Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Remonttiviikko

Tällä viikolla Isännällä on lomaviikko, jonka johdosta salissa alkoi vihdoin tapahtua jotain. Tosin mitään valmista ei ole vielä näkyvissä, sillä purkutyötä on vielä paljon jäljellä. Ensimmäiset päivät menivät putkien ja pattereiden poistoon, jotta edes pääsi käsiksi seiniin. Huomenna minullakin alkaa muutaman päivän vapaa, joten pääsen mukaan remontointiin.


Seinähirret eivät ole täälläkään kovin kauniita, sillä niitä on muokkailtu aikojen saatossa. Mutta olemme muutenkin jo päättäneet levyttää seinät huokolevyillä ja tapetoida, joten on ollut vain hienoa huomata hirsien olevan vanhoja ja hyväkuntoisia.


Katto saattaa tulla tarpeeksi hyvään kuntoon pelkällä pesulla. Ainoastaan tuossa putken kohdalla on jotain jälkiä, mutta ne saattavat pesun myötä hävitä näkyvistä. Katto on maalattu viimeksi jollain lateksilla, mutta pinta on ehjä ja kohtuullisen siisti, joten saatamme säästyä isolta työltä, jos sitä ei tarvitse raaputtaa ja maalata uudelleen. 


Huonoa hirttä ei ole löytynyt edes ikkunan alta. Tämä on tietysti erittäin hyvä uutinen, sillä säästymme tässäkin huoneessa hirsien vaihdolta.


Muutamalla seinällä oli vielä vanhaa tapettia jäljellä 40-luvun remontin ajoilta.


Tietysti säästämme tapetista hyvän kokoisen palasen muistoksi talon vaiheista.


Tapetin ja pinkopahvin alla on vielä jäljellä ensimmäistä seinäpinnoitetta eli sanomalehteä vanhalla präntillä. Näiden ajoitus on vaikea, sillä yhdessäkään pienessä palasessa ei ole vuosilukua nähtävissä. Nämä saavat jäädä olemaan tulevillekin remontoijille katsottaviksi.


torstai 19. huhtikuuta 2018

Vain muutama hassu päivä

Vain muutama hassu keväinen päivä ja aittapiha vapautui lumesta. Oikeasti piha näytti todella lumiselta ja jäiseltä, mutta niin se vaan on lähes kokonaan sulanut.


Eikä siinä vielä kaikki: myös piipot ovat putkahtaneet heti pintaan.


Nyt ihan jännittää, mitä kaikkea sieltä nouseekaan, sillä suurimman osan kukkasipuleista istutin juuri aittapihalle.


Maa tuntuu vielä jäiseltä, mutta tällä menolla pari hassua päivää lisää ja maa on sula. Voi tätä kevään riemua!

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Jo kukkii

Onnistuin saamaan jo samaan kuvaan kukan ja perhosen. Varma merkki siitä, että kesä on lähellä, vaikka nyt uhkaakin jonkin ennustuksen mukaan tuleva kolmen viikon kylmä jakso. 


Myös krookukset heräsivät talviuniltaan hurjalla vauhdilla. 


Sinivuokot ujostelevat vielä nupuissaan. Ne ovat aika paljon jäljessä viime vuodesta, mutta kohta niidenkin aika tulee. Trenkituvan nurkka on auringossa vasta iltapäivästä, joka myös hidastaa näiden kukoistamista.


Kasvihuoneessa on jo kuuma aurinkoisina päivinä. Ja huuruisen linssin läpi kuvastuu hurjaa kasvua.


Perunanarsissit ovat siellä juuri avaamassa nuppujaan. Kohta täällä onkin melkoinen tuoksu.


