Tiehommissa

Pihaa ei tehty viime syksynä valmiiksi kaikilta osin. Tilasimme nyt pihaan johtavalle tielle kuorman mursketta ja kivituhkaa päälle. Lähellä porttia oli aikamoinen syvänne, jonne aina keväisin tuli kunnon lammikko. Ehkä näillä kerroksilla vihdoin lammikosta päästään. Kivituhkaa oli ehkä turhan paljon laitettu tuohon tielle, kun toivoimme sitä myös pihaympyrän käytävälle.

Keskellä pihaa oli yksi kasa, josta saimme lapioitua ja kärrättyä pihaympyrään hyvän kerroksen. Olipa muuten aika rankka tienteko! Etualalta puuttui vielä muutama tiili. Niitä lähdimme vielä hakemaan sieltä, mistä tuo edellisetkin tiilet löytyivät. Illalla ei enää selkä taipunut, mutta saimmepa tehtyä.

Pihaympyrän etuosa siistiytyi tiilien myötä. Tiilien eteenkin kärräsimme kivituhkaa. Pihaan pitää varmaan tilata vielä yksi kuormallinen tasaisesti levitettynä ympyrään, jotta kaikki kuopat tasoittuvat, eikä tuota irtosoraa tule enää pintaan.

Eipä muuten mennyt pitkään, kun kanat taas kuopivat oksasilput kivituhkan joukkoon. Jokin korkeampi reuna pitäisi saada tuohon istutuksia suojaamaan.

Keittiöremontti on koko ajan siirtynyt, kun tämän pihan kanssa on ollut niin paljon tekemistä. Kunhan nyt viemäröinnit saisi tehtyä kesän aikana sekä vessan ulkoseinän. Muuten voi jatkaa syksylläkin.

Ja taas pihaympyrästä

Pihaympyrää on taas vähän muokkailtu. Isäntä teki jossain vaiheessa kevättä ison kasan oksasilppua. Nyt laitoimme sitä niin monelle istutukselle kuin sitä riitti. Samalla korjailin vähän reunuksia ja tein myös tuohon etualalle reunat.

Muutama tiili vielä pitää hankkia jostain tuota oikeaa reunaa varten. Alue on nyt raivattu raivaussahalla kertaalleen ja vihreä materiaali puhallettu istutusalueille käytävältä. Näin kaukaa katsottuna näyttää aika hyvältä.

Koska kaikkea ei voi peittää, niin pitää korostaa. Säiliön alueen maisemointiin ajattelin tehdä pienen sora-alueen, johon upottaa muutaman kiven kaveriksi. Istutusalueille emme laita kangasta, mutta käytäville sellainen tulee, kuten myös tähän.

Reunuksen etureuna pitää vielä tasata samaan korkeuteen, mutta muuten alue saa olla tällainen karun hömelö kaikkine koristeineen. 

Kuunliljat näyttävät oikein pirteiltä oksasilppua vasten. Epäilen tosin, että silppu on muutaman päivän päästä roiskittu ympäriinsä, kun kanat tämän keksivät.

Jasmikkeet ja Minette-ruusu saivat oman alueensa. Käytimme sanomalehteä, jonka päälle oksasilppu lapioitiin. Ruusu kukkii oikein kauniisti ja tuoksuvasti.

Tammi, hortensiat ja alppiruusu saivat myös katteen. Hortensioiden lähellä olisi vielä hyvin tilaa istutuksille.

Kaikille istutuksille ei ollut vielä tarpeeksi materiaalia kattamiseen. Jossain vaiheessa pitää ottaa kunnon risusavotta, jotta istutusalueen saisi peitettyä. Jonkin verran pitäisi vielä tehdä kasvihankintojakin. Käytävä on työlistalla ensi viikon loppupuolella.

Kiitoslahja

Ehdin jo miettiä kaikkia mahdollisia syöpähoitoja tuloksia odotellessani. Tietysti yksi huolenaihe oli, että saisin sytostaatteja, joilla hiukseni lähtisivät. Hiukset toki kasvavat takaisin, eikä se ollut se suurin murheeni. Halusin nimittäin lahjoittaa tarpeeksi ajoissa hiukseni syöpää sairastavien lasten peruukkien valmistamiseen. Vielä en tiedä, tuleeko joskus sellainen hoito eteen, mutta päätin olla ajoissa valmiina ja lahjoittaa nyt, kun se on mahdollista. Olen jo kaksi kertaa lähettänyt sinne 35 cm pätkän hiuksiani, mutta kyllä vieläkin oli hiuksia ihan tarpeeksi jäljellä. Nyt lähti 40 cm, enkä todellakaan ole vielä kovin lyhyttukkainen. Yhteensä näistä pätkistä tulee siis 110 cm.

