Varjoliljojen muutto

Katselin kauhuissani paviljonkitasanteen viereistä kukkapenkkiä. Vuohenputki sieltä jo yrittää ottaa vallan. Yritin löytää sieltä perennojen alkuja, mutta perin juurin harvassa näytti olevan. 

Sama tilanne näytti olevan tien vieren penkin kanssa. Ei tuo tuosta kyllä paranisi katsomalla, tuumasin. Olisi aika tehdä jotain radikaalia. Niinpä päätin, että koko tien vieren kukkapenkki saa häädön ja kasvit saavat muuttaa muualle. Laitan tähän mieluummin trenkituvan seinustalla styrox-laatikoissa olleet norjanangervot, jotka ovat odottamassa oikeaa istutuspaikkaa.

Sitten alkoi kaksinkertainen kaivaminen. Aloitin varjoliljoista. Ensin piti kaivaa ne sieltä vuohenputkiviidakosta pois ja taas piti kaivaa niille rikkaruohoton paikka uudessa sijoituskohteessa. Kaksi ämpärillistä sain upotettua jo varjoliljojen sipuleita, mutta paljon on vielä jäljellä.

Vielä on penkkiä valtavasti jäljellä. Eipä siis auta kuin kaivella lisää. 

Viinitarhan kunnostaminen

Kas vain, uusi roskaröykkiö on jo vallannut autotallin seinustan, vaikka edellisistäkään ei ole vielä lopullisesti päästy. Tällä kertaa kasa on vielä kohtuullisen kokoinen, mutta silkkaa roskaahan sekin on, valitettavasti.

Mutta viinitarhassa näkymä onkin jo toisenlainen. Oli taas järkyttävä tajuta, miten paljon styroxia on saatu mahtumaan tähän tilaan. Mutta nyt on suuri osa jo pois. Meillä oli taas muutama ihminen auttamassa, siksi näin suuri tulos.

Ehkä tuon lammikon saisi vielä allaskumilla kunnostettua. Täälläkin tuollainen määrä vettä vaikuttaisi suotuisasti kasvihuoneen lämmönsäätelyyn. 

Valtavat puupinot ovat myös poissa. Nyt pääsen pian istuttamaan melonit reunalle. 

Olipa mukava kuulla, kun yksi ohikulkija hihkaisi, että täällähän on tapahtunut valtava muutos. Toki varmistin, että hän tarkoitti positiivista sellaista ja niin se toki oli. Vielä tässä jotain pientä askaretta taitaa olla joksikin aikaa.

Kanapiiloja

Isäntä ihmetteli, miksi ihmeessä kanalan lantalan puolen oven suussa on ollut rikkinäisiä munia välillä. Onnistuin selvittämään asian. Nimittäin itse Tauno on ohjannut yhden rouvansa munimaan mattoon, joka on oven suojana, mutta päiväksi nostettuna oven päälle.

Yritin selittää Taunolle, ettei tuo ole oikein turvallinen pesä, sillä se hajoaa aina illan tullen, kun matto lasketaan alas. Pikkukilien tultua maailmaan kanat ovat yrittäneet keksiä uusia pesäpaikkoja, jotka olisivat kilisuojattuja. Nämä kun eivät osaa väistellä vielä kanoja tai niiden pesiä.

Eeva-Kaarina päätti, että kunhan on poissa silmistä, ei kukaan tule häiritsemään munintahetkeä. 

Lantalassa on vanha peltinen tynnyrinpuolikas, jossa on kaikenlaista roinaa. Ei se silti estä pesimistä. Joku pieni soppi sieltä löytyi ja Liana-Kaarina pääsi munimaan.

Lantalassa on muutenkin kaikenlaisia piiloja. Ja vanha palanut kuiva lanta-kuivikeseos käy valtavan hyvin kylpemiseen. Mitä syvemmän kuopan saa kaivettua, sitä paremmin sinne saa itsensä upotettua.

Kylpeminen on kanoille (ja tietysti kukoille) tärkeä puuha. Sillä pidetään höyhenet kunnossa, eivätkä ulkoloisetkaan viihdy hyvin kylpeneessä kanassa.

