Vessaa valmiimmaksi

Hatarasta päästä johtuen tämäkin kirjoitus oli jäänyt luonnokseksi, eikä päätynyt luettavaksi. Tosin ei tässä edes ollut tekstiäkään vielä, mutta sentään olin saanut kuvat laitettua. Ehkä on parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vessa on edennyt jo siihen vaiheeseen, että siellä ovat seinät valmiina. Mutta ei se ihan parhaalla tavalla mennyt. Ja syy näkyy tuossa alla olevassa kuvassa.

Jostain syystä nurkkaan jäi kuprua. Toivottavasti tämä ei erotu, kun valo tulee lopulta ylhäältä ja kalusteet ovat paikoillaan. Kattolistat ovat jo lähes valmiina, vain nurkkien silottaminen puuttuu. Tällaiseen joka suuntaan vinoon rakennukseen on melkoinen työ tehdä listakulmat kerralla sopiviksi, mutta onneksi nuo saa hienosti peitettyä. Listat muuten ovat sellaiset extraleveät kuten muuallakin talossa. Nämä vain ovat uustuotantoa.

Makuuhuoneeseen vievälle ovelle ei ole tehty mitään. Sen maalaukset ovat edellisen asukkaan käsialaa. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi muuttaa tuon oven väriä neutraalimmaksi, vai jäävätkö noin. Ovi- ja lattialistat ovat kuvassa vasta leikattuina ja koeasetettuina. Jouduimme teettämään lisää listoja läheisellä sahalla. Ei ollut halpaa.

Yksi seinä oli niin siisti hirsiseinä, että saa jäädä kehystettynä näkyviin. Tuohon saa hyvin isohkon peilin, jolle hirsiseinä sopii hyvin taustaksi. Seinä on ollut alun perin ulkoseinä, siksi värikin on harmahtava.

No se suunniteltu ikkuna! Oven ja katon väliin jääkin lopulta aika kapea suikale, eikä niistä lasitaidelevyistä ole tähän sopivaa. Nyt mietimme vielä, laitammeko tuohon tavallisen lasin, vai peitämmekö suosiolla. 

Seuraavaksi kerronkin, mikä muu meni vähän eri tavalla kuin suunnitelmissa. 

Lampaiden lähtö

Viime vuonna teimme päätöksen, että laitamme lampaat pois. Kesällä emme tehneet edes heinätöitä sen vuoksi. Kerppuja sentään saimme varastoon. Talveksi ostimme heiniä pienpaaleissa kärryllisen kerrallaan. Kesän jälkeen olemme kaupanneet karvapalleroita vähän huonolla menestyksellä, mutta nyt vihdoin löytyi oikea ostaja. Maanantaina lampaat pakattiin ostajan farmariin. Tilaa ei ollut yhtään liikaa, mutta sopivasti kaikki kolme mahtuivat olemaan.

Matka uuteen kotiin oli sujunut hyvin. Nyt vielä odottelemme kuvia, miten nämä ovat sopeutuneet isompaan lammaslaumaan. 

Tietysti näitä karvapalleroita on ikävä, mutta samalla tuntuu helpottavalta, kun yksi iso huolehtiminen jää vähemmälle. Jospa nyt jäisi vähän aikaa remontointiinkin. 

Paperinukkeja

Esitelläänpä lisää penkomislöytöjä. Nämä olivat vähän litteämpiä, mutta erittäin suloisia löytöjä. Paperinuket olivat vähän sekaisin, joten kuvissakin saattaa olla juuri kyseiselle nukelle kuulumattomia tavaroita, vaikka vähän jo järjestelin niitä.

Ensimmäisenä on pienin nukke, jonka käsi oli ajan saatossa katkennut. Monessa vaatteessa käsi oli tehty asuun sopivaksi, joten kädettömyys ei niin paha asia ollut. Alin mekko taitaa olla lottapuku.

Toinen nukke oli suloinen tummakutri, jolla oli kansallispukukin.

Lumikilla oli vain omat vaatteensa ja hääpuku, mutta prinssi oli saanut useamman vaatetuksen. Kaikki seitsemän kääpiötä olivat pysyneet matkassa.