Hiukset lähetetään The Little Princess Trustille Britanniaan. Palkinnoksi saa kunniakirjan sähköpostiin. 

Jos sinua kiinnostaa lahjoittaa hiuksiasi, tässä on tuon paikan nettisivu:

https://www.littleprincesses.org.uk/donate-hair

Ja nyt katselen maailmaa minulle lyhyessä tukassa, joka on vielä ihan tarpeeksi pitkä nutturallekin.

Kun aikoinaan vuonna 2020 lahjoitin sen ensimmäisen pätkän, hiukseni olivatkin todella pitkät. Ne olivat niin pitkät, että tunsin olevani sirkusfriikki. Kukaan ei oikeastaan huomannut minua, vaan hiukseni. Nyt tuntui siltä, että kaikki olivat huolissaan vain siitä, että menettäisin hiukseni. Enää sitä ei tarvitse hetkeen ajatella, sillä nämä ovat jo aivan tavalliset, eivätkä herätä liikaa huomiota. Tosin jo vuoden päästä nämä ovat jo pitkät.

Kiitollisena siis omasta hyvästä onnestani syövän suhteen lahjoitin hiukseni lapsille, jotka tarvitsevat niitä enemmän. Satakuntlaisittain kiitoksen lukee naapurimme Ulla.

Syövästä saippuaan

Lääkäri soitti vihdoin. Sairastan neuroendokriinista syöpää, joka on pesiytynyt keuhkoihini. Suurin pallukka poistettiin oikeasta keuhkon alalohkosta kiilapoistolla tähystysleikkauksessa. Neuroendokriininen syöpä on hyvin kiltti ja maltillinen syöpä, johon vain erityisen harvoissa tapauksessa kuolee. Niinhän lääkäri minulle sanoikin heti leikkauksen jälkeen. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, sillä missään ei ole etäpesäkkeitä, eikä imusolmukkeissa ole syöpää. Lopullisen päätöksen jatkohoidoista tekevät keuhkolääkärit palaverissaan, mutta asialla ei ole tällä hetkellä kiirettä. Palaan töihin ensi tiistaina.

Vuorenkilpiä on nyt istutettuna pihaympyrään, joka muuttui hyvin vihreäksi aivan varkain. Käytävää varten pitää vielä tilata kivituhkaa ja istutuksia pitää vielä suojata jollain. Jotkut porttipuut haluaisin vielä käytävän molemmille puolille.

Perunamaa oli kovin rikkaruohoinen, mutta pihapäivänä kitkimme alueen niin, että edes multa näkyi. Sitten isäntäkin jo suostui tulemaan perunamaalle, ja saimme lopulta perunat maahan.

Raparperiaika on parhaillaan. Meillä on nyt saavissa tulevan kauden mehut tekeytymässä. 

Tietysti raparperipaistosta pitää tehdä, myös raparperipiirakkaa. Pari naapuriakin on hakenut osansa, mutta edelleen riittää raparperia käyttöön. 

Meren henkäys -saippua oli päässyt kokonaan loppumaan. Oli siis ihan pakko tehdä uusi erä jo nyt, kun tuli muutaman saippuan tilaus.

Ja juuri sain muottiin laitettua palakäsivoiteita ruusun tuoksulla. Näitä on nyt myynnissä paikallisessa kukkakaupassakin.

Kylki on vielä kipeä, varsinkin kaikenlaisen fyysisen toiminnan jälkeen, mutta sekin varmaan jo pian häviää. Hengästyn myös aika äkkiä kaikessa tekemisessä, jos vauhtia on liikaa. On ehkä ihan hyvä opetella tekemään kaikkea maltillisella vauhdilla ja sopivalla kuormituksella.

Tammi

Pihaympyrään on tullut uusi tulokas. Kivien takana kasvaa nyt tammi. Se on vielä pieni ja vaivainen, mutta muutaman sadan vuoden päästä se on jo oikein suuri ja täyttää koko pihan. Muutaman vuoden päästä se alkaa jo näyttää puulta, joten mekin pääsemme nauttimaan sen kauneudesta.

