Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Reinohellan kunnostaminen osa 3

Eilen oli taas muuraripäivä. Ja illalla odotti mukava näkymä kotiinpalaajaa. Kuva on otettu keittiön päätykuistin ovelta, josta näkymä uudelle hienolle Reinolle avautuu täydessä komeudessaan.


Toki ympäristössä on vielä vähän sanomista, mutta katse tietysti ohjautuu viime kerran jälkeen tapahtuneihin muutoksiin. Nimittäin nyt hella näyttää jo aika valmiilta. Teknisesti kaikki on nyt kohdillaan.


Luukut ovat kaikki valmiina. Kaikki luukut ovat siis vanhoja, mutta uudelleen kunnostettuja. Kaikki luukut eivät ole täältä peräisin, mutta vanhoista kuitenkin.


Päällilevy ei ole se entinen, sillä kissat olivat huolehtineet sen pilaamisesta. Tämä on samanlainen, mutta paremmassa kunnossa. Nyt pinta on vielä muurauksen jälkeen pölyinenkin.


Tulipesä on jo valmiina ensimmäisiä tulia varten, mutta niitä ei vielä vähääna aikaan pääse kokeilemaan.


Vanha vesisäiliö oli ruostunut aivan kokonaan, joten tämäkin on uusittu pohjia myöten. Tuossa on ensin uusi metallinen kehikko muurauksessa, johon kuparinen vesisäiliö, joka on oikeasti vanha, on työnnetty paikoilleen. Itse vesihana on todella kaunis kääntövipuineen.


Vanhaan säiliöön on tehty uusi kuparikansi, jonka kiiltävästä pinnasta voi vaikka kuvajaistaan ihailla.


Aika lähellä valmista on tilanne nyt. Lähinnä tuossa on tuota pintojen korjausta ja viimeistelyä. Kylpyhuoneesta pitää vielä peittää se yksi aukko seinästä, jotta varsinaisen patteriston saa toimimaan. Onkohan meillä jouluna jo lämmin talo?

tiistai 7. marraskuuta 2017

Pimeys väistyköön pihalla!

Kun kaksi vuotta sitten laitoimme valoja pihalle, emme huomioineet vielä keittiön kuistin puolta. Se jäi aivan pimeyden peittoon. Nyt huomasimme, että siellä vasta valoa tarvitaankin, sillä kulku on juuri keittiön päädystä pihatupaan ja navettaan. Niinpä siirsimme valoa pimeimpiin kohtiin.

Vasemman puolen ikkunoista loistava valo tulee aittapolun ulkovalosta.

Viime vuonna valaisimme tietä trenkituvalta talolle, mutta nyt keskitymme valaisemaan niillä valoilla pihaa. Yksi lyhdyistä päätyi ulkovaloksi oven pieleen valaisemaan pimeitä rappusia. Kyllä vaan valaiseekin juuri sopivasti, ettei kompastele enää pimeässä hapuillen kohti ovea.


Kuistillekin piti saada jotain valoa, sillä sekin oli todella pimeä. Tänne sopi hyvin ajastimella toimiva kynttilä, joka palaa kahdeksan tuntia illassa. Se riittää juuri sopivasti pimeinä talvi-iltoina.


Pihatuvan sisävalot ovat myös ajastimella päällä iltaisin ja aamuisin, mutta valo ei riitä ihan pihan puolelle. Laitoimme kaksi muuta lyhtyä amppeleiden tilalle. Nyt valo riittää kuistilta pihatupaan ja navetan ovelle.


Välillä luonnolliset valot tulevat apuun, mutta pilvisinä iltoina täysikuukaan ei auta. Tuo alempi valon kajastus tulee Isännän otsalampusta.


Näillä valoilla on tarkoitus pärjätä siihen asti, että tällä puolella pihaa saadaan sähkötöitä jossain vaiheessa eteenpäin. 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Reinohellan kunnostaminen osa 2

Taas ehti tulla paljon uutta muurarin käynnin aikana. Hellahan alkaa näyttää jo ihan itseltään.


