Käsityökaappien ovet

Päätin vihdoin maalata loppuun käsityökaappien ovet. Vanha pellavaöljymaali, jota käytin aiemmin, oli jo sen verran kovettunut ämpärin pohjalle, ettei siitä ollut kuin värimalliksi. Niinpä sekoitin uuden satsin vernissasta ja pigmenteistä. Väri osui aivan täsmälleen samaksi edellisen satsin kanssa. 

Pellavaöljymaalilla maalaaminen ei sitten olekaan mitään hätähousujen hommaa, sillä kuivumisaika on todella pitkä. Ovia on 16. joten ei ollut odotettavissa mikään nopea sutaisu. Talvella pellavaöljymaali kuivuu vieläkin hitaammin, sillä se vaatii valoa kuivuakseen. Mutta mikäpä hätä olisi valmiissa maailmassa! Lähes viikon sai odottaa yhden puolen kuivumista. Enkä toki saanut mihinkään mahtumaan kaikkia ovia yhtä aikaa. 

Talvi menikin mukavasti maalaillessa ja järjestellessä. Olen käynyt kangasvarastojani läpi ja lahjoittanut useamman säkillisen ja heittänyt roskiinkin muutaman säkillisen. Ajatuksena oli, että olisin saanut kaikki kankaat kahteen kaappiin mahtumaan, mutta ei siinä ihan niin vielä käynyt. Vielä pitää käydä nämä läpi, järjestellä kunnolla, jotta lasiovien läpi näkyy vain siistit pinot väreittäin ja materiaaleittain järjesteltyinä.

Yhdestä kaapista päätimme tehdä umpikaapin, sillä umpiovia oli neljä. Ovien taakse saa ompelukoneet, saumurit ja muut härvelit piilotettua.

Viimeisenä toimenpiteenä oli etsiä jostain varastoista näihin tulevat nupit, joita piti olla tarpeeksi. 

Lasit ovat vielä maalaamisen jäljiltä likaiset ja vähän maalitahrojakin niissä on, mutta niitä saa rapsutella aikansa kuluksi, kun sellainen hetki tulee.

Uudistettu varjostin

Kirjastossa on ollut lukulamppuna huutokaupasta halvalla ostamani jalkalamppu. Sen varjostin oli toiselta puolelta rikki, ja kuvia varten piti aina asetella niin, ettei rikkinäisyys näkynyt. Oli siinä tahrojakin, joita oli vaikeampi peittää. Kangas oli niin hapertunutta, että koskiessa sormi meni suoraan läpi.

Menin siis ehtymätöntä kangasvarastoani penkomaan, josko löytyisi hyvä uusi varjostinkangas. Löysin niin samanlaista kangasta kuin entinen, että sen tuntu ja väri olivat juuri samanlaiset. Oli siis helppo valinta käyttää sitä. Ostin myös uudet nauhat.

Surauttelin ompelukoneella vinoonleikatusta kankaasta kartiomallisen tötterön, jonka molempiin päihin ompelin nauhakujan. Sitten kiristin kankaan kehikon päälle ja kiinnitin nauhat liimalla.

Lampun kokoamisessa olikin isompi työ, sillä varjostin ei irronnut millään yläkautta, joten johto piti irrottaa kokonaan purkamista varten. Kyllä lamppu lopulta tuli valaistuskuntoon ja johdot paikoilleen.

Ei tämä ehkä mikään suuri taidonnäyte ole kokonaisuudessaan, mutta selvästi parempi kuin rikkinäinen varjostin. Eikä enää tarvitse pyöritellä parempia sivuja etualalle. Hapsunauha on turhan jäykkää, mutta en löytänyt sellaista soljuvaa versiota tähän hätään.

Korjaus ei tullut kalliiksi, vain nuo nauhat ovat ostotavaraa, mutta niitäkään ei kovin pitkää pätkää tarvittu.

Penkomislöytöjä: leluosasto

Minusta lelujen löytyminen on aina mukavaa. Niitä löytyikin kivasti eri komeroista. Eikä kaikki edes ole vielä tässä. Mutta poimin joitain tarkempaan tutkimiseen valoisammissa tiloissa. Tämä nuken kehto oli jo ennestään tiedossa, mutta olin jo sen unohtanut. Yhdestä laatikosta löytyi siihen sopiva peitto, patja ja tyyny. Liinavaatteita oli jo kaapissa valmiina. Nuo söpöt nahkaiset nukenkengät ovat myös hieno löytö.

Nukkeja löytyi vähän sieltä täältä. Oikealla olevat kaksi löytyivät sekalaista tekstiiliä sisältävän laatikon sisältä.

Tällä vähän surullisen näköisellä nukella on aitoa ihmishiusta ja silkkimekko.

