Satoa

Tänä vuonna satoa tulee vaihtelevasti, mutta aika hyvin. Kirsikka-aika oli ja meni, muutaman kirsikan sain syödäksenikin huppujen alta. Ensi vuonna on laitettava suojat heti, kun kukat lakastuvat. Aprikoosi on tuottanut hyvin hedelmiä tänä vuonna. Muutama on vielä poimimatta ja syömättä.

Aunen päärynä tekee taas tänä vuonna valtavasti päärynöitä. Teemme varmaan sosetta ja päärynänpuolikkaita säilöttyinä. Maku on näissä todella hyvä, vaikka itse päärynät ovat pieniä.

Omenia tulee oikein hyvin. Pudokkaat ovat menneet raakileista asti lampaiden suuhun. Nämä ovat siitä mainioita imureita.

Tyrni teki ensimmäistä kertaa oikean sadon. Tästä yhdestä pensaasta tuli jo lähes kaksi litraa marjoja. 

Boysen kärsi kovasti viime talvesta. Kuvassa näkyy koko tämän vuoden sato. Ehkä sitten ensi vuonna tulee paremmin.

Viinirypäleitäkin tulee todella niukasti, vain muutama terttu. 

Kasvimaa on taas päässyt villiintymään, mutta on sinne tullut satoakin. Kesäkurpitsaa olemme saaneet nauttia jo pitkään, mutta liian hitaasti niitä syömme, sillä kurpitsat kasvavat aivan valtavaa vauhtia.

Monena vuonna ruusupapu ei ole itänyt, mutta nyt sitä on ihan kivasti kulmalaatikoissa. Tosin nyt ne vasta kukkivat, joten satoon on vielä aikaa.

Maa-artisokan sato on hyvä. 

Pensasmustikan pääsato on myös korjattu, mutta vielä sieltäkin tulee marjoja. Vadelmasta ei tule huippusatoa, mutta muutama litra on pakastettuna. Kasvihuoneessakin on vielä muutama poimimatta. Herukat tuottivat ihan hyvin tänä vuonna. 

Munasato on ollut huono tänä kesänä. Yksi piilopesä löytyi, joka oli hylätty. Munat olivat jo pilalla. On meillä yksi pieni nuorikko, joka opettelee juuri munimaan ja yksi pieni kukkopoika. Yksi kanoista asuu jossain ulkona, sillä se tulee aamuisin pyytämään ruokaa pihalla, kun muut ovat vielä teljettyinä sisällä.

Seuraavaksi on kerättävä karviaiset, herukan lehdet sekä viinin lehdet. 

Käyskennellessä

Etupihan käytävällä käyskennellessäni heinäkuisena puolipilvisenä päivänä köyhän miehen sypressien luodessa varjojaan askelten alla ratisevalle hiekalle huomasin, että olimme unohtaneet hyvin tärkeän elementin. Huomasin jo aiemmin unohtaneeni mainita, etten toistaiseksi tarvitse syövän hoitoon muuta kuin tt-kuvia harvakseltaan. Mutta sitä en juuri silloin ajatellut, vaan jotain puutarhaan liittyvää. Jos joskus ehtisimme istua oleskelualueella, olisi hienoa kuulla kukkojen karjunnan, kanojen kaakatuksen, lintujen sulosointujen ja kaukaisen liikenteen huminan lisäksi suloista veden solinaa.

Hetken puolikostealla tuolilla pergolassa istumisen jälkeen ajatus lähti etenemään. Koska olemme jo omaksuneet ikiaikaisen tiedon, ettei mitään kannata hävittää, olimme myös varmoja, että lähes täydellä varmuudella meiltä löytyisi kaikki tarvittava veden solinan varmistamiseksi. Kävimme hakemassa syreenien juurelta kaksi vanhaa betonista kaivonkantta ,jotka olivat hankalasti kuljetettavina jääneet sinne odottamaan siirtoa tulevaan säilytyspaikkaansa. Aitasta haimme ison ja pienen kukka-astian, joista olimme suunnitelleet tekevämme vesiaiheen aittapihalle. Mutta kaikkea meillä ei ollutkaan. 

 

Koska jossain vaiheessa pihaympyrän kasvillisuus nousisi runsaana maasta ylöspäin, pitäisi vesiaiheen olla korkeammalla maasta. Joten voisimme rakentaa kahdesta kaivonkannesta ja väliin tulevasta jalasta pilarin, jonka päälle tulisi tuo isompi kukka-astia ja sen päälle tuo pienempi, kapea ja korkea kukka-astia. Ensin siis piti tehdä perustukset valmiiksi. Pohjalle laitoimme kivituhkaa ja isomman kaivonkannen vatupassilla suoraan sen päälle.