Etuosa on jo muuttunut kummasti valmiimman näköiseksi, kun luukkujen kehykset ovat paikoillaan. Reino on saanut jo sydämensäkin sisään.


Reinon sydän on kuin jokin moottori kaikkine putkineen. Nuo reiät ovat putkireikiä, joiden kautta kuumuus kulkee uunissa. Ei löydy tällaista systeemiä ihan joka uunista. Reinon rakenne on omaa luokkaansa.


Edestä näkyy, miten putket kulkevat uunissa. Näillä varmistetaan tasainen paistolämpötila molemmissa uuneissa samaan aikaan.


Meillä ollut Reino oli yhdeksän vuotta vanhempi versio suoralla uuninkatolla, joten tätä kaarevaa sydäntä varten piti muotoilla uusiksi uunin takaosa.


Tähän mennessä muurauksessa on käytetty vanhoja tiiliä. Saattaa jopa olla, että uusia tiiliä ei tarvitakaan. Nämä vanhat ovatkin paljon vahvempia kuin nykyaikaiset. Ovathan nämä kestäneet jo 97 vuotta ja kestävät varmasti vielä ainakin toiset samanlaiset.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Reinohellan kunnostaminen osa 1

Perjantaina muurari tuli tekemään uudistettua Reinoa keittiöön. Hellassa oli vielä jonkin verran purkamista ennen uutta muuraamista.


Oli muurari joutunut siirtämään keittiön alatasonkin pois paikoiltaan. Ihmettelimme vaan, miten hän oli saanut sen päällisenkin tyhjennettyä, sillä tavaraa oli valtavat vuoret vielä aamulla.


Illalla oli jo yksi peltiseinistä paikoillaan. Nyt alkaakin olla jo hurjan jännittävää seurata, miten Reino tuosta muodostuu.


Lauantaina oli tilanne taas edennyt. Purku oli päättynyt ja uusi etuseinä oli jo paikoillaan.


Muurari esitteli myös tämän yhden pellin toiminnan. Tällä lämmitetään uuni tai päästetään lämpö suoraan hormiin. Pellin varsi oli joskus katkaistu, mutta Isäntä hitsasi uuden varren, joten tästäkin pellistä tuli näin toimiva. Reino kokonaisuudessaan on käsittämättömän hyvin suunniteltu lämmityslaitos, jossa on toimintoja joka tarpeeseen.Pellin yläpuolella on vesisäiliön tila. Vesisäiliölle tehdään ensin peltinen kotelo, johon itse vesisäiliö lopulta työnnetään.


Reinon sisus on jo valmiina odottamassa paikkaansa. 


Luukut ja renkaat ovat kaikki valmiina palvelukseen. Nämä ovat siis vanhoista Reinoista koottuja kunnostettuja osia. 


Pienemmät luukut ovat laatikossa.


Kansi upeine reelinkeineen on myös valmiina odottamassa pääsyä paikoilleen.


Hellassa tulee olemaan uutta lähinnä tiilien ja laastin osalta, vaikka koko hellasta tulee aivan uusi. On se todella mielenkiintoista, kun lopulta saamme tällä järjestelmällä lämmitettyä keittiön, salin ja vielä kylpyhuoneenkin. Mutta sitä ennen kylpyhuoneestakin on suljettava kiukaan jäljiltä pari reikää seinästä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viimeiset kukkasipulit

Ensimmäisen lumentulon jälkeen tajusin, että ne yhdet kukkasipulit olivat vielä istuttamatta. Mutta onneksi lumi suli ja tuli suojakeli. Ongelma oli siinä, etten oikein keksinyt paikkaa niille. Kesällä olin kaivanut nämä sipulit kasvihuoneen käytäviltä, enkä ainakaan samalle paikalle niitä aikonut istuttaa takaisin. Mutta sitten Isännän kanssa päädyimme laittamaan joka toiseen kirsikkapuuväliin. Ensimmäiseen tuli puolet tulppaanien sipuleista. Värejä oli punaista ja keltaista, mutta ne olivat jo menneet sekaisin, joten istutuksesta tulee punakeltainen.


