Lämmintä ja keltaista

Lokakuista sunnuntaita pystyi kuvaamaan hyvin sanoilla lämmintä ja keltaista. Tämän vuoden ruska on ollut mahtavan värikästä, vaikka osa siitä on jo maassa.

Tie on muuttunut kauniin keltareunaiseksi, vaikka keltareunaisuus on häviävää. Kuvan ottamisen jälkeen Isäntä jo ehti puhaltaa lehdet kasoihin.

Keltaiset lehdet maistuvat vielä vuohille. Vaahteran värikkäät lehdet päätyivät myös vuohien naposteltaviksi suupaloiksi.

Syyskosteassa nurmikossa on myös kanoille kaikkea herkullista syötävää. Leifin parvi kulkee päivisin isoja lenkkejä pihalla etsien hyviä ruokapaikkoja.

Kun upotin kukkasipuleja aittapihan ruusupenkkiin, kanat tulivat uteliaina katselemaan, jos vaikka jotain herkkuja olisi tiedossa. Totesivat sitten kääntävänsä mullat ympäri myöhemmin ja menivät Isännältä kärkkymään viimeisiä viinirypäleitä.

Syksy on nyt ajallisesti puolessa välissä. Alkaa olla jo kova kiire tehdä viimeiset syystyöt, jotta talvi saa tulla. Meillä on vielä ruukkujen siirtoa ja työkalujen varastointia jäljellä, mutta muuten olemme ehtineet (kerrankin) varautua ajoissa lumeen, jäähän ja pakkaseen. Mites teillä?

Lokakuun uutisia

Taisikin tulla aika pitkä tauko kuulumisissa. :) Elämä on soljunut tasaisena ja rauhallisena Kivimäessä. On ollut mukava elää melkein tavallista arkea, vaikka kaikkea siihenkin mahtuu. 

Sato alkaa olla kokonaan säilötty. Viimeinen omenaämpäri odottaa kuistilla hyödyntämistä, mutta muuten säilöntäkausi alkaa olla lopuillaan. Ajattelin kokeilla vielä omenoiden umpioimista, kunhan siihen löytyy aikaa ja inspiraatiota.

Omenapaistos on hyvää, mutta on sitä monesti syötykin.

Lämmityskausi alkoi sisällä, vaikka makuukamaria ei ole vielä tarvinnut lämmittää. Senkin aika tulee pakkasten myötä. Salissa on hyvä ilma, istuinryhmän luona oikein lämmintä ja mukavaa. Nyt on ollut aivan eri tilanne kutsua vieraita, kun on kunnon paikka vierailun järjestämiselle. Ja on meillä vieraita käynytkin.

Yhtenä projektina on ollut järjestää navettaan tilaa uusille tulokkaille. Elli ja Frida muuttavat meille ensi viikolla. Tutustumisaikana on hyvä olla kaksi vierekkäistä tilaa, ettei heti tule kovia yhteenottoja. Elli ja Frida ovat äiti ja tytär ja voi todella sanoa, että Frida on tullut äitiinsä. Molemmilla on kyljessä samanlainen valkoinen laikku. Menee varmaan hetki, että nämä oppii erottamaan toisistaan.

Muun lisäksi olemme tekemässä talokauppoja, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

Onkos tullut kesä?

Kävelin päivätauolla pihalla, kun huomasin, että kesä on ihan lähellä. Sen merkkinä näkyi kauniisti kukkiva voikukka.

Lintujen laulaessa iloisesti arvelin, ettei yksi voikukka kesää tee, mutta vieressä kasvoi kaksi lisää.

Iisoppikin oli komeassa kukassa. Nyt näistä saisi kivoja kuivattuja yrttejä. Viime vuonna Isäntä käytti kaikki peurapaistin maustamiseen (vahingossa). Ehkä tänä vuonna saattaisi riittää muuhunkin tarkoitukseen.

Kesällä ei näyttänyt ollenkaan hyvältä kasvilaatikoissa. Arvelin, että kaikki kuolivat kuivuuteen. Nyt näyttää jo paljon paremmalta, sillä siemenet itivät sittenkin, mutta paljon myöhemmin.

Osaan laatikoista laitoinkin perunaa tilalle. Perunat ovat jo korjattuina, mutta väleistä alkoi tupsahdella kaikkea kylvettyäkin. 

Aittapihalla on vielä ruusujen loistoa jäljellä. Reunaan istutetuissa ruusuissa on nuppuja ja kukkia.

The Fairy kukkii myös. Siinäkin on nuppuja jäljellä.

Yksi punainen ruusukin on juuri aukeamassa. Miten mahtaa käydä nuppujen?

Trenkituvalla talvehtinut ruusu kukki keväällä ja nyt se on aloittanut uudelleen.

