Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 8. elokuuta 2020

Toipilaat Kivimäessä

Leikkaukseen valmistautuminen alkoi jo edellisenä päivänä lääkärin vastaanotolla ja sen jälkeen vatsantyhjennyksellä osastolla (ei mitenkään miellyttävä toimenpide). Aamulla alkoi pesujen jälkeen varusteiden laittaminen. Kantapäihin laitettiin pehmusteet, sillä leikkaus kesti useamman tunnin. Jalkoihin laitettiin tukisukat ja päälle puin leikkauspaidan. Ja sitten Emäntää vietiin leikkaussaliin. Viimeinen muistikuva siitä on, kun kuulin lauseen: "Nyt laitoin tulemaan".


Heräämössä vietin tunnin, eikä kovia kipuja tuntunut, sillä epiduraalikipupumppu toimi erinomaisesti. Sain kuulla heti, että leikkaus meni hyvin, kasvaimet saatiin pois, ne olivat hyvänlaatuisia, kohtu saatiin poistettua (oli oma toiveeni), eikä suolistoa ollut tarvinnut leikata.

Emäntä on hivenen tokkuraisen näköinen :D

Iltapalaksi sain jogurtin, joka maistui aivan taivaalliselta. Jano oli kova, mutta juoda sai, sillä katetri hoiti nesteenpoiston. Seuraavana päivänä oli aika lähteä liikkeelle aamupesuille. Meinasin kaatua heti, sillä oikealta puolelta selvästi puuttui tuki. Kasvain oli hoitanut sen tehtävän aiemmin ja nyt sen puuttuessa oli aivan epätasapainossa. Jalka lemppasi, mutta pääsin pesulle. Iltapäivällä sain jo tehdä muutaman lenkin osaston ympäri hoitajan tukemana ja tasapainokin alkoi löytyä.

Ensimmäiset ulkolenkit olivat lyhyitä pätkiä suoran päästä toiseen päähän.

Seuraavat lenkit sain tehdä rollaattorilla, kunnes sen sai myös jättää pois. Ja yhtenä päivänä pääsin jo pihalle kävelemään pientä matkaa edestakaisin. Pyrin tekemään kaksi lenkkiä päivässä, jotta veritulppariski pienenisi ja sisäelimet menisivät takaisin paikoilleen.

Tätä rinnettä kävelin moneen kertaan ihastellen kauniita istutuksia.

Päivät menivät ruoka-aikoja odotellessa, lääkkeitä saadessa ja toipumisen edistyessä. Kipupumpusta piti lopulta luopua ja siirtyä vahvoihin suun kautta annettaviin lääkkeisiin. Silloin vasta pääsi eroon katetristakin. Se vaihe osoittautuin vaikeimmaksi, sillä sain pumpun jälkeen vain pienen annoksen kipulääkettä, joka ei riittänyt. Kipu yltyi jo todella kovaksi ennen parempaa lääkitystä. Iltasella pääsin kuitenkin taas lenkilleni, jonka uskalsin ulottaa jo pidemmälle. Kävely (hidaskin sellainen) toimi hyvänä kipulääkkeenä ja toi hyvää mieltä koko päiväksi.

Tästä tuli lempipaikkani. Paikka on vanhojen sairaalarakennusten luona oleva istutusalue.

Vietin sairaalassa viikon, jonka jälkeen pääsin kotiin toipumaan. Leikkaushaava on pitkä, mutta hyvin parantunut. Ensi viikolla saan käydä poistattamassa hakaset, joita on yli 40. Olen jatkanut kävelyharrastusta kotonakin, sillä se on käytännössä ainoa asia, jota voin tehdä. Eilen tein jo yhtäjaksoisen 5 km:n lenkin, johon aikaa kului tasan tunti. 

Monessa kukkapenkissä oli käytetty kurpitsaa

Isännän toipuminen on sujunut myös hyvin. Hänen reisiluunsa on lähtenyt vihdoin luutumaan, eikä hän tarvitse enää molempia sauvoja. Elämä Kivimäessä on melkoisen rauhallista. Yksi naapuri on poiminut Isännän kanssa vadelmat, joita on tänä vuonna tullutkin runsaasti. Toinen naapuri on hoitanut kauppa-asiat ja kolmas on koko ajan valmiina tulemaan apuun. Minulla on 6 vk sairausloma, ja Isännälläkin jatkuu vielä syyskun alkuun. Tämä taitaa olla todellista hidasta elämää muutaman viikon.

