Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

torstai 20. heinäkuuta 2017

Toiset heinätalkoot

Kaksi viikkoa heinät ehtivät kuivua seipäillä, mutta tuli aika saada ne vielä kuivina ylisille. Niinpä järjestimme taas talkoot sitä varten. Isännän vanhemmatkin olivat paikalla. Onneksi niin, sillä talkoolaisia ei tullut kovin monta tällä kertaa yhteensattumien vuoksi, ja kaksi joutui lähtemään kesken päivän. Aloitimme tietysti iltapäivän kakkukahvilla. Kakku oli tällä kertaa vauhdilla koristeltu, mutta herkullinen se onneksi oli.


Sitten alkoikin työ vauhdilla. Yhteen peräkärrylliseen mahtui viidestä seitsemään seipäällistä. Joku onnellinen pääsi kyytiin kasan päälle pitelemään kiinni. Ylhäällä taas kuorma piti purkaa pressun avulla ylisille.


Kun toinen puoli oli melkein kokonaan koottu, alkoi sade. Heinät kasattiin vauhdilla pressujen alle sadesuojaan. Minä lähdin tekemään ruuan tässä vaiheessa. Istuskelimme pihatuvassa pinaattikeitolla sateen ajan ja jatkoimme taas sen jälkeen.


Niin tuli koko pelto koottua, vaikka välillä näyttikin jo uhkaavalta.


Viimeisellä kärryllisellä kokosimme seipäät ja pressut.


Jäljellä oleva porukka kokoontui vielä yhteiskuvaan ennen kunniakierrosta.


Ajoimme vielä ylisille katsomaan, miten valtavat kasat heiniä oli saatu korjattua ensi talveksi.


On nyt todella isot varastot syötävää. Eläinten talvi näyttää ruuan osalta ihan mukavalta tässä vaiheessa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pihatuvan pihan tasoitusta

Juhlien jälkeen tuli aika laittaa tavaroita takaisin paikoilleen. Pihatuvan edusta oli niin möykkelikköinen, että päätimme tasoittaa sen. Nyt molemmat pöydät mahtuvat tasaiselle alustalle, eivätkä keiku mihinkään suuntaan.


Tasoitusmateriaalia löytyi näin läheltä navetan päädyn kivituhkakasasta, joka oli jonkin verran jo heinittynyt. Pihassa se ei haittaa, sillä viemäröinnin uusimisen yhteydessä piha joka tapauksessa kaivetaan ja myllätään. Ajankohdasta ei ole vielä tietoa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lomamatkailua

Tämän viikon lomamatkakohteeksi valitsimme Uudenkaupungin. En muista koskaan käyneeni siellä, eikä Isäntäkään muutamaa työkeikkaa lukuunottamatta ole tutustunut kaupunkiin. Ensimmäisenä kävimme tutustumassa uuteen kierrätyskeskukseen, joka oli juuri muuttanut parempiin tiloihin upeaan vanhaan puutaloon. Sen välittömässä läheisyydessä oli seuraava käyntikohde, Merimiehenkotimuseo.


Talo on 1700-luvulta, mutta sisustus 1900-luvun alkupuolta. Taloa on korjattu vähän hassusti, sillä katto ja lattia on oikastu, mutta seinät jätetty vinoiksi. 


Seuraava kohde oli herraskainen Wahlbergin talo, joka edustaa kertaustyylejä hyvin mahtipontisesti. 


Talossa on säilynyt paljon alkuperäistä, kuten salin kattokruunu. Tämän jälkeen meidän salimme tuntuu entistä pienemmältä ja vaatimattomammalta.


Täällä oli kuitenkin muutamia yhtäläisyyksiä talomme sisustuksen kanssa. Kukkapylväs ja kukkapöytä ovat lähes identtiset meidän vastaavien kanssa. Eikä tuo vieressä oleva tuolikaan eroa niin paljon meidän kalustomme kanssa.


Täältäkin löytyy taffelipiano.


Mahtipontisuuden jälkeen menimme Bonk-museoon, joka on aivan ehdoton käyntikohde Uudessakaupungissa. 


Koneet ja laitteet ovat aivan uskomattomia, ja niiden tarinat huimaavan jännittäviä. Lipun hintaan kuuluu opastus, joka kannattaa ehdottomasti ottaa, jotta laitteiden käyttötarkoitus selviää.


Kävimme vielä Pyhämaan uhrikirkossa, joka on 1600-luvulta. Sen erikoisuus on kokonaan koristemaalattu sisäpuoli.


