Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 19. syyskuuta 2017

Rypälesatoa

Viinirypäleet kypsyivät ihanan makeiksi ja mehukkaiksi ja niitä on paljon. Kukaan ei ihan tällaisia määriä jaksa syödä kerralla, joten mehustus on niille oiva ratkaisu. 


Ostimme mehustukseen pari uutta laitetta tänä vuonna. Näillä tulee olemaan käyttöä useampana vuonna ja useampaan mehuun. Ensimmäinen laite on hedelmämurskaaja, joka on erittäin käyttökelpoinen omenien käsittelyssä, mutta käytämme sitä myös rypälemehun valmistamisessa.


Hedelmät laitetaan suppiloon ja kahvasta veivaten ne murskautuvat ja valuvat alla olevaan astiaan. 


Seuraava laite on mehupuristin, joka on aika hyvä ja jykevä vehje.


Murskatut hedelmät laitetaan pussitettuun puristimeen, levyt paikoilleen ja sitten puristetaan mehu irti hedelmistä.


Mehu pullotetaan heti ja pakastetaan, jotta vitamiinit säilyvät tuoreina. Rypälemehuun ei tarvitse lisätä sokeria, sillä se on todella makeaa muutenkin. Janojuomaksi sitä pitää laimentaa vedellä.


Rypäleitä riittää vielä pitkäksi aikaa, joten kasvihuoneen lämmössä saa viettää aikaa vielä monta tuntia.


Boyseniakin riittää vielä muutamaan poimintakertaan, sillä osa on vielä aivan raakoja. Näin viileillä ilmoilla on oikein mukava viettää aikaa kasvihuoneessa. Yöksi laitamme lämmityksen, jos näyttää siltä, että pakkanen on tulossa. Yhtenä yötä täälläkin oli jo kaksi astetta pakkasen puolella, joten on syytä yrittää pitää kasvihuonetta ulkoilmaa lämpimämpänä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Käsittämättömän rumia ratkaisuja

Kylpyhuoneemme on ollut koko ajan kuin suoraan kauhufilmin kulisseista, eikä se sen kauniimmalta näytä edelleenkään. Jatkoimme samaa esteettistä linjaa tehdessämme pieniä toiminnallisia muutoksia. On vaan asennoiduttava, että tämä on väliaikaista, kunnes pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneen aivan alusta alkaen sekä toimivaksi että kauniiksi. 

Toiminnallisuutta parantamaan asensimme ylimääräisenä olleen 50-luvun nurkkakaapin kylpyhuoneen nurkkaan. Kaapin alle laitoimme nostalgisen ruman lankakorin, johon saa laitettua astioiden pesussa käytettäviä pesusieniä, tiskiainetta ym. tarpeellista.  Kylpyhuoneessa ei ollut peiliä, mutta löysin yhden peilihomeen peittämän kapistuksen vintiltä. Nyt peilikuvana katsoo harmaapilkullinen hahmo, mutta edes joku kuva sentään. Olisi voinut laittaa suoraan vaikka Frankensteinin hirviön kuvan, mutta onhan tämä jännittävämpää, kun tietää, että se on ihan oma naamataulu, joka kuvaan ilmestyy kaikkine laikkuineen. Peilin alla roikkuvat söpöiset pussukat, jotka tein aikoinaan ensimmäiseen remontoitavaan taloon. Pukevat kuin hajuvesi pässiä!


Altaaseen tulee kolme poistoputkea, jotka eivät ainakaan paranna kokonaisuuden ulkonäköä. Yksi putki tulee vesivaraajalta, toinen tiskikoneelta ja kolmas pyykkikoneelta. Eipä tule liiallista kosteusrasitetta lattialle, kun vedet kulkevat viemäriin altaan kautta. 


Peilin tullessa altaan päälle, naulakko sai siirtyä pyykkikoneen päälle. Tässä saavat roikkua nyt maidontuotantoon liittyvät liinat, joiden pitää käyttöjen välillä ehtiä kuivumaan.


Ahtaaseen suihkuvälikköön laitoimme liian täyden lankakorin avuksi varastosta löytyneen nurkkahyllykön. Nyt ei tarvitse pudottaa puolia puteleita yhtä tiettyä pulloa etsiessään.


Vanhoja keittiökaappeja oli vielä yksi jäljellä, jonka päätimme sijoittaa entisen väliseinän kohdalle. Tämän tarkoitus on pitää sisällään kaikki pesusta tulleet pullot ja purkit, jotka odottavat pikaista uutta käyttöä. Lämmityskattila on yhä edelleen paikallaan, mutta toiveissa on sen siirtyminen täältä pois ihan lähipäivinä. On aivan käsittämätöntä, että se on ollut aivan loppuun asti edellisellä asukkaalla käytössä.


