Kivimäen kanala osa 1

Kun teimme keväällä kuttulan, aloitimme samalla myös kanalan puolella. Kanala on hieman pienempi kuin kuttula, mutta kyllin suuri kanoillemme. Tässäkin tilassa näytti olevan hieman raivaamista. Näyttää hassulta, kun vanha juomakuppikin on aivan lattianrajassa.

Tästäkin tilasta menee luukku lantalaan.

Toisella puolella on ikkuna, josta olemme suunnitelleet kanoille kulkua pihatarhaan, kunhan sellainen joskus valmistuisi.

Isäntä aloitti keväällä hurjan urakan. Lantaa olikin yli metri.

Luukku ei ollutkaan luukku, vaan ovi.

Lantavuori vaan kasvoi oven takana.

Lantaa oli kyllä aika paljon. Kohta tulisi lantalan katto vastaan.

Vaikka lantaa olikin aluksi aivan hirveästi hajun kera, kesän aikana se hupeni kolmannekseen tuosta kasasta. Kutuille kasasta tulikin mukava makoilupaikka, kun lannan kompostoituminen ja palaminen käynnistyi.

Kesän aikana kanat ja kutut saivat käyttää samaa yöpymistilaa, joka oli jaettu kahtia aidalla. Aita ei kuitenkaan pidätellyt kumpaakaan klaania. Nyt syksyn tullen oli aika jatkaa työtä oikean kanalan puolella.

Näin vaihdetaan sulake

Eilen aamulla tuvassa oli vain 15 astetta lämmintä, joten ajattelin laittaa hieman lisää lämpöä. Aurinko kyllä lämmittäisi kohta tuvan lämpimäksi, mutta siihen oli vielä hetki aikaa. Napsautin tuvan patterin kakkoselle ja menin hetkeksi kamariin koneelle. Ja yhtäkkiä menivät sähköt. Arvasin heti, että nyt meni sulake, koska olin juuri lisännyt sähkön kulutusta. Puin paksun toppatakin (ulkona vielä 8 astetta pakkasta) päälle ja menin uudelle sähkökeskukselle. Siellä ei näkynyt mitään ongelmaa.

Niinpä arvasin, että sulake oli sitten mennyt sisäkeskuksessa, jossa oli peräti kaksi sulaketta. Mutta sisäkeskus on siinä bunkkerikomerossa, eikä bunkkerin päällä ole vieläkään mitään suojana. Lämpöä oli saatava, joten urheana naisena päätin uhmata syvyyksiä ja uskaltautua tuonne perälle. Tässä yhteydessä huomautettakoon, että Isäntä on tämän viikon remontoimassa Koivurinteellä, joten minä saan pärjätä kaikessa aivan itsekseni.

Selvisin hengissä syvyyksien yli komeron perälle. Seuraava este oli pöytä. Polvileikkauksesta on nyt kaksi viikkoa, mutta ihan täydellinen ei polveni vielä ole, joten jouduin vähän kikkailemaan kiipeämisen kanssa. Pääsin kuitenkin pöydälle ja seisomaan. Siitä eteenpäin sulakkeen vaihto olikin jo helppoa. Tosin unohdin kääntää virrat ensin pois, mutta jäin silti henkiin pienestä salamoinnista huolimatta.

Huomaatko, miten sähkötaulu tuijottaa 

mulkosilmineen ja harottavine hiuksineen? :)

Jäljellä oli enää paluumatka syvyyksien yli tasaiselle maalle. Ihan tasahypyllä en uskaltanut tulla, vaan hivuttauduin istumaan ja asettelin oikean jalkani heti alas ja vasemman tuonne kylmälaukun luo. Ja selvisin lopusta esteradasta oikein hyvin.

Napsautin sen patterin takaisin ykköselle, ettei sulake menisi uudelleen. Kohta aurinkokin alkoi paistaa ikkunoista sisään.  Ja taas oli lämmintä ja valoisaa. Onneksi sää on taas lauhtumaan päin, ettei enempää tarvitse kikkailla.

Syy tuohon kuormittumiseen on se, että kuivurin sähköt ovat edelleen yhdistetty trenkituvan sähköihin. Sähkömies pääsee tekemään kytkennät vasta ensi viikolla. Kuivurissa ovat pakastimemme, ja sieltä menee myös kasvihuoneen lämmittimen johto.