Raamatunkertomusten lisäksi seiniltä löytyy lohikäärme ja yksisarvinen.


Tällainen yhden päivän retki oli oikein sopivaa lomailua tähän väliin. Aina ei tarvitse matkustaa maailman ääriin. Läheltäkin voi löytyä mielenkiintoisia paikkoja.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukujuhlat

Perjantaina illalla ensimmäiset vieraat saapuivat paikalle. Heille oli varattuna trenkitupa, jonka ehdimme juuri ja juuri siivota siihen kuntoon, että siellä voi siististi majoittua. Lauantaina heräsimme aikaisin ja siirsimme kaikki juhlatarvikkeet alapihalle valmiiksi, jotta voimme järjestää aamupalan pihatuvassa.


Laitoimme vihreät pöytäliinat pöytiin, valkoiset kirpputorilta ostamani verhot tarjoilupöytään vihreän sairaalalakanan kera, kaikki mahdolliset istuintyynyt penkeille ja juomalasit sivupenkille vanhoissa ruosteisissa tarjottimissa.


Ruotsista tulleet vieraamme auttoivat lauantaina kaikessa järjestelyssä. Nurmikko tuli leikattua, pinkit pionit poimittua pöytäkoristeiksi, perunat keitettyä, salaatti tehtyä, kananmunat keitettyä ja piirakat paistettua. Itse keittelin valmiiksi pinaattikeiton ja kantarellikastikkeen. Isäntä haki peurapaistit työpaikkani uunista. Ja sitten juhla saattoi alkaa.


Alkumaljaksi nautimme raparperisimaa, alkuruokana oli pinaattikeittoa kananmunien kanssa, pääruokana peurapaistia, uusia perunoita ja kantarellikastiketta salaatin kera. Tarjolla oli myös karjalanpiirakoita, tummaa ja vaaleaa leipää voin kera, silliä ja suutarinlohta. Toimme juomaksi kaikki raparperi- ja voikukkasimat muiden kylmien juomien kera.


Jälkiruuaksi nauttimamme jäätelön sekä vadelma-, boysenmarja- ja mustikkakimaran jälkeen Isäntä vei juhlaväen tutustumiskierrokselle, kun itse päällystin täytekakut kermalla ja kirsikoilla. Täytteenä kakuilla oli itsetehtyjä hilloja karviaisista, omenoista, pihlajasta sekä aronioista kermavaahdon kera.


Kahvin aikana haastattelin suvun vanhimpia jäseniä, joilla vielä olivat muistot tallella. Sain kopioitavaksi mielenkiintoisia sukua koskevia asiakirjoja. Osa juhlavieraista lähti iltasella pois, mutta jäimme muiden kanssa saunomaan ja grillaamaan. Sunnuntaina nautimme vielä yhteisen aamiaisen, pelailimme frisbee-golfia ja mölkkyä ja joimme täytekakkukahvit. Viimeiset vieraat lähtivät ja jäimme Isännän kanssa kahden. Oli valtavan hieno viikonloppu säitä myöden. Kerroin vieraille, että olin rukoillut, että sää olisi hyvä. Mainitsin vielä, että kannattaa olla hyvissä väleissä yläkerran kanssa, että rukoukset kuullaan. Ja todellakin kuultiin.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kaide paviljonkitasanteelle

Joku aika sitten näin ilmoituksen metallisesta sängynpäädystä. Mietin, mihin muuhun sitä voisi käyttää, ehkä vaikka portiksi tai jotain sen suuntaista. Mutta sitten hetkeksi unohdin asian. Keskiviikkona mieleeni valkeni, että sellainen sopisi valtavan hyvin paviljonkitasanteelle aidaksi. Mutta se kyseinen sängynpääty oli jo hävinnyt myynnistä.

Torstaina näin paljon kauniimman sängynpäädyn myynnissä viidellä eurolla. Ja onnistuin olemaan ensimmäinen haluaja. Ja niin pääty muutti meille paviljongin kaiteeksi.


Kaide on vasta sovituksessa, mutta näyttää ihan sopivalta paikkaansa. Mahtuisi tuohon vielä toinenkin kaide vaahteran oikealle puolelle. Tietysti tuohon vasempaan laitaan voisi laittaa vielä kulmittain yhden kaiteen. Nyt pitääkin olla tarkkana, jos vaikka sattuisi edullisesti löytymään lisäkappaleita tänne.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Juhlavalmisteluja

Lauantain sukujuhliin on enää pari päivää aikaa ja kiire on sen mukainen. Siitä huolimatta yritän pitää Isännälle hyvää mieltä yllä, sillä Isännän hermot ovat huonot tällaisissa tilanteissa.


