Neidonkamari

Yläkerran neidonkamari, joka on eteläpäädyn huone, on ollut vähällä käytöllä, koska se on ollut niin sotkuinen koko asumisemme ajan. Kun tulimme taloon, sängyt olivat täynnä kangasrullia, verhot repsottivat ja tomua ja likaa oli kaikkialla.

Nurkassa näkyi kaunis valkoinen sänky, mutta sen päällä oli valtavasti tavaraa. Myös lattialla oli valtavat määrät laatikoita.

Isäntä järjesteli huoneen aikoinaan syntymäpäiviään varten, jos joku haluaisi yöpymispaikan. Järjestely tarkoitti sitä, että kaikki ylimääräinen roina siirtyi nurkkaan, mutta valkoinen sänky tuli esille.

Parisängystä tuli sänky meille makuukamariin alakertaan, vaikka huone ei ollut vielä valmis.

Kun muutimme tänne, toimme trenkituvasta valtavan määrän tavaraa pois sieltä, jotta trenkituvasta saisi meille väliaikaisen asumuksen. Välillä tulin tänne lajittelemaan tavaraa.

Paljon käyttökelpoista tavaraa lähtikin silloin vastaperustettuun vastaanottokeskukseen, kirpputorille ja roskikseen, mutta silti huoneeseen jäi suuria laatikkopinoja. Sitten edellinen talomme meni kaupaksi ja jouduimme tuomaan suurimman osan siitä muutosta tänne. Tavaraa olikin sitten lattiasta kattoon asti.

Ystäväni Minnan kanssa siivosimme ensin yhden ullakkokomeroista, jotta sinne saisi vietyä säilytykseen tulevaa tavaraa. Elokuun lopulla serkkuni 9-vuotias poika tuli viikonlopuksi siivoamaan yläkertaa kanssamme. Tilanne alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Saimme lajiteltua liinavaatteet erikseen, osan heitettyä pois ja paljon kaatopaikalle menevää poistettua ylhäältä. Minnan kanssa säkitimme vielä loput tekstiilit odottamaan loppusijoitusta.

Neidonkamarin yksi nurkka tuli jo sen jälkeen esiin. Viime viikonloppuna Apupoika tuli taas avuksemme (ihan omasta halustaan) raivaamaan tilaa.

Valtava kasa mattoja päätyi lajittelun jälkeen kasvihuoneeseen (vähänkin rikkinäiset), kirpputorille (kaikki valkoiset matot) ja omaan käyttöön tulevat säilytykseen.

Valtava määrä roskaa tuli taas. Koska tila oli viileä, päätimme ottaa vuosikymmeniä käyttämättömänä olleen tulisijan käyttöön. Isäntä nuohosi sen kanavat valtavasta määrästä tuhkaa ja muuta moskaa. Lauantaina laitoimme tulipesään ulkotulen palamaan, mutta muuta emme vielä uskaltaneet polttaa. Lauantaina saimme tilan siivottua katosta lattiaan.

Sunnuntaina saimme uuniin pienen tulen, joka lämmitti valtavan nopeasti tilan (kun laitoimme oven kiinni). Sitten olikin vuorossa lähinnä sisustaminen, joka oli tietysti tämän urankan mukavin vaihe. Isäntä oli saanut työkaveriltaan kauniin sohvakaluston, jonka käyttöä mietimme pitkään. Kun neidonkamari tyhjeni, arvelimme kaluston sopivan huoneeseen oikein hyvin. 

Huoneeseen jäi valkoinen sänky olemaan, mutta melkein kaikki muu on muista tiloista peräisin. Osa on meidän aikaisemmista taloista, mutta ihan mukava kokonaisuus huoneeseen saatiin, eikä mitään tarvinnut käydä ostamassa.

Taulu pääsi paremmin esiin, kun suurta roinavuorta ei enää ollut. Toinen taulu on painokuva, joka muuten käy tänne. Muut taulut ovat säilössä kirjakaapissa. Kaapin hyllyt ovat vielä jossain hukassa muuton jäljiltä. Kaappi oli yläaulassa, lasit trenkituvassa, joten hyllylevyt voivat olla ihan missä vain.

Vaatesäilytykseen jäi vain muutama vaate telineeseen. Kunhan komeroita vapautuu tilaa, siirrämme nämä vielä pois rumentamasta näkymää.

Ja tietysti kuvaan oli jäänyt vielä vanha kenkäpussukka, mutta sekin saatiin piilotettua vaatetelineeseen, eikä enää oviaukossa ole häiritseviä tavaroita.

Tilasta tuli niin viihtyisä, että olisimme mielellämme kaikki jääneet sinne asumaan. Tämän huoneen raivaus antaa taas uutta pontta saada seuraavatkin tilat kuntoon. 