Kooltaan suurin nukke oli saanut monenlaisia vaatteita. Kuvassa on tuo keltainen mekko, joka ei tälle nukelle kuulunutkaan. Tämäkin nukke omistaa lottapuvun.

Tällä nukella on myös ratsastusvaatteet ja ylemmässä kuvassa oleva keppihevonen kuuluu tähän.

Päähineistä en päässyt vielä varmuuteen, mikä kenellekin kuului. Mukana oli myös muita pikkukuvia.

Muitakin pieniä aarteita oli paperinukkekasassa.

Löytyi myös paperisen arkki, jossa on ollut paperisia kalusteita, joiden tukevoittamiseksi on tarkoitettu laittaa tulitikkuaskeja.

Kalusteet löytyivätkin pienestä laatikosta. Niillä on leikitty paljon, mutta kohtuullisen hyvässä kunnossa ne ovat edelleen. Näiden rakennetta voisi vähän vahvistaa ja kalustaa pari pahvihuonetta. Ylemmässä kuvassa näkyviä seiniä ei sentään ole löytynyt.

Hanna-Liisan aarteita

Samasta komerosta löytyi myös tämä vanha kenkälaatikko.

Tässä luvattiin olevan Hanna-Liisan aarteita.

Laatikon sisältö näyttikin heti lupaavalta. Kaikenlaista kaunista oli sisälle laitettu aikoinaan.

Pieni laukkutasku oli käsityönä tehty ja kirjailtu. Päällipuoli oli samettia ja toisella puolella oli silkkiä, joka oli jo haurastunut.

Laatikossa oli kahdet pienet brillit, selvästi lapsen kasvoille sopivat.

Pieni kukkaro on sisäpuolelta säämiskää ja pinta on pikkiriikkisiä helmiä. Sisällä ei ollut mitään.

Pieni peltirasia oli melko hyvässä kunnossa, mutta mitä siellä voisi olla sisällä?

Nimikoimisnauhat ovat 1800-luvulta, jolloin Matti Merivirtakin oli vielä Matti Sjöström.

Pienet puiset tavarat olivat myös mielenkiintoisia. Pikkurukista oli vain osa jäljellä, mutta en ole ennen nähnyt näin tarkkaan valmistettua minirukkia, jossa on ollut myös lyhty ja pyörivä rulla. Koiran jalat olivat hävinneet. Mutta mitä ihmettä ovat nuo alhaalla oikealla olevat tikut, jotka saattavat olla bakeliittia?

Kahvastaan katkennut paperiveitsi on joskus ollut tosi kaunis. Rannekorut ovat lapsen ranteeseen sopivat. Lusikka on tehty kaarnasta.

Pienet tekstiilit kertovat käynnistä tapahtumissa. Musta rusetti on ollut hakaneulalla kiinnitettävissä, pötkylöistä en osaa sanoa mitään.

Pienet tilkut ovat selvästi olleet rakkaita aarteita.

1914 Hanna-Liisa on ollut 20-vuotias neitonen, kun hän on maksanut ja saanut tämän kuitin.

Pieni pahvinen rasia oli myös hyvin mielenkiintoisen näköinen. Mitähän sieltä löytyisi?

Kaikki lapsena ja nuorena saadut kukat on säilötty paperikääreisiin, joissa lukee, mistä kukat on saatu ja milloin.

Olipa tämä mielenkiintoinen laatikko! Mitähän seuraavista löytyy?

Erinäisiä löytöjä komeroista

 Seuraavat löydöt ovat komerokäytävällä olevasta kaapista.

Pyöreässä rasiassa oli sidostarpeita sekä paperipussi, jossa lukee kvassialastua. Käsin on kirjoitettu myös, että se on kerran keitetty Liisan mustaan leninkiin. En tiedä, mitä tällainen lastu sitten on, mutta uskon, että taas löytyy joku paremmin tietävä lukijoista.

Yhdessä laatikossa oli monta hyväkuntoista kangasnenäliinaa. Nämä tulevat käyttöön, sillä minusta kangasnenäliina on nenälle ystävällisempää kuin paperinen.

Sitten löytyi laatikko, jossa oli paljon pienen tyttösen vaatteita. Minusta oli jotenkin suloista, että kaikki loppuun käytetty oli silti haluttu säilyttää. Tämäkin essumekko oli todella parhaat päivänsä nähnyt, mutta näkeehän siitä vielä, millainen se on joskus ollut.

