Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 28. marraskuuta 2016

Pikkunäpräyksiä

Isännän sisko sai vauvan. Niinpä mietimme, mitä veisimme ristiäislahjaksi. Ostimme pikkuruisen kastesormuksen, mutta se oli niin pieni, että arvelimme lahjaan sopivan jotain lisääkin. Ja niin aloimme näpräämään. Mutta kuka teki ja mitä?


Isännän bravuuri on virkattu pipo, joten hän teki pikkuiselle kiinteillä silmukoilla pipon, johon virkkasin koristeeksi lumihiutaleen. Pipolangassa on kimallusta joukossa, joten nämä menevät nyt niin muodikkaaseen prinsessa Elsa -teemaan hyvin. Isäntä muuten on virkannut pipoja jo kymmenittäin tähän mennessä, eikä hänen miehuutensa ole siitä kärsinyt ollenkaan. :)


Sain ensimmäiset neulakintaat valmiiksi  pikkuiselle. Nämä olivat helpot, sillä pienelle vauvalle ei onneksi tarvitse tehdä peukaloa. Tarkkasilmäinen huomaa joukossa pienen virheen, mutta suotakoon sellainen, sillä nämä ovat todella ne ensimmäiset kappaleet.


Ja pikkuinen sai myös sievät kimalteiset sukat jalkaansa, jotta sarja olisi täydellinen. Nämä sain yhdeltä ystävältäni, jolla ikää on jo 90 vuotta. Hän halusi ehdottomasti lahjoittaa tekemänsä pienet sukat tälle vauvalle.


Tyttö sai nimen Lilja Sara Susanna. Juhlat olivat Tyrnävällä, joten viikonloppu meni juhlien lisäksi ajamiseen. Onneksi ihana naapurimme hoiti lypsyt sillä aikaa.

5 kommenttia:

  1. Aina vaan osaatte yllattaa varsinkin virkkaustaitoinen miehesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avioliiton alkuaikoina opetin hänelle sen taidon. Nyt ei taitaisi opetus enää onnistua. :D

      Poista
  2. Ai miten hienoa omistaa virkkaustaitoinen mies.
    Kauniit lahjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kätevää, kun Isäntä osaa tuon taidon. Onhan se paljon hienompaa, jos on miehen tekemä pipo. :)

      Poista