Maljaköynnös on juuri aloittamassa kukintaansa. Olisi se kukkinut paljon aiemmin, mutta vuohet kävivät pariin kertaan syömässä siitä kaiken vihreän. Onneksi se on elpynyt.

Kesä on ollut pitkä ja lämmin. Viiden kuukauden lämmin jakso on nyt varmaan jo ohi, mutta oli se mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. 

Rypäleistä mehuksi

Rypäleet ovat nyt parhaimmillaan. Niitä ei oikein muuten saa säilöttyä kuin mehuksi. Yritämme keksiä uusia yhdistelmiä, sillä pelkistä rypäleistä tehty mehu on erittäin makeaa ja siihen on hyvä yhdistää jotain muuta makua mukaan.

Poimin taas pari ämpärillistä rypäleitä terttuineen. Pihatuvan edessä on hyvää tilaa jatkokäsittelylle. Ensimmäinen vaihe on murskaimen tuonti hyvään paikkaan.

Laitoin suppiloon vuorotellen aroniaa ja perattuja rypäleitä. Aroniat ovat niin pieniä, että menevät melkein kaikki suoraan läpi murskaimesta, mutta rypäleiden kanssa murskautuvat ehkä paremmin.

Eivät roskatkaan hukkaan mene. Nämä ovat vuohien mielestä erittäin maukkaita. Saavat tästä kivan lisän lypsyruokaan.

Murskattu marjaseos näyttää vähän keskeneräiseltä, mutta hyvä tästä vielä tulee.

Ensimmäinen ämpärillinen on kaadettu puristimeen. Jo nyt mehu alkaa valua, vaikka ei ole puristusta. Kahdesta rypäleämpärillisestä ja yhdestä aroniaämpärillisestä puristin tuli täyteen. Ensimmäiset litrat ehtivät valua ilman puristusta. Puristuksella sai vielä monta litraa lisää. Puristettu massa pääsee taas eläinten ruoaksi. Pullotin mehun puolen litran pakastepulloihin. Nyt on taas talveksi vitamiinia tarjolla ilman lisättyä sokeria. Aronia ja rypäle täydentävät toisiaan ihanteellisesti, joten tämä kokeilu oli oikein onnistunut.

Ilta pimeni niin nopeasti, etten saanut enempää kuvia, mutta tätä samaa prosessia käymme läpi vielä monta kertaa, ennen kuin kaikki rypäleet on käsitelty.

Pimeät illat

Pimeät illat saapuivat taas, mutta tänä syksynä talo on jo valoisa. Ehkä muutaman vuoden päästä rähjääntynyt kummitustalo muuttuu vielä enemmän asutun näköiseksi ulkoremontin ja valaistuksen myötä. 

Otin muutaman kuvan, miltä illalla näyttää ulkoa sisälle. Ensimmäinen ikkuna on kirjaston tien puolen ikkuna. Onneksi keskipalkki peittää näkymää makuukamariin, sillä siellä on vaatteiden kaaos parhaillaan.

Seuraavana näkyy salin ikkuna. Näin alhaalta otettu kuva ei paljasta juuri muuta kuin kattoa ja ikkunan edustaa. Tieltä näkyy varmaan vähän enemmän, koska se on vähän korkeammalla.

 Tuvassa palaa sellainen rakennusvalo, joka luo jyrkkiä varjoja ympäristöön, mutta antaa valoa tarpeeksi keittiötöihin.

Keittiön toinen ikkuna näyttää vain verhoja ja salin ovea. Tupakellosta näkyy häivähdys.

Eteisen valaistu ikkuna näyttää vaatekaappia ja isännän paitaa.

Pihalla on muutama valopiste pitämässä kulkureittejä näkyvissä. Ikkunasta näkyy pilkahdus kylpyhuoneesta.

Pöytäryhmä saa valoa aittapolun päässä olevasta tolppavalaisimesta.

Kantoa valaisee kaksi aurinkokennolyhtyä.

Aittapolkua valaisee tolppavalaisin ja aurinkokennolyhdyt.

Loppupää on hämärämpi, mutta polun voi erottaa juuri ja juuri kulkevan lyhtyjonon vieressä.

Pihatuvan edustalla on lyhtyilottelua.

Tien viertä valaisevat aurinkokennolyhdyt, mutta ei niiden varassa näe kulkea tiellä.

Tällä viikolla saamme nauttia vielä lämpimistä pimeistä illoista, mutta ensi viikolle on luvassa hyytävän kylmää. Loppusato on varmaan korjattava tämän viikon aikana.

