Nyt syttyy valot

Juuri, kun pitkä pimeä kausi on alkamassa, syttyvät Kivimäen pihalla valot, jotka näkyvät pitkälle ja näyttävät tietä pihan rakennuksiin. Jo silloin, kun pihaa kaivettiin viemäröintien vuoksi, vedettiin varaus pihavaloille pihaympyrään.

Tolpat saatiin kaivettua jo aiemmin, mutta nyt vasta saimme sähkömiehen asentamaan valot. Nämä syttyvät automaattisesti maailmankellon mukaan, samoin kuin aiemmin asennetut tienvarren valot.

Tarvitsimme sähköä myös suihkulähteelle sekä pergolan valoille. Laitoin harjanvarren merkiksi, mihin saisi laittaa pistorasian, josta sähköä saisi sopivasti molempiin suuntiin.

Isäntä kävi kaivamassa betonisen perustuksen pistorasiatolpalle.

Ja sitten ei niin kaunis tolppa tuonne tulikin. Tuohon on ihan pakko keksiä joku piilotusjuttu, sillä tuo särkee silmiä ihan kunnolla. Tai jokin kasvi pitäisi laittaa tuon eteen häivyttämään näkymää.

Kivimäen sähköt kiertävät nyt pihapiirissä, mutta talossa ei vielä(kään) ole muuta sähköä kuin jatkojohtojen päässä. Asialle pitäisi tietysti tehdä jotain, mutta katsotaan sitten keittiöremontin yhteydessä, mitä voisimme asialle tehdä. Keittiössä ei ole vielä vesiä eikä viemäreitäkään.

Piilopesätipuja

Kun pihassa alkoi näkyä valtavan kokoisia kanankakkoja, arvasimme, että jossain on piilopesä. Yhtenä päivänä emo oli tullut esille neljän pienen tipun kanssa. Pesä oli ollut lampolassa, joka on ihan hyvä paikka hautoa munia kylminä syysöinä. Isäntä oli vain huomannut uuden perheyksikön ja ilmoitti minulle, että siellä olisi lisää siivekkäitä. Otin ämpärin ja poimin tiput ja emon siihen ja kuljetin kanalaan.

Kanalassa on jo valmiina aidoista tehty tipula toiseen tilan perällä. Tosin vähän tarvittiin järjestelyjä, että tiputarha olisi tarpeeksi tiivis. Myös tipurehua piti hankkia ja pieniä vesiastioita. 

Vaikka emo ei ilmaissutkaan suurta ihastustaan uudesta majapaikastaan, sekin rauhoittui hetken päästä opettamaan pienokaisiaan syömään jyviä ja rehua maasta. Tiputarhassa emokin vietti muutaman päivän pienten kanssa, kunnes sillä meni hermot ja se siirtyi suurempaan tilaan ja yritti saada tipunsa mukaan. Tiput eivät niin vain osanneetkaan kulkea katon kautta, joten oli aika tehdä tarhaan aukko ja päästää tiput muiden joukkoon. Samalla piti vaihtaa isot vesiastiat mataliin, joista tiput pääsevät itse pois, eivätkä huku. Onneksi tällä kertaa tuli vain neljä tipua, se on ihan hyvä määrä vuosikasvuksi.

Sadevedet pois seiniltä

Yhtenä aamuna ilmestyi pakettiauto pihaan ja mies sen mukana. Sitten alkoikin tapahtua. Seinä kerrallaan alkoi olla valmis vesisateeseen.

Takapihalla ei ole sadevesikaivoja, mutta vesi ohjataan kauemmas seinästä putkella. Pienet kivipesät voisivat olla hyvä idea, mutta vielä emme ole niitä kaivaneet.

Olimme suunnitelleet, että kourujen päihin olisi tullut suppilo, mutta asentaja sanoi, ettei saa niitä kiinnitettyä suunniteltuun kohtaan. Niinpä säästimme suppiloiden hinnan ja valitsimme modernimman vaihtoehdon.

Värin halusimme olevan sopivan huomaamattoman ja neutraalin. Metalli näytti parhaalta omasta mielestämme, joten päädyimme siihen. Aika huomaamattomalta se näyttääkin.

Sadevesiviemärit kaivettiin samalla, kun tehtiin muukin viemärien kaivaminen. Nyt niihin tulee sateen tullen sisältöäkin.

Pääkuistin räystäät ovat vähän alempana kuin talon. Nyt talon katon vedet tulevat kuistin molemmin puolin ja laskevat siististi ja symmetrisesti alas.

Nyt nautimme sateen ropinasta, eikä sade hakkaa maasta puhtaalle uudelle maalille. Mikäs sen mukavampaa!

Ihan uusi huone

Ulkoremontin myötä saimme aivan uuden huoneen, kun vanha ulkokuisti sai seinän ja lattian. Silloin, kun muutimme, kuisti oli aika surullisessa kunnossa. Tila näytti tältä rähjäisten osien purkamisen jälkeen, aika järkyttävää materiaalia! Nyt on aika sanoa hyvästit rähjäisyydelle ja rikkinäisyydelle, sillä nyt täällä on ihan uusi huone. Sisäovelta oikealle näkyy ruokakonttuurin ikkuna ja vähän uutta ulkoseinää.