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Uusia istutuksia

Puutarhapuoli tilallamme on ollut vähän huonolla hoidolla, mutta jotain sentään on tapahtunut. Kaivoin mökiltä kolme karannuta suviruusun alkua ja istutin lähelle pihaporttia. Tässä ruusut saavat kasvaa isoksi pusikoksi, joka kukkii ja tuoksuu ihanasti.


Syyshortensia kärsi suuresti vuohien karkumatkasta, joten se tarvitsi pienen poikasen juurelleen, jos iso pensas ei kestä runkovaurioita. Ehkä iso pensas kasvaisi leikkuun jälkeen paremman muotoiseksi, mutta kokeilen sitä vasta myöhemmin.


Roskalavaryhmässä tarjottiin marja-aronian pensaita. Niitä istuttelin ihanan kesävieraan kanssa vielä iltamyöhällä. Pensaat oli tarkoitus laittaa pellon reunaan kasvamaan aitana, mutta siellä ovat vielä raparperit tiellä. Niinpä aroniat saivat paikan marjatarhassa, josta ainakin osa vähitellen muuttaa oikealle paikalleen. 


Kävimme tänään katsomassa vuohia. Ne näyttivät viihtyvän hyvin. Frida ei tullut edes lähelle, pelkäsi varmaan, että viemme takaisin. :D 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Tyhjät karsinat ja uusi koti vuohille

Aloimme tosissamme etsiä vuohille uutta paikkaa, jonne ne voisivat muuttaa meiltä. Ja löysimmekin Marian, joka halusi lisää eläimiä tilalleen lampaiden, kanojen ja aasien kavereiksi. Tilalla on vanha päärakennus, joka kaipaa isoa remonttia, mutta se kuulemma saa vielä odottaa.


Vanhasta viljamakasiinista ja palvelusväen mökistä on yhdistämällä tehty upea kokonaisuus, josta on tehty asuinrakennus. 


Viime viikon perjantaina veimme sinne Fridan ja Käpyn. Frida huusi pitkään tarhassa, kun teimme navettaan lypsypöytää. Käpy riiputti päätään ja näytti maansa myyneeltä.


Autoimme ensimmäisessä lypsyssä, jonka jälkeen kutut pääsivät yhteiseen karsinaan. Sinne jätimme ne tutustumaan uuteen emäntään ja vielä vieraaseen paikkaan.


Maanantaina vielä vietimme aikaa Tuulin ja Anskun kanssa. Tuuli tuli jopa syliini kuin joskus muinoin kilinä, ja Ansku pyöri jaloissa.


Tiistaina veimme loput kaksi Marialle. Tarhassa jälleennäkemisen ilo oli suurta, vaikka se aiheutti myös sen, että laumajärjestys piti katsoa uudelleen.


Tuuli ja Ansku katselivat Käpystä ja Fridasta mallia, eikä niiden kotoutuminen ollut yhtä vaikeaa kuin ensimmäisten.


Oli siis ilo nähdä vuohien olevan tyytyväisiä uudessa paikassaan. Paikka on jopa niin lähellä, että sinne voi ajaa huristaa puolessa tunnissa. Käymme varmaan vielä ensi tiistaina siellä tervehtimässä kuttuja. Ensi keskiviikkona minun pitääkin lähteä jo osastolle odottamaan torstain leikkausta.


Kanojakin meni tänään pari kaupaksi. Nyt voisi taas ottaa kukon parveen komentelijaksi, kun parvi on sopivan pieni. Mutta se tapahtuu vasta, kun olemme molemmat paremmassa kunnossa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Apua pihasiivoukseen

Veljeni soitti ja kertoi olevansa perheensä kanssa lomamatkalla Hankoon, mutta voisi tulla meidän kauttamme. Mutkaahan siinä tulisi aika reilusti, mutta ei haittaisi. Ja he olisivat valmiit tekemään jotain. Mieleeni tuli tietysti paikka, joka oli ollut jo vuoden rempallaan. Navetan alapäädyssä oli iso kasa jätepuuta, joka pitäisi saada pois pihaa rumentamasta kuivurin luo, jotta sen voisi pätkiä talven polttopuuksi.


