Lämminhenkistä eläimellisyyttä

Helle ei ole kummemmin vaikuttanut eläimiimme. Yhtä kovalla tarmolla vuohet syövät ja kiipeilevät. Voitto saa vieläkin varoa isompiensa sarvia, mutta se on kuitenkin jo olennainen osa laumaa.

Tarha on keskimäärin ihan hyvä paikka, sillä vain Tuuli tunkee itsensä portista ulos. Tosin se ei sen kauemmas lähde itsekseen. Yleensä hetken päästä se on jo takaisin tarhassa. Joten tuollaiset karkailut eivät haittaa ollenkaan.

Suurin kivi on selkeästi se kaikkein mieluisin paikka. Vuoro vaihtuu tarvittaessa. Katsohan Tuulin poseerausta siro nilkka ojennettuna!

Kanat viihtyvät päivällä syreenimajan ympäristössä. Osa kanoista pysyttelee kanalan viileydessä tai navetan muissa tiloissa. Pikkutiput olivat päivälenkillä emon kanssa, mutta illalla eivät kaikki osanneetkaan mennä takaisin kanalaan. Ohjasimme Isännän kanssa ne oikeaan suuntaan. Kyllä niillä olikin kerrottavaa emolleen, kun olivat aivan yksin pärjänneet suuressa maailmassa. Hätähuuto oli kyllä niin kova, että varmasti muut tajusivat pienten olevan oikeasti hädissään maailman tuulisilla teillä.

Muuten helteellä pitää ottaa vähän rauhallisemmin ja levätä tarpeen mukaan. Niin teen minäkin, sillä sain jostain keuhkoputkentulehduksen. Harmittelin, että menee hyvä kuume ihan hukkaan, mutta sitten keksin lämmittää itselläni pihan pulahdusallasta. Johan lämpeni vesikin!

Saliremontti etenee

Huokolevyjen laittamisen jälkeen oli vuorossa niiden liisteröinti. Ja liisteröinnin jälkeen oli aika laittaa makulatuuripaperit.

Vähän puuttuu paloja sieltä täältä, mutta suurin osa seinistä on jo valkoisia. 

Vielä pitää pestä lattia ennen maalaamista, mutta pianhan se on tehty. Osa lattiaa maalataan nyt ja toinen osa vähän myöhemmin isojen huonekalujen vuoksi. Samalla menetelmällä laitamme myös tapetteja ensin maalaamattomalle puolelle ja sitten maalatulle.

Nyt alkaa tuntua jo siltä, että vihdoin tämäkin huone alkaa valmistua, vaikka onhan tässä monta vaihetta jäljellä. Onneksi lattialistat ovat jo maalattuina. Muut listat ovat vielä kesken.

Heinähelle

Tiistaina saimme naapurin isännän niittämään heinäpellon. Samalla hän niitti myös tienpenkat. Arvelin, että lauantaina voisi saada heinät seipäille, vaikka sataisikin välillä. Mutta eipä satanut.

Tänään totesimme heinätalkoolaisten kanssa heinän olevan rapisevan kuivaa, joten saimme kuskata sen suoraan ylisille. Tai eihän se mitään ihan suoraan kuskaamista tietenkään ollut, vaan kasoiksi haravoimista ensin ja sitten vasta kuskaamista.

Kahdelta aloitimme alkukahvilla ja jäätelöllä ja viiden aikoihin oli pelto putsattu. Minulle meinasi jo tulla kiire ruuan laittamisen kanssa, mutta juuri ehdin saada kermaperunat, salaatit, vesimelonit, mansikkakiisselin ja kermavaahdon valmiiksi. Makkarat paistuivat vauhdilla grillissä ja niin nälkäinen joukko pääsi syömään.

Oli oikein kaunis ja lämmin kesäinen ilta ja juttua riitti. Onneksi riitti ruokakin. Oli oikein upea heinäpäivä, sillä säästimme yhden vaiheen työstä kokonaan. Enää ei tarvitse miettiä sopivaa toista heinäpäivää seipäiltä ylisille laittamiseen. Voit siis arvata, että täällä on nyt erittäin tyytyväinen isäntäväki myhäilemässä tuoksuvaa heinäkasaa ylisillä. Talven saa tänäkin vuonna ottaa vastaan ilman huolta eläinten ruuasta.

Niin on kodikasta

Vihtori ainakin on sitä mieltä, että nyt on kodikasta ja mukavaa. Mutta mitä ihmeen kuivia lehtiä matolla onkaan?

Olen vähän sisustanut kasvihuonetta. Ihan visuaalisen ilmeen vuoksi en tähän puuhaan ryhtynyt, vaan iänikuisten ärsyttävien nopeasti kasvavien rikkaruohojen vuoksi. Mietin eri vaihtoehtoja niiden estämiseen, mutta muovia en halunnut. Pihan kasvihuonetta purkaessa löytyi kaatopaikkakuntoisia mattoja, ja siitä se ajatus sitten lähti. :D

Mattoja oli aika monta erilaista ja eriväristä. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Niinpä laitoin paikalliseen roskalava-ryhmään ilmoituksen, että otan vastaan huonokuntoisia mattoja. Ja sitä kautta sain niitä lisää.

Osa saaduista matoista oli parempikuntoisia kuin pihatuvassa olevat, joten ne vaihdoin keskenään.

Altaan puoli on aika hyvin katettu, mutta toiselle puolelle pitää etsiä vielä monta mattoa, että pinnan saa peittoon.

Muutamassa viikossa näkee jo tuloksen, miten nämä vaikuttavat. Kerron sitten, miltä elokuussa näyttää näillä nurkilla.

