Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen

Kesälomani kolmas viikko on jo lopuillaan. Isäntä on ollut kattohommissa suuren osan aikaa ja minä olen siivonnut sisällä. Siivous meillä ei ole ihan niin kuin tavallisilla ihmisillä, sillä tänne on ehtinyt kertyä laatikoittain ja ilman laatikoita hirveästi kaikkea, jota on vaan siirrelty paikasta toiseen tarpeen mukaan. Nyt olen siis tehnyt sellaista raivaussiivousta, jossa jokaiselle tavaralle löytyisi se ihan oikea paikka, jossa se tulee olemaan käytössä. Sinänsä työ on hankalaa, sillä talossa ei ole komeroita alakerrassa ollenkaan, joten säilytys pitää järjestää muulla tavalla. Mutta jotain sentään pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Ensimmäisenä valmistui kylpyhuone, joka on samalla kodinhoitohuone. Tätä tilaa ei ole vielä remontoitu, joten se näyttää aika kauhealta pinnoiltaan.

Ikkunat ovat nyt myös puhtaat, joten sekin vaikuttaa kivasti. Tuohon hyllykön taakse Isäntä nitoi palasen pinkopahvia, ettei kissojen repimä seinä näkyisi niin pahana taustana. Hyllykkö on peräisin entisestä vessasta. Tämä nurkkaus on pyykkien huoltoon suunniteltu. Tason alla on likapyykkien korit, joiden ei tarvitse olla näkyvissä. Ajattelin myös siirtää saumurin ja ompelukoneen tänne, sillä taso käy hyvin myös ompeluun. 

Kaapissa ovat kaikki siivoustarvikkeet, -aineet sekä pyykinpesuaineet ja -tarvikkeet. Myös ensiaputarvikkeet löytyvät nyt täältä. Isännän vaatteita lojui ennen keittiössä niin paljon, ettei patakaapille päässyt kulkemaan, joten siirsimme niiden säilytyspaikan tuohon keittiön oven viereen. Keittiöön ei enää saa kasata vaatteita edes talon Isäntä, määräsin omavaltaisesti.

Harmaa kaappi pitää nyt sisällään kaikkea tiskaamiseen liittyvää sekä maitopulloja.

Vaihdoimme edellisen asukkaan pyykkikoneen pois ja laitoimme omamme tilalle. Sen päälle laitoimme kuivurin. Meillä on näitä mukavuuslaitoksia ihan reilusti, sillä omistamme myös tiskikoneen.

Tiskikoneen yläpuolella nurkassa asuu
Isännän lemmikkihämähäkki. :D

Vaihdoimme nurkasta ruman kulmakaapin pois ja laitoimme syvennykseen yhden yläkaapin. Sen alapuolella on pieni taso, jota voi käyttää kaiken laskutilana.

Vessamme on edelleen vaatimaton ekovessa, kun varsinainen biovessa odottaa vielä remonttiasennusta. Tämä on toiminut oikein mallikkaasti pelletin ja kuivikkeen kanssa. Tyhjennys ei tietenkään ole mieltä ylentävä toimitus, mutta tehtävä sekin on.

Vaihdoimme tänne paremman peilin, sillä pilkkupeili oli aika surkea näyttämään todellista kuvaa. Verhon takana on vielä suihkutila. Tahtoisin palauttaa edellisen asukkaan käyttämän rättikuivatustelineen, jonka saa hilattua kattoon väkipyörien kanssa, sillä nuo lypsyrätit sun muut eivät näytä kivalle roikkuessaan siellä täällä. 

Eteisestä pääsee suoraan suihkutilaan, jossa ovat myös pitkävartiset siivousvälineet säilössä. Suihku toimii moitteettomasti, vaikka talvella eteisen kylmyys yrittää päästä ovenraosta tähän tilaan.

Mikään tilaihme kylpyhuone ei ole, mutta tarkkaan miettimällä toiminnoille löytyy paikkansa. Jos tämä järjestys osoittautuu toimivaksi, se varmaan määrittää myös tulevaa remonttia tänne. Suurin mietinnän aihe on, laitetaanko keittiöön ollenkaan vesipistettä vai pidämmekö tilanteen tällaisena.

Tähän raivaustyöhön emme tarvinneet muita uusia hankintoja kuin uudet pyykkikorit, sillä kaikkea löytyy niin valtavasti jo valmiina ja parempi niin. Ulkoasu on oikein mummomainen, mutta mitäs siitä. Onpahan edes siistiä. :)

Kissavaraus

Päivittäin juttelemme paljon Sulevista ja muistelemme ihanaa hiirestäjäämme, jonka jäljiltä matolta löytyi päivittäin hiiren tai myyrän suolistoja (niitä ei ole ikävä). Vihtori kulkee itsekseen pihalla, mutta viihtyy paljon meidän sylissämme. Arvelimme, että on paras katsoa yksinäiselle Vihtorille uutta kaveria. Tällainen harmaa nöpönenä pikkuneiti löytyi, mutta sillä on vielä jonkin verran kasvettavaa ennen uuteen kotiin siirtymistä.

