielä paremmat tarkoitukseensa. Jostain pitäisi hankkia sopivat vanerilaatikot hyllyille. Nuo pahviset eivät kovasti hivele silmiä.


Jos kylmätila loppuu komerossa kesken, voi loput laittaa kellariin, jonne pääsee komeron ikkunanpuoleiselta sivulta yläkerran portaikon alta. Ihmiset ovat olleet hyvin järkeviä ennen suunnitellessaan kylmäsäilytystiloja. Täällä ei olisi mitään tarvetta jääkaapille, mutta laiskanpulskeina varaudumme siihen, ettei aina viitsi hakea alhaalta kellarista jotain tarvittavaa kylmätuotetta. Siksi siis päädyimme pitämään edelleen jääkaappimahdollisuuden.


Lisäsimme yhden hyllyn seinäkaapin tilalle. Hyllyltä puuttuu vielä hyllypaperi. Meillä on vielä varastoissa niitä vanhoja hyviä paksuja vahapintaisia papereita, jotka kestävät hyvin käyttöä. Kaapin takana olleisiin palkkeihin naulasimme uudet naulat. Näihin voi sitten ripustella jotain tarvikkeita tai pussukoita. 


Kellarikomero on talon kylmimmässä nurkassa, sillä tänne ei osu aurinko säteillään kuin hyvin varhain keskikesän aamuna. Viileyttä voi säädellä seinäventtiilillä, jonka saa avattua narusta vetämällä.


Siirsimme takaisin leivinalustat, jotka olivat aiemminkin tällä seinustalla. Nyt ne ovat yhdessä nipussa helposti saatavilla.


Myös leipien kohotuslaudoille löytyi sopivasti seinätilaa ihan oven vierestä.


Muita seinillä olleita tavaroita ei tarvinnut siirtää. Näillekin oli tarkkaan suunniteltu paikkansa, ja samoille paikoille ne saivat mennä siivouksen jälkeen.


Kellarin oven viereisellä seinällä olleet tavarat saivat myös pitää paikkansa. Sahan tarkoitusta mietimme, mutta lihakirveen viereisyys voisi viitata ronskimpaan lihan paloitteluun.


Tämäkin suurikokoinen pönttö on mysteeriesine. Päältä se näyttää suurelta kattilalta, jossa on reiällinen kansi erikoisesti sijoitetuilla ottimilla.


Sisällä on kevytrakenteinen osa, jossa on reiällinen pohja ja varsi kahvalla. Jos tiedät tämän pöntön kayttötarkoituksen, kerro ihmeessä. 


Seuraavaksi on vuorossa komeron täyttäminen, johon menee varmasti taas aikaa muutama päivä, jotta kaikki ovat järkevästi käyttötarkoituksensa ja -tarpeensa mukaan saatavilla. Meillä nämä viikkosiivoukset tarkoittavat, että siivousta tehdään viikkotolkulla. :D

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ihan pieni viikkosiivous vain

Ihan vaan piti järjestellä hieman tavaroita. Mutta eihän se siihen tietenkään jäänyt, ja nyt meillä on taas kaaos keittiössä.



Otimme järjestelykohteeksi kellarikomeron, johon on viime aikoina vain viety tavaraa pusseissa, laatikoissa ja muissa säilytysastioissa. Nyt komeroa käytetään jääkaappina, joten on korkea aika saada vähän siistittyä tätä komeroa.


Ja sitten, kun komero oli saatu tyhjäksi (ja keittiö täydeksi), oli hyvä siivota ja pestä pinnat kattoa myöden oikein kunnolla ja perusteellisesti.


Mutta sitten tuli ilta ja työ piti keskeyttää. Ja mieleeni palasi komeron alkutilanne, joka oli toki paljon pahempi kuin nykyinen epäjärjestys. Katsopa kuvaa oikein tarkasti, varsinkin tuota lattialla olevaa roskan määrää verrattuna pakastimen korkeuteen! 


Ensimmäisessä siivouksessa poistimme 10 jätesäkillistä roskaa tuosta tilasta. Sitten siellä pystyi vasta
pesemään lattian.


Nyt tarkoitus on saada tilasta siisti ruokakomero, kunhan seinäkaappi on poistettu, lattia pesty ja hyllyt tuettu. Mutta nyt on mentävä taas koneelta pois, että työ edistyy tältä päivältä.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Eläinsuojan kuulumisia

Yhdet ovat aina valmiina lähtemään pihalle. Pihalle meno ei tarkoita sisätiloista ulkotarhaan menemistä, vaan suureen vapauteen tarhan ulkopuolelle. Riittää, kun kysyy, haluaako joku pihalle. Jo on kolmen sarvipään lauma juoksemassa kilpaa portille.