Jätteensiirtoa

Jätteensiirto jatkui, kun lava palasi tyhjänä takaisin. Naapuri tuli taas traktoreineen avuksi. Muuten tuossa olisikin mennyt viikkotolkulla aikaa.

Meidän traktorissamme ei ole etukuormaajaa, mutta naapurilla on. Ja hienosti aina kuorman jälkeen traktorilla sai ajettua kasan pienemmäksi.

Kauhallinen kerrallaan täyttyi lava muovista ja styroksista.

Lopulta näytti jo siltä, että jäte alkaa pursuta yli äyräiden. 

Kun lavalle ei enää pystynyt ajamaan, oli aika sulkea ovi ja kaataa loput yläkautta.

Roskia tietysti putoili vähän joka paikkaan, ja alue näytti aivan kaatopaikalta.

Tietyt tahot tulivat katsomaan, miltä piha oikein nyt näyttää.

Vielä oli hieman roskia maassa kasankin kohdalla. Nyt nekin ovat pääosin jo lavalla.

On kyllä valtava helpotus, että kaikki jo kerätyt roskat ovat valmiina poistumaan tontilta. Vielä niitä löytyy monesta paikasta, mutta niitä ehtii keräämään taas alue kerrallaan.

Tätä peltoa kynteli Isäntäni mun

Isäntä aloitti kesälomansa upeassa säässä. Olikin mitä parhain päivä kokeilla kyntämistä. Oikeasti kyntäminen pitäisi tehdä syksyllä, jotta maa mureutuisi sopivasti talven aikana, mutta meillä ei ollut siihen mahdollisuutta. Niinpä sitten kyntö on tehtävä, kun se on mahdollista.

Tarvittavat välineet tuli ostettua ja siirrettyä omalle pihalle, joten nyt oli oikeasti hyvä aika kokeilla.

Pellossamme onkin paljon työtä, sillä sitä ei ole muokattu miesmuistiin. Isäntä arveli työn olevan vaikeaa, koska hän oli lukenut netistä kokemuksia. Ennakko-odotus siis oli, että "parempi sian tonkima syksyllä kuin miehen kyntämä keväällä."

Mutta hyvinhän se lähti menemään. Välillä jopa ihan niin kuin pitikin. Koko matkalta pelto ei kääntynyt kauniisti sivuun, vaan välille jäi paikkoja, jotka pitää kyntää uudelleen.

Laaduntarkkailijat olivat sitä mieltä, että nämäkin välttävät. Pelto oli hieman liian märkä vielä, joten koko pellon kyntämistä pitää vielä hieman odottaa.

Kasvimaata ei tarvinnut kyntää, ainoastaan äestää. Ei sekään ihan helppoa ollut, koska välillä oli jotain isompia tuppaita, joiden kohdalla alkoi jumittaa. Mutta aika hyvä tulos jo tuli.

Aiheeseen sopivaa laulua olen jo laulanut pitkin kevättä. Tämän opin muistaakseni äidiltäni.

Kyntäjän laulu
Tätä peltoa kynteli taattoni mun
ja kynteli taatontaatto.
Se ostettu otsin on helmeilevin,
ilon, tuskan se tuttua maata.

Tätä astun mä nyt, eikä kenkään mua
pois aurani jäljistä saata.
Taas kypsempi kynnös jälkeeni jää,
tuhatmuistojen pyhää maata.
Eero Eerola

Raparperia riittämiin

Raparperia on tilallamme melko paljon. Ehkä pitäisi sanoa, että sitä on järkyttävän paljon ja monessa eri paikassa. Pellon tuuliaukon kohdalla on yksi rivi.

Heti siitä talolle päin on useampi mätäs, ei ihan niin selkeänä rivinä.

Paviljonkitasanteellakin on oma raparperinsa.

Kumpareen tien puolen notkossakin kasvaa raparperia.

