Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi vauhdilla läpi

Vuosi hurahti pikavauhdilla ohi. Siltä ainakin tuntuu. Emmehän ole saaneet mitään aikaiseksikaan. Pakko oli katsoa, mitä tämä vuosi piti sisällään. Ja olihan sitä touhua ja tohinaa, eikä kaikesta ole edes kirjoitettu. Mutta tässä jonkinlainen kooste Kivimäen vuodesta 2016, jonka viimeiset hetket ovat juuri menossa.

Tammikuussa aloitin työt, purimme makuukamarin komerot, koimme vesivahingon ja suunnittelimme puutarhaa samalla, kun yritimme pysyä lämpiminä kovilla pakkasilla.


Helmikuussa taistelimme rottia vastaan, leikkasimme viiniköynnökset, suunnittelimme maataloutta sekä seurasimme kuttujen pyöristyviä vatsoja, karmeaa kukkotappelua ja siementen itämistä.


Maaliskuussa kevät oli jo pitkällä. Siivosimme pihatuvan, pidimme kevään ensimmäiset pihatalkoot, remontoimme saunakamarin, laitoimme uuden ulkoikkunan trenkitupaan, purimme talossa keittiön seinät hirrelle ja ostimme metallikaiteen.


Huhtikuussa pidimme kahdet pihatalkoot, joista toisen aikana saimme ihailla vastasyntyneitä kilejä. Kahden päivän päästä syntyivät toiset kaksi kiliä, joiden kätilönä minulla oli kunnia olla. Teimme valmiiksi trenkituvan alemman kivikkotasanteen, pystytimme paviljongin, ostimme 40 lavakaulusta, menetimme paviljongin ja veimme ensimmäisen täyden kontillisen jätettä pois.


Toukokuussa Isäntä kynti pellon, äesti ja kylvi kauran. Kunnostimme viinitarhan, kasvimaan ja marjatarhan valmiiksi varsinaista tarkoitustaan varten. Vietimme pihajuhlat valmistumiseni kunniaksi, laitoimme paviljongin tilalle keinun, laitoimme puutarhaa ja saimme tipuja.


Kesäkuussa istutimme kirsikkakujan, tein varjolevähtämön, teimme veljentyttöjen kanssa kylttipaalun, kaadoimme ison vinon koivun alapihalta, josta riittikin työtä pitkäksi aikaa, lähetimme kolme kiliä maailmalle, niitimme ja korjasimme heinät seipäille, menetimme Taunon, Elsan ja Siirin. Haimme uuden kukon, Leifin.


Heinäkuussa siistimme pihaa, teimme kanoille ulkotarhan, vein Isännän paikattavaksi, saimme 11 yllätystipua ja kadonneen kanan takaisin, korjasimme heinät talteen ylisille, kävimme huutokaupoissa, avasimme kirpputorin. Aloitimme kypsyneiden vadelmien poiminnan.


Elokuussa teimme alapihan puutarhapöydän valmiiksi, pidimme puutarhajuhlia, raivasimme aittapihalle syreenimajan, keväällä perustettu kasvimaa alkoi tuottaa satoa, Nilkku-Niilo joutui pataan, Tuuli-kili alkoi tuottaa maitoa, sadon säilöntään sai kulutettua useita päiviä, ja ehdimme pelastaa juhlatelttamme tuulelta viime hetkillä.


Syyskuussa tein hapankurkkuja, saimme edellisen talomme remontin valmiiksi ja laitettua myyntiin, aloitin uuden harrastuksen, tein puolukkaremmejä, kitkimme ja istutimme, upotimme kukkasipuleita maahan.


Lokakuussa korjasin viimeiset juurekset kasvimaalta, istutimme hevoskastanjan ja monta siementä, istutimme syreeniaidan trenkituvan tien viereeen, saimme ensimmäiset Leifin tiput, kunnostimme syreenikujan, raivasimme aittapihan, korjasimme kaivon vuotokohdan ja ostimme huonekaluja.


Marraskuussa saimme pienen lumihunnun, kun muut saivat hangen, ostimme epävireisen taffelipianon ja teimme Isännän kanssa käsitöitä.


Joulukuussa aloitimme talossa makuukamarin uusien pintojen laittamisen, valmistelimme joulua ja valaisimme pimeitä polkuja.