Toiseen kaivantoon tuikin vieri viereen narsisseja, sillä niitä oli aivan valtavasti. 


Sipuleja oli enemmän kuin tilaa, joten kaivelin kuoppia muuallekin sipulien hävittämiseksi. Täytyy todeta, ettei enää ollut sellaista keväänodotusiloa tässä työssä, vaan väkinäistä sipulihävitystyötä, vaikka siitä kukkaloisto onkin tulossa.


Viimeiseen tuli vielä loput tulppaaneista. Ei niitäkään ihan vähän ollut. Työ tuli tehtyä, vaikka muistin vielä yhden pussin olevan olemassa pihatuvassa odottamassa. Ehkä keksin sillekin vielä jostain paikan.


Aurinkokennovalaisimet on jo kerätty talvisäilöön, eikä maastossa pitäisi enää olla ylimääräistä kesätavaraa (paitsi grillit ja kalusteet). Mutta ihan pian pääsemme kokonaan keskittymään sisäpuuhiin. Muurari jo saapuikin keittiön hellaa tekemään perjantaina. Siitä kuulemme (siis katselemme ja luemme tietysti) seuraavaksi.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Varjolevähtämön portti

Ennen lunta ehdimme pystyttää portin varjolevähtämöön. Koko rakennelma ei ole vielä valmis, mutta hyvällä mallilla jo.


Pohjana meillä oli kasa vääntyneitä metalliosia, jotka jäivät jäljelle tuulen viemästä paviljongista. Valitsimme pystyosista suorimmat portiksi. Vaakaosat saamme kaikki käytettyä vaakatuiksi. Lisätukena ovat puupalkit, jotka on isketty kengillä maahan.


Portin molempien pystyosien kohdille istutimme kärhöt, jotka eivät ole vielä tässä kuvassa näkyvissä.


Toisessa laidassa on enemmän tilaa, joten päätimme laittaa tähän vielä yhden pystytolpan vaakatukineen. Minulla on muutama vanha ruutuikkuna, joita olen suunnitellut tänne. Pitää kokeilla, käyvätkö ne, vai näyttääkö kokonaisuus liian monimuotoiselta. Tolpat ainakin pitää vielä maalata.


Ensi kesänä tässä on jo aika kivan näköinen maja. Pajujakin pitää vielä trimmailla, sillä osa alkaa olla uusintaleikkauksen tarpeessa.

torstai 26. lokakuuta 2017

Talven ihmemaa

Lähdimme Vihtorin kanssa katselemaan valkoiseksi muuttunutta maisemaa päivän valjettua. Tämä kissa viihtyy talvellakin pihalla, eikä sitä näyttänyt lumi haittaavan yhtään. Sen sijaan se hyppeli, kieri ja kaivautui vastasataneessa lumessa kaikella antaumuksella.


Osa omenista on jäänyt vielä väripilkuiksi puuhun. Tosin lehdetkään eivät ole vielä pudonneet.


Maisema oli kauniin mustavalkoinen, tai oikeastaan harmaasävyinen. Kasvihuonettakaan ei juuri erota maisemastaan.


Paviljonkitasanteelle menevä väylä näytti myös uskomattoman sävyvivahteikkaalta, kun kaikki värit olivat peittyneet. Lähdimme Vihtorin kanssa loikkimaan vielä pidemmälle, vaikka minulla oli vain reikätohvelit paljaissa jaloissa.


Kännykästä loppui akku juuri kun pääsimme parhaille paikoille. Mutta todella paljon on maisema muuttunut yön aikana. Varjolevähtämön pajut ovat kaartuneet oikein kauniisti kaareksi. Harmi, etten ehtinyt lähemmäs ottamaan siitä kuvaa. 


Molemmilla alkoi varpaita paleltaa, joten päätimme siirtyä ihailemaan talven ihmemaata ikkunasta. Samalla saimme varpaat lämmitettyä patterin avulla. 


Sulevi ei ole ollut ollenkaan kiinnostunut lumisesta maisemasta. Sillä alkaa varmaan jo ikä painaa, vaikka vuosia on koossa vasta 11.