Isäntä teki tarhaan lisäosan, joka tulee aivan lähelle tietä. Tuo alue on ollut ihan joutomaana ennen, mutta nyt se on hyvä lisälaidun vuohille.
Kymmenen vuohen lauma tosin syö tuon hetkessä paljaaksi, mutta on sentään vähäksi aikaa vihreää syötävää. Tarhassa on myös hyvää se, että nyt vuohia pääsee katsomaan suoraan tieltä, eikä tarvitse hipsiä pihaan.
Olisi tietysti ihanteellista, että kaikki pysyisivät samalla puolella aitaa, mutta pikkukilit saavat vähän erivapauksia. Ne kuitenkin siirtyvät sovussa myös aidan oikealle puolelle.
Nyt ihmetyttää, miten pieneltä tuo vanha tarha näyttää, vaikka siinäkin oli ihan reilusti kokoa. Näin isolla porukalla saa tilaa ollakin juoksennella ja hyppiä mielin määrin.
Vuohet olivat varmasti samaa mieltä uudesta aitauksesta ja sen ruohosta, parempaa kuin vanhassa :)
VastaaPoistaVanhassa aitauksessa ei oikein kasvanut enää mitään, joten uusi oli iloinen yllätys senkin puolesta. :)
PoistaVoi ihme mitä mielenkiintoista siellä onkaan tapahtunut! Aiemmassa postauksessa tuo rahkan valmistus oli tosi mielenkiintoista ja helpon tuntuista! Ero vuohista varmaan oli surullista, mutta elämä jatkuu. En ole koskaan kuullut, että vuohet syövät männyn kaarnaa tai neulasia - aina oppii uutta! Aktiviteetteja varmaan vuohille pitää ollakin, ne ovat tosi kauniita eläimiä ja vielä terapiaeläimiä! Olipa monta mukavaa postausta!
VastaaPoistaMitäpä vuohet eivät söisi? :D Rahka on yllättävän helppoa valmistaa. Jotenkin en ollut ollenkaan ajatellut ennen, miten sitä tehdään. Onneksi kaikille isommille kileille löytyi hyvä uusi koti. :)
PoistaOi että mie tykkään näistä siun vuohi tarinoista. Nyt vuohilla on mukavasti tilaa ulkoiluun.
VastaaPoistaJa terapiavuohi kuulostaa ihanalta.
Kyllä näiden sarvipäiden elämää on mukava seurata itsekin. :)
Poista