Tämä hihnallinen peltirasia on kasvien keräämiseen tarkoitettu laukku lapsille. Se on vähän kuhmuinen toiselta puolelta, mutta muuten ihan hyvässä kunnossa. Se on roikkunut komerossa näkösällä, mutta nyt päätin ottaa sen tarkemmin katsottavaksi, sillä sisällä kolisi lupaavasti.

Paljon sinne mahtuikin tavaraa: peltinen astiasto, silitysrauta ilman kahvaa, rikkalapio, kynttilänjalka, pieni pullo, rukin lyhty ja puutavaraa.

Nuo puiset osat kokosin erilleen. Niillä on kudottu kalaverkkoa, mutta en nyt heti osaisi näillä verkkoa tehdä.

Löytyi myös suloinen pyykkilauta, jolla voi pienempi ihminen pestä vaikka nukenvaatteita. 

Laatikosta, jossa luki "Liisan huonompia leluja" löytyi näin kauniita esineitä. Leluja ne eivät ehkä ole olleet alkujaan, mutta ymmärrän hyvin, että lapselle nämä ovat olleet tärkeitä aarteita. Tuokin rautainen teline on selvästi nuken pyyheteline, vaikka ennen se on ollut kirjoituspöydällä pitelemässä kirjekuoria ja kyniä. 

Eivät tavarat vielä tähän lopu, mutta pitää näiden kaikkien esiteltyjen löytöjen tulevaa käyttöä vähän tuumiskella ja tutkia. Antiikkikomerossa on vielä paljon vähän isompaa tavaraa, jotka pitää puhdistaa ja tutkia. Jossain vaiheessa on siis odotettavissa lisää penkomislöytöpostauksia.

Penkomislöytöjä: erikoiset

Komeroihin kerätyistä tavaralaatikoista löytyi myös vähän erikoisempia löytöjä. Kuvan ihmeellisestä värkistä en todellakaan päässyt selville, mihin sitä on käytetty. Ei löytynyt Google lensillä, eikä tekoälykään osannut auttaa. Mutta saattaahan joku asiantuntija juuri katsoa tätä kuvaa ja tietää käyttötarkoituksen.

Laatikon pohjalla näytti olevan pienenpieni metallinpalanen, mutta tarkemmalla tarkastelulla se paljastui lyijytäytekoteloksi, jossa on ollut tavallisen lyijykynän lyijyn paksuisia lyhyitä teriä.

Pieni punainen pötkö oli samaa sarjaa. Tässä oli jäljellä vielä noita mustateriä.

Tämä pieni laite liittyy jollain tavalla kirjomiseen, mutta tarkemmin en osaa kuvailla, mitä sillä voi tehdä.

Tämä erikoinen ympyrä liittyy myös käsitöihin, mutta minulla ei ole aavistustakaan, millaista jälkeä tällä saa aikaiseksi.

Keskinuppia pyöräyttämällä piikit tulevat näkyviin. 

Yksi pieni rasia oli tyhjä, mutta hetken googlailun jälkeen löysin tiedon, että tässä on ollut kultakärkinen säiliömustekynä, jota on pidetty yhtenä parhaista kirjoitusvälineistä. Olisipa hauska löytää myös tuo kynä jostain, mutta epäilen sen hävinneen jo aikoja sitten.

Tämän käyttötarkoitus paljastui päästä, jossa lukee Agfa. Se on siis filmirulla kameraan. Missähän on se kamera, johon tätä on käytetty?

Kaikenlaisia merkillisiä kapistuksia siis löytyi, joiden käyttöä ei nykyihminen edes tiedä. 

Penkomislöytöjä: karvaosasto

Penkomislöytöinä on tällä kertaa ihmisen karvankasvuun liittyviä tuotteita. Pienessä laatikossa oli kaksi hiustenleikkuukonetta. Näillä on aikoinaan klipattu hiuksia kotona ja parturissa. Jostain olen kai lukenut, että tylsä terä saattoi nipistää kovastikin, kun hius ei heti katkennut.

Hiusten ondulointi eli laineistus oli muodissa 1920 -1930 -luvuilla. Siihen kehitettiin kaikenlaisia värkkejä ja aineita. Näillä rullilla on tehty ehkä lämmön avulla laineita jakauksen molemmin puolin. Joitain kemikaaleja voitiin käyttää kotioloissa, mutta permanentti tehtiin yleensä vain kampaamossa.

Nutturaa varten käytettiin valkkia ja verkkoja, joilla kampaus pysyi kauniina koko päivän. Mitä nyt joku onduloitu tai suortuva saattoi päästä irralleen.