Mutta aittapihalla on vielä talvi. Takana oleva metsä varjostaa tämän pihan todella tehokkaasti, joten kevättä saa odotella vielä jonkin aikaa. Tänne upotin kukkasipuleita syksyllä. On siis jännä katsoa, mitä kaikkea tuolta nouseekaan.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevätlenkille

Aurinko paistoi niin kauniisti ja keväisesti, joten päätimme kuttujen kanssa lähteä pienelle kevätlenkille. Eikä portilla tarvinnut pitkään huhuilla, kun innokkaat lenkkeilijät olivat valmiina tuulettamaan kunnolla talvivilloja pois.


Päätimme tutkia ensin etupihan lumitilanteen. Aittapihalla on vielä lunta, sillä se on varjoisin paikka, mutta muuten etupiha on jo vapaa hangista. 


Yritin maanitella porukkaa lähtemään vähän kauemmas kotoa, mutta tällä kertaa kutut olivat eri mieltä. Ehkä susi on taas juossut tuosta liian läheltä, joten se suunta ei houkutellut.


Päätimme lähteä autotallin kulmalta pellonviertä. Ihan vielä ei näyttänyt olevan kylvökelit tänä keväänä, mutta lämpimän sään jatkuessa varmasti traktorit alkavat pörrätä näillä nurkilla.


Jatkoimme pellonreunaa ja tulimme marjatarhan nurkille. Tuo pöheikkö pitäisi jossain vaiheessa kesyttää vähän kauniimmaksi. Jokin tuolla pellon toisella puolella houkutteli kovasti Käpyä.


Marjatarhan kautta tulimme kasvimaalle. Tämä toinen puoli on vielä kesken, mutta suunnitelmia jo on niin mansikka-, peruna-, härkäpapu- ja hernemaille raparperia unohtamatta.


Kiersimme tien kautta takaisin. Käpyllä on aina kova kiire kotiin turvallisille alueille.


Tuuli on rohkea ja haluaa tutkia ympäristöä tarkasti. Emme löytäneet syksyllä Tuulille sulhasta, mutta jospa sellainen vielä tässä löytyisi viimeistään ensi syksynä.


Anelma-Unelma piilotteli hetken vielä kuusen suojassa, mutta muun porukan lähtiessä kohti pihaa sekin tuli joukkoon mukaan.  Kukkapenkistä piti jokaisen napata pieni päivänliljan tupsu pikaisesti ohikulkiessaan. Ansku on vuohista kaikista kiltein ja herkin. Se antaa tilaa toisille ja väistää muita. Mutta kyllä se Käpyn kanssa kalistelee sarvia aina tarvittaessa.


Lenkin jälkeen jätin kutut keskenään pihalle. Sieltä ne menevät omia aikojaan itse tarhaan. Tulevan kesän aikana pyrimme tekemään kutuille pellonreunaan päiväaitauksen, jossa on enemmän syötävää kuin takatarhassa. Sinne pitää tietysti rakentaa myös joku katoskin sadetta varten.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ja arvonnan voittaja on...

Kiitos jokaiselle arvontaan osallistujalle! Olemme Isännän kanssa jännittäneet puolestanne, mutta nyt jännitys on ohi. Arvonta on ratkennut. Askartelimme perinteisesti arpalipukkeet käsipelillä.


Jokaiseen lappuun kirjoitettiin numero osallistujamäärän mukaan, joka oli 39. Kun numerot olivat hatussa, sekoitin ne vielä ihan itse.


Isäntä sai toimia arpamestarina niin, että hattu oli korkealla pään yläpuolella.


Ja arpa on nyt kädessä. Siinähän on numero...


Siinä se on, se numero, joka on selvästi....


Numero 28 on voittoarpa. Nyt piti mennä laskemaan kommenteista, kuka tälle numerolle osui. Ja sieltä löytyi Maarit K., jolla teet olivatkin jo loppu. Onnea Maarit! Sähköposti on tulossa sinulle osoitteen pyytämiseksi.


Jos harmittaa ihan suuresti, ettet juuri sinä voittanut, käy ostamassa lohdutukseksi tuolta teekaupasta erittäin hyvälaatuista teetä. Samalla autat kehitysvammaista Ramal-poikaa ja hänen perhettään.