Niin tartuimme toimeen ja siirsimme kasan toiseen paikkaan. Nyt paikalla on vielä jätettä, mutta puutavara on poissa. Yhtenä yönä pakarituvan ovi putosi kauhealla kolinalla alas, mutta säilyi ehjänä. Se on kuitenkin niin valtavan kiero, ettei ole toivoakaan sen saamiseksi kunnolla paikalleen.


Veljeni kävi kiinnittämässä vanerin oviaukkoon, ettei sinne sataisi vettä. Isäntä saa joskus joutessaan rakentaa vanhan oven mallilla uuden suoremman oven tähän.


Toki söimme hyvin ja illan päätteeksi kävimme vielä uimassakin. Varsin mukavia tällaiset kesävieraat.

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kivimäen kosmetiikkaa: Hoitoaine, kasvoöljy ja partaöljy

Oli taas aika täydentää puuttuvia kosmetiikkavarastoja. Isäntä valitteli partaöljyn puutetta, minulla oli hiustenhoitoaine ja kasvoöljy loppu. Siispä oli tartuttava toimeen.


HIUSTENHOITOAINE

3 g BTMS-50 (luonnonkosmetiikkaan sopiva emulgointiaine)
4 g Arganöljyä
1,5 g Jojobaöljyä
1,5 g Risiiniöljyä
20 g Ruusuvettä
20 g Taikapähkinävettä (Hamamelis)
40 g Tislattua vettä
1 g Silkkijauhetta
0,3 g Panthenolia
10 g Glyseriiniä
1 tippa E-vitamiinia
0,5 g säilöntäainetta
Muutama tippa eteeristä öljyä (Ruusu)


Vesiliukoiset aineet kuumennetaan eri astiassa kuin öljyt, mutta mielellään samassa matalassa kattilassa tai kasarissa n. 70 asteeseen.


Nesteet lisätään öljyihin pienellä vispilällä ja sekoittamista jatketaan, kunnes emulgoituminen on valmis. Kun hoitoaine on jäähtynyt, lisätään E-vitamiini, eteerinen öljy ja säilöntäaine. Ohjeella tulee 1 dl hoitoainetta (tein tuplana).



KASVOÖLJY

1 osa Arganöljyä
1 osa Jojobaöljyä
1 osa Viinirypäleen siemenöljyä
Muutama tippa eteeristä öljyä (Frankinsensi)
1 tippa E-vitamiinia


Ainekset sekoitetaan ravistamalla. Käytetään kasvovoiteen tilalla tai sen alla, jos iho on kuiva.


PARTAÖLJY

1/2 Risiiniöljyä
1/4 Arganöljyä
1/4 Jojobaöljyä
1 tippa E-vitamiinia
Muutama tippa eteeristä öljyä (Patsuli)


Ainekset sekoitetaan ravistamalla. Käytetään parran hoitamiseen päivittäin. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Alla vastoinkäymisten

Mikäpä voisi olla vielä pahempi kuin Isännän jalkamurtuma? Kaikkea muutakin voisi tietysti sattua, mutta varmasti yksi ongelmallinen juttu olisi, jos minullekin sattuisi samoihin aikoihin jotain. Ja niin tietysti tapahtuikin.


Pari viikkoa Isännän kotiutumisen jälkeen huomasin vatsassani kovan pallukan navan oikealla puolella. Seuraavalla viikolla kävin terveyskeskuksessa, jossa lääkäri arvioi sen olevan kohdun reunasta lähteneen myooman, mutta laittoi lähetteen polille ultraa varten. Seuraavalla viikolla menin polille, jossa lääkäri ultrasi pitkään ja hartaasti. Lopulta hän kertoi, ettei näkynyt myoomaa, vaan kaksi ovariokasvainta, joista toinen on 15 cm ja toinen hieman alle 10 cm. Näkymä ei kuitenkaan vaikuttanut onneksi heti ainakaan pahanlaatuiselta, mutta sain määräyksen käydä aamulla verikokeissa.

