Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 29. joulukuuta 2015

Kivimäen kynttilälämmitin

Edellisen kirjoituksen kommenteissa oli vihje kynttilälämmittimestä. Tutkin hieman, millaisia lämmityslaitteita nämä oikein ovat. Kasvihuoneissa ne taitavat olla jo vanha keksintö. Kurkataanpa yhteen sellaiseen sovellukseen tästä. Kynttilälämmittimen teho ei ole sen suurempi kuin kynttilässä, mutta lämpö pysyy alempana kauemmin, eikä karkaa katonrajaan.

Vähän monimutkaisempi, mutta paljon viimeistellympi versio olisi tällainen:


Mutta seuraava video taas kertoo karua kieltä, miten kynttilälämmittimen kanssa voi pahimmillaan käydä:



Isäntä taas mietti, miten myös veden saisi pidettyä ilman jäätä. Silloin se tapahtui: muistin juuri, että meillähän on sopiva laite jo olemassa siihen. Kipaisin pihatupaan hakemaan toista terrakottalyhtyä ja toin sen vessaan.


Kannukin käy yläosaan kuin olisi siihen tehty.


Siellä se uusi lämmityslaitos nyt huokuu lämpöä pakkashuuruihin ja lämmittää myös kannussa olevaa vettä. Taas tuli ratkaistua yksi ongelma, ainakin vähäksi aikaa.


maanantai 28. joulukuuta 2015

Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä

Eipä enää lauleta kesän tulemisesta talven keskelle. Se olikin talvihalla, joka tuli. Hirvittävä kylmyys hyökkäsi pahaa aavistamattoman Kivimäen isäntäväen kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Yöllä kylmyys hipoi viittätoista, mutta keskipäivällä asteita oli enää alle kymmenen.


Sisällä kuitenkin on ollut lämmintä ja mukavaa. Tai ainakin mukavaa. Aamulämmöksi tuo 16 riittää vielä, mutta jos se ei siitä nouse tuonne 18 paikkeille, tuntuu kyllä liian viileältä. Pattereita piti siis säätää lämpimämmälle. Niiden oma termostaatti ei oikein tällaisessa paikassa toimi. Hain vintiltä vielä yhden pikkupatterin avuksi. Jos pakkasta tulee kolmenkymmenen asteen verran, saamme varmaan posottaa pattereita aivan täysillä, jos sekään riittää.


Kamarissa toki käy lämmin henkäys talvisäässä. Huone on pienempi, eikä siellä ole ovea eteiseen. Tosin yhdestä ikkunasta puuttuvat ulkotuplat, mutta se nyt on pientä. Isäntä saa pian siihen uuden ikkunan tehtyä. Verhot toimivat mainioina eristeinä. Nyt ikkunoilla ovat kukkalaudat paikoillaan. Sulevista kukkalauta oli oikein mainio keksintö. Patterista nouseva lämpö yhdistettynä maisemien katseluun voittaa oikeastaan kaiken - paitsi syömisen tietysti.


Vihtorikin nauttii unistaan lähellä patteria. 


Vessakomeron epätoivoinen lämmitysyritys kynttilöillä alkaa olla jo liian epätoivoista. Pakkanen ei vaan millään malta pysyä ohuen seinän toisella puolella, vaan tunkee väkisin sisään.


Käsien pesu tässä tilassa alkaa vaatia järeämpiä otteita. On kai aika siirtää tämä toimenpide sisälle tupaan. 


Kummasti vaan tuo isompi talo pysyy lämpimänä, vaikka siellä on vain kolme patteria käytössä. Yksi on kylppärissä, yksi makuukamarissa ja yksi salissa. Noin isoissa tiloissa on siis upeaa, että vähällä lämmityksellä pärjää. Siitä haaveillessa nautimme auringon lämmittävistä säteistä, kynttilöiden tuottamasta valosta ja lämmöstä ja kuivakoista sähköpattereista. Väliaikaistahan kaikki on vaan.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Yhteinen joululahja

Aattona menimme uuden yhteisen joululahjan kanssa ulkoilemaan. Laite on metallinpaljastin. Koko piha-alue Kivimäessä on tietysti täynnä vaikka millaista metalliromua, joten löytöjä varmasti tulisi tällä etsinnällä. Isäntä toivoo löytävänsä koruja ja rahaa, minä taas koskemattoman merovingihaudan. Molemmat ovat yhtä todennäköisiä löytöjä Kivimäessä.


Kutut saivat olla vapaina mukana etsinnöissä. Kanat tulivat perässä, kun huomasivat harrastuksen hyödyllisyyden. Kuoppaa kaivaessa tuli tietysti esiin valtava määrä lieroja, joten harrastus on kanojenkin mieleen.


Parin tunnin etsinnällä löysimme valtaisia aarteita. Kuvasta puuttuu vielä sirpin terä kahdessa kappaleessa.


