Talvisin elämä hidastuu Kivimäellä. Aika menee lämmitykseen ja tavalliseen elämiseen. Joulun jälkeen on monesti vielä kaamosväsymystä. Niinpä talvikuukausina ei tule paljon tehtyä mainitsemisen arvoista. Mutta jotain sentään Kivimäessä tapahtui. Ikuisuusprojekti vesivessa nytkähti katon purkamisen verran eteenpäin.
Helmikuussa sähkömies kävi tekemässä alustavat sähkötyöt keskukselta vessaan ja muihin huoneisiin.
Kunnostin vanhan rähjäisen pöydän.
Pengoimme myös kirjoituspöydän päälle tulevia aarteita.
Huhtikuussa oli paljon penkomislöytöjä hiuslaitteista käsityövehkeiden kautta leluihin.
Kunnostin jalkalampun varjostimen.
Talven aikana sain käsityökaappien ovet maalattua. Nyt ne sai vihdoin laitettua paikoilleen. Ja niin saapuikin taas kevät Kivimäelle.
Talo päätettiin maalata kesän aikana vihreä-valkoiseksi.
Vessan katto valmistui.
Kesäkuussa alkoi talon ulkoremontti. Helpot kohdat alkoivat valmistua vauhdilla.
Valmiit seinät näyttivät oikein kauniilta. Jos kaikki seinät olisivat olleet hyvässä kunnossa, maalaus olisi tullut äkkiä valmiiksi.
Kaikki seinät eivät kuitenkaan olleet niin hyväkuntoisia ja ne piti tehdä alusta alkaen uudelleen.
Heinäkuussa ulkoremontti jatkui päätykuistin korjaamisella.
Myös kuistin oviseinän alaosat piti purkaa koko matkalta.
Heinäkuussa emme tehneet heinätöitä, vaan totesimme ajan niin rajalliseksi, että päädyimme ostamaan heinät talveksi lampaille. Ihan kaikkeen mekään emme pysty.
Elokuussa alkoi kuisti näyttää jo paremmalta.
Kuistille laitettiin myös lattia. Ehkä joskus sinne tulee lisää ikkunoita, mutta kyllä se tällaisenaankin on ihan kelpo tila.
Seuraavana projektina oli ikkunoiden huoltaminen. Tosin kovin monta ikkunaa en ehtinyt maalata, sillä kuivumiseen meni niin paljon aikaa. Mutta pahimmat ja jo korjatut ikkunat ehdin maalaamaan.
Vessan lattia sai väriä pintaansa.
Ehdimme pitää myös perinteiset pihaseurat, eikä kovin monta vesipisaraa ehtinyt sinä aikana sataa, vaikka vähän yrittikin. Tarjottavaa löytyi omista tarpeista, sillä tänä vuonna tuli hyvin aprikoosia ja marjoja, mutta päärynää saimme vain yhden ainoan.
Syyskuussa oli lisää sadonkorjuuta. Sen lisäksi saimme räystäskourut ja syöksytorvet taloon. Ne ovat sopivan huomaamattomia, ettei heti edes huomaa niiden olemassaoloa, mutta hyvin ne hoitavat tehtävänsä.
Saimme vihdoin sähkömiehen tekemään loppuun pihavalaistuksen.
Isäntä ehti sovittelemaan vessan ovelle karmeja.
Marraskuussa pengoimme antiikkikomeroa ja toimme alakertaan paljon tavaraa. Niiden järjestelyyn ja puhdistamiseen menikin reilusti aikaa, eikä kaikille ole vieläkään jatkopaikkaa. Paljon on vielä löydetyistä kertomattakin, mutta lupaan kirjoitella joku kerta mitä ihmeellisimmistä löydöistä.
Joulukuu on minulla vuoden kiireisin kuukausi töissä, enkä ehtinyt oikeastaan tehdä mitään muuta töiden lisäksi. Jouluna olikin mukava olla vain stressaamatta mistään. Oli meillä toki itsetehtyä lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa sekä rosollia. Jouluvieraaksi saimme siskoni Pikku-Maijan.
Eniten iloitsemme siitä, että olemme molemmat pysyneet terveinä. Isäntäkään ei ole tarvinnut yhden yhtäkään tikkiä. Tuleva vuosi on varmasti myös antoisa ja kaikin puolin hyvä.
Kaikkea hyvää sinulle vuodelle 2026!




