Tästä en tykkää

On yksi askare, jota en vaan tykkää. Mehustaminen on sellainen puuha, että siinä ei koskaan käy hyvin. Jostain kumman syystä hella on mehustuksen jäkeen kuin isompikin eläin olisi teurastettu. Niin myös tuo tuoli.

Jostain syystä muutama pullo hajoaa aina. Tällä kertaa niitä meni neljä. Kolme meni jo siinä vaiheessa, kun laitoin niihin tilkan mehua. Pullot olivat kuumempia kuin mehu, joten riks, raks ja poks, sanoivat pullot.

Ja kun täysinäinen pullo hajoaa, jäljet eivät voi olla mitenkään mieltä ylentävät. Kolme mattoa meni pesuun. Yksi sen vuoksi, että kuuma pullo lipsahti kädestä ja loiskautti mehua hellan viereiselle matolle.

Sormet ovat mustat muutaman päivän mehustuksen jälkeen. Kaikki eivät halua kätellä mustakätistä emäntää.

Mehustusta riittää vielä joksikin aikaa, sillä nämä pakkaset koituivat kasvihuoneen kasvukauden tuhoksi. Näin kovat pakkaset voittivat lämmityslaitteen tehot, joten on korkea aika korjata sato ja mehustaa se saman tien.

Mutta kaiken sekasotkun keskellä voi tehdä jotain hyvääkin. Tein herkullista toffeeta kutunmaidosta ja lisäsin siihen kaakaonibsejä ison kourallisen. Ja kyllä tulikin maittavaa. Nibsit tasapainottavat toffeen äkkimakeutta ja tuovat siihen kivaa rapsakkuutta. Näitä pitää tehdä toistekin.

Jaha, sulake meni. Pitääpä mennä korjaamaan tilanne. Ja sitten olisi vuorossa lannan luomista ja mehustusta. Eli kaikkea hyvää tiedossa tällekin päivälle.

Kaivuutöiden jälkeen

Kaivuutöiden ohessa trenkituvalle tehtiin piha. Ennen tuossa kulki pieni väylä, joka kiersi kivien välissä, mutta nyt piha on aika hyvänkokoinen kenttä. Kunhan sepeli tuosta painuu piukaksi, pintaan tuodaan vielä kivituhkaa.

Kaivurilla tuo yläistutusalue muotoutui jo hyväksi. Kuski olisi laittanut pari isoa kiveä tuohon reunalle täydentämään, mutta Isäntä ei ollut antanut laittaa. Huoh... Tuota vasemmalla näkyvää kiveä on siirretty pari metriä pihasta poispäin ja nyt se on samalla tasolla noiden muiden kanssa. Oikein taidokkaasti oli siis tehty. Edelleen se on samassa asennossa ja sen päälle saa laitettua lyhtyjä, ruukkuja ja muuta tärkeää roinaa.

Alatasanne on vielä vähän piilossa, mutta tuohon se muotoutuu. Siihen on jo olemassa hieman pienemmät reunakivet. 

Trenkitupaa vastapäätä oleva huussi-puuvaja on nyt aivan näkyvissä. Sen eteen tuli hyvä tasainen kenttä, johon voi parkkeerata autonsa ja muut mahdolliset kulkupelit. Siihenkin on tulossa kivituhka myöhemmin. Huussin seinään tulevat pistorasiat, jotta autot saa talvella lämmitettyä.

Niitä isoja kiviä jäi jonkin verran olemaankin. Tämä yksilö on mielestäni aivan sammakon näköinen. Se koristaa nyt tuota trenkituvan parkkialueen reunaa.

Toinen suuri kivi asettui kauniisti talon sisääntulon lähelle. Se näyttää siltä kuin olisi tuossa ollutkin, mutta sammaleiden puuttuminen paljastaa sen uudistulokkaaksi.

Porttikivi on oikaistu suoraksi. Nuo oikealla olevat kuuset lähtevät sopivalla ajalla tuosta pois, jotta sisääntulosta tulee avarampi ja kutsuvampi. Tähänkin tielle tulee myöhemmin kivituhka.