Kävimme ostamassa tuon pahviputken eli pilarimuotin, katkaisimme sen sopivaan mittaan ja valoimme täyteen betonia, jota siis oli jo olemassa jostain aikaisemmasta projektista. Ja päälle laitoimme pienemmän kaivonkannen.

Parin päivän päästä poistimme kaiken pahvin vain huomataksemme, että valu oli hieman epätasainen. Tosin nyt se on aivan samaa tyyliä kuin nuo kaivonkannet. 

Jalusta on siis pinnoitettava jollain aineella, jotta se saisi arvokkaamman ulkomuodon sopiakseen ympäristöönsä. Vaikka kierrätys on hienoa, voisi lopputulos olla vähemmän kierrätetyn näköinen. Mutta joka tapauksessa laitoimme jo isomman maljan pohjalle reikään tulpan ja maljan puolilleen kiviä tasoittamaan pumpun ympäryksen niin, että kapean astian sai tasapainotettua paikoilleen.

Eikä kovin pitkään mennytkään (siis monta kuukautta), kun vesiaihe jo solisi kauniisti istuessamme puolikosteilla pergolan tuoleilla ihailemassa korkeaksi kasvanutta pohjakasvillisuutta, jonka seassa oli kanojen kaivamia kuoppia, kauas potkittuja istutuksia ja käytävälle rompsotettua multaa.

Seuraavan kerran käyskennellessäni etupihan käytävällä auringon siivilöityessä köyhän miehen sypressien lomitse hiekan ratistessa kenkien alla elokuun puolivälin rehevän kasvuston ympäröidessä pihaa voin jo kuulla veden suloista solinaa puolivalmiin vesiaiheen luota. 

Mitenkäs se remontti?

Remonttikuulumisia ei ole ollut pitkään aikaan. Vain pihaympyrä on pyörinyt isäntäväen päässä, vai miten asia oikein on? Remontti tosiaan on pitänyt miettiä vähän uudelleen, mutta jotain on tehtynä. Oikeastaan siis purettuna, sillä mitään valmista ei tietenkään ole nähtävillä. Vessan alueen alapohja oli aika huonossa kunnossa. Sieltä on nyt kaivettu kaikki eristemateriaali pois. Samalla näkyi vaurion laajuus paremmin. Lattianiskat ovat lahonneet päistään, joten remontti keskittyy pidempään pohjatöihin ja rakenteen korjaamiseen.

Myös makuukamarin edusta on tyhjennetty eristeistä, jotta vaurioiden laajuuden pääsi katsomaan. Seuraavaksi alkaa poikkiparrujen tukeminen, jotta alapohjan laudoituksen voi tehdä valmiiksi. Sen jälkeen alkaakin varsinainen uuden tekeminen. Pohja pitää tehdä ensin valmiiksi, jonka jälkeen voi vaihtaa lahonneet ulkolaudat.

Ja taas lisää kasveja

Arvelimme, että pihaympyrään voisi vielä laittaa muutaman kasvin. Katsoimme, että yksittäiset pallotuijat edessä olivat vähän hassuja. Niille olisi parempi paikka muiden pallotuijien kanssa takarivissä. Pallotuijien tilalle taas kävisivät ruusut. Tällä kertaa löytyikin pari Hansaa. Voimme tulevaisuudessa vertailla, kummat ovat parempia tähän. 

Ruusut ovat keskenään kuitenkin niin samanlaisia, ettei suurta eroa varmaan synny. Hansa voi olla vähän suurempi, mutta tilaakin on vähän paremmin niille.

Kolmas ruusu oli nostalgiaruusu Aquarell, jolla on kauniit roosan ja aprikoosinsävyiset suuret kukat.

Siirrettyjen pallotuijien taakse istutimme vielä kaksi lamoherukkaa, joissa oli jo kaunista punertavaa syysväriä.

Tammen juurelle hortensioiden joukkoon istutimme kaksi kuusamaa. Tummempi on komeakotakuusama Nana Purpurea ja oikeassa kulmassa tarhakotakuusama Picobella Rosa. Kukintaa pitäisi nyt olla tarjolla lähes koko kesän tällä alueella.

Vielä on tietysti laitettava paljon tulppaaneja, narsisseja ja muita sipulikukkia varmistamaan kukintaa keväällekin. Oksasilppuakin on levitettävä reilusti kaikkialle, ettei vaan heti joudu kitkemään. Joskus tulevaisuudessa pitää hankkia lisää maanpeitekasveja, sillä oksasilppukaan ei ole ikuinen rikkaruohontorjuja.