Suuliremontti jatkuu

Niin tuli aika aloittaa taas remonttihommia. Isäntä varasi lomaviikon, kun varsinainen kesälomakin jäi käyttämättä. Myös uskollinen remonttimiehemme pääsi toisilta urakoiltaan tulemaan pahamaineisen suulin korjaukseen. Tällä kertaa Isäntä ei uskaltanut kiivetä tikkaille, joten remonttimies sai sen tehtäväkseen. 

Suulin vanhempi osa on nyt kokonaan purettu pois. Tässä vaiheessa mietimme, että on varmaan helpompi tehdä suuli nyt yhtenäisen näköiseksi molemmista päästään ja tehdä myös etupuolelle normaali pääty.

Seuraavaksi pitää saada kaikki tuo purkujäte pois. Sen jälkeen maa tasoitetaan ja täytetään ja tuodaan murskeet ja sorat. Ja lopulta tehdään uudet perustukset tuohon puuttuvaan kulmaukseen, rakennetaan seinät ja loppu katto. 

On siis hyvin varmaa, että suulista tulee vielä hyvä varastorakennus, eikä vaarallinen rytökasa.

Kivimäen kosmetiikkaa: Vatkattu vartalovoi ja misellivesi

Nyt, kun ämmät ovat siirtyneet pirtteihin, on paremmin aikaa tehdä pieniä puhdetöitä. Talvella iho kuivuu helpommin, joten siihen kannattaa varautua tekemällä ihanan pehmeänkuohkeaa vatkattua vartalovoita. Vartalovoi on pelkästään rasvoista ja öljyistä koostuva seos, joka ei tarvitse säilöntäainetta, mutta E-vitamiinia kannattaa käyttää hapettumisenestoaineena. Kaikki työvälineet kannattaa desinfioida. Misellivesi taas on sellainen parempi kasvovesi, joka pelkän raikastamisen lisäksi puhdistaa myös meikit. Misellivesi on erityisen hyvä puhdistusaine kasvoille aamulla, jolloin se puhdistaa yön aikana kertyneen ylimääräisen rasvan ja raikastaa samalla kasvot.

VATKATTU VARTALOVOI

50 g karitevoita (shea butter)

100 g kookosöljyä

50 g jojobaöljyä

20 tippaa E-vitamiinia

(hajustetta, väriä)

Sulata karitevoi ja kookosöljy juoksevaksi. Lisää jojobaöljy. Jäähdytä kiinteäksi. Vatkaa sähkövatkaimella, kunnes seos on kuohkeaa vaahtoa. Lisää E-vitamiini, tuoksu (käytin ruusuöljyä) ja väri (käytin pienen hipun karmiininpunaista). Sekoita kaikki tasaiseksi ja laita lasipurkkiin. Sain neljä kuvassa näkyvää purkillista.

MISELLIVESI

40 ml tislattua vettä

40 ml kukkaisvettä (käytin appelsiininkukkaa ja hamamelista)

10 ml glyseriiniä

5 tippaa Plantaponia

10 tippaa jojobaöljyä

20 tippaa säilöntäainetta

Sekoita aineet keskenään. Plantapon toimii tässä pinta-aktiivina, jolloin vedet ja öljy sekoittuvat. Meikkiä en vielä kokeillut poistaa, mutta kerron tuloksen, kun kokeilen. Aamulliseen kasvojen puhdistukseen jo kokeilin ja olen hyvin tyytyväinen.

Lisäys 22.10. Misellivesi puhdistaa todella hyvin ja hellävaraisesti myös silmämeikin. Olen erittäin tyytyväinen tähän tuotteeseen. :)

Lomittajina

 Kun myimme vuohet pois, lupasimme auttaa kaikessa, myös lomittamisessa. Viime viikonloppuna siihen tulikin tilaisuus. Myynnin jälkeen olimme käyneet vuohia katsomassa muutaman kerran, kun samalla saimme viedä ylimääräisiä lehdeksiä. Tälläkin kertaa meillä oli peräkärry täynnä vaahteranoksia Aila-myrskyn jäljiltä. Lypsyt uudessa paikassa olivat aamuisin, joka oli myös ihan hyvä käytäntö. 

Frida juoksi meitä pakoon eli se oli ainakin kotiutunut todella hyvin, eikä olisi halunnut lähteä meidän mukaamme. Vihdoin se tajusi, että kyse oli vain lypsystä, eikä uudesta matkasta. Fridan maitomäätä oli pysynyt suurena, mutta sen lypsäminen oli helpottunut. 

Ansku olisi lähtenyt meidän mukaamme ihan väkisin, mutta emme ottaneet. Tuuli oli myös vähän sitä mieltä, että voisi lähteä, mutta jäi nätisti olemaan. Näytin sille leikkausarpeni ja kerroin, miksi jouduimme niistä luopumaan. Käpy oli selvästi vähän vihainen meille, mutta tuli kuitenkin kyhnäämään aivan kiinni kerjäämään rapsutusta. 

Syötimme sunnuntaina myös pässipojat ja aasit. Oli oikein piristävää käydä katsomassa eläimiä. Tuli silti kova ikävä. Onneksi asuvat noin lähellä.