Saapa nähdä, mitä kaikkea mahtuukaan tulevaan vuoteen, joka juuri kohta on alkamassa. Toivomme Isännän kanssa sinulle parempaa uutta vuotta ja monia mukavia tulevia muistoja. 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Viime hetken puuhia

Tänään sain työni tehtyä ja viimeisenkin kukkatervehdyksen vietyä. Viimeisen paikan pihalla olikin kiva yllätys: orvokit ihan täydessä kukassa. Alkoi ihan laulattaa, no onkos tullut kesä. Kohtahan se kesä jo saapuukin, mutta se joulu taitaa olla ihan tässä lähellä. Eikä mitään ole vielä valmiina. 


Niinpä kävin töiden jälkeen ostamassa muutaman öljykynttilän, sillä tärkeimmistähän on aina valmistelut aloitettava. Kävin ostamassa myös joulukukat, sillä niitä(kään) ei vielä ollut.


Ja sitten piti tietysti yrittää saada niitä kynttilöitä jonnekin paikoilleen. Yhden kävin viemässä heti hautausmaalle edellisten omistajien haudalle. Muita laittelin pitkin Kivimäkeä.


Illalla kävimme naapurilla vielä kylässä. Siella vierähtikin ihan mukava tovi.


Lähinaapureille veimme joulutervehdyksenä munia tai maitoa.


Kävimme vielä isovanhempieni haudoilla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin viemään kynttilän heidän haudoilleen. En kyllä ole ennen päässyt tuohon perinteeseen oikein käsiksi, mutta se saattaa johtua siitäkin, etten ole asunut sellaisilla paikkakunnilla, joissa olisi ollut kenenkään läheisen hautoja.


Muut jouluvalmistelut ehtiikin sitten tehdä huomenna. Aamun puuro on kutunmaitoon keitetty ohrapuuro, jonka loput käytän porkkanalaatikkoon. Samalla ehtii paistaa lanttulaatikon. 


Joulu Kivimäessä menee siis oikein leppoisasti. Teemme, mitä ehdimme, mutta muuten lepäämme ja nautimme joulusta.

video

lauantai 17. joulukuuta 2016

Valoa pihalle

Koska vietämme vielä ainakin tämän joulun trenkituvassa, on kuusen paikka katsottava jostain muualta kuin sisätiloista. Tupaan tai kamariin ei todellakaan saa mahdutettua edes pientä kuusennärettä. Mutta pihalla meillä on kuusia, kauniita, sopusuhtaisia ja sopivissa kohdissa. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Jos et vielä tästä kuvasta hahmota, miten kovasti lähti (lapasesta), niin katsopa tarkemmin seuraavia kuvia.


Tien oikeassa laidassa on yksi säästetty kuusi, jota olemme pitäneet tulevaisuuden joulukuusena. Nyt se pääsi jo kasvaessaan sellaiseksi, kun laitoimme siihen valot. Samalla yksi pimeimmistä tien kohdista tuli valaistua.


Vasemmalla puolella on pieni kuusi, joka sai myös valot ylleen. Tämä on lähempänä kuivuria, joten sähköt sai vedettyä kätevästi sieltä.


Entisen maitolaiturin tasanteen kulmassa kasvaa kaunis männyntaimi, joka sai kunnian valaista viimeistä valoetappia tiestä. Nyt koko matka trenkituvalta navetan päätyyn on valaistu. On paljon hauskempi aamulla mennä suihkuunkin, kun ei tarvitse pimeässä astella.


Pihatupaa laittaessamme aikoinaan pujottelimme valosarjat kattotuoleihin. Nyt tämäkin tupa on iltaisin valaistu. Valo riittää myös oikean puolen ulkotarhaan, johon vain kutuilla on enää asiaa. Kanat ovat saaneet totaalisen ulkonaliikkumiskiellon Raumalla löytyneen lintuinfluenssatapauksen myötä.


Takaisin kulkiessa näkee, miten hyvin varsinkin lähempänä trenkituvaa valoa on tielle asti riittämiin ilman taskulamppua. Taivaan taas valaisee pilviverhon takaa kuu. 