Pyykkihuolto on rumassa tilassa järjestetty rumin pussein. Lajittelu sujuu neljällä eri värikoodilla (tummat, valkoiset, sini-harmaa-vihreä ja beige-keltainen-punainen-ruskea). Sen lisäksi liinavaatteet lajitellaan pyykkikoriin. Lajittelupisteestä on pisin matka juuri pyykkikoneelle, mutta kassien kanssa se ei ole ongelma, koska kassin saa kannettua koneen viereen ja täytettyä siitä. Kuivausrumpu on tässä lähinnä. Sen vedet ohjataan tällä hetkellä ämpäriin, ettei niitä tarvitse valuttaa lattialle.


Kokonaiskuva eteisen ovelta kertoo täysin sen, miten valtavan ruma koko tila on kaikkine roikkujohtoineen, laitteineen ja tarvikkeineen. Mutta olen valtavan iloinen siitä, että meillä on kylpyhuone, jossa on lämmitys, lämpimän veden suihku, sisäkäymälä, pyykkitupa ja maitohuone.

Lattiakin on Isännän kenkien jäljiltä pesemättä.
Jonain päivänä saamme katsella näitä kuvia huvittuneesti ihmetellen, miten kauheaa täällä oli. Mutta siihen asti tämä on vallitsevaa todellisuutta, joka on vain hyväksyttävä.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kukkasipuleita ja kutunketaleita

Arvelin, ettei tänä vuonna olisi tarvetta laittaa kukkasipuleita, sillä kuivurissa oli melkoinen määrä niitä tulppaanin ja narsissin sipuleita, jotka kaivoin kukinnan jälkeen ylös kasvihuoneelta. Mutta sitten sipulit tulivat myyntiin, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Ostin helmililjoja, iiriksiä, kevättähtiä, hyasintteja, pallolaukkoja, krookuksia, tulppaaneja ja 50 kappaleen satsin tulppaaneja ja narsisseja. Aittapihallehan mahtuu oikein hyvin, tuumin, ja olin jo ihan hyvillä mielin ryhtyessäni kaivamaan.


Kevättähdet istutin tammen ympärille.


Syreenikujan viereisen kiven juurelle istutin krookukset.


Aittapolun viereen istutin iirikset ja helmililjat.


Aittapolun kiven eteen istutin pallolaukat ja sekoituksen tulppaaneja ja narsisseja. Näiden eteen istutin vielä hyasintit.


Sitten huomasin, että tulppaanit olivat hävinneet. Kutut olivat taas vaihteeksi vapaalla ja tietenkin yhdellä oli suussaan jo tämä pussukka. Vielä ehdin pelastaa sen, vaikka herkku taisikin olla vain tuo pahvi.


Vielä jäivät tulppaanit upottamatta maahan. Ja ne kuivurin sipulitkin odottavat istutusta. Onneksi on vielä hyvin aikaa kaivella istutuskuoppia maahan.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Puulämmityskausi alkoi

Makuukamarin kakluunissa palaa iloinen tuli nuollen puita ja sytykkeitä. Hormista kuuluu kaunis humina. Tuli tehdään kahtena päivänä kolme kertaa päivässä pienellä annoksella. Sen jälkeen tulta voi tehdä isolla pesällisellä, mutta ilman peltien sulkemista. Parin viikon päästä kakluunia voi käyttää täysin normaalisti. Tämä on ihmeellistä!


Trenkituvassa ei vielä ole tulia, vaikka tulipesät ovat kunnossa ja nuohottuina. Ongelmana on vielä korjaustöissä tehty aukko yläkerran hormissa. Kun tämä aukko on muurattu umpeen, alkaa trenkituvassakin lämmityskausi.

Lattialta puuttuu vielä kipinäpeltikin

Pientä pintasilausta voi vielä tehdä tulipesän luukulle, jotta sen ruoste saadaan pois. On jotenkin hauska systeemi tällainen päältätäytettävä malli.


Kuparinen vesiastiakin on kunnossa, mutta tulipesän puolella väliseinä on reikiintynyt, joten suosituksena oli hitsata uusi väliseinä, että kupari säästyy.


Kamarin pystymuuri on käyttökelpoinen, vaikka tulipesä on jo hieman kärsineen näköinen.