Alapihalla on jo pöytiä valmiina. Paikkoja on nyt 30, joten luultavasti ne riittävät. Meillä on vielä kaksi pöytää penkkeineen varalla, jos väkeä ilmestyykin enemmän.


Tarjoilupöydäksi valitsimme jo monessa paikassa palvelleen lankkutason. Siihen saa ihan mukavasti kaiken tarjolle, eivätkä jalatkaan näy, kun laittaa valkoiset liinat päälle.


Alapihallakin on jo kukkaruukkuja koristamassa aluetta. Arvaat varmaan, että kutut saavat pysyä aituksessaan seuraavat päivät. Näitä ei ole varaa syöttää niille.


Kaksi vuotta odottanut käytetty tiskikone pääsi kylpyhuoneeseen valmiiksi isompia tiskejä varten. Nyt ei haittaa ollenkaan tarjoilla oikeilta lautasilta, sillä kone hoitaa tiskit, kun itse saamme vain juhlia.


Kaikilla ei kiirettä näytä olevan. Veikka ottaa niin lunkisti, että näyttää jo ihan kuolleelta. Mutta meillä on vielä vähän tehtävää, sillä trenkitupa pitää tyhjentää ja siivota yövieraita varten.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Muuttopuuhia

Eilen oli aika kantaa muutakin tavaraa jo paikoilleen makkariin. Ja kyllä siinä sitten siirrettiinkin nurkasta toiseen.


Vaatekaappia ja isoa lipastoa siirrettiin eniten. Veivailtiin ja käänneltiin. Ja lopuksi tultiin siihen tulokseen, että alkuperäinen ajatus siitä, että kaappi on nurkassa ja lipasto sen vieressä on sittenkin paras. Mutta tuo peiliosa on silloin liikaa.


Pikkukaappi pääsi lähes alkuperäiselle paikalleen. Ennen vaan tuossa olivat kiinteät komerot.


Ja yksi vaatekaappi on vielä pakko laittaa tuohon kakluunin viereen, sillä se on toistaiseksi ainoa henkarikaappi.


Mutta illalla saimme huoneen siihen kuntoon, että pääsimme nukkumaan. Vihtori kävi kurkistelemassa touhuja ja tuli lopulta yöksi tänne nukkumaan.


Sulevi nukkui trenkituvassa, mutta tänään sekin on sopeutunut muuttoon. Ehkä se ei yöllä oikein nukkunut, sillä tänään torkut ovat maistuneet kirjaston sohvalla ja sängyllä.


Kaikki tavarat ovat vielä aivan hukassa erinäisissä pusseissa ja nyssäköissä, mutta varmaan pikkuhiljaa löytävät täällä paikkansa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Makuukamarin listat

Eilen oli kaunis päivä tehdä kaikkia pihatöitä, mutta halusin jo nähdä makuukamarin niin valmiina kuin mahdollista. Ja niin siirryimme hetkeksi sisätöihin. Listat olivat jo valmiiksi maalattuina tilassa odottamassa. Ainoastaan oviin rajoittuvat listat piti vielä sahata pystylistan kohdalta tarkasti, joten ovilistat piti laittaa tilapäisesti paikoilleen.


Ja aikamoisella vauhdilla listat pääsivätkin paikalleen.


Sitten tapahtui se kaikkein tärkein - kannoimme sängyt paikoilleen.


Tänään jatkamme tästä tuomalla kaikki mahdollinen tavara paikoilleen, jotta pääsemme illalla uuteen makuukamariin nukkumaan.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Pihatuvan tuunausta

Pihatuvan edusta oli taas täynnä lehtiä ja kaikkea sinne kuulumatonta. Niinpä päätimme siivota edes jotain siitä.


Rammat jakkarat saivat häädön. Kyllä niistäkin vielä käytämme istuinosat johonkin projektiin, mutta ei ihan heti. Seinänvierustalle kävimme hakemassa jätelautapinosta lautoja. Nyt isot ruukut ovat paikoillaan, vaikka kukkasia vielä pitää hankkiakin. Samalla siistimme nuo muovit. Tämäkin on muuttunut pikkuhiljaa ja muuttuu vielä monta kertaa. Seuraavaksi vaihdamme nuo lenksottavat ovet parempaan oveen. 


On nykytilanne ainakin parempi kuin alussa.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Marjasatokatsaus

Kasvihuoneen vadelmat alkavat jo kypsyä. Ensimmäiset marjat ovat valtavan kokoisia ja mehukkaan makeita. Pihalla vadelmilla ei ole ihan näin hyvä tilanne vielä tässä vaiheessa.


