Vessan rakentumista

Vessassa on vanhaa hirsiseinää yksi osa. Se on kauniisti harmaantunutta entistä ulkoseinää, jonka voisi jättää näkyviin. Ensin se ehkä pitää kehystää listoin, jotta se näyttäisi tarkoitukselliselta, eikä siltä, että pinkopahvi on loppunut kesken.

Ovenkarmit löytyivät varastoista, ovi on talon vanha ovi, jota sovittelimme jo salin ja kirjaston väliin, mutta silloin päädyimme isompaan oviaukkoon. Nyt tälle ovelle on taas käyttöä.

Oven päällä on jonkin verran tilaa, johon laitamme ikkunan tuomaan valoa eteisestä.

Ikkunan lasiksi olemme suunnitelleet edellisen asukkaan tekemää lasityötä, josta voisi saada kolme koristeosaa mahtumaan ikkunaan. Näin talon historia entisine asukkaineen voi olla mukana myös tässä uudistamisessa.

Eteisen puolelle tuikkiva valo taas antaa heti tiedon, että vessa on varattu. Ovesta on poistettu lukko, mutta jonkinlainen sellainen on tähän laitettava. Niitä vanhoja lukkoja isolla avaimella meillä on varastossa, mutta en ole ollenkaan varma, olisiko sellainen sopiva tähän. Mutta vielä ei ole tarvetta lukitