Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

torstai 21. kesäkuuta 2018

Kuivuutta ja kukkia

Monta vuotta meni ennen yhden lajin palaamista paikalleen. Kuulin, että Kivimäessä on aina kukkineet punaiset sormustinkukat, mutta ainoat löytämäni sormustinkukat olivat trenkituvan takana kasvaneet keltaiset, jotka siirsin trenkituvan kukkapenkkiin. Keväällä huomasin lupaavannäköisiä ruusukkeita ja nyt narsissipenkissä on ihan useampi kukka auki. Ehkä ne nyt tekivät lopullisen paluun takaisin kasvupaikalleen. 


Kuivuudesta huolimatta kukat kukkivat kaikkialla. Uudistamassani penkissä kukkivat ensin kerratut unikot ja sen jälkeen yksinkertaiset. Varjoliljat ovat juuri alkamassa kukintansa keltapäivänliljan vieressä. Penkin takaosa on vielä kitkemättä vuohenputkista isolta alalta. 


Nurmikko ei viheriöi tänä vuonna, vaan on kaikkialla yhtä kuivaa. Pari päivää sitten satoi, mutta ei vielä auttanut hurjassa kuivuudessa.


Tolppapenkki jäi vielä tänäkin vuonna uudistamatta, mutta ei se ihan pahalta silti näytä. Joitain kukkia sieltä sentään erottuu nokkosen, pujon ja vuohenputken joukosta.


Punaisen omenapuun alla kukkii voimakkaanpunainen unikko. Tämän olen päättänyt siirtää joka kevät, mutta vielä se on vanhalla paikallaan.


Villejä ja vapaitakin alueita on vielä paljon. Vanhalla laatikkoalueella kasvaa niittykukkia sulassa sovussa sinne jääneiden perennojen kanssa.


Sieltäkin bongasin yhden unikon, mutta tällä kertaa valkoisen. 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Tomaatit ja paprikat

Saimme vihdoin taas kasvihuoneen kuntoon. Isäntä tunkkasi painuneen osan takaisin korkeuksiin ja kiinnitti muovin paikoilleen. Osa tilasta on taas kerran raivattu rikkaruohoista, mutta raivaamista riittää vielä monelle viileälle päivälle. Jos niitä tänä kesänä edes tulee. 


Kekkosen kanssa siirsimme paprikat ja tomaatit isompiin astioihin hyvässä yhteisymmärryksessä. Tänään sain sen jo syömään kädestä, kun tarjoilin sille pieniä palasia raparperia. Ei se varmaan siitä niin tykännyt, mutta kohteliaana poikana söi kiltisti tarjotut happamat kikkareet.


Yllättävän paljon niitä purkitettavia olikin, vaikka luulin olevan vain ihan muutaman. Ehkä näistä tänä vuonna joku säilyy hengissä siihen asti, että alkaa tuottaa satoa. Paprikoita oli kymmenen ja tomaatteja eri lajeja yhteensä pari kymmentä. Joukossa oli ainakin kääpiötomaattia ja siperialaista. 


Nyt pitää vaan muistaa kastella ruukkuja säännöllisesti. Tomaatit tarvitsevat myös lisätuentaa, kunhan asettuvat uusiin kasvualustoihinsa ja alkavat hurjasti kasvaa ja kukoistaa. Ehkä jo lokakuussa niitä tomaatteja alkaa tulla. :D

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Sonnat poissa!

Iloksenne voin ilmoittaa, että sonnat ovat päätytilasta nyt kokonaan siirretyt pellolle. Jäljellä on vain pohjan harjaus. Pohja ei ole mikään tasainen betonilattia, vaan kivinen maapohja. Niinpä vielä pitää hetki odottaa, että se kuivuu, jonka jälkeen sen voi harjata puhtaaksi.


Kova työ tuossa oli, mutta nyt se on tehty. Seuraavaksi voi aloittaa seinien suoristamisen ja uuden perustuksen tekemisen hajonneen tilalle. On sitä tekemistä siinäkin, mutta suunniteltua ensi kesän kattoremonttia varten pitää perusjutut olla kunnossa. Kattoremontin rahoitus on vielä täysin auki, sillä edellinen talomme on edelleen myymättä. Pahimmassa tapauksessa joudumme ottamaan taas lisälainaa, sillä katto on joka tapauksessa korjattava mahdollisimman pian.


Jos etsit hyvää, kaunista ja edullista viimeisen päälle tarkasti remontoitua taloa kauniine pihoineen, käy katsomassa tätä. Viimeisimmät muutokset näkyvät blogissa. :)

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kesäkukista, kärrystä ja Kekkosesta

Tänä vuonna olen ollut monessa asiassa vähän jäljessä, mutta ei kai siitä sen pahempaa haittaa ole koitunut. Kesäkukatkin sain laitettua lopulta ihan peruskalenterin mukaan kesäkuun 10. päivän jälkeen, jolloin ei ole enää pelkoa hallaöistä. 


Kuivuus ehti puraista vähän enemmän kuin halla, joten osa orvokeistakin tarvitsi jo lisäkukkia vierelleen. Ostin paikallisista myymälöistä tarjouseriä, joten pääsin pienellä budjetilla. 


Uhkarohkeasti laitoin myös etupihalle kukkia, vaikka vaarana on, että vuohet syövät nämä suihinsa heti, kun pääsevät vapaaksi. Niin oli jo tapahtua, kun Isäntä oli unohtanut sulkea tarhan alaportin. Eilen huomasin neljä iloista vuohta pihalla etsimässä kuivuuden joukossa jotain vihertävää. Ehdin suurimman osan pelastaa, mutta muutama kukinto meni parempiin suihin.


Joissain purkeissa on suojaus, mutta kyllä vuohen pitkä kieli saa verkon läpikin kiedottua haluamansa kasvin. 


Pelargonit olivat euron tarjouksessa. Niissä oli kukinta loppunut, mutta sehän on vain pieni hidaste, sillä kukkia tulee koko ajan uusia. Niinpä ostin niitä ihan reilusti. Harmi vaan, että pelargoni tuntuu olevan erityisen hyvän makuinen vuohien mielestä.


Kun en heti ehtinyt keksiä kaikille kukille oikeita ruukkuja, siirsin isomman satsin Isännän tekemiin kärryihin. Siitä saa sitten ottaa sopivaan purkkiin tai istutukseen, kun paikka löytyy. 


Kasvattamani samettikukatkin odottavat vielä paikkaansa. Toin jo pihalle jokaisen taimen. Ihmettelimme niitä kukko-Kekkosen kanssa. Siitä on tullut mukava seuralainen pihapuuhiin. Usein se on jo odottamassa oven takana, että tulisin seuraksi. Eilen kuulin sen jo kiekuvan, mutta on se vielä sellaista teinikiekumista.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Koulintaa

Pikkiriikkiset rodojen ja atsaleoiden taimet ovat nyt vähän väljemmissä tiloissa. Löysin pihan kasvihuoneesta juuri sopivat laatikot kennoineen. Nyt pienet taimet saavat kasvaa hetken näissä kennoissa, kunnes tila käy liian ahtaaksi. On aivan käsittämätöntä, miten niin isoilla pensailla voi olla niin pienet alut. On suuri ihme, jos näistä joskus tulee jotain suurta ja kaunista, sillä alut ovat aivan mitättömiä.


Lusikan varrella poimin näitä kylvöastiasta ja siirsin kennoihin. Jotkut taimet olivat niin pieniä, että niitä hädintuskin edes näki. Saattoi jopa käydä niin, että laitoin yhteen lokeroon pariin kertaan, kun siirrettyä tainta ei siinä näkynyt. 


Seuraava vaihe on näiden siirtäminen ulkotiloihin kasvamaan. Jos nämä eivät kovin paljon kasva kesän aikana, on suuri ihme löytää näille hyvä talvetuspaikka. Katsotaan, miten näiden pienokaisten kanssa käy.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Voiton päiviä

Isäntä teki Voitolle karsinan kuttujen viereen. Huuto lakkasi, ja vuohien yhteiselämä näytti jo hyvältä.


Uteliaisuutta oli puolin ja toisin, mutta tämä uteliaisuus oli vähän liian vahvaa, sillä seuraavana päivänä Voitto olikin kuttujen puolella. Ajojahti oli käynnissä, yksi pieni valkoinen juoksi edellä ja kolme suurta röhilästä perässä. Karsina osoittautui liian heppoiseksi ja Voitto palautettiin asumaan toistaiseksi vanhaan kuttulaan.


Voiton kanssa voi tehdä kaikkea pihalla. Yhtenä päivänä laitoin tomaatit isompiin ruukkuihin, kun Voitto seuraili koko ajan vierellä. Kävimme myös puutarhakierroksen ja tutustumassa metsään. Eilen Isäntä otti Voiton mukaansa askareisiin, eikä kumpikaan ollut tyytymätön. Voitto on oikein mukava kilipukki.


Välillä totutamme vuohia toisiinsa, ettei olisi pelkoa liiasta pökkimisestä. Päivä päivältä tutustuminen sujuu paremmin, mutta vielä Voitto saa majailla eri osastolla.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Voitto kotiin!

Eilen oli aika hakea Voitto kotiin. Olimme varanneet sen jo kuukautta aikaisemmin, joten tiedossa oli, millainen veijari matkaan olisi lähdössä. Autoon sai rakennettua hyvin tilan pienelle kilipukille. Matka sujui ihan hyvin, vaikka näytti olevan vähän kuuma. Pieni nenu kurkisteli olkani takaa etsien viileämpää ilmavirtaa.


Kotona Voitto pääsi tutustumaan tiloihin. Sille annettiin kanalan toinen huone, joka olikin aiemmin kuttujen käytössä. Sinne Isäntä kävi heti hakemassa heiniä, tuoreita oksia ja lehtiä sekä voikukkaa.


Kuttujen kanssa ei heti yhteiselo suju, sillä ne voivat pomottaa (lue: puskea) pikkupukkia vielä liikaa. Niinpä tutustumista opetellaan vähitellen suojauksen takaa. Kutut ovat aivan ihmeissään, kun pikkuinen huutaa yksinään ikäväänsä ja yksinäisyyttänsä. Voitto rauhoittuu, kun kutut vastaavat sille.


Tänään Voitto pääsi tutustumaan tarhaan. Kutut saivat olla sen aikaa lukkojen takana sisätiloissa. Pikkupukilla on valtava ruokahalu ja se syö melkein koko ajan.


Rakennamme Voitolle kuttulan puolelle oman karsinan, jotta tutustuminen sujuu myös samassa tilassa. Vähitellen kutut tottuvat sen läheisyyteen ja ne voi päästää vihdoin samaan tilaan. Mutta siihen asti saamme nauttia tästä pikkuvauvelista ja sen seurasta, sillä Voitto on ihanan luottavainen ja kulkee nätisti mukana.