Rypälesatoa

Viinirypäleet kypsyivät ihanan makeiksi ja mehukkaiksi ja niitä on paljon. Kukaan ei ihan tällaisia määriä jaksa syödä kerralla, joten mehustus on niille oiva ratkaisu. 

Ostimme mehustukseen pari uutta laitetta tänä vuonna. Näillä tulee olemaan käyttöä useampana vuonna ja useampaan mehuun. Ensimmäinen laite on hedelmämurskaaja, joka on erittäin käyttökelpoinen omenien käsittelyssä, mutta käytämme sitä myös rypälemehun valmistamisessa.

Hedelmät laitetaan suppiloon ja kahvasta veivaten ne murskautuvat ja valuvat alla olevaan astiaan. 

Seuraava laite on mehupuristin, joka on aika hyvä ja jykevä vehje.

Murskatut hedelmät laitetaan pussitettuun puristimeen, levyt paikoilleen ja sitten puristetaan mehu irti hedelmistä.

Mehu pullotetaan heti ja pakastetaan, jotta vitamiinit säilyvät tuoreina. Rypälemehuun ei tarvitse lisätä sokeria, sillä se on todella makeaa muutenkin. Janojuomaksi sitä pitää laimentaa vedellä.

Rypäleitä riittää vielä pitkäksi aikaa, joten kasvihuoneen lämmössä saa viettää aikaa vielä monta tuntia.

Boyseniakin riittää vielä muutamaan poimintakertaan, sillä osa on vielä aivan raakoja. Näin viileillä ilmoilla on oikein mukava viettää aikaa kasvihuoneessa. Yöksi laitamme lämmityksen, jos näyttää siltä, että pakkanen on tulossa. Yhtenä yötä täälläkin oli jo kaksi astetta pakkasen puolella, joten on syytä yrittää pitää kasvihuonetta ulkoilmaa lämpimämpänä.

Käsittämättömän rumia ratkaisuja

Kylpyhuoneemme on ollut koko ajan kuin suoraan kauhufilmin kulisseista, eikä se sen kauniimmalta näytä edelleenkään. Jatkoimme samaa esteettistä linjaa tehdessämme pieniä toiminnallisia muutoksia. On vaan asennoiduttava, että tämä on väliaikaista, kunnes pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneen aivan alusta alkaen sekä toimivaksi että kauniiksi. 

Toiminnallisuutta parantamaan asensimme ylimääräisenä olleen 50-luvun nurkkakaapin kylpyhuoneen nurkkaan. Kaapin alle laitoimme nostalgisen ruman lankakorin, johon saa laitettua astioiden pesussa käytettäviä pesusieniä, tiskiainetta ym. tarpeellista.  Kylpyhuoneessa ei ollut peiliä, mutta löysin yhden peilihomeen peittämän kapistuksen vintiltä. Nyt peilikuvana katsoo harmaapilkullinen hahmo, mutta edes joku kuva sentään. Olisi voinut laittaa suoraan vaikka Frankensteinin hirviön kuvan, mutta onhan tämä jännittävämpää, kun tietää, että se on ihan oma naamataulu, joka kuvaan ilmestyy kaikkine laikkuineen. Peilin alla roikkuvat söpöiset pussukat, jotka tein aikoinaan ensimmäiseen remontoitavaan taloon. Pukevat kuin hajuvesi pässiä!

Altaaseen tulee kolme poistoputkea, jotka eivät ainakaan paranna kokonaisuuden ulkonäköä. Yksi putki tulee vesivaraajalta, toinen tiskikoneelta ja kolmas pyykkikoneelta. Eipä tule liiallista kosteusrasitetta lattialle, kun vedet kulkevat viemäriin altaan kautta. 

Peilin tullessa altaan päälle, naulakko sai siirtyä pyykkikoneen päälle. Tässä saavat roikkua nyt maidontuotantoon liittyvät liinat, joiden pitää käyttöjen välillä ehtiä kuivumaan.

Ahtaaseen suihkuvälikköön laitoimme liian täyden lankakorin avuksi varastosta löytyneen nurkkahyllykön. Nyt ei tarvitse pudottaa puolia puteleita yhtä tiettyä pulloa etsiessään.