Rypälesadosta tulee tänä vuonna erittäin hyvä. Rypäleet ovat jo isoja pompuloita tässä vaiheessa. Kutut taas ovat onnellisena syöneet ylimääräiset versot, joissa ei ole terttuja. Tosin kuttuja ei päästetä ollenkaan kasvihuoneeseen, sillä ne ovat yllättävän nopeita napsimaan kaikkea kiellettyä.


Kirsikkapuista ainoastaan suklaakirsikat tekevät marjoja tänä vuonna. Ei niistäkään vielä ihan suurta satoa saa, mutta muutaman maistiaisen voi poimia, kunhan kypsyvät.


Herukoista ja karviaisista tulee myös hyvä sato. Mustikoita en ole käynyt edes katsomassa.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Heinäkuu

Heinäkuu on heinäkuu, eikä sitä voi mihinkään siirtää. Pyysimme tällä kertaa ajan säästämiseksi naapurin niittämään heinät, sillä viikatehommina työ olisi vienyt varmaan yhden päivän. Nyt traktorivoimin heinä oli nurin tunnissa.


Seuraavana päivänä eli eilen satoi vettä, ja illalla heinät olivat aivan liiskana pitkin maata. Niinpä iltapuhteena käänsimme heinät ympäri. Aamulla tilanne olikin jo toinen. Kääntäminen ja pöyhiminen auttoi ja heinä oli valmis seipäälle.


Aloitimme talkoot yhdeltä kymmenen ihmisen voimin. Tämä määrä vaikutti oikein hyvältä, sillä aikaa heinien saamiseen seipäille meni vain reilu kaksi tuntia. Talkoisiin meni kyllä muuten paljon enemmän aikaa. Ensimmäinen tunti meni kahvilla ja kuulumisia vaihtaessa.


Päivä oli pitkästä aikaa kaunis ja aurinkoinen, oikea heinäkeli. Jopa paarmat olivat heränneet, vaikka eivät aivan pahaksi kiusaksi vielä olleet.


Heinänteon jälkeen koitti Napoleon-keiton aika. Edellisenä iltana saivat Napoleon ja Musti kutsun patakukoiksi. Molemmat päätyivät talkookeittoon, josta yksi talkoolainen sanoi, ettei ole koskaan syönyt niin hyvää keittoa. Jälkiruuaksi oli marjakiisseliä vaniljavaahdon kera. Ja tietysti kahvia sai vielä ruuankin jälkeen, jos vielä vatsaan mahtui marjapiirakan kanssa.


Ilmeisesti talkoot eivät olleet aivan tappotahtiset, sillä energiaa näkyi olevan vielä niiden jälkeenkin.


Mönkijälläkin sai ajaa ihan Isännän luvalla. Hyvä, että joku muukin osaa nyt ajaa tällä, sillä heinät kuljetetaan parin viikon päästä taas mönkijäkyydillä ylisille. Vasta viime vuonna opettelin itsekin ajamaan.


Talkoiden jälkeen siivoilimme paikkoja. Laskin kiisselikulhon hetkeksi penkille. Ei olisi pitänyt. Kohta kuului kunnon ryystämistä, kun Anelma-Unelma nautti innolla jälkiruokaa. Niinpä piti laittaa loppukulhollinen kutuille syötäväksi, eikä tippaakaan jäänyt jäljelle. Kattilassa sitä vielä on sentään isäntäväellekin.


Kävimme vielä ihailemassa valtavia heinäseipäällisiä. Tänä vuonna meillä ei ole viljaa, joten koko pelto on ollut heinällä. Kaikki ei varmaan mene kutuille, sillä heinää on moninkertaisesti viime vuoteen verrattuna. Kaikki riippuu vielä tietysti säistä, joten toivomme tarpeeksi poutaa seuraavaksi kahdeksi viikoksi, että heinät ehtivät kuivua korjattavaksi.


Kyllä vaan heinät seipäillä on valtavan kaunis näky! Jo lapsena pidin valtavasti tällaisista näkymistä, vaikka en ollut koskaan päässyt osallistumaan heinätalkoisiin. Nyt tämä näky on ihan omaa todellisuutta ja omien kätten jälkiä. Siinä on jotain sisintä sykähdyttävää tenhoa, joka saa aikaan syvän huokauksen ja hymyn, joka jää heinäpölyn likaamille ja auringon hehkuttaville kasvoille pitkäksi aikaa.