Aitan maalaus

Oli jo viimeinen aika käyttää loput jäljellä olevat punamultamaalit. Arvelimme, että sillä parilla sangollisella maalaisi aitasta pari seinää. Tärkein maalattava oli tietenkin etuseinä.

Seuraavaksi helpoin maalattava oli suulin puoleinen seinä. Sen ongelma oli lähinnä takapäädyn ja etupäädyn välinen korkeusero kivineen ja kantoineen, mutta ei se kuitenkaan estänyt maalausta.

Seuraavaksi arvoimme takapäädyn ja tien puolen seinän välillä, kumpi kannattaisi maalata. Molemmat seinät olivat yhtä kuluneita. Voiton vei tien puoli, sillä siitä ei tarvinnut harjata levää pois.

Maali ei riittänyt koko seinään. Neljä ylintä hirttä jäi maalaamatta, mutta ne ehtii ehkä vielä tämän kesän aikana maalaamaan.

Maalattuna aitta näyttää edelleen vanhalta, sillä punamultamaali ei tee liian uuden näköistä. Nyt kyllä tuo suulin seinä näyttää vieläkin kauheammalta kuin ennen.

Kiven vieressä särkynytsydän innostui uuteen kukintaan. Onhan tuo nyt merkittävä juttu, että aitta sai uuden kauniin pinnan.

Mutta nyt on aika palata keittelemään liisteriä salia varten.

Katon maalaus

Katon maalaus alkoi, kun kaikki listan kolot oli korjattu. Minua jännitti kovasti, miltä maali näyttäisi, sillä valkoisella paperilla väri oli melkein keltainen. Arvelin jo, että maali saattaisi olla jopa liian tummaa.

Katossa maali näyttää keltaisemmalta kuin aiempi, mutta ei se sen tummempaa ole. Olisi se saanut sitäkin olla, mutta vaaleaksi se jäi sittenkin. Oli vielä pakko kokeilla tapetin kanssa, miten se sopii ympäristöönsä. Hyvin näytti sopivan edelleen. Nyt näyttää, että salista tulee melkoisen vaalea, mutta ehkä se verhojen ja huonekalujen kanssa siitä asettuu. 

Valmiina katto näyttää ihan hyvältä, vaikka edellisen maalauksen telanypyt jäivät vielä tarkkaan katsottuna näkyviin. Pinta on tasainen ja vanhaan taloon sopiva. Täytyy kyllä sanoa, että valkoiseksi tuo katto edelleen mielletään, mutta ehkä se on lopulta ihan hyvä ratkaisu.

Seuraavaksi on vuorossa huokolevyjen liisteröiminen vehnäjauholiisterillä. Sen jälkeen seinät paperoidaan makulatuuripaperilla ennen tapetointia.

Linnoja ja kartanoita osa 1

Koska lomalla kuuluu tehdä muutakin kuin remonttia, päätimme tehdä pieniä retkiä lähialueille. Turun lähellä on kaksi kiinnostavaa kartanoa tai linnaa, jotka ovat niin saman tyylisiä, että menen niiden historiasta aina sekaisin. Molempiin liittyy myös sukuhistoriaa, joten siksikin nämä ovat minulle mieleisiä kohteita. Ingeborg Siggesdotter Horn af Kanckas (o.s. Sparre) ja Hebla Siggisdotter Fleming olivat sisaruksia. Minä polveudun Ingeporista joka asui Kankaisissa ja Hebla asui Louhisaaressa. Askaisista löytyy Louhisaari ja Maskusta Kankainen. Ensimmäisenä menimme Askaisiin Flemingien ja Mannerheimien jäljille.

Louhisaaressa ei ole paljon alkuperäistä kalustusta jäljellä, mutta Mannerheimien aikaista huonekalua löytyy jonkin verran. Linnaa ei ole käytetty talviaikaan, sillä se on ollut mahdoton lämmittää miellyttäväksi. Niinpä se on ollut vähän hulppeampi kesämökki.

Tilaa linnassa on valtavasti ja nähtävillä useita toinen toistaan hienompia huoneita.

Vanhin rakennus on ollut aikoinaan vasemmanpuoleisen sivurakennuksen paikalla. On noissa sivurakennuksissa vieläkin paljon nähtävää, sillä nykyisyydestä laskien niilläkin on ikää aivan riittävästi.

Kylpylärakennus on sijainnut aikoinaan aivan rannassa, mutta nyt matkaa on jo useita satoja metrejä. Sisällä näytti olevan nyt neljän huoneen asunto, eikä vanhasta kuparialtaasta suihkuineen ollut enää mitään jäljellä.

Valitettavasti en ollut katsonut tarkemmin Kankaisten linnan aukioloja ja tulimme liian myöhään päästäksemme tutustumaan sisätiloihin. Oli kuitenkin mukava katsella tämän linnan kaunista puistoa käytävineen jokirannassa.

Kankaisissakin on kaksi sivurakennusta, joissa toisessa olisi viikonloppuisin kahvila, mutta myöhästyimme siitäkin.

Isot agaavet ovenpielessä olivat kivat. Ehkä joskus salien palmut ovat olleet kesät pihalla.

Linnan takana on vanha panimo, jossa on valmistettu olutta ja tislattu viinaa. 

Puisto oli kaunis puupuisto, jossa hiekkakäytävä vei pienen lenkin paronin puupolulla.

Kankaisiin pitää tulla vielä uudelleen katsomaan myös sisätilat. Otin molemmista valtavasti kuvia, mutta ovathan nuo niin upeita paikkoja, että kannattaa mennä itse katsomaan.