Vanhoja keittiökaappeja oli vielä yksi jäljellä, jonka päätimme sijoittaa entisen väliseinän kohdalle. Tämän tarkoitus on pitää sisällään kaikki pesusta tulleet pullot ja purkit, jotka odottavat pikaista uutta käyttöä. Lämmityskattila on yhä edelleen paikallaan, mutta toiveissa on sen siirtyminen täältä pois ihan lähipäivinä. On aivan käsittämätöntä, että se on ollut aivan loppuun asti edellisellä asukkaalla käytössä.

Pyykkihuolto on rumassa tilassa järjestetty rumin pussein. Lajittelu sujuu neljällä eri värikoodilla (tummat, valkoiset, sini-harmaa-vihreä ja beige-keltainen-punainen-ruskea). Sen lisäksi liinavaatteet lajitellaan pyykkikoriin. Lajittelupisteestä on pisin matka juuri pyykkikoneelle, mutta kassien kanssa se ei ole ongelma, koska kassin saa kannettua koneen viereen ja täytettyä siitä. Kuivausrumpu on tässä lähinnä. Sen vedet ohjataan tällä hetkellä ämpäriin, ettei niitä tarvitse valuttaa lattialle.

Kokonaiskuva eteisen ovelta kertoo täysin sen, miten valtavan ruma koko tila on kaikkine roikkujohtoineen, laitteineen ja tarvikkeineen. Mutta olen valtavan iloinen siitä, että meillä on kylpyhuone, jossa on lämmitys, lämpimän veden suihku, sisäkäymälä, pyykkitupa ja maitohuone.

Lattiakin on Isännän kenkien jäljiltä pesemättä.

Jonain päivänä saamme katsella näitä kuvia huvittuneesti ihmetellen, miten kauheaa täällä oli. Mutta siihen asti tämä on vallitsevaa todellisuutta, joka on vain hyväksyttävä.

Kukkasipuleita ja kutunketaleita

Arvelin, ettei tänä vuonna olisi tarvetta laittaa kukkasipuleita, sillä kuivurissa oli melkoinen määrä niitä tulppaanin ja narsissin sipuleita, jotka kaivoin kukinnan jälkeen ylös kasvihuoneelta. Mutta sitten sipulit tulivat myyntiin, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Ostin helmililjoja, iiriksiä, kevättähtiä, hyasintteja, pallolaukkoja, krookuksia, tulppaaneja ja 50 kappaleen satsin tulppaaneja ja narsisseja. Aittapihallehan mahtuu oikein hyvin, tuumin, ja olin jo ihan hyvillä mielin ryhtyessäni kaivamaan.

Kevättähdet istutin tammen ympärille.

Syreenikujan viereisen kiven juurelle istutin krookukset.

Aittapolun viereen istutin iirikset ja helmililjat.

Aittapolun kiven eteen istutin pallolaukat ja sekoituksen tulppaaneja ja narsisseja. Näiden eteen istutin vielä hyasintit.

Sitten huomasin, että tulppaanit olivat hävinneet. Kutut olivat taas vaihteeksi vapaalla ja tietenkin yhdellä oli suussaan jo tämä pussukka. Vielä ehdin pelastaa sen, vaikka herkku taisikin olla vain tuo pahvi.

Vielä jäivät tulppaanit upottamatta maahan. Ja ne kuivurin sipulitkin odottavat istutusta. Onneksi on vielä hyvin aikaa kaivella istutuskuoppia maahan.

Puulämmityskausi alkoi

Makuukamarin kakluunissa palaa iloinen tuli nuollen puita ja sytykkeitä. Hormista kuuluu kaunis humina. Tuli tehdään kahtena päivänä kolme kertaa päivässä pienellä annoksella. Sen jälkeen tulta voi tehdä isolla pesällisellä, mutta ilman peltien sulkemista. Parin viikon päästä kakluunia voi käyttää täysin normaalisti. Tämä on ihmeellistä!