Nälkähän siinä yllätti, joten oli aika siirtyä sisälle jouluaterialle. Jo oli liian pimeääkin ulkona tähän uuteen harrastukseen.

torstai 24. joulukuuta 2015

Aurinkoista joulua!

Eilen oli niin kaunis päivä, että oli aivan pakko lähteä ulkoilemaan. Eihän vihreä joulu ole ollenkaan huono joulu, varsinkin vielä auringon paistaessa.


Yritin lähteä kuttujen kanssa lenkillekin, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Pentele ei ollut enää mukana. Kävelimme pienen matkan tietä pitkin, mutta sitten kutut juoksivat täysillä takaisin.


Pysyttiin sitten porukalla ihan kotipihalla.


Kaunis sää sai pikkukukotkin aivan villeiksi. Eiväthän nämä mitään pikkukukkoja ole, isoja röhiläitä kaikki tyynni.


Kukkulan kuningas kajautteli kukkokiekuuta koko olemuksensa voimalla.


Siihen Taunon oli pakko vastata aidan päältä. Oli siinä melkoinen siivekkäiden kuoro.


Sitten leikimme seuraa johtajaa -leikkiä. Olimme kai melkoinen näky. Kutut kävivät ylisillä ja yrittivät sieltä pihatuvan katolle. Ansku jo siellä oli tepastelemassa, kun sain ne komennettua takaisin.


Jo oli sitten aika palata takaisin, eläinten tarhaansa ja minun viimeistelemään joululaatikoita. Sitten onkin aika rauhalliselle joululle Kivimäen trenkituvassa. 


Hyvää ja rauhallista joulua sinulle!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kuule kellot, joulun kellot soivat

Nyt vihdoin olen ehtinyt valmistella joulua. Leivoin kaksi taatelikakkua erittäin hyvällä ohjeella. Sopivasti tuli vieraitakin illalla, niin pääsimme maistelemaan. 


En olekaan koskaan aiemmin leiponut taatelikakkua, mutta varmasti vastedes teen tällä reseptillä. 1 kkp taateleita, 2 kkp vettä ja 1 kkp sokeria keitetään massaksi, lisätään 200 g voita, annetaan jäähtyä, vatkataan joukkoon 2 kananmunaa, lisätään 2 kkp jauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta sekä 1 tl soodaa. 


Nyt ovat valmiina myös joulun makeiset. Nämä ovat yksinkertaisuudessaan aivan vastustamattomia. Aineksina on vain kondensoitu maito, suklaa ja hippunen voita, jotka sekoitetaan ja sulatetaan yhtenäiseksi massaksi.


Kun massa on jähmettynyt, se leikataan kuutioiksi.


Mutta kelloista pitikin otsikon mukaan kirjoittaa. Vihdoin saimme seinälle aikoinaan torilta ostamamme kellon. Se on huollettu ja käy taas aikansa. Pitäähän tuvassa toki olla kello.


Tikitys ei kuulu tuvasta kamariin, mutta lyönnit kuuluvat.


Onneksi lyöntiääni on sopivan heleä ja nopea, joten ainakaan viime yönä emme kaikkiin lyönteihin heränneet.

video

maanantai 21. joulukuuta 2015

Hyvä Tuomas joulun tuopi

Tuomaan päivä aloittaa joulun myös Kivimäessä. Minulla oli viimeinen työjuttu (vaikka en ole vielä edes aloittanut virallisesti) ja pääsin joululomalle. Nyt on enemmän aikaa laittaa viimeisiä jouluvalmisteluja. Jouluvalot ovat ilmestyneet ikkunoihin jo aiemmin, mutta kamarissa ei ole vielä ikkunalautoja, joille kynttelikköä voisi laittaa. Niinpä se on saanut olla hieman matalammalla tasolla viherkasvien takana. Verho oli jo aivan riekaleinen, joten kävin kirppikseltä ostamassa uudet valoverhot. Oli todella edullinen ostoskerta, sillä verhojen lisäksi ostin ison pöytäliinan, kaksi kateliinaa, neljä kirjaa sekä kahdet nilkkurit. Hintaa tuli yhteensä neljä euroa.


Tuvassa ovat jo ikkunalaudat paikoillaan. Vaihdoin tupaankin verhot. En jaksanut silittää niitä, mutta perusteellisen suihkuttelun seurauksena ne silisivät kiitettävästi.


Nyt kukillekin on paikkansa, eikä tarvitse jakaa ruokapöytää niiden kanssa. Varauduin jo kylmempään talveen ja laitoin tämänkin ikkunan alle lämpöpatterin.


Toisen ikkunan luona on ruokapöytä, jolle olen ostanut uuden vakstuukin.


Vasemman verhon takaa pilkistää pieni sädepalmu. Pitäähän salissa palmu olla, joten on hyvä aika alkaa kasvattaa sellaista. Ehkä hankin tämän lisäksi myös kentiapalmun, sillä se on se aito oikea salin palmu. Haaveilen, että vietämme seuraavan joulun jo talossa, jossa salikin on jo remontoitu.