Tämä paita on saattanut olla tuon mekon kanssa, mutta on ainakin säilynyt ehjempänä.

Pikkuinen ohut essu oli jo kertaalleen paikattu. Pitsit olivat jo revenneet, mutta on tämä ollut joskus todella sievä.

Muutama vauvan tyynyliina oli laatikossa. Tämä taisi olla niistä ehjin. Alla oleva liina oli vielä käyttökelpoinen.

Laatikossa oli yksi hyvin pieni virkattu tossu ja vähän isommat kankaiset tossut.

Näistä kääröistäkään en kyllä tiedä, mitä ovat. Ovatko kapaloa varten, vaippoja vai jotain ihan muuta.

Tätä kaksiosaista käsityönä tehtyä tekstiiliä ihmettelin myös, mutta se saattaa olla kuukautissuoja, sillä nuo osat voi täyttää ja yhdistää napilla kiinni. Voin toki olla väärässäkin.

Eiköhän tässä ollut hetkeksi ihmettelemistä. Pitääpä taas päivänvalon aikana kuvata lisää löytöjä.

Vessan rakentumista

Vessassa on vanhaa hirsiseinää yksi osa. Se on kauniisti harmaantunutta entistä ulkoseinää, jonka voisi jättää näkyviin. Ensin se ehkä pitää kehystää listoin, jotta se näyttäisi tarkoitukselliselta, eikä siltä, että pinkopahvi on loppunut kesken.

Ovenkarmit löytyivät varastoista, ovi on talon vanha ovi, jota sovittelimme jo salin ja kirjaston väliin, mutta silloin päädyimme isompaan oviaukkoon. Nyt tälle ovelle on taas käyttöä.

Oven päällä on jonkin verran tilaa, johon laitamme ikkunan tuomaan valoa eteisestä.

Ikkunan lasiksi olemme suunnitelleet edellisen asukkaan tekemää lasityötä, josta voisi saada kolme koristeosaa mahtumaan ikkunaan. Näin talon historia entisine asukkaineen voi olla mukana myös tässä uudistamisessa.

Eteisen puolelle tuikkiva valo taas antaa heti tiedon, että vessa on varattu. Ovesta on poistettu lukko, mutta jonkinlainen sellainen on tähän laitettava. Niitä vanhoja lukkoja isolla avaimella meillä on varastossa, mutta en ole ollenkaan varma, olisiko sellainen sopiva tähän. Mutta vielä ei ole tarvetta lukitukselle vähään aikaan. Oven pintakin vaatii vielä tekemistä ollakseen tarpeeksi edustava.

Kohta onkin aika laittaa pinkopahvit seiniin ja tapetoida. Sen jälkeen alkaa näyttää jo melkein valmiilta.

Vuosikatsaus 2025

Talvisin elämä hidastuu Kivimäellä. Aika menee lämmitykseen ja tavalliseen elämiseen. Joulun jälkeen on monesti vielä kaamosväsymystä. Niinpä talvikuukausina ei tule paljon tehtyä mainitsemisen arvoista. Mutta jotain sentään Kivimäessä tapahtui. Ikuisuusprojekti vesivessa nytkähti katon purkamisen verran eteenpäin.

Helmikuussa sähkömies kävi tekemässä alustavat sähkötyöt keskukselta vessaan ja muihin huoneisiin.

Maaliskuussa vessan eteisenpuoleinen seinä sai vielä kerroksen eristettä ennen vaakalaudoitusta.

Kunnostin vanhan rähjäisen pöydän.

Pengoimme myös kirjoituspöydän päälle tulevia aarteita.

Huhtikuussa oli paljon penkomislöytöjä hiuslaitteista käsityövehkeiden kautta leluihin.

Kunnostin jalkalampun varjostimen.

Talven aikana sain käsityökaappien ovet maalattua. Nyt ne sai vihdoin laitettua paikoilleen. Ja niin saapuikin taas kevät Kivimäelle.

Toukokuussa kukat täyttivät pihat ja pöydät.

Talo päätettiin maalata kesän aikana vihreä-valkoiseksi.

Vessan katto valmistui.

