Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

perjantai 12. syyskuuta 2014

Uudet kivimäkeläiset

Meillä oli jo talo. Meillä oli jo talo, jossa oli iso remontti. Talomme piti olla meille se viimeinen asuinsija. Se oli unelmien paikka. Mutta jossain sitten vinksahti ja pahasti. Nimittäin lähdimme monen sadan kilometrin päähän katsomaan paikkaa nimeltä Kivimäki. Ei olisi kannattanut, ei missään tapauksessa. Mutta kun kerran pääsimme paikalle, oli selvää, että Kivimäestä tulisi asuinpaikkamme. Ei heti, mutta myöhemmin. Joten se vaan oli ihan pakko ostaa.

Kaikki oli kauheaa. Talo näytti aivan kivalta noin päällisin puolin, mutta kauheus paljastui vasta sisäpuolella. Itse asiassa kauheus paljastui heti ulko-ovella. Sisälle ei missään tapauksessa kannattaisi mennä ilman kaasunaamaria. Mutta me menimme.


Ja ne muut rakennukset, kauheita kaikki tyynni. Trenkitupa oli varmaan täysin lahonnut, kun katto oli niin paksun sammaleen peitossa. Ja se tavaramäärä, jonka takaa ei pystynyt näkemään edes, missä kunnossa sisätilat olivat. Vinttiin ei tavaramäärän vuoksi päässyt edes katsomaan.

'


Ja se pakaritupa, joka oli jo osittain rösähtänyt kasaan. Katto näytti melkein suoralta, mutta vuotanut se oli, ja paljon. Sisäkatto repsotti ja lattia rouskui.



Entäs se navetta, voi kauhea sentään! Sehän oli lähestulkoon jo romahtanut kasaan. Katto oli vuotanut jo pitkän ajan ja vettä valunut rakenteisiin lotisemalla.
Muut tilalla olevat rakennukset olivat vielä huonommassa kunnossa. Aitan päälle oli kaatunut puu, suuli könötti lopullista kaatumistaan odottamassa, kellarin katto oli rikki.

Ja me päätimme ostaa koko höskän, yhden nopean silmäilyn perusteella iltahämärissä vesisateessa. Mielenhäiriö voi näköjään iskeä milloin vain, nyt se tapahtui kollektiivisesti. Eipä tässä tällä kertaa muuta.

Kaikkea hyvää,

Kivimäen tuleva emäntä

14 kommenttia:

  1. Nyt löysin blogin mitä on ihan pakko alkaa seuraaman! Kerrassaan ihania nuo rakennukset ja tuo päärakennus on todella hieno ja näyttää olevan suht ryhdissäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Jonna lukijaksi! Rakennuksiin mekin hurahdimme, vaikka niissä työtä onkin loppuelämäksi.

      Poista
    2. Ei lopu tekeminen koskaan kun ostaa tilan jossa joka rakennus on jonnekkin suuntaan vinksallaan =D Itse olen huomannut tässä omaa pirttiä laittaessa, että jotenkin elämässä on ihan erillä lailla mielenkiintoa, kun on jokapäivä jotain mielekästä tekemistä töiden jälkeen ja mikä parasta, oman talon ja pihan laitto on ihan maailman parasta terapiaa.

      Poista
    3. Se on kyllä totta. Se, että jotain saa aikaiseksi, tuo suuren tyytyväisyyden.

      Poista
  2. No olipa uutinen!
    Suuresti ihailen,kun jaksatte rempata.
    Meilla sisaruksilla on kotipitajassa suuri vanha pohjalaistalo,aitta ja navetta,jotka kaipaisivat jo kovasti kunnostusta.Naen jo mielessani kuinka ihana siita talosta tulisi,mutta kukas sen remppaa,kun ei olla kuin pienia loma-aikoja Suomessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta kuin teidän muuttaa Suomeen. Pitäisihän se talo saada kuntoon. :)

      Poista
  3. Vau ja huh yhtäaikaa! Suu auki täällä ihastuksesta (ja kauhusta ;) ) Ihanaa! Onnea suuriin haasteisiin ja unelman toteuttamiseen! Mukava kerronta ja aivan pakko ahmia kaikki kirjoitukset kerralla. Loppui jo puhelimesta akku kesken. Ei muuta kun äkkiä laturiin. Rohkeita olette! Kyllä siitä vielä hieno tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhea, miten järkytin ihmisiä! :) Tulee siitä vielä hieno, toivottavasti.

      Poista
  4. No, jopas jotakin...:) Onnea vaan uuteen taloon♥ Aivan ihanaan taloon!

    VastaaPoista
  5. Ja eiköhän toisellekin talolle kakkoskotina tai jonkun lapsen asumuksena käyttöä löydy.. kaikki aikanaan, onnea

    VastaaPoista
  6. Olipa todella uutinen. Olette todella rohkeita ja uutteria, kun jaksatte taas tarttua uusiin haasteisiin. Paljon onnea projektiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei ota paineita, voi ihan jaksaakin taas uuden projektin. Laittaa vain yhden nurkan kerrallaan kuntoon, kyllä sekin vie eteenpäin.

      Poista