Pihaympyrä on muuttunut kauttaaltaan vihreäksi, vaikka ei se ihan tarkoitus ollut. Tuo se nyt kuitenkin ihan kivaa väriä ympäristöön, vaikka voi se tuosta vähän muuttua vielä tänä kesänä. Ainakin se käytävä pitäisi tehdä valmiiksi, kun kerran reunakivetkin siellä ovat.

Tammi on niin pieni, ettei isoissa kuvissa sitä juurikaan näy, mutta kyllä se tuolla on.

Lehmukset lähtivät kasvamaan hyvin. Odottelen jo kovasti kukkia, sillä niissä on todella hyvä tuoksu. Ehkä vielä tänä vuonna en raaski kerätä niitä teeaineeksi, mutta ainakin käyn niitä nuuskuttelemassa, jos kukkia ilmestyy.

Tulevalla viikolla aion istuttaa vähän vuorenkilpiä ympyrän etupuolelle. Samalla odottelen kovasti sitä lääkärin soittoa. Tiistaina tulee jo kolme viikkoa leikkauksesta, eikä mitään jatkotietoa ole vieläkään tullut.

Lisää pihahommia

Ajattelin aluksi, ettei pihaympyrään tulisi perennoja, mutta olen pyörtänyt lupaukseni. Kaivoin tien vierestä muutaman kuunliljan ja istutin ne kiven eteen. 

Leikkimökin vierusta on rehevöitynyt niin paljon, että oli aika siirtää istuinryhmää pois vaahteran alta. Alla se taitaa vieläkin olla, mutta nyt sillä on enemmän tilaa. Iltapäivällä tähän tulee jo ihan sopivasti varjoa istuskelua varten.

Nämä kuumat aurinkoiset päivät ovat vaikuttaneet sen, että halusin jotain varjoa keskipihalle. Kaikkialla oli niin valtavaa auringon porotusta, ettei oikein missään voinut olla palamatta. Tämä tilanne tuli tietysti eteen nyt, sillä en päivisin olekaan töissä, vaan kotona. Mikä sen mukavampaa kuin viettää kauniita kesäpäiviä ulkona! Päätimme laittaa istuinryhmän päälle metallisen pergolan, jossa on tarpeen mukaan paistetta tai varjoa. Nyt keskipäivällä voi istua mukavasti varjossa. Edes ukkonen ei vienyt tätä mennessään, sillä kankaan saa piukasti toiseen laitaan, jolloin tuuli ei tartu siihen.

Kanat pääsivät vihdoin vapaalle. Melkoinen vipinä alkoikin heti, kun pihan joka nurkka näytti olevan kanojen vallassa.

Pihaympyrä oli todella mielenkiintoinen paikka, ja joka kasvia on käyty katselemassa. Samalla myös multaa on kuopsutettu melkoisesti ympäriinsä.

Välillä huvittaa katsella näitä hassuja otuksia. Jokaisen puskan alla on joku tonkimassa, kylpemässä tai muuten vain ihmettelemässä. 

Kaikesta pihapuuhasta huolimatta odottavan aika tuntuu pitkältä. Toivottavasti tällä viikolla tulee tieto, miten tautiani tullaan hoitamaan, kuinka pitkään ja millaisilla sivuvaikutuksilla.

Reunustuksia

Isännän työkaverilla oli kasa vanhoja tiilejä pihannurkallaan, joista hän halusi eroon. Me taas olemme näitä haikailleet, sillä vanhat tiilet käyvät todella hyvin kaikkeen reunustamiseen. Aittapihalla niitä on jo käytetty, mutta siellä tiilet loppuivat kesken. Nyt tulleen kuormallisen laitoimme pihaympyrään rajaamaan kulkukäytävää ja kasvillisuutta. Tiilet riittivät siihen mainiosti. Luultavasti oleskelualueen reunustukseen niitä ei ehkä tarvita, mutta näin aluksi on helpompi hahmottaa, miten suuri alue siihen tarvitaan. 

Aloitimme myös talon seinustan siistimisen. Sorat ja kivituhkat olivat jotenkin sekaisin ja vähän roiskastun näköisesti seinustalla. Yritämme saada niitä paremmin järjestykseen. Pientä pengertämistä ehkä vaatii, että tulos on hyvä. Samalla käytämme vanhoja laattoja pitämään kerroksia kurissa. Laatoille saa sitten ruukkuja lisäämään vehreyttä.

Vieläkin mietin, miten nurmikon reunat saisi siistittyä. Isolla kaivurilla tehdyt rajaukset ovat melkoisen rouheat tällä hetkellä.