Paljon noista uuneista tuli kaikenlaista tavaraa, joten ei mikään ihme, kun ei ole vetänyt. Kaunein lause, minkä nuohooja sanoi oli, että olemme tehneet valtavasti työtä, kun olemme saaneet talon hajuttomaksi. Me huomaamme kyllä vielä jäljellä olevan hajun, mutta olihan se hienoa, että muutos on noin huomattava.

torstai 14. syyskuuta 2017

Aamullinen pelastusoperaatio

Aamulla menin kohti pihatupaa, kun huomasin, että pihatuvan katolla oli kana ja tipu. Arvasin, että nyt on kuoriutuminen tapahtunut jossain tuolla ylhäällä ja äiti lapsineen pitäisi saada kanalaan. Sain pelastettua emon ja tipun ja vietyä ne kanalaan turvaan emon rääkyessä kovalla äänellä koko matkan. 


Kun tulin takaisin pihalle, kuului edelleen kovaa piipitystä. Yritin mennä navetan ylisille tuonne päälle, missä pesä on, mutta en löytänyt mistään tikkaita. Hädissäni soitin Isännälle, joka lupasi tulla katsomaan tilannetta.


Isännän tultua menin vielä tuonne vanhaan kanalatilaan pihatuvan yläpuolelle, kun huomasin, että siellähän on aukko katonrajassa. Ja sieltä pitkälle ojentamalla käsi tapasi pikkuisia tipuja, joita sitten kauhoimme Isännän villapipon suojiin. Kauimmaiset sai Isäntä kurotettua talteen. Se ensimmäinen tipu oli pudonnut tuolta aukosta pihatuvan katolle ja emo oli lähtenyt sitä pelastamaan.


Nyt kaikki 12 tipua ovat tallessa emonsa hoivissa kanalan tipunurkkauksessa. Kaikilla vaikutti olevan kova nälkä ja kyllä ne kovasti söivätkin.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kefiiriä

Mietin taannoin, mitä kaikkea maidosta voisi tehdä. Päädyin sivulle, jossa valmistettiin maidosta kefiiriä. Muistin lapsuudestani kaupan kefiirin, jota juotiin piimänä. Eikä ainakaan heti tullut mitään negatiivista siitä mieleen. Niinpä hankin omat kefiirinsiemenet ja aloitin tehtailun. Saamani kefiirinsiemenet olivat tottuneet vain punaiseen kaupan maitoon, mutta hyvin ne ottivat tuoreen kutunmaidon hapatettavakseen.


Ja nyt nautimme aamusmoothien kefiiristä, rahkasta ja marjoista valmistettuna. Juomasta tulee sopivan kirpsakkaa ja raikasta.

Tässä juomassa on marjoina puolukkaa ja vadelmaa.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Sijaisvanhemmat

Ison tipuparven äitikana sai tarpeekseen lastenhoidosta ja siirtyi liehittelemään kukkoa. Pienet tiput jäivät ilman hoivaa jo pariviikkoisina. Ratkaisu orvoille pikkuisille löytyi Padasta ja Kattilasta, pienistä kukonaluista, jotka itsekin jäivät orvoiksi emonsa sairastuttua ja kuoltua. Nyt perhe viettää aikaa pääasiassa lantalassa ja takatarhassa. Illaksi joukko tulee sisälle nukkumaan samalle orrelle. Hyvin kukkopojat osaavat hoitaa kasvatustehtävän kahdestaan.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaivo kuntoon

Viime syksynä kaivosta saatiin paikattua pahin vuotokohta, mutta pumppu ei riittänyt tyhjentämään kaivonpohjaa. Vuotokohdan paikkaaminen auttoi jo niin paljon, ettei vesi enää värjäytynyt koko vuonna ruskeaksi, kuten aikaisempina vuosina.


Tänä syksynä kaivo saatiin pestyä, paikattua ja puhdistettua pohjia myöten. Kaikki ruskea lieju saatiin pohjalta pois. Seinät pestiin kloorilla painepesurin avulla. Pohjalle kaadettiin uudet puhtaat hiekat ja kalkit. Tällä hetkellä vesi on vielä hivenen valkoisen sameaa, mutta varmaan ihan muutamassa päivässä se kirkastuu. Parin viikon päästä uskallamme jo teettää vesitestin. Jos vesi nyt osoittautuu hyväksi, ei tarvitse kuskata vettä enää kyliltä tai lähteestä. 


Kaivon ympärystä pitää vielä tasoitella ja siistiä. Mutta on se jo paljon paremman näköinen betonikannella kuin sillä puuviritelmällä, jonka kannen alla oli aina lauma ukkoetanoita. 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Operaatio kissanluukku

Syystuulen puhallellessa alkaa oven pitäminen auki tuntua jo luissa ja ytimissä kalvavana kylmyytenä. Niinpä ratkaisuksi päätimme laittaa tähänkin taloon kissanluukun. Paikaksi katsoimme kuistin nurkan, joka ei olisi aivan liian keskeinen paikka, mutta silti kissoille sopiva reitti.


Sisäpuolella tuossa seinässä on omituinen oviaukon näköinen aukko, jossa ei kuitenkaan ole ollut ovea. Eristeenä oli styrox-levy (mitä muutakaan voi täällä odottaa), jonka takana huokolevyä palasina. Mutta kas kummaa, seinä olikin omituisen joustava. Sisältä painaessa ulkoseinä alkoi lepattaa.


Tällä erää emme ehdi tehdä isompaa remonttia kuistiin, joten lepattavat ulkolaudat kiinnitettiin paikoilleen parilla laudalla.


Luukun päälle laitettiin pieni lippa, joka on enemmän koriste kuin hyödyllinen. Joskus, kun kuisti on korjattu, teemme kissoille pienen ulkomökin terasseineen.


Nyt terassin virkaa saa toimittaa kahdesta laudasta tehty levike, josta pääsee pujahtamaan sisään ja ulos. Lauta on hyppykorkeudella.


Seuraava työ onkin opettaa kissat käyttämään luukkuaan. Sulevi oli heti niin epäluuloinen, että pinkaisi hurjaan juoksuun, kun yritin saada sitä kulkemaan luukusta. Vihtori on uteliaampi, joten luotamme, että se opettaa vielä Sulevinkin luottamaan luukkuun.

Juu, juu, toki pitää tuo nurkka siivotakin. :D

maanantai 4. syyskuuta 2017

Pieniä parannuksia

Piiput saivat ensin kauluksen, jotta vesi ei pääse mistään vahingossakaan sisätiloihin.


Kauluksen yläpuolelle tuli myös pelti, johon tuli tuo yläpokkaus. Nyt piiput näyttävät alkuperäisiltä, vaikka ovat uudistetut. Yritimme jo tehdä tulia makuukamarin kakluuniin, mutta hormi ei vetänyt yhtään. Sitten muistimme, ettei nuohooja ole päässyt tuohon piippuun kymmeniin vuosiin, joten ehkä onkin parempi odottaa sen verran, että nuohooja on puhdistanut kaikki röörit auki.


Vaahteroista tuli valtavasti polttopuita. Tältä laidalta näkyy kolme riviä, mutta toisesta päästä näkyy viisi riviä. Siinä onkin ihmettelemistä, miten se on mahdollista.


Toisellakin seinällä on iso pino polttopuuta. Mutta nyt kaikki vaahterat ovat pilkottuina odottamassa vuoden pääsyään lämmittämään meitä talossa.


Piha oli tarkoitus saada vielä siistiksi ennen lumia. Nyt näyttää jo aika hyvältä sen suhteen. Puista jäi valtavasti pientä silppua, joka pitää vielä haravoida pois.


Oksasilppuakin on melkoinen kasa, mutta sille on vielä tänä syksynä paljon käyttöä, jos vaan ehdimme siirtää mustikat marjatarhaan. Takana olevan pressun alla on kaappiprojekti, jonka olin suunnitellut tekeväni loman viimeisellä viikolla, mutta sitten tulivat vieraat ja projekti jäi odottamaan parempaa aikaa. Vielä sitä ei ole tullut, mutta jospa viimeistään ensi vuonna tulee.


Maitokärry oli kovin ruosteinen. Sen laudat olivat myös aivan lahot ja kutunsyömät (kuten tuo kuistin seinäkin). Kärry on nyt maalattu pohjavärillä ja siinä on uudet laudat.


Suulin romahdusvaara on torjuttu hetkeksi pönkkäämällä pahin notkahduskohta. Toivottavasti se kestää siihen asti, että suulille ehditään tehdä jotain radikaalimpaa. Reiän päälle tulee vielä pressu suojaamaan enemmiltä sateilta.


Perheenlisäyskuulumisia: Tipla-kana sai ensimmäisen tipunsa. Sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Enää ei ole löytynyt hautovia kanoja, joten toivottavasti kesän tipusaldo on nyt täysi. Edellisestä 12-päisestä tipuparvesta vain kolme on kanatipua, joten kukkokeittoa on tiedossa useaksi kertaa.