Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 2. marraskuuta 2019

Viimeisiä syystöitä

Aamupäivän sade hellitti viimein ja ilma alkoi kirkastua sen verran, että pihalla oli miellyttävä olla. Nyt olikin vihdoin hyvä päivä laittaa kukkasipulit maahan myyrien syötäväksi, kuten Isäntä sen ilmaisi. Hän taisi jo vähän ihastua ajatukseen, että meillä olisi keväällä sipulikukkia ruukut täynnä. Nyt niitä piilotettiin kuitenkin maahan, kun ei luntakaan ollut kuin ihan vähän, eikä maakaan ollut vielä jäätynyt.


Ensimmäiseksi menimme aittapihalle, jonne mahtui vielä paljon tulevaa kukoistusta. Kun laitoin pari pussillista kirjopikarililjoja, totesin, että nämä taitavat olla myyrien herkkuja, sillä en ole vielä koskaan saanut yhtään kukkaa, vaikka joka syksy jonnekin näitä olen istuttanut. Mutta toiveissa on taas hyvä elää. Sain Isännän kaivamaan kuoppia, joten työ sujui nopeasti.


Kuvat ovat aika surkeita, mutta minulle ne ovat tärkeitä, koska muuten unohdan täysin, mihin olen mitäkin piilottanut. Monesti olen vain luottanut, että tietysti keväällä muistan, mutta talvi vie ne muistikuvat kuitenkin. Niinpä tämä saa olla minulle muistin avuksi, vaikka muuten eivät niin mielenkiintoisia olekaan.


Isäntä tyhjensi myös suihkulähteen vedestä ja jäästä. Vihtori katsoi touhua tiukasti. Ihmetteli varmaan taas isäntäväen tekemisiä. Helli ehti sillä välin jo mennä tutkimaan syreenimajan rampin kivien väliseen koloon. Taitaa olla isokin onkalo siellä, sillä takaisin se tuli ihan eri kohdasta.


Hellillä on lyhyt, mutta todella tiivis turkki, jota eläinlääkärikin ihaili. Siinä taitaa olla vähän brittiläistä perintötekijää maatiaisen joukossa, sillä sen pääkin on niin tasaisen pyöreä.


Kun aittapiha tuli valmiiksi, siirryimme kylttipaalun juureen puutarhapuolelle. Ensi keväänä voisi kaivaa tämän kukkapenkin kokonaan ylös (paitsi nämä kukkasipulit) ja poistaa rikkakasvien runsaat juurakot (ja sen muovikerroksen). 


Kissat seurasivat tekemistämme tiukasti yläilmoista. Hellikin uskaltautui kiipeämään aivan ylös paaluun, vaikka alas olikin vaikeampi tulla. Sinnikkäästi se hivuttautui kyltti kerrallaan alemmas, kunnes uskalsi hypätä lopun matkan.


 Viimeiset kukkasipulit olivat vihdoin kätkössä, ja pääsimme jatkamaan töitä kasvihuoneeseen.


Kiikutimme kaikki pihalla vielä olleet ruukkukukat kasvihuoneeseen. Totesimme, että talven aikana pitää taas siivota tila rikkaruohoista ja kuivista lehdistä ja oksista. Mattoja on nyt kertynyt hyvin varastoon, mutta ne pitää vielä laittaa kulkuväylille. Huomasimme kasvihuoneen katossa taas pari reikää, jotka pitäisi hoitaa ajoissa ennen isompaa repeämistä.


Pyhäinpäivän kunniaksi laitoin vielä kynttilät pihalyhtyihin. Eikä tällaisina harmaina syyspäivinä kovin paljon ehdi tehdäkään, kun hämärä hiipii paikalle ja on aika siirtyä taas sisätiloihin.

6 kommenttia:

  1. Hyvä idea jättää kukkasipulipussi penkkiin. Ei niitä keväällä sitten muista. Ihanat nuo kisulit. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus jättänyt nuo pussit talveksi, mutta keväällä jäljellä on vain valkoinen vettynyt pahvi. Niinpä otan vain kuvat ennen pahvien poistamista. :)

      Poista
  2. Tuntuu, että ehtii vain aloittaa, kun jo pitää lopettaa hämärään. Niin ärsyttävää.
    Ihania nuo kisut. Vihtori ♥ Se on ihan pöllönä tuolla kylttipaalun latvassa :-D
    Helli on ehtiväinen nuori neito!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä on aivan valtavan lyhyt tähän aikaan vuodesta. Kissat ovat mainioita seuralaisia pihapuuhissa. :)

      Poista
  3. Mainiot kylttikissat! Pidän peukkuja ettei myyrät löydä sinun eikä minun sipuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän peukkuja, etteivät myyrät syö kaikkia sipuleita sinulta ja täältä. :)

      Poista