Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

torstai 24. elokuuta 2017

Kolme vuotta ensimmäisestä käynnistä

Tasan kolme vuotta sitten kävimme ensimmäisen kerran Kivimäessä. Päivä oli maanantai ja vasta seuraavana päivänä oli yleinen näyttö. Torstaina varmistui, että Kivimäki olisi meidän. Lähdimme Keuruulta vasta töiden jälkeen ajamaan tänne hieman jännittynein tunnelmin, mutta sopivasti pienen kesäseikkailun hengessä. Ehkä sateinen sää vaikutti sen, että paikka näytti entistäkin nuhruisemmalta. Kaiken lisäksi kamerassa olivat väärät valoisuussäädöt, joten kuvatkin ovat siltä päivältä perin ankeita.

Ensimmäisen vuoden jälkeen olimme asuneet täällä vasta kaksi kuukautta. Silti monta asiaa oli jo muuttunut sen vuoden aikana. Toisen vuoden aikana tapahtuikin sitten valtavasti kaikkea. 

Tällä kertaa esittelen hieman paikkoja sekä ennen että nykyään. Kolme vuotta sitten sisääntulo näytti umpeen kasvaneelta ja nuhjuiselta.


Nyt pihatie on kunnostettu ja valaistu, istutukset edes jotenkin hallinnassa ja nurmikkokin leikattu (ainakin silloin tällöin).


Talossa kaikki oli vielä edellisen asukkaan jäljiltä siivoamatta. Kaikkialla oli kissanpökäleitä ja haju oli aivan järkyttävä. Makuukamari ei ollut pahin paikka, mutta kyllä sielläkin nurkissa oli kasoja.


Nyt makuukamarissa on raikas ilma, uudet seinäpinnat sekä maalatut lattia ja katto.


Makuukamarin remontti alkoi tavaroiden pakkaamisella ja ylimääräisten hyllyköiden purkamisella.


Ja lopulta pääsimme muuttamaan makuukamariin heinäkuussa. Paljon tavaraa etsii vielä paikkaansa, eikä tuoreempia kuvia tee vielä mieli ottaa. 


Makuukamarissa oli myös iso komero, joka oli kakluunin tiellä. Sekin purettiin.


Huoneeseen tuli enemmän tilaa. Nyt kakluuni on käyttövalmis, sillä piippukin on jo muurattu uusiksi.


Makuukamarin viereinen huone oli jonkinlainen ahdas salongin ja kirjaston yhdistelmä, jossa tavarat olivat sekaisin.


Lattia oli kauheassa kunnossa. Purimme tästä huoneesta lattiapinnat, seinälevyt ja teimme pinnat uusiksi.


Nyt kirjasto odottaa vielä listoja paikoilleen, mutta muuten se on lähes valmis. Nurkkaan on tulossa vielä Porin Matti eteisestä, joten syksyn tullessa täälläkin on ihanan lämmintä ja tunnelmallista.


Vuoden sisällä on valmistunut lähes kaksi huonetta. Se on enemmän kuin suunnitelmassamme oli, mutta ei se haittaa. Vielä on jäljellä sali, keittiö, kuistit ja kylpyhuone.


Trenkitupa oli aika hurjassa kunnossa. Muut katsojat eivät edes yrittäneet mennä sisään, mutta minun oli pakko päästä. Trenkitupa oli se ratkaiseva tekijä, jonka perusteella kaupat tehtäisiin tai sitten koko idea hylättäisiin.


Remonttia ei ole tarvinnut tehdä ollenkaan. Paitsi nyt tehty piipun yläosan korjaaminen, joka tapahtui muutamassa tunnissa. Ulkona on tapahtunut raivaamista, uusien kukkapenkkien perustamista ja uusimpana viime syksynä istutettu syreeniaita tontin rajalle.


Ensimmäisellä yöpymiskerralla emme päässeet kamariin asti, sillä tuvan tavaroiden tyhjentämisessä meni yksi päivä. Mutta toisella kerralla saimme tämän tavaranpaljouden vietyä muihin tiloihin ja pääsimme tänne nukkumaan.


Vasta nyt, kun olemme muuttaneet täältä pois, on tämä kamari esittelykelpoinen. Tulevana talvena tätäkin voi pitää peruslämmöllä tulisijojen avulla, eikä enää tarvitse lämmittää kalliilla sähköllä.


