Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Heinäkuu

Heinäkuu on heinäkuu, eikä sitä voi mihinkään siirtää. Pyysimme tällä kertaa ajan säästämiseksi naapurin niittämään heinät, sillä viikatehommina työ olisi vienyt varmaan yhden päivän. Nyt traktorivoimin heinä oli nurin tunnissa.


Seuraavana päivänä eli eilen satoi vettä, ja illalla heinät olivat aivan liiskana pitkin maata. Niinpä iltapuhteena käänsimme heinät ympäri. Aamulla tilanne olikin jo toinen. Kääntäminen ja pöyhiminen auttoi ja heinä oli valmis seipäälle.


Aloitimme talkoot yhdeltä kymmenen ihmisen voimin. Tämä määrä vaikutti oikein hyvältä, sillä aikaa heinien saamiseen seipäille meni vain reilu kaksi tuntia. Talkoisiin meni kyllä muuten paljon enemmän aikaa. Ensimmäinen tunti meni kahvilla ja kuulumisia vaihtaessa.


Päivä oli pitkästä aikaa kaunis ja aurinkoinen, oikea heinäkeli. Jopa paarmat olivat heränneet, vaikka eivät aivan pahaksi kiusaksi vielä olleet.


Heinänteon jälkeen koitti Napoleon-keiton aika. Edellisenä iltana saivat Napoleon ja Musti kutsun patakukoiksi. Molemmat päätyivät talkookeittoon, josta yksi talkoolainen sanoi, ettei ole koskaan syönyt niin hyvää keittoa. Jälkiruuaksi oli marjakiisseliä vaniljavaahdon kera. Ja tietysti kahvia sai vielä ruuankin jälkeen, jos vielä vatsaan mahtui marjapiirakan kanssa.


Ilmeisesti talkoot eivät olleet aivan tappotahtiset, sillä energiaa näkyi olevan vielä niiden jälkeenkin.


Mönkijälläkin sai ajaa ihan Isännän luvalla. Hyvä, että joku muukin osaa nyt ajaa tällä, sillä heinät kuljetetaan parin viikon päästä taas mönkijäkyydillä ylisille. Vasta viime vuonna opettelin itsekin ajamaan.


Talkoiden jälkeen siivoilimme paikkoja. Laskin kiisselikulhon hetkeksi penkille. Ei olisi pitänyt. Kohta kuului kunnon ryystämistä, kun Anelma-Unelma nautti innolla jälkiruokaa. Niinpä piti laittaa loppukulhollinen kutuille syötäväksi, eikä tippaakaan jäänyt jäljelle. Kattilassa sitä vielä on sentään isäntäväellekin.


Kävimme vielä ihailemassa valtavia heinäseipäällisiä. Tänä vuonna meillä ei ole viljaa, joten koko pelto on ollut heinällä. Kaikki ei varmaan mene kutuille, sillä heinää on moninkertaisesti viime vuoteen verrattuna. Kaikki riippuu vielä tietysti säistä, joten toivomme tarpeeksi poutaa seuraavaksi kahdeksi viikoksi, että heinät ehtivät kuivua korjattavaksi.


Kyllä vaan heinät seipäillä on valtavan kaunis näky! Jo lapsena pidin valtavasti tällaisista näkymistä, vaikka en ollut koskaan päässyt osallistumaan heinätalkoisiin. Nyt tämä näky on ihan omaa todellisuutta ja omien kätten jälkiä. Siinä on jotain sisintä sykähdyttävää tenhoa, joka saa aikaan syvän huokauksen ja hymyn, joka jää heinäpölyn likaamille ja auringon hehkuttaville kasvoille pitkäksi aikaa.

12 kommenttia:

  1. Kyllä on hienoa!
    Heinätöihin pääseminen oli lapsuuden jokakesäinen toive ja joskus pääsinkin.
    Olen ollut jopa sellaisellla porukalla, että kaksi hevosta ja kymmenen ihmistä, kissa ja koira.
    Se oli hieno kokemus.
    Nyt saat monena vuonna nauttia tuosta "seiväsmetsästä", voi tuota onnea.
    Hyvää Heinäkuuta kaikille teilläpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinänteko on hauskaa, kun se ei ole liian iso urakka. Porukalla se on aina nopeampi ja tehokkaampi. Hyvää heinäkuuta teillekin! :)

      Poista
  2. Seivästäminen onkin nykyään aika harvinaista. Muistan lapsuudesta ne niin monet kerrat, kun heiniä laitettiin seipäille ja sainpa jopa itsekin joskus siihen osallistua. Yleensä olin kuitenkin haravamiehenä ja "pikkutikkujen antajana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haravan varressa minäkin olin ennen ruuanlaittoa. :)

      Poista
  3. Ai että, ihanaa vanhan ajan tunnelmaa! Just joku viikko sitten tuttavani kans juteltiin että ois mukava vielä joskus päästä heinäpellolle seivästään heiniä, tuumailtiinkin että vieläköhän joku tätä hommaa tekee. Minäki oon pikkutyttönä ollut molemmissa mummuloissa heinäpellolla mukana ja vielä on muistissa se tunnelma ja tuoksu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinän tuoksu on aivan ihana, vaikka aivastuttaakin valtavasti. Meille saa tulla talkoisiin, seuraavat ovat parin viikon päästä, kun heinät ajetaan seipäiltä ylisille. :)

      Poista
  4. Heinät seipäillä kuivumassa ovat tosiaankin yksi suomalainen takavuosien hyvinkin yleinen näkymä maaseudulla. Minäkin olen lapsena ollut mukana heinätöissä äidin sisaren maatilalla Sysmässä ja ne ovat osa ihania lapsuuden muistoja. Ja niin, pitäisiköhän sun keittää seuraavalla kerralla kutuille ihan omat kiisselit?! Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo kuttujen kiisselinhimo! En arvannut, että oli noin suuri hitti, ihan meinasi tappeluksi mennä kutuilla sen kanssa. :)

      Poista
  5. Heinät seipäillä alkaa olla harvinainen näky. Lapsuudessa niitä vielä oli ja heinäpellollekin pääsin, kuvat todistaa vaikka itse en muista mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seiväsheinä maistuu eläimille selvästi paremmin kuin paalattu. Niinpä meillä tullaan tekemään talviheinät näin vastaisuudessakin. :)

      Poista
  6. Hahaa, ihan paras tuo vuohien ikioma jälkiruoka. Ja niin tuttu tilanne. :)

    VastaaPoista