Trenkituvassa ei vielä ole tulia, vaikka tulipesät ovat kunnossa ja nuohottuina. Ongelmana on vielä korjaustöissä tehty aukko yläkerran hormissa. Kun tämä aukko on muurattu umpeen, alkaa trenkituvassakin lämmityskausi.

Lattialta puuttuu vielä kipinäpeltikin

Pientä pintasilausta voi vielä tehdä tulipesän luukulle, jotta sen ruoste saadaan pois. On jotenkin hauska systeemi tällainen päältätäytettävä malli.

Kuparinen vesiastiakin on kunnossa, mutta tulipesän puolella väliseinä on reikiintynyt, joten suosituksena oli hitsata uusi väliseinä, että kupari säästyy.

Kamarin pystymuuri on käyttökelpoinen, vaikka tulipesä on jo hieman kärsineen näköinen.

Paljon noista uuneista tuli kaikenlaista tavaraa, joten ei mikään ihme, kun ei ole vetänyt. Kaunein lause, minkä nuohooja sanoi oli, että olemme tehneet valtavasti työtä, kun olemme saaneet talon hajuttomaksi. Me huomaamme kyllä vielä jäljellä olevan hajun, mutta olihan se hienoa, että muutos on noin huomattava.

Aamullinen pelastusoperaatio

Aamulla menin kohti pihatupaa, kun huomasin, että pihatuvan katolla oli kana ja tipu. Arvasin, että nyt on kuoriutuminen tapahtunut jossain tuolla ylhäällä ja äiti lapsineen pitäisi saada kanalaan. Sain pelastettua emon ja tipun ja vietyä ne kanalaan turvaan emon rääkyessä kovalla äänellä koko matkan. 

Kun tulin takaisin pihalle, kuului edelleen kovaa piipitystä. Yritin mennä navetan ylisille tuonne päälle, missä pesä on, mutta en löytänyt mistään tikkaita. Hädissäni soitin Isännälle, joka lupasi tulla katsomaan tilannetta.

Isännän tultua menin vielä tuonne vanhaan kanalatilaan pihatuvan yläpuolelle, kun huomasin, että siellähän on aukko katonrajassa. Ja sieltä pitkälle ojentamalla käsi tapasi pikkuisia tipuja, joita sitten kauhoimme Isännän villapipon suojiin. Kauimmaiset sai Isäntä kurotettua talteen. Se ensimmäinen tipu oli pudonnut tuolta aukosta pihatuvan katolle ja emo oli lähtenyt sitä pelastamaan.

Nyt kaikki 12 tipua ovat tallessa emonsa hoivissa kanalan tipunurkkauksessa. Kaikilla vaikutti olevan kova nälkä ja kyllä ne kovasti söivätkin.

Kefiiriä

Mietin taannoin, mitä kaikkea maidosta voisi tehdä. Päädyin sivulle, jossa valmistettiin maidosta kefiiriä. Muistin lapsuudestani kaupan kefiirin, jota juotiin piimänä. Eikä ainakaan heti tullut mitään negatiivista siitä mieleen. Niinpä hankin omat kefiirinsiemenet ja aloitin tehtailun. Saamani kefiirinsiemenet olivat tottuneet vain punaiseen kaupan maitoon, mutta hyvin ne ottivat tuoreen kutunmaidon hapatettavakseen.

Ja nyt nautimme aamusmoothien kefiiristä, rahkasta ja marjoista valmistettuna. Juomasta tulee sopivan kirpsakkaa ja raikasta.

Tässä juomassa on marjoina puolukkaa ja vadelmaa.

Sijaisvanhemmat

Ison tipuparven äitikana sai tarpeekseen lastenhoidosta ja siirtyi liehittelemään kukkoa. Pienet tiput jäivät ilman hoivaa jo pariviikkoisina. Ratkaisu orvoille pikkuisille löytyi Padasta ja Kattilasta, pienistä kukonaluista, jotka itsekin jäivät orvoiksi emonsa sairastuttua ja kuoltua. Nyt perhe viettää aikaa pääasiassa lantalassa ja takatarhassa. Illaksi joukko tulee sisälle nukkumaan samalle orrelle. Hyvin kukkopojat osaavat hoitaa kasvatustehtävän kahdestaan.