Lähellä trenkitupaa oli kasvihuone, tai aika lailla entinen kasvihuone. Molemmat päädyt olivat olleet hetken ilman muoveja. Runsaasta ympäröivästä kasvillisuudesta huolimatta kävimme myös täällä katsomassa ja ihmettelemässä viinirypäleitä ja boyseneita. Ajattelin, että olisi aika hauska, jos omistaisi oman viinitarhan.


Tällä hetkellä boysenit ovat poimittavissa ja rypäleetkin kypsyvät kovalla vauhdilla. Kasvihuone on nyt ehjä muoveiltaan. Ympäristö on raivattu, eikä styroxia ole enää näillä nurkilla.


Kasvihuoneen sisällä oli valtavasti kasvustoa, repsottavaa muovia ja kuoppa täynnä styroxia.


Keväällä aloimme tehdä kuopasta kunnollista allasta. Projekti jäi kesken muiden kiireellisempien töiden alta, mutta paljon ei tästä enää puutu. Jo nyt se toimii siinä tehtävässä, mikä oli tarkoituskin. Kun altaassa on vettä, se toimii lämmönsäätäjänä. Päivällä vesi viilentää kasvihuonetta ja öisin se luovuttaa lämpöä.


Tilalla oli myös toinen kasvihuone, josta oli jäljellä vain päädyt ja runko.


Nykyään katselemme marjatarhaa rumien repsottavien muovien sijaan. Kukkulan alatasanteella on paikka, jota kutsumme paviljonkitasanteeksi, vaikka mitään paviljonkia ei siellä ole, sillä tuuli hajotti sen heti, kun sellaisen sinne olimme pystyttäneet. Suunnitelmia on yhä edelleen tälle paikalle.


Kaikkialla oli valtavasti styroxia. Sitä oli niin paljon, ettei sitä voi edes uskoa. Sanoin Isännälle, että laatikoita on ainakin tuhat, mutta siinä olin väärässä. Niitä oli vieläkin enemmän.


Entisen jätekasan paikalla on marjatarha, joka täydentyy vähän kerrallaan. Herukat ovat jo löytäneet paikkansa. Karviaiset ja mustikat ovat vielä tulossa ajallaan. Marjatarhaa reunustaa viime vuonna istutettu kirsikkakuja. Oli hienoa poimia ensimmäinen kirsikkasato tänä vuonna. 


Jätevuoria oli kaikkialla maastossa. Ne paljastuivat vasta seuraavana keväänä, kun lumi suli. Siitä huolimatta näin jo sieluni silmin tässä tulevan kasvimaan.


Viime vuonna roskat saatiin talkoilla pois, maa muokattu ja tasoitettu. Ensimmäiset kasvulaatikotkin palvelivat jo hienosti.


Tänä vuonna laitoimme lisää laatikoita. Kasvuvauhti on ollut hurja ja satoa tulee hienosti. Myös laatikoiden väleissä kasvaa kiitettävästi kaikkea, josta emme ole aivan niin tyytyväisiä.


Talon piha oli heinittynyt. Pujoa kasvoi valtavasti kaikkialla. Keskellä pihaa kasvoi vino sembramänty, joka näytti valmiilta kaatumaan kohti suulia.


Vähän kerrallaan maisema on muuttunut ja avartunut. Alapihalle on muodostunut oleskelualue, jonne mahtuu suurempikin joukko. Se tuli testattua, kun viime kuussa meillä oli äitini suvun sukujuhla.


Etupihalla oli myös valtaisa pöheikkö sekaisin vaahteroita, syreeniä ja pajuangervoa. Mutta näytöllä pääsimme kurkistamaan tuon pöheikön taakse suulin seinustan kautta. Muuten tuonne ei ollut mitään mahdollisuutta mennä. 


Vähän kerrallaan pöheikkö antoi periksi. Viimeisinä lähtivät lahot vaahterat, joiden pölkkyjä on pihalla vieläkin odottamassa pienimistä ja pinoamista. Pöheikön takaa löytynyt vanha aitta on nyt näkyvissä ja osana pihapiiriä ja niin se tulee olemaan jatkossakin. 


Pöheikön laidassa oli jonkinlainen onkalo. Alkupäästä ei pystynyt näkemään, mihin se johtaa.


Viime syksynä raivasimme käytävän, jonka päässä on hyvä paikka syreenimajalle.


Navetta oli tärkeä paikka, joka oli myös yksi ratkaiseva asia ostoa miettiessä. Navetan huoneet olivat valtavan matalia ja niiden ovet käsittämättömän pieniä luukkuja. Mataluuden syy selvisi, kun lapioimme yli metrin verran lantaa pois lattioilta.