Tietä siirrettiin hieman kauemmas talosta, jotta perustus ei liikkuisi ja isommallakin ajoneuvolla pääsisi pihalle. Avartaminen teki hyvää, nyt tuo nurkka ei ole niin synkän näköinen. Vielä syreenejäkin riittää olemaan vasemmalla.

Pihatietä ei jatkettu vielä pihalle asti, koska viemäröinnit on vielä tekemättä. Niinpä tässä seuraavaksi alkaakin niiden miettiminen. Nyt viemärit yhdistyvät keskellä pihaa ja jatkavat yhdessä kohti peltoa. Vanhat viemärit ovat siis vanhoja ja niiden uudistaminen on ajankohtaista. Se varmaan jää ensi vuoteen, koska tässä vielä riittää tekemistä noiden sähköjuttujen kanssa tälle syksylle.

Maitolaituri sai sanoa hyvästit. Se oli liikaa tiealueella ja joku oli siihen jo kolhaissut autoaankin. Niinpä se purettiin pois.

Kivet vielä odottavat uutta käyttöa jossain muualla.

Piha on melkoista kurapeltoa. Kun kovat sateet tulevat, siinä saakin varoa, etteivät saappaat jää jumiin.

Pihatuvan edusta ei ole tällä hetkellä mitenkään esteettisesti houkuttava, mutta sen aika tulee sitten myöhemmin.

Myöskään navetan edusta ei näytä hyvältä, mutta ainakin sinne asti on nyt sähköä tulossa.

Kaikki eivät ole niin pahoillaan pihan kääntämisestä. Kanoillahan on nyt mukavasti kuopimista, kun madot ovat aivan pinnassa. 

Pellollekin menee nykyään tie, joka tosin muuttuu heti pellon puolella saveksi. On muuten oikein kaunista sinistä savea.

Ja pellon ja pakarituvan välissä on nyt kiviä joka tarkoitukseen. Jos näitä ei tarvita, ne vaan peitetään maalla ja jätetään sinne. Tuossa muuten oli sellainen iso monttu, johon mahtui niitä isoja kivia aika tavalla. Eikä tuo alue ole vieläkään mitenkään erityisen paljon koholla.

Tämän syksyn kaivuutyöt ovat nyt ohi ja laskua odotellaan. Se vähän määrittää tulevien suurempien remonttien ajankohtia. Kohta onkin jo liian kylmä tehdä mitään pihalla, joten siirrymme sisätöihin. Niitäkin riittää pidemmäksi aikaa. Nyt on hyvä tehdä taas, kun on sähköä.

Vielä yksi vanha kuva

Vihdoin talon yläkertaan on tullut enemmän tilaa. Osa tavaroista meni seurakunnan kirpputorille. Nyt monta säkillistä lähti naapurikunnan vastaanottokeskukseen petauspatjoiksi, tyynyiksi ja peitoiksi. Tilan tultua yläkerran aulan sohvan takana olevalla seinällä näkyi olevan yksi vanha kuva ajalta, jolloin päätykuisti oli uusittu, mutta sen ikkunoita ei ollut vielä laitettu.

Talo oli valkoinen ja vuorilaudat olivat keskivihreät (Ei, sitä ei kuvasta näe, mutta pystymme päättelemään eri värikerrosten perusteella). Katto oli juuri uusittu tiilikatoksi. Makuukamarin piippu oli vielä kunnossa. Ihmetyttää, että kissanluukut näkyivät olevan kiinni, vaikka vuodenaika kuvassa on kesäinen. Talossa oli yksi ulkovalaisin, joka oli uuden kuistin nurkalla. Päätykuistin vieressä kasvoi koivu, jonka kannon vierestä kasvaa nykyään nuori koivu (liian lähellä taloa). 

Pihatie oli jo osittain ruohottunut, eikä siinä kasvanut vielä sembramäntyä. Piha oli oikeastaan vain suuri kenttä, jossa kasvoi osin ruohoa, osin pilkisti paljas maa, ehkä hiekka.  Pihalla oli lipputanko. Pihakaivo oli varmaan vielä käytössä.

Minusta tuo kuisti ei ole oikein kaunis tuollaisenaan. Jotain sille voisi tehdä. Väritys varmaan valitaan tuon aikaisen värityksen mukaan valkovihreäksi.

