Puu kaatuu

Keskiviikon pihapäivän ohjelmassa oli pitkästä aikaa vaahteran kaataminen. Nyt oli vuorossa tilan komein vaahtera. Sen komeus oli saanut lähellä olevan omenapuun taipumaan siitä pois aivan kenoon. Myös vieressä oleva vaahtera oli jo liian lähellä latvuksistaan. Ensin katkaistiin alaoksat ja sen jälkeen puutarhapuolelle tuleva haara.

Sitten valmistauduimme puun kaatoon. Vaijeri oli jo valmiina vetämään puuta metsän puolelle, jossa oli parhaiten tilaa.

Kaatokolon sahaamisessa selvisi, että puussa oleva halkeama oli imenyt vettä keskiosiin ja oli sieltä pitkälti laho. Terve puu molemmilla sivuilla taas oli hyvä merkki siitä, että puu saattaisi kaatua juuri sinne, minne haluttiinkin.

Niin kaatui puu tarkasti porttipaasien väliin. 

Tyytyväisenä myhäili hikinen puunkaatajakin, sillä kaato meni todella hienosti. Vaahtera on kovaa puuta, mutta herkästi murtuvaa. Silloin sahakin on kovilla.

Osa porukasta alkoi jo tehdä latvuksista kerppuja, kun sahamiehet alkoivat sahata tien yli menevää osuutta mahdollisimman pian pois liikenteen alta. Onneksi vain yksi auto joutui kääntymään pois, sillä nuo saatiin pois puolessa tunnissa.

Sahaa, vesuria, oksasaksia ja paalinaruja käytettiinkin ahkerasti, jotta mahdollisimman paljon saisi tehtyä heti tuoreeltaan.

Vaahterasta on oikeastaan hankala tehdä kerppuja, sillä oksat ovat niin vinkuran känkyröitä. Samalla pohdittiin, mikä vaahterassa on niin herkkua lampaiden mielestä. Piti tietysti maistaa lehtiä ja todeta, että oikein hyvän makuisia ne ovatkin. Vähän koivun makuinen, mutta miedompi. Voisi hyvin ihminenkin syödä ja laittaa salaattiin.

Sahatut pöllit jäivät vielä tien viereen odottamaan jatkokäyttöä. Puuaineksella ei niin kiire olekaan kuin kerpuilla. 

Kerppuja kärrättiin navetan ylinen täyteen. Seuraavaksi Isännän piti tehdä kuivurin ylisillekin kuivatuspaikka.

Osa lehdeksistä on puun alla, joten ne saa kerättyä vasta, kun päällä olevat oksat on sahattu.

Polttopuuna vaahtera ei ole mitenkään hyvä, sillä pitkistä kuivatusajoista huolimatta siihen jää kosteutta, eikä se pala erityisen hyvin. Kyllä tämäkin puut tietysti tulee käytettyä, vaikka niitä saa kuivata vielä pitkät tovit. Pienemmät oksat saattavat kuivua jo ensi talveksi.

Kerppurivistöt ovat oikein komeat. Niitä katsellessa tulee oikein toiveikas talvimieli (Huovista on tullut luettua).