Nutturaa varten tietysti piti olla kunnolliset nutturaneulat, eikä mitään hengettömiä. Täikampakin on ollut joskus hyvin tarpeellinen ennen tehokkaan Täystuhon käyttöä.

Kampauksen sivuille käytettiin sivukampoja, joilla saa kurittomat suortuvat asettumaan kiltisti päätä myöten.

Kun naiset olivat onduloimassa ohimoitaan, miehillä oli omat konstinsa karvojen asetteluun. Kunnon partaveitsi teroitettiin ensin liippakiven kanssa, jonka jälkeen vielä siveltiin nahkakapulaa vasten. Sitten vaahdotettu parta oli pehmeän valmis veitsellä leikattavaksi.

Jatkuva terän teroittaminen kävi tietysti hankalaksi, mutta uusi hieno partakone oli aina terävä, kunhan usein muisti vaihtaa partaterän siihen. Ja taas tuli poskista sileät.

Ja noin vain ovat kampaukset kunnossa ja partakarvat katkottuina. 

Penkomislöytöjä: kirjoituspöydälle

Kivimäki on ollut meillä jo kymmenen vuotta, mutta vieläkään emme tiedä kaikkea, mitä komeroiden kätköistä löytyy. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että niin voi olla, mutta totta se on. Viikonloppuna Poika oli taas meillä, ja päätimme tehdä tutkimusmatkan vinttikomeroihin. Esittelen muutamassa seuraavassa postauksessa, mitä löysimme tällä kertaa. Ensimmäisenä ovat vuorossa uudet kirjoituspöytälöydöt.

Mustekuivaimia löytyi kolme erilaista. Mahtaisiko näihin löytyä jostain myös rullallinen imupaperia? 

Vanhoja silmälasikoteloita löytyi neljä, mutta valitsin tähän vain yhden. Kolmessa oli suunnilleen samanlaiset silmälasit.

Tämä kotelo on hopeaa ja siinä on kaiverrus. Kotelo on kuulunut edellisen omistajan isälle.

Pienessä rasiassa oli kolme mustekynän terää. 

Mustekynän teriä on kuivattu tällaisella vempaimella. Tuo pinta on huokoinen ja siihen on pyyhkäisty liiat musteet.

Osat ovat irralliset. Kuivaustyynyt on kai voinut vaihtaa uuteen tarvittaessa.

Vanha kirjevaakakin löytyi. Osat olivat irrallaan toisistaan, mutta löysivät kaikki paikkansa. Tuon saa hyvin litteäksi paketiksi, sillä levy on irrotettava ja tukijalkakin on käännettävä.

Oikein mielenkiintoisia löytöjä nämä olivat, mutta vain pieni osa vintin aarteista. 

Vanhan pöydän kunnostus

Kivimäen alkupäivinä päätykuistilla oli vanha kulunut pöytä, jolle ei oikein tuntunut löytyvän käyttöä. Se vaikutti kuitenkin muuten olevan kohtuullisessa kunnossa, pinta oli vain todella kulunut ja laikullinen. Viimeiset päivät se olikin viettänyt Trenkituvan isossa komerossa.

Pyysin Isäntää hiomaan sen pöytätason. Kuvassa hiontaa on jo aloitettu etureunasta. 

Ihan täysin puhtaaksi pintaa ei tarvinnut saada, sillä vanhaa patinaa saa olla jäljellä. Petsasin pähkinänsävyisellä spriipetsillä. Väri näytti hyvin pitkälti entiseltä. Ehkä entinen oli aivan pikkuisen tummempi.

Petsauksen jälkeen pinta on jo paljon paremman näköinen, eikä väriero ole enää niin huomattava. Sivelin petsiä myös muihin kuluneihin osiin.

Sitten alkoikin työläin vaihe. Muistin, että minulla oli pullollinen käyttämätöntä sellakkaa. Päätin käyttää sitä pintaan. Ja kyllä sitä saikin levittää hyvin monta kertaa. Kun pinta alkoi lopulta kiiltää kuivumisen jälkeenkin, päätin, että nyt riittää. Saattoi olla kyseessä jo kymmenes kerros. Märkä sellakkapinta on todella kiiltävä, mutta kuivuttuaan ei enää näin peilikiiltävä.

Käsittelin kevyesti myös muut pinnat. Nyt pöytä on valmis uuteen käyttöön. Sen pinta on säilytyksessä vähän kovertunut, mutta liitokset ovat vielä ihan kohtuulliset.

Oli pöytä rujommassakin kunnossa omalla kuluneella tavalla kaunis, mutta uudella puuta suojaavalla pinnalla se on helpompi pitää puhtaana. Nyt sen voi yhdistää siistimpiinkin huonekaluihin.