Vaikka nyt asumme ahtaasti, ei se estä joulun laittamista vähän laajemmalle. :)

tiistai 13. joulukuuta 2016

Lisää valoa

Vuoden pimeimpänä aikana valon kaipuu on suurimmillaan. Niinpä Kivimäessäkin on lisätty valoa kaikkialle. Laitoin salin ikkunan kynttelikköön ledikynttilät, jotka syttyvät ja sammuvat automaattisesti. Eivät ne paljoa valaise, mutta on kiva, kun jotain pilkahdusta näkyy ikkunasta.



Kirjaston ikkunalle sain vietyä kaiken tavaramäärän taakse pattereilla toimivan pienen lediketjun. Sekään ei juuri valaise, mutta antaa pientä pilkahdusta pimeässä. 


Patterit pitäisikin laittaa taas latautumaan, kun valovoima näyttää hiipuvan. Me käytämme vain ladattavia paristoja, sillä muuten jätemäärä olisi näistäkin aivan valtava.


Trenkituvan kamarin ikkunassa tuikkii vanha kristallivalaisin, jonka ostin kesällä huutokaupasta. Tässä on sellainen kynttilää matkiva välkkyvä polttimo, joka ei häiritse yölläkään.


Seurakunnan käsityöilloissa olemme väkertäneet paperilyhtyjä. Yhteen lyhtyyn tarvitaan 60 arkkia paperia, jotka yksitellen taitellaan ja leikataan ja liimataan viiden paperin kukkasiksi, jotka sitten liimataan vielä yhteen.


Sisälle laitetaan valosarja serviettiin käärittynä ennen viimeisen kukan liimaamista. Tähän laitoin patterisarjan (patterit kaipaavat taas latausta), mutta johtovalosarjan kanssa saa lyhdyistä paremmin valaisevia. On näissä melkoinen työ tehdä, mutta aika kiva on lopputuloskin.


Ikkunalaudalla taas antaa omaa loistoaan kukkiva kaktus ja kirjopeippi eli värinokkonen. Ostin tuon värinokkosen ihan pienenä alkuna, mutta nyt se alkaa olla jo aika kivan kokoinen.


Samassa tilassa kukkii myös orkidea. Kissojen vuoksi emme polta näin pienissä tiloissa monia kynttilöitä, mutta paristolla toimivia voi polttaa turvallisesti.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Tämän joulun enkelit

Pääsimme alkuviikosta yksityiseen enkelinäyttelyyn. Näyttely oli toteutettu tilavaan ulkorakennukseen. Taustalla soi kaunis musiikki, viileä ilma loi omaa tunnelmaansa, mutta valojen, varjojen ja enkelien yhteinen sinfonia teki tunnelmasta todella ainutlaatuisen. Niinpä minulla ei olekaan sanoja kertoa tästä sen enempää. Mutta kuvia on, ja sain luvan julkaista niitä.



 










Hyvää joulunodotusta ja kolmatta adventtia, joka on kohta alkamassa!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Makuukamarin remontti osa 2

Riemusta huutaen (edelleen kähisten) voin kertoa, että kaksi seinää on pohjustettuna. Pinkopahvilla on päällystetty kirjaston ja makuukamarin väliseinä oven päällisestä alkaen.


Jätimme alle hirttä vasten olleen vanhan paperin. On edes jotain kerroksellisuutta olemassa, kun muuten joudumme uusimaan kaiken mahdollisen. Pinkopahvi asettui oikein kauniisti pinkeäksi pinnaksi. Ylös on laitettava vielä paperilista. Emme irrottaneet ollenkaan kattolistoja, vaan tapetoimme siististi listan alle. Jos ei mene siististi, voimme lisätä päälle pienen boordin.


Nurkkakin asettui siististi, vaikka tässä tulee kahden erilaisen pinnan risteys. Vasemmalla on makulatuuria huokolevyn päällä. Huokolevyjä emme lähteneet vaihtamaan, sillä ne näyttivät valtavan hyviltä edelleen.


Päätyseinä on paperoituna. Kuvasta huomaa hyvin vanhan talon kiharat seinät. Nurkka aaltoilee kivasti. Siihen on oikein hauska laittaa tapettia suoraan.


Paperointi yltää hieman päätynurkan yli tällä hetkellä. 


Kaksi seinää on vielä tekemättä, mutta ehkäpä ensi viikonloppuna alkaa olla seinien pohjatyöt valmiina.