Luita, koloja ja yön eläimiä

Isäntä joutui sujuttamaan itsensä kellarin luukusta alapohjaan. Kuulemma hartioista otti kiinni, mutta kun en ollut näkemässä, en voi sitä varmaksi todentaa. :)

Luurangonlaihaksi ei Isäntä kuitenkaan ehtinyt laihtua kuvaa varten. Tämä hoikka yksilö löytyi talon alta. Sinnehän perinteisesti kuolevat kissat ovat menneet suojaan viimeiselle matkalleen. Näitä ei kyllä löytynyt kuin tämä yksi.

Alapohjasta löytyi myös keppejä ja muuta puutavaraa. Huomautettakoon lukijalle, että kuvassa oleva luukku ei ole se, josta Isäntä alapohjaan meni, vaan kissanluukku, josta hän sitä tavaraa kaverin kanssa poisti. Isäntä katsasti myös koko alapohjan kunnon. Odotetusti vessan kohdalla oli lahoa ja tuon kuistin, josta jo olimme löytäneet vesivaurioita ajalta ennen peltikaton laittoa.

Alapohjasta löytyi myös ehjä leipälapio sekä lukuisa määrä saviruukkuja.

Varsinainen syy alapohjaan kömpimiselle oli kuitenkin sähkökaapeleiden kuljetus talon sisäpuolelle.

Kaapeleiden veto jatkui pitkin pihaa. Trenkituvalta piti kaivaa kaapeli myös kuivurille. Sinne olikin kiire saada sähköt toimimaan, sillä se oli sen sähkönkatkeamisen jälkeen ainoa mahdollinen paikka pakastimille, jotka olivat olleet talon kuistilla. 

Ja niitä kiviä sitten riitti vähän enemmänkin. Oikeasti niitä tuli pintaan niin paljon, että alkoi oikein huolestuttaa, mitä niiden kanssa tehtäisiin. Eivätkä kivet olleet mitään pikkuisia reunuskiviksi sopivia, vaan jättikokoisia puolen tonnin järkäleitä.

Isäntä kävi iltakävelyllä tiluksilla, kun Vihtori juoksi täysillä pakarituvan takaa ja vilisti Isännän ohi kohti trenkitupaa. Syykin selvisi kirkkaalla lampulla. Ei se ollut superkuu, joka myöskin osui kuvaan, vaan supi, joka majailee jossain pakarituvan liepeillä kolossaan.

Minä taas olin näiden tapahtumien aikaan uudessa polvileikkauksessa, joka siis oli kolmas leikkaus samaan polveen puolen vuoden sisällä. Nyt tehtiin vain viimeinen silaus, jossa poistettiin kierukka kokonaan. Huhtikuussa sitä kierukkaa kiinnitettiin köysillä ja ankkureilla, toukokuussa tulehtunut polvi puhdistettiin ja irronneet köydet ja ankkurit poistettiin. Kyllä siitä vielä kelpo polvi tulee, muttei aivan täydellistä. Joka tapauksessa jalkapalloura on nyt ohi, vaikka en ehtinyt sitä edes aloittaa.

Ihana piha tjtn

Kohta on koko piha myllätty. Ja hirvitys sentään, miltä Kivimäessä näyttää. 

Jättikokoisia järkäleitä on siellä täällä.

Raparperit ovat iäksi mennyttä. En ehtinyt sanomaan, että säästäkää ne. Onneksi raparperia kasvaa sentään muuallakin.

Pihatie näyttä tähän verrattuna oikeastaan ihan hyvältä. No joo, kyllä tämä vielä laitetaan hyväksi jossain vaiheessa.

Tässä oli ennen kulkuväylä.

Nyt on kaivanto ja kauheat kivet.

Navetallekin menee oja.

Ja suulille. Toisille tämä on suuri jännitysnäytelmä ja ehdoton ruokailupaikka.

Ja ihan pohjia myöten toiset siellä kuopsuttavat. 

Ei ehkä aivan seuraavina päivinä vielä nähdä kukoistavaa pihaa Kivimäessä, mutta arvelisin, että sähköjen vaikutukset nähdään. Pian voimme taas pestä pyykkiäkin Kivimäessä. Ja navetalle saamme valoa ja lämpöä kanoille ja kutuille.