Suurin työ oli varmaan pakarituvan siivous. Tilasta lähti taas valtava määrä roskaa. Mutta ihan kiva tila siitä lopulta kehkeytyi.

Kesäkuussa alkoi talon ulkoremontti. Helpot kohdat alkoivat valmistua vauhdilla.

Valmiit seinät näyttivät oikein kauniilta. Jos kaikki seinät olisivat olleet hyvässä kunnossa, maalaus olisi tullut äkkiä valmiiksi.

Kaikki seinät eivät kuitenkaan olleet niin hyväkuntoisia ja ne piti tehdä alusta alkaen uudelleen.

Eteisen seinä ehti vielä kesäkuun aikana valmiiksi, mutta muitakin huonoja seiniä oli vielä jäljellä.

Heinäkuussa ulkoremontti jatkui päätykuistin korjaamisella.

Myös kuistin oviseinän alaosat piti purkaa koko matkalta.

Heinäkuussa emme tehneet heinätöitä, vaan totesimme ajan niin rajalliseksi, että päädyimme ostamaan heinät talveksi lampaille. Ihan kaikkeen mekään emme pysty.

Elokuussa alkoi kuisti näyttää jo paremmalta. 

Kuistin pahin osa, eli kokonaan puuttuva seinä, tehtiin uusiksi.

Kuistille laitettiin myös lattia. Ehkä joskus sinne tulee lisää ikkunoita, mutta kyllä se tällaisenaankin on ihan kelpo tila.

Seuraavana projektina oli ikkunoiden huoltaminen. Tosin kovin monta ikkunaa en ehtinyt maalata, sillä kuivumiseen meni niin paljon aikaa. Mutta pahimmat ja jo korjatut ikkunat ehdin maalaamaan.

Vessan lattia sai väriä pintaansa.

Ehdimme pitää myös perinteiset pihaseurat, eikä kovin monta vesipisaraa ehtinyt sinä aikana sataa, vaikka vähän yrittikin. Tarjottavaa löytyi omista tarpeista, sillä tänä vuonna tuli hyvin aprikoosia ja marjoja, mutta päärynää saimme vain yhden ainoan.

Syyskuussa oli lisää sadonkorjuuta. Sen lisäksi saimme räystäskourut ja syöksytorvet taloon. Ne ovat sopivan huomaamattomia, ettei heti edes huomaa niiden olemassaoloa, mutta hyvin ne hoitavat tehtävänsä.

Lokakuussa saimme lisää eläimiä, kun yksi kana toi piilopesätipunsa esille. Näistä tipuista kolme on kukkoa ja yksi kana. Kanatipu on tummempi kuin tähänastiset kanat. Kiva saada vähän vaihtelua.

Saimme vihdoin sähkömiehen tekemään loppuun pihavalaistuksen. 

Isäntä ehti sovittelemaan vessan ovelle karmeja.

Marraskuussa pengoimme antiikkikomeroa ja toimme alakertaan paljon tavaraa. Niiden järjestelyyn ja puhdistamiseen menikin reilusti aikaa, eikä kaikille ole vieläkään jatkopaikkaa. Paljon on vielä löydetyistä kertomattakin, mutta lupaan kirjoitella joku kerta mitä ihmeellisimmistä löydöistä.

Joulukuu on minulla vuoden kiireisin kuukausi töissä, enkä ehtinyt oikeastaan tehdä mitään muuta töiden lisäksi. Jouluna olikin mukava olla vain stressaamatta mistään. Oli meillä toki itsetehtyä lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa sekä rosollia. Jouluvieraaksi saimme siskoni Pikku-Maijan.

Vuosi on ollut hyvä ja antoisa. Suurin työ oli tuo talon ulkoverhous, joka vei koko kesän, mutta talo muuttui niin paljon paremmaksi sen myötä, ettei olisi edes uskonut. Seuraavat remontit ovat sisäremontteja, sillä se vessa pitäisi saada valmiiksi ja keittiö aloittaa.

Eniten iloitsemme siitä, että olemme molemmat pysyneet terveinä. Isäntäkään ei ole tarvinnut yhden yhtäkään tikkiä. Tuleva vuosi on varmasti myös antoisa ja kaikin puolin hyvä.

Kaikkea hyvää sinulle vuodelle 2026!