Pömppöä olenkin ihmetellyt pitkin kevättä

Verikokeiden jälkeen oli vielä tietokonetomografiakuvaus, jonka jälkeen lääkäri soitti kesäkuun lopulla tuloksista. Verikokeissa ei näkynyt pahanlaatuista, mutta Tt-kuvissa näkyi keuhkoissa selittämätön lisäpallukka. Lääkäri sanoi, että hän laittaa tietoni Tyksiin, jossa päätettäisiin leikkauspaikka joko Tyksiin, jos olisi pientäkään epäilystä pahanlaatuisuudesta tai Satasairaalaan, jos olisi täysi varmuus hyvänlaatuisuudesta. Tällä viikolla varmistui leikkauspaikaksi Tyks.

Putkeen meni. :D

Tämän prosessin aikana olemme Isännän kanssa miettineet kovasti, miten oikein aiomme pärjätä. Jos leikkaus on sinä aikana, kun Isännän on käveltävä keppien kanssa, ei vuohien hoidosta tule mitään sairaalassa ollessani, eikä vielä toipilaanakaan. Jos kävisi vielä niin huonosti, että jotain pahanlaatuista yllättäen löytyisikin, miten jaksaisin solusalpaajien kanssa hoitaa eläimiä.


Kissojen kanssa ei olisi mitään huolta. Kanatkin hoituisivat helposti. Mutta vuohien hoito vaatii kantamista, siirtämistä, lypsämistä ja vakaata askellusta. Tuntuu kuitenkin valtavan hurjalta ajatukselta luopua vuohista, sillä niihin on tietysti kiintynyt jo tässä kuudessa vuodessa. Tällä hetkellä ratkaisu tuntuu kuitenkin pakolliselta, mutta raskaalta. Vielä on onneksi aikaa järjestellä asioita leikkausaikaa odotellessa. 

Olen positiivisella mielellä kaiken muun kanssa, sillä kasvainten laatu vaikuttaa hyvältä, hoitopaikka on erinomainen ja olen muutenkin fyysisesti hyvässä kunnossa. Tietenkin jännittää, eikä ole mukava jatkuvasti odottaa seuraavaa vaihetta, mutta ehkäpä tämä kasvattaa hyvin kärsivällisyyttä. Uskon, että elämässä on tulossa vielä kaikkea hyvää.

torstai 25. kesäkuuta 2020

Kesäkiireitä

Kesä on maatilojen kiireisintä aikaa. Kun toiset loikoilevat rannoilla helteissä, maatiloilla riittää sillekin ajalle tekemistä yllin kyllin. Joskus tuntuu, että jopa liikaakin. Onkohan kaikki ihan tarpeellista? Pääsisi niin paljon helpommalla, jos ei olisi eläimiä hoidettavanaan. Tai jos lämmittäisi jollain muulla kuin puulla.

Kun raparperit ovat paremmassa tallessa, on aika kerätä lehtikerppuja vuohille. Kerppuja alkaa nyt olla tarpeeksi näille neljälle vuohelle. Nyt pidämme visusti määrää pienenä, emmekä ota enempää sarvipäitä.


Sarvipäät tarvitsevat myös heinää. Nyt on valtavan hyvä heinäaika, sillä poutaa on ollut monta päivää lämmön kera. Niinpä meidänkin heinät saa tänä vuonna suoraan pellosta ylisille ilman seivästystä. Huomenna on heinäpäivä, johon toivomme osallistujia mukaan.


Jotta tarkenemme talvella, tarvitsemme myös paljon polttopuuta. Sen tekoa onkin vuorossa heinänteon jälkeen. Iso kasa odottaa käsittelyä kuivurin luona.


Jonkin verran kuivurissa on jo valmiina, mutta vielä mahtuu paljon klapeja täyttämään tätä tilaa. Viime vuonna tehdyt puuvajan klapit ovat vielä käyttämättä, joten niistä varmaan pääsemme aloittamaan, kun syksy saapuu.


Kohta ovatkin jo sadonkorjuukiireet tulossa. Sitä ennen pitäisi saada nämä työt tehtyä. Eikö maalaiselämä kuulostakin valtavan ihanalta idylliltä? :D 

Saattaa olla, että tämän kirjoituksen pessimistiseen ja kyyniseen vivahteeseen vaikuttaa se, että Isännän reisiluu ei ollut vielä luutunut, ja hän saa kulkea keppeineen varaamatta ainakin heinäkuun loppuun, ellei vielä pidempäänkin.