Suuri vapaus ei ole niin valtavan suuri, mutta tarpeeksi suuri, että voi käydä maistelemassa eri juttuja, joiden suojaksi ei ole laitettu verkkoja tai muita esteitä. Ja tietysti vapauteen kuuluvat kilpajuoksu, hyppely sekä sarvien kalistelu. Kun vapautta on ollut tarpeeksi, eikä ihmistä ole lähietäisyydellä näkyvissä, nämä vapauteensa kyllästyneet kulkevat itse omatoimisesti tarhaansa. 


Talvikarva on ihanan pörröistä ja pehmeää. Tuulin niskakarvat ovat kiharalla kuin lampaanvilla.


Toiset eivät kaipaa ulkoilmaan, sillä siellä on kylmää, valkoista ja märkää. Ei ruohoja, matoja eikä pehmeää maata kuopsutettavaksi. Parempi viettää nämä talvipäivät sisätiloissa, sillä nyt tilaakin on ihan reilusti.


Isot öykkärit ovat häipyneet kylmemmille seuduille, eikä tappeluita ole ollut muutamaan päivään. Rouvatkin ovat saaneet olla rauhassa jatkuvasta metoo-rasituksesta. Nyt valinta on heidän.


Nuoriso-osaston graffititaiteilijat ovat arvonsa tuntevia nuoria, joiden urospuoliset ovat vielä sen verran taitamattomia, etteivät arvaa uhitella pääkukolle. Omassa tilassaan saa kuitenkin olla oman elämänsä pääkukko, kunhan velipoika ei tule liian lähelle.


Yksi isommista kukoista on vielä tallella. Tätä ajattelimme yrittää myydä, sillä sillä on kaunis pilkullinen höyhenpuku. Jos kukaan ei sitä halua, saamme pilkkukeittoa jossain vaiheessa.


Talvikaan ei ole este pikkulapsille. Tai jos saisi edes yhden munan hautoa, mutta ilkeät ihmiset ovat systemaattisesti keränneet joka päivä haudottavat munat alta. Mokomat röyhkimykset! Samaa mieltä ovat kaikki kolme muutakin kanaa, jotka sinnikkäästi yrittävät levittäytyä munien päälle saadakseen jälkikasvua. Mutta ei ole löytynyt tarpeeksi hyvää piiloa kanalasta, että saisi munat pitää allaan.


Kunhan kevätaurinko lämmittää pihalle pälviä, nämäkin alkavat viihtyä ulkoilmassa. Mutta vielä on aika viettää leppoisia talvipäiviä lämpimässä kanalassa.

torstai 1. helmikuuta 2018

Kasvihuone talvella

Kasvihuone jäi syksyllä viimeisten boysenmarjojen jälkeen niille sijoilleen. Päätin käydä katsomassa, mitä sinne kuuluu. Aika lämpimältä vaikutti talvesta huolimatta, sillä allaskaan ei ollut jäässä. Levää oli kertynyt paljon pintaan, mutta sen saa pois keväällä vedenvaihdon aikaan.


Maakaan ei ole jäässä, sillä erinäisiä kasvustoja näkyy siellä täällä. Vesiheinä eli pihatähtimö viihtyy viileässäkin, sillä oikein komea kasvusto oli maassa. Otin sen matkaan ja vein kanoille talviherkuksi. Kelpasi hyvin.


Boyseneissakin on vihreää, sillä sehän tekee kasvukauden aikana uudet oksat seuraavaa satoa varten. Jonain talvina, kun on kovemmat pakkaset, lehdet kuolevat, mutta keväällä versoihin kasvaa uutta lehdistöä. Joku aurinkoinen päivä voisi jo tulla tänne leikkaamaan kuivat oksat pois. Viinirypäleiden versot voi jo leikata. Ehkä uskallan tänäkin vuonna leikata ihan reilusti niitä, sillä sato parani merkittävästi, kun varret lyhenivät.


Pöytäryhmän kohdalla on katossa nähtävissä notkahtaminen. Tässä ei olekaan korkeita pystypuita tukemassa, mutta taitaa olla parasta laittaa sellaiset, ettei tarvitse tehdä isompia korjaustöitä, jos rakenne romahtaa kokonaan tuosta.


Kaikkea pientä näpräämistä löytyisi jo kasvihuoneesta, mutta siellä on mukavinta työskennellä, kun aurinko paistaa. Silloin sisälämpötila nousee mukavan kevätkesäisiin lukemiin, eikä tarvitse olla samoissa toppavaatteissa kuin ulkona.