Tyrnitarha

Tyrnejä meillä ei ole vielä ollutkaan kasvamassa, vaikka marjat ovat valtavan terveellisiä ja C-vitamiinipitoisia. Niinpä tilanne oli korjattava. Matkatuomisina meillä oli jo Sauli ja Terhi odottamassa. Kävin kaivamassa äidiltäni muutaman tyttöjuurivesan näille kaveriksi.

Tänään olikin oikein hyvä istutusilma, sillä pientä tihkusadetta tuli juuri sopivasti kostuttamaan sekä taimia, että maata. Valitsimme paikaksi kasvimaan keskikohdan. Oikealla ovat istutuslaatikot ja vasemmalla isommat alueet, joilla ei tänä vuonna ollut muuta kuin lantaa.

Tuulisempaan reunaan istutimme Saulin ja siitä eteenpäin muut. Toiveena on, että Sauli pölyttää kaikki nuo tyttöpensaat. Jos niin ei käy, lisäämme toiseen laitaankin yhden pojan.

Äidiltä tuomani taimet olivat vähän hontelon oloisia, joten päätimme laittaa tuet niihin. Tuet saattavat auttaa myös siinä, että taimet näkyvät paremmin ruohoa leikatessa.

Nyt kaikki seitsemän pensasta ovat siistissä rivissä. Olisipa kiva, jos jo ensi vuonna niihin tulisi marjoja.

Tässä linkissä vielä hienoa faktaa marjoista ja muista tyrnin osista.

Uusi kukko

Vihdoin saimme tilallemme kukon. Kanaparvi koostuu 15 kanasta, jotka ovat olleet ihan hienosti ilman kukkoakin, vaikka moni niistä on kovasti yrittänyt hautoa munia. Eikä ole auttanut yhtään, vaikka kuinka olemme sanoneet, ettei niistä munista mitään tule. 

Kukko tuli hyvin läheltä, sillä naapurimme kysäisi tänään, olisiko meillä tarvetta kukolle. Tämäkin on alhon kannan maatiaiskukko, kunnon aapiskukko, vaikka vielä vähän nuori. Nimenä sillä on ollut tähän asti Äitin poika. Oikein kesy ja kiltti tuntuu olevan, vaikka vähän ihmeissään onkin isosta kanaparvesta. Kummityttöni ehdotti kukolle nimeksi Otto. Sehän olikin hyvä nimi, sillä Äitin pojasta tuli nyt Otto-poika. :) Yksi kanoista oli jo ihan valmis tekemään lähempää tuttavuutta.

https://youtu.be/0q4nELeP2io

Muuten viime ajat ovat olleet vähän taas toisenlaista aikaa. Reissumme jälkeen isäni kaatui kotona ja joutui sairaalaan, jossa hänen kuntonsa romahti niin paljon, että hänet siirrettiin saattohoitoon. Olen viettänyt isäni luona kaiken mahdollisen ajan eiliseen asti, jolloin hän pääsi lähtemään taivaan kotiin. Suru ja kaipaus jäi. 

Saeraslomareissu toenen osa

Myö peätettiin lähtie Kuhmosta Lieksaan, ku myö olttiin varrauvuttu käömmään Poaterissa jo männessä. Van matkalle käöttiin ostamassa Kaesan kotileipomosta rönttössie ja ruislimppuoa. Poateri on meille tärkkie paekka, ku siellään myö mänttii naemissii. Päevä osu justiisa kohillee, ku aekoa oli kulunna häeistä seihtemäntoeista vuotta ja kuukkaousi peälle. Heäpäevä melekkeen. Vasta jäläkikätteen oun selevittännä, jotta taeteilija Eva Ryynänen on minun kahestoista serkku.

Poaterin kirkossa oli vielähi vihkipallit, joilla myö aekonnaa polovistuttii. Van minullae oli liukas mekko, enkä milleää meinanna pyssyöä pallin peällä. Pelekäsin, jotta pyllerehin nurin kesken vihkirukkouksen, van saein piettyä ihteni koatumatta. Lattian kaoneutta en ehtinnä sillon kahtoa.

Aekoa on vierähtännä, van siinnään myö vielähhi elleä öllötellää.

Poaterista ajettii Ennoo, jossa käöttii kahtomassa minun vanahemppien entistä kesäpaekkoa. Sielttään myö jatkettii kohti Varrkaotta.

Kaonniita maesemmie pysähyttii kahtelemmaa ja ihhaelemmaa aena, ku löyvettii hieno paekka. Ruislimpuista mäni ensmäene jo evväeksi.

Oamulla myö lähettii ja iltamyöhällä peästii kottii. Toepillaat tarvihtoo taokoja ja niitä matkalle soattiin reilusti. Viimmene taoko oli Jyväskylässä, jossa käöttiin Viherlandiassa ostamassa pari tyrnie.

Koronnoa ei soatu, vaekka jäläkkee Kuhmossa ja Jyväskylässä taoti rupesi jylleämmää.