Tila on aika pieni, joten kuvien ottaminen on vähän hankalaa. Uusi seinä näyttää keskeneräiseltä ilman pinnoitusta.

Toisessa päädyssä näkyvät ikkunat ja niiden läpi pihatupa. Tosin ikkunat ovat aika likaiset, eikä näkymä ole kovin kirkas. Tässä tilassa on ilmiselvästi kuivattu pyykkiä, sillä pyykkinarua on vielä metrikaupalla jäljellä. Nämä narut saavat häädön, sillä ne ovat valtavan likaiset.

Lattialankut ovat kuluneet ja likaiset, mutta ihanan leveät ja tukevat. Ehkä niistä ei vielä kuurauksen jälkeenkään tule aivan moitteettomia, mutta näkyköön ajan patina ja lankkujen alkuperä. 

Kuistihuonetta pitää imuroida kunnolla ja pestä seinät ja ikkunat. Toki tätä pitää vähän sisustaakin, että voi vaikka aamuteet nauttia istuen ja ihaillen ikkunasta avautuvaa näkymää.

Nyt se on valmis!

Viimeisen seinän urakka alkoi kuten muutkin. Peruskivi oli niin vino, että sen päälle piti taas tehdä valu. Tällä kertaa piti tehdä ihan kunnon muotti, sillä kivi oli vinossa myös ulospäin.

Seuraavaksi oli vuorossa lattian koolaus. Lattia tulee samaan korkeuteen kuin ennenkin. Ennen tuossa oli vain ohuet laudat ilman mitään välitukia. Ne olivat siis vain päistään kiinni seinissä.

Lattialankut ovat peräisin suulin puretun osan lattiasta. Ne ovat leveät ja paksut ja varmasti tukevat.

Lattian jälkeen oli seinärungon vuoro.

Alapohjaan jäi niin paljon tilaa, että päätimme tehdä tarkastusluukun. Teoriassa tuolla voisi jotain pientä säilyttääkin, mutta toistaiseksi ei ole tarvetta siihen. 

Seinälautoja oli vielä sen verran jäljellä, että laskimme niiden riittävän juuri ja juuri.

Niin laudat riittivätkin, jäljelle jäi vain kaksi lautaa.

Loput listat laitettiin paikoilleen. Seinä piti vielä maalata kertaalleen, mutta sen jälkeen olikin jo valmista.

Talo näyttää nyt paremmalta kuin koskaan historiansa aikana. Tosin vielä tuossa ulkopuolessakin on tekemistä. Ensimmäisenä työnä tulevat räystäskourut ja alasvedot, mutta niitä emme tee itse. Tilasimme ne asennettuina.

Rännien tarpeellisuuden olemme huomanneet jo nyt, sillä sade roiskuttaa vettä seinälle. Pian siis saamme senkin asian hoidettua, vaikka ei aivan ilmaiseksi kuitenkaan.

Ei ollut tämä maalausoperaatio ihan muutaman päivän pieni työ, sillä korjattavaa oli niin paljon. Mutta nyt on talo ulkoa siisti ja hieno, vaikka melkein koko kesä siihen menikin.

Ikkunahuoltoa

Kun kerran talon ulkopuolta aloimme huoltamaan, piti huoltaa samalla huonoimmat ikkunat ensihätään. Mainitsinkin jo kylpyhuoneen ikkunoista, jotka olivat vain maalia vaille. Yksi pikaista huoltoa vaille ollut ikkuna oli keittiön takapihan puoleinen ikkuna, joka yhden myrskyn jälkeen repsotti yhden saranan varassa. Ensimmäiseksi siis otin nämä kolme maalattaviksi. 

Myös navetan ikkunat ovat maalia vaille valmiita. Tai yhdessä oli vielä vähän kitinpurseita poistettavana, mutta muuten ne odottavat jo kovasti pääsyä pleksien tilalle navettaan.

Maalaan ikkunat itsetehdyllä valkoisella pellavaöljymaalilla, jossa valkoisina pigmentteinä ovat titaanioksidi ja sinkkioksidi. Sinkki on siitä hyvä pigmentti, että se torjuu homekasvustoa. Pellavaöljymaali on vaan valtavan hidas kuivumaan, vaikka itse maalaus sujuisikin sukkelasti. 

Vessan lattian maalaus

Kesän aikana on välillä ollut aikaa tehdä jotain myös sisätiloissa. Vessan remontti on myös hiljakseen edistynyt. 

Ostimme aikoinaan paljon Permo-lattiamaalia juuri niihin aikoihin, kun sen valmistus lopetettiin. Se on hyvä ja kestävä lattiamaali, jota halusimme koko taloon. Niinpä oli järkevää maalata sillä myös vessan lautalattia. Ensimmäinen kerros on ohennettua maalia.

Toinen kerros peittää jo paremmin, mutta märkänä maali näyttää todella kiiltävältä. 

Kuivumisen jälkeen maali on juuri sopivan silkinhohtoista. Maali on todella hitaastikuivuva, joten siksi halusimme maalailla tätä ajan kanssa reilusti ennen muita jatkoremonttipuuhia, joita taitaa syksyn tullen taas jatkua sisätiloissa.

Remontteja hidastaa sadonkorjuu, joka on nyt taas ajankohtaista ja jatkuu vielä syyskuulle.