Pöydän kulmalla on pieni asetelma, joka on ollut ilonamme jo monena jouluna. 


Tupakaapin päällä laulaa jo enkelikuoro.


Ja tietysti vessassakin pitää olla jouluista. Nuo koristevalot antavat ihanan tunnelman sinne ja valaisevat tarpeeksi asiointia.


Tännekin laitoimme ikkunalaudan, jotta vessan lämmityslaitteilla on oma paikkansa. Tämä tilahan ei ole eristetty, joten pakkasilla voi tulla kylmä asioida, mutta vielä tarkenee kynttilöiden valossa ja lämmössä.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Komeron siivousta

Marttojen ohje on, että siivoa komero, jos aiot viettää siellä joulusi. En kyllä aio komerossa viettää jouluani, mutta siivosin sen silti. Äidilläni taas komeron siivous tarkoittaa päiväunia. Mutta sellaista komeron siivousta en oikein osaa, kun en millään saa unta päiväaikaan. Tämä komero jo kaipasi siivousta, sillä aikoinaan työnsimme siellä olleita tavaroita hieman kauemmas ja täytimme etuosan omilla tavaroillamme. Niinpä komero tuntui aina täydeltä.



Nyt tyhjensin hyllyt ja järjestelin tavarat uudelleen. Yksi muovikassillinen tuli tapetteja ja hyllypapereita. Nämä hyllypaperit ovat vielä niitä aitoja oikeita vahapapereita.



Karkkipaperia olikin sitten aika paljon. Ja tosiaan aivan käyttämätöntä vielä. Näytti olevan Fazerin parhaista jostain kaukaa historiasta.



Kaksi kassillista oli matonkuteita.



Näiden poistamisen jälkeen alkoi näyttää ihan hyvältä. Komero oli oikein hyvän kokoinen. Ja tällainen siitä tuli järjestettynä. Yläkomerossa on viisi hyllyä, joista kaksi ylintä tosi korkealla. Aivan ylimmälle ei toistaiseksi tullut mitään.


Toiseksi ylimmällä ovat kertakäyttöastiat. Sitä seuraavalla mausteet.


Sitten tulevat juomatarvikkeet: kahvit, teet ja kaakaot.


Parhaiten käden ulottuvilla olevalla hyllyllä ovat sitten kaikki kuivaruokatarvikkeet, leivät ja näkkärit.


Alakaappi muodostaa oman kokonaisuutensa. Siinä on kolme välikköä. Tuosta oven kulmasta muuten näkee, millaisia maaleja täällä on aikojen kuluessa ollut, alta pilkottaa ainakin vihreää ja turkoosia.


Alakaapin ylimmällä hyllyllä ovat kaikki jauhot ja leivontatarvikkeet. 

 

Keskivälikössä taas ovat vuoat, pursottimet, vatkaimet ja muut.


Alimpana ovat kylmälaukut, munakennot ja tyhjät vesikanisterit.

Ei ole lakaistu vielä. :)
Muita tarvikkeita löytyy eteisen bunkkerikomerosta (perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret). Astiat taas ovat vihreässä tupakaapissa. Nyt pääsit samalla kurkistamaan, millaisia ruokatapoja meillä täällä on, jos nyt noista mitään päätellä voi. :)

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kivisiä polkuja

Kun Pentele on vielä meillä, on oikea ilo käydä lenkillä vuohien kanssa. Kaikki kolme kulkevat nätisti ilman mitään hihnoja. Sen kun menee vaan, minne tahtoo. Ja kaikki kolme kipittävät perässä. Ja edellä. Ja sivussa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa teimme vähän pidemmän lenkin. Kävimme ensin lähteellä ja tulimme takaisin tielle, josta lähdimme toiseen suuntaan. Ja oho, millainen metsä siellä olikaan! Harmi, ettei ollut kameraa mukana, kännykällä ei oikein millään saa kuvattua.


Käsittämättömän kokoisia järkäleitä oli vaikka kuinka monta. Polku kiemurteli näiden järkäleiden välissä.


Yksi järkäleistä oli talon kokoinen kuutio. Sen päällä näytti olevan jonkinlainen maja. Olisikohan hirvimiesten passipaikka?


Toisella laidalla oli hieman porrastusta, mutta eipä tuostakaan ylös pääsisi kipuamaan.


Toisella puolen kiveä olivat tikapuut, josta tuonne ylätasanteelle olisi päässyt, mutta jätimme porukalla menemättä.


Sen sijaan lähdimme paluumatkalle. Tytöillä oli jo hieman kiire, kun kotikin alkoi pilkottaa horisontissa, mutta joka mutkassa ne jäivät odottelemaan ja huutelemaan minua. En ihan niiden vauhdissa pärjännyt. Kuvan ottamisen jälkeen sanoin Penteleelle, että pitäisi vaihtaa vasemmalle puolelle, kun on jalankulkija. Ja Pentele tietysti totteli ja siirtyi sen kummemmitta mutinoitta vasemmalle. On se kyllä fiksu pukki!