Ja vielä kerran kiitokset jokaiselle arvontaan osallistuneelle ja onnittelut voittajalle!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Taimia tulossa

Olin jo menettää toivoni atsaleoiden ja rodojen suhteen, mutta eilinen päivä näyttikin ihmeen. Siemenet olivat itäneet. Voi mahdoton, miten pieniä nuo taimet ovat! Millä ihmeen pinseteillä ne pitäisi koulia tuosta? 


Muutama melonintaimi nuukahti jo, mutta muut kasvavat ihan kiitettävästi. Ihmettelen vaan, miten noin pienistä tomaatintaimista ehtii tulla kesän aikana yhtään tomaattia. Yleensä olen kylvänyt tomaatit jo ainakin kuukautta aiemmin, mutta nyt ei ollut tarpeeksi lämmintä paikkaa kylvöille vielä helmikuussa.


Uudet kylvöksetkin ovat jo itäneet. Samettiruusuja näyttää tulevan ihan mukavasti. Päivänsinetkin saa kohta jo purkittaa. Pienet unikontaimet saavat olla vielä hetken tuossa isommassa purkissa.


Messutuliaiset piti purkittaa vähän isompiin purkkeihin. Ostin kaksi särkynyttäsydäntä, sillä niitä ei täällä olekaan vielä. Pioneja taas ei ole koskaan liikaa, joten ostin kaksi erilaista valkoista. Salkoruusukin on ehdoton, joten niitäkin on kaksi. Kallaa en ole koskaan kokeillut, mutta sen sanottiin olevan helppo, joten kahden mukulan verran päätin kokeilla. 

Kun löysin kriinumeja, päätin kokeilla niitäkin, sillä ne ovat vanhan ajan kasveja, joita on kasvatettu salissa talvisin ja pihalla kesäisin. Olin vähän ihmeissäni isojen sipuleiden kanssa, kun mietin, miten syvään ne upotetaan. Ohje onkin, että sipulia saa näkyä reilusti, eikä ruukku saa olla liian iso. Kohta nämä kasvit voi siirtää jo kasvihuoneeseen, sillä siellä on ihan mukava lämpötila tähän aikaan kevättä.

Huomaatko, miten valtavan leveitä lankkuja meillä on salissa?

Teearvontaan ehtii hyvin vielä osallistua.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kevättä ja piippoja

Kaikki puutarhablogit ovat niin täynnä jo piippoja, että oli ihan pakko lähteä katsomaan, olisiko jossain meilläkin sellaisia ihmeellisiä juttuja. Mutta yllätyinkin iloisesti, sillä löysin orvokin, joka on juuri aukeamaisillaan. Sehän vasta hieno alku olikin.


Mutta sinivuokoilla näytti vielä hiljaiselta ja rauhalliselta. Toisin oli viime vuonna ja parina aikaisempanakin.


Kasvihuoneesta muistin vain, että otin pois kulkuväylältä kaikki tulppaanit ja narsissit. Niinpä muistinmenetys siltä osin koituikin mukavaksi yllätykseksi, sillä olin kuitenkin keskiriviin siirtänyt osan kukkasipuleista. Kukintaa ei vielä ollut, mutta varmaan jo viikon sisällä osa puhkeaa kukkimaan.


Paviljonkimäki on vasta vapautunut lumesta, eikä siellä ollut vielä havaittavaa elämää.


Mutta vanha narsissipenkki ei pettänyt tälläkään kertaa. Piippoja oli ihan valtavasti. Tällaisilla ilmoilla kevät eteneekin hurjin harppauksin.


Aittapihalla tosin on vielä täysi talvi. Menee vielä hetki, että pääsemme leikkaamaan nurmikkoa, tai edes haravoimaan.


Muista kommentoida arvontajuttuun. Voit voittaa hyvät teepaketit.