Ehdimme jo keksiä pienelle tyttökissalle nimenkin. Prosessi meni niin, että kumpikin sanoi nimiä niin kauan, että molemmat hyväksyivät. Ja niin sai kissa nimen Helli. Varmasti sitä vielä paljon hellimmekin.

Elokuun alkupuolella Helli muuttaa meille. On taas melkoinen elämöinti tiedossa, sillä pienet kissat ovat tunnetusti ehtiviä. Toivomme tapettien, verhojen ja huonekalujen pysyvän suhteellisen siisteinä. :D

Horsmankukkajuoma

Jos haluat valmistaa erittäin pinkkiä juomaa, valintasi on tietysti horsmankukkamehu. Eikä valmistus ole ollenkaan vaikeaa. Käyt vain poimimassa tarvittavan määrän horsmankukkia ilman vihreitä lehtiä, laitat ne astiaan, johon kaadat kiehuvaa vettä, että kukat peittyvät reilusti. Minulla oli kahdesta kolmeen litraan kukkia ja vettä vähän reilummin (vähän yli kolme litraa). Jokaista vesilitraa kohden laitat ruokalusikallisen sitruunahappoa.

Seuraavana päivänä siivilöit mehun ja lisäät sekaan haluamasi määrän sokeria. Ja niin on valmis mehutiiviste käytettävissä. Mehu on oikeasti aivan vaaleanpunaista ja mukavan lempeän makuista. Nyt kannattaa kokeilla tätä, sillä horsma kukkii komeasti parhaillaan.

Hurjan paljon heinää

Vihdoin tuli tarpeeksi monta peräkkäistä päivää poutaa, että pystyi alkaa heinätöihin. Keskiviikkona naapuri kävi niittämässä. Lauantaina kokoonnuimme pienellä joukolla nostelemaan heinät seipäille.

Isäntä työnsi seipäitä maahan ja me muut haravoimme ja nostimme heinätupot seipäisiin. Puolen välin jälkeen jo huomasi selvästi, miten paljon heinää oli tulossa tänä vuonna. Meillä oli omia seipäitä 60 ja lainattuja 30 ja kaikki menivät. Viisi tuntia saimme huhkia pellolla, mutta lopulta heinä oli seipäillä.

Komea näky siitä tulikin, kun heinät ovat valmiina. Tietysti edessä on vielä heinän korjaaminen ylisille, mutta tämä oli se raskaampi työ. Ylisille saakin tehdä tilaa, että kaikki tuo sinne mahtuu.

Hyvällä mielihalulla söimme ison kattilallisen peurakeittoa.

Kuningatarrahkakin kelpasi, eikä isosta kulhollisesta jäänyt kuin vähän pohjalle.

Annoimme vielä osallistujille lahjaksi valitsemansa saippuan heinäpölyjen pesemiseen pois iholta.

Ja pienet naarmut ja itikanpistot taas saa hoidettua pois Kivimäen Emännän Kolmen yrtin naarmuvoiteella, jossa ratamo, siankärsämö ja mesiangervo toimivat vaikuttavina aineina.

Kyllä olimme Isännän kanssa väsyneitä ja kipeitä illalla. Luultavasti olivat muutkin talkoolaiset. Oli silti hyvä mieli, että työ tuli tehtyä tälläkin kertaa.

Villit vuohet ja äkeä Isäntä

Yhtenä päivänä olin tarhan vierellä, kun huomasin Voiton kulkevan aidan läpi. Se vain käveli siitä, kuin ei aitaa olisikaan. Seuraavaksi aidan toisella puolella olikin koko lauma. Piti ottaa heti kuva Isännälle, että karkuaukko aidassa tulisi dokumentoitua.

Pienet kulkevat edelleen aidan alta, eikä niiden kulku ole aiheuttanut suurempaa harmia. Mutta sitten ne keksivätkin oivan leikin. Vuohihan on vuoristoeläin, joten korkealle oli näidenkin toive.

Hienolla uudella katolla tepasteli kohta kolme kiliä aluskatteen ollessa vaarassa rikkoutua. Silloin Isäntäkin jo vähän hermostui ja lähti hakemaan karanneita veitikoita alas.

Tilanne on vähän rauhoittunut, kun Elli, Vicky ja Becky muuttivat Orimattilaan uuteen kotiin. Vielä meille jäi seitsemän vuohta, vaikka toivomme vielä ainakin kilipukeille löytyvän uudet kodit. Nimittäin aivan lähiaikoina Anelma-Unelma on poikimassa ja vatsasta päätellen sieltä tulee ainakin kaksi uutta kiliä.

Syöty on kaikki kukat tästäkin.