Tänä vuonna ehdimme jo kalkita yhden tilan. Nyt se näyttää jo ihan eläinsuojalta. Ja tila on oikein korkea ja ovet normaalikokoisia.


Ensimmäisen vuoden kanat ja kutut viettivät samassa tilassa. Toisena vuonna saimme toisen tilan kanoille ja kutut elivät tässä.



Tänä vuonna kutut ovat viettäneet aikaa navetan toisessa osassa, ja kanat ovat saaneet asua sviitissä. Luultavasti talveksi on kuttujen muutettava takaisin tähän tilaan, sillä nykyinen tila ei ole riittävän tiivis talviasumiseen.


Navetan kylkiäisenä oli repsottava muovihuone, jonka ympäristö oli sekin täynnä roskia ja styroxia.


Nykyään tuo tila on jo siistiytynyt kesätilaksi, joka toimii tällä hetkellä keittiönämme. Ja meillä on varaa syödä joka päivä ulkona. :)


Valitsin tämän vuoden katsaukseen sellaisia asioita, jotka ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmista vuosikatsauksista voit lukea, mitä kaikkea oikeasti on kolmen vuoden aikana tapahtunut. Paljon on vielä tapahtumatta, joten ensi vuonna saat lukea taas uuden kirjoituksen. Ja varmasti myös monena tulevana vuonna, sillä tämä projekti ei tule ihan heti valmiiksi. Ja sehän on tietysti oikein hyvä asia. Kaikkea hyvää on mahtunut näihin vuosiin ja tulee mahtumaan tuleviinkin.

13 kommenttia:

  1. Hieno postaus, kiitos tästä. Olette tehneet upeaa työtä, kyllä siinä on muutama tunti mennyt. Arvokasta työtä myös kulttuurimaiseman säilyttämiseksi. - Blogissani on kahden puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmen vuoden jälkeen alkaa jo näkyä muutoksia täällä. Mutta vielä on monta vuotta jäljellä urakkaa. :)

      Poista
  2. Hienolta näyttä, ahkeria olette olleet. Itsellä tekee tiukkaa pitää pienehkö omakotitalon piha siistinä, yhtään en ole perinyt mummoni intoa puutarhahommiin (enkä ruuanlaittoon, mies hoitaa sen!) joten hattua nostan teille :) Satuin löytämään blogiisi ihan sen alkumetreillä, joten olen seurannut matkaanne jo jonkin aikaa. Toivottavasti jaksat jatkossakin kirjoitella tarinoita ihanasta kotipaikastanne, pidän tyylistäsi kirjoittaa. Mukavaa alkusyksyä ☺️ Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tästä riitä kirjoitettavaa vielä pitkäksi aikaa. Tekemistä täällä ainakin riittää. :)

      Poista
  3. Ootte kyllä saaneet ihan valtavasti aikaiseksi! Onneksi näitte sen lian ja romujen "yli", että tästä saatte kauniin kodin.
    Minulle riittäisi tuo trenkitupakin mainiosti..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trenkitupa onkin todella ihana pikkutupa, johon minä lupasin muuttaa heti, kun netistä katselimme kuvia. :)

      Poista
  4. Huikea remonttikertomus niin sisätilojen kunnostuksesta, kuin pihapiirin rakennusten ja itse pihamaan saattamisesta uuteen, ehompaan ja siistiin asuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin itsekin huomaa, että jotain sentään on tapahtunut. :)

      Poista
  5. Olen monta kertaa blogiasi lukiessani ja kuvia katsellessani ajatellut, että miten ihmeessä noin upea paikka on voitu päästää tuollaiseen kuntoon. Se on ihan käsittämätöntä, mutta onneksi olette nähneet tulevaisuuden mahdollisuudet kaikkien styrox- ja muiden romukasojen ylitse. Melkoisen muutoksen olette jo saaneet aikaan ja toivottavasti intoa ja voimaa riittää vielä eteenkinpäin. Reipasta loppukesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellinen omistaja oli halunnut ylläpitää isiensä työtä ja perintöä, mutta eihän kukaan yksinään pysty tällaista paikkaa ylläpitämään iäkkääksi tultuaan. Emme mekään usko jaksavamme tätä enää seitsemänkymppisinä. Mutta nyt teemme sen, minkä pystymme ja jaksamme. :)

      Poista
  6. Olihan mukava postaus!
    Paljon olette saaneet aikaan. Nostan olematonta hattuani.

    VastaaPoista
  7. Hieno paikka! Olen käynyt tuolla muutamia kertoja lapsuudessani liisan tykönä kylässä.

    VastaaPoista