Pellon reunan entisessä kasvihuoneessa keskiosassa kasvaa rivi raparperia. Vieressä tulevassa kasvimaassakin oli yksi raparperi, mutta sen Isäntä ehti tuhota traktorilla. Vahinko oli hyvin vähäinen. :)

Tien vieressä on kumpare, jossa kasvaa raparperia.

Siitä lähtee suorempi rivi tien reunaa pitkin. Kyllä siis raparperia on aikamoinen määrä. Nyt pitäisi vaan päättää, siirretäänkö ne kasvimaalle vai marjatarhaan. Kasvimaa varmaan vie voiton, sillä sen alue on niin valtava.

Kasvihuonekausi avattu

Vapun kunniaksi tein työpäivän lippalakissa. Tiedäthän, että "Kyl hat hyvä lak o, jos vaa o hyvä hatlak, mut kyl liplak o ai liplak". Näin sanoo isäni ja hän on viisas mies. Töiden jälkeen sormia jo syyhysi valtavasti päästä fyysisiin töihin. Sääkin oli lämpimämpi kuin koko viime kesänä. Päätin, että tänä vuonna kasvihuoneviljely alkaa ainakin ajoissa. Niinpä kiikutin kaikki tomaatin ja paprikan taimet pihalle. Aloimme Isännän kanssa tositoimiin.

Purkit tyhjennettiin vanhoista röhnistä kottikärryyn, joka taas tyhjennettiin pellolle. Purkkeihin laitoimme pohjalle kerroksen lantaa ja sen päälle hyvä kerros turvetta. Ja 50 purkkia tulikin kaikkiaan.

Nyt ovat purkit siististi ei niin siistissä pihakasvihuoneessa. Pöydän keskelle sijoitimme köyhän miehen lämpöpatterin eli vesipulloja. Päivän aikana ne lämpenevät ja illan tullen luovuttavat lämpöä, jolloin lämmitystarve vähenee. Ja ihan totta, kaivovesi on tuon väristä, valitettavasti. Sitä emme siis juo.

Pullojen lisäksi lämpöä tuovat tynnyrillinen vettä, joka toimii myös lämmönlähteenä. Laitoimme myös lämpöpuhaltimen, sillä yöt ovat vielä melko viileitä.

Kuten arvattua, kaikkialta voi löytyä mitä tahansa. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi kasvihuoneessa erikoisiin peltiputkiin, jotka esille kaivettuani paljastuivat kanojen (tai muidenkin lintujen) ruokinta-automaateiksi. Ja ihan varmasti tulevat käyttöön. Näissä oli jotain silmää miellyttävää, ehkä juuri peltisyys ja värit.

Muuten tämäkin kasvihuone on aivan kauhea sisällöltään. Käytävät ovat niin täynnä, ettei perälle pääse mistään.

Joskus nämäkin rojukasat pitäisi siivota, mutta on sitä siivottavaa niin paljon kaikkialla, etten todellakaan uskalla luvata näiden tulevan kuntoon lähiaikoina. Ehkä siinä vaiheessa on pakko, kun loput taimet pitäisi saada tänne. 

Oven alta piti kaivaa maata pois, että sen saa kiinni. Oviin pitäisi keksiä vielä joku salpasysteemi, jotta sen saisi pidettyä kunnolla kiinni.

Kasvihuoneessa on nyt kaikkea sitäkin tavaraa, jota on muualta löytynyt. Sitten olemme tuoneet jo omia tarvikkeitakin tänne. Aikoinaan kasvihuoneessa on ollut vesikiertoinen lämmitys, putket ovat vielä paikoillaan. Navetan kattilan kautta on tänne saatu lämpöä. 

Jotain pientä viimeistelyä kaipaa julkisivukin. Kun saamme tehtyä sellaisen nätin kasvihuoneen tien toiselle puolen, saa tämä hökötys purkutuomion. Ei se oikein ole tällaisenaan mikään pihan komistus, tämäkään.

Pieniä kilejämme kävi katsomassa peräti viisi yllätysvierasta, mikä oli oikein mukavaa. Ja kilit näyttivät parhaat puolensa ja olivat oikein mallikelpoisia vintiöitä pomppuineen ja ravaamisineen.