Surullisena uutisena kerron kissamme Sulevin poistuneen keskuudestamme. Vielä viime yönä se nukkui kainalossani, mutta se jäi sen viimeiseksi yöksi. Nyt sen paikka on puutarhassa nuoren vaahteran juurella. Ikävä on kova.

Ei ole vielä tässä kuvassa niitä vastapestyjä ikkunoita.

Naapuriapua

Kävimme katsomassa edesmenneen naapurin tiluksilla, mitä sieltä voisi hankkia meille. Ja tietysti löytyi vaikka mitä. Musta rautainen kalusto pääsi omenapuun alle odottamaan (ensin pesua) iltapäiväteen nauttijoita. Löysin sieltä vielä rullatelineenkin, joka oli puutoslistalla. Paljon muutakin sieltä löytyi, eikä tarvinnut kovin kaukaa hoitaa näitä hankintoja. Saimme nämä jopa traktorikyydillä suoraan kotiin. Maksunkin saimme päättää ihan itse, mutta ihan kohtuullisella summalla selvisimme.

Toinen naapuri kävi eilen niittämässä heinäpellon. Nyt onkin aika odotella hyviä poutakelejä lauantaihin asti, jolloin heinä siirretään seipäille kuivumaan. Tänä vuonna on ihan turha odotella niin hyvää onnea, että pääsisimme kuskaamaan heinän suoraan ylisille, sillä kuivuutta ja kuumuutta ei ole ollut viime vuoden tapaan. Tosin heinäkin on kasvanut korkeaksi tänä vuonna ja tulee täyttämään navetan ylisen tehokkaasti.

Isäntä kävi kolmannen naapurin luona raivaamassa pusikkoja. Samalla hän sai pusikot mukaansa, eikä vuohilla ollut mitään sitä vastaan. Olivat todella tyytyväisiä hyvistä pajuista.

Meistä vielä eteenpäin asuva naapurimme tuli avukseni pesemään ikkunat päärakennuksesta. Koko päivä siinä menikin, sillä jouduimme miettimään, miten mikäkin osa lähtee irti. Osassa oli saranat, mutta toisista piti irrottaa päällimmäinen ikkuna pois. Ja ylimpänä oleva ruutuosa oli joissakin suoraan alempien päällä. Toisissa oli sentään välipuu välissä. Mutta nyt vihdoin ikkunoista näkee kunnolla ulos, vaikka ulkopuoli on edelleen pesemättä. Sekin järjestyy ensi viikolla, sillä jatkamme projektia tulevana tiistaina.

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuone kesti talven lumikuorman, mutta keväällä lumen sulatessa tapahtui pahoja. Moni kaari meni poikki. Ilmeisesti painava sulava lumi painoi juuri kaaren alaosaa, joka ei kestänyt niin kovaa painetta. Keskellä kasvihuonetta kevään viimeinen myrskytuuli repi muoviin aukon. Onneksi tämä ei tapahtunut pahinten pakkasten aikana. Oli siis korjattava syntyneet vauriot.

Toisessa päässä tilanne oli parempi, vaikka kahdessa kaaressa näkyi olevan murtuma.

Yksi valmis kaari oli kuivurissa valmiina, mutta muut oli tehtävä uusiksi. Isännän työkaveri tuli muutamana päivänä avuksi, sillä tekemistä oli aika paljon. 

Lammen luona oli pahimmat vauriot. Pitää keksiä jotain tukia, jotka saisi tuohon keskipuuhun tukemaan kaaria jatkossa.

Kylmä pääsi vaikuttamaan erityisesti boyseniin, joka kukkii vasta nyt. Jos syksy on leuto, voi tulla vielä hyvä sato, mutta aika täpärälle menee.

Jos sato ehtii valmistumaan, siitä tulee runsas. Kukkia ja raakileita on valtavan paljon.

Viinirypäleille on tehty jo ensimmäinen harvennus, jossa leikattiin oksien loppuosa pois viimeisten terttujen jälkeen. Ainakin kerran vielä pitää harventaa, että rypäleet kasvavat suuriksi ja meheviksi.

Tomaatit pääsivät ehjään ja lämpimään kasvihuoneeseen, joten niillä kasvu on ollut oikein hyvä. Vähän aikaa vielä menee ennen satoa, mutta muuten näyttää hyvältä.

Tämän vuoden erikoisuutena kokeilen munakoisoa, joka näyttää ihan hyvältä tässä vaiheessa. Yksi taimista on hyvin pieni, mutta muut kasvavat hienosti.

Lisäsimme altaaseen vetta alkukesästä (ja saimme kaivon tyhjäksi), joten lampi on aika hyvässä kunnossa. Vettä pitäisi lisätä vielä reilusti, mutta nyt ihan heti ei kannata, sillä lumpeet aloittavat kukintansa. Ehkä jo huomenna ensimmäinen nuppu avautuu koristamaan nurkkaa.

Kun ulkona ei ole niin kovin lämmintä, on paljon hauskempi olla kasvihuoneessa. Myös kissat pitävät sitä lempipaikkanaan.