Hämärän hyssyä

Kesän vaihtuessa oikeasti syksyksi alkavat illatkin pimentyä aiemmin. Meillä ei ole vielä sähkötöitä tehtyinä, joten hämärä tunkee sisälle huoneisiin. Salia saa valaistua kynttilöillä, kun on itse siinä tilassa. Muuten vain pöydällä lyhdyssä oleva kynttilä saa olla hetken vartioimatta.

Kaivelimme jatkojohtovarastojamme, sillä meillä oli olemassa muutama sähköistetty lyhty jostain maalaisromanttiselta ajalta. Yksi näistä sai paikan salin ikkunalla. Se on varustettu ajastimella, joten iltaisin ulkoa tulevan valon vaihtuessa hämäräksi lyhdyn valo syttyy ja sammuu taas yön hiipiessä paikalle. Aikoinaan nämä lyhdyt olivat meillä tunnelmanluojina Multialla olohuoneen ikkunoissa. Kyläläiset ihmettelivät, miten meillä jouluvalot ovat niin pitkään käytössä. Lyhdyt eivät tainneet olla silloin vielä yleisesti käytössä.

Sohvapöydälläkään ei voi kynttilöitä polttaa hetkeäkään vartioimatta, sillä kissamme saattavat loikkia sohvalle pöydän kautta. Vihtorin pörröhäntä varsinkin on kovin palonarka.

Taffelilla on yksi pieni pöytälamppu, joka ei valaise kovin pitkälle, mutta pitää nurkan pimeyden loitolla. Sen avulla salin läpi on mukavampi kulkea hämärässä, kun näkee, mihin astuu.

Eteiseenkin löysimme pienen marmorisen pöytävalaisimen, joka näyttää tietä makuukamarin ja kylpyhuoneen välillä. 

Eteisen ikkunalla on sähköistetty kynttilälyhty, joka syttyy ajastimella valaisemaan illan pimeimmät hetket. 

Toisella ikkunalla saa palaa kynttiläkin riippulyhdyssään. Ikkunavaloissa on myös se hyvä puoli, että ne valaisevat vähän ulkopuolellekin.

Kirjastossa on myös pöytävalaisin, jonka saa käännettyä tarpeen mukaan kohti pöytää tai soitinta. Kirjastoon on jo tilattuna vihreä pankkiirivalaisin.

Nurkassa on myös yksi huutokaupasta hankittu jalkalamppu. Näiden avulla pyrimme pärjäämään siihen asti, että saamme sähköt vedettyä huoneisiin isommille valoille.

Viikonloppuvieraat

Viikonlopuksi saimme kesäpiiat käymään. Lauantaiaamulla oli vielä hetken vähän viileämpää, joten kävimme poimimassa kasvihuoneesta altaan viereltä rypäletertut, jotka murskasimme ja puristimme mehuksi. Iltapäivällä siivosimme lopun pihan.

Ja siistiä sitten tulikin. Kentän päässä näkyy vielä pressu, johon on kerätty mullat, mutta se vielä tuosta lähtee, kunhan mullat saa kärrättyä aittapihalle. Etualalla näkyvät putket ovat kasvihuoneen keskuslämmitysputket.

Nyt piha siistiytyi oikein todella. Tuonne navetan viereen pääsee nyt siistimään reunukset, kun kasvihuone on pois.

Päivä oli todella lämmin, joten päätimme mennä myöhäiskesäiselle uinnille. Vesi oli ihanan lämmintä rannassa, mutta syvemmällä sellaista normaalia kesälämmintä vettä. Hyvin virkistyimme uinnin myötä. Eipä ollut tungosta, vain kaksi pusuttelevaa teiniä sivussa.

Paluumatkalla poikkesimme vielä katsomassa Luistarin hautausmaan hoitajia, jotka eivät meistä paljon välittäneet, ruoho oli houkuttelevampaa. Ehkä niilläkin oli ollut lämmin päivällä, eikä ruoka ollut maistunut aiemmin.

Sunnuntai-iltapäivällä päätimme lähteä lenkille vuohien kanssa. Isäntä otti Voiton hihnaan, jotta sekin oppisi kulkemaan nätisti. Ukkonen jyrisi molemmilla puolilla, mutta tämän kesän normaaliin tapaan meni molemmin puolin ohitse, eikä tullut tänne. Voitolla oli vähän vaikeuksia kuttujen kanssa, sillä syksyn ensimmäinen kiima sekoitti sen pään. Komeasti se pissasi monta kertaa partaansa, näytti kieltään ja ölisi kutsuvasti, mutta ei auttanut vielä tällä kertaa.

Vaahteramme olivat kovassa käytössä, mutta hyvässä sellaisessa. Nämä ovatkin parhaita puita kiipeilyyn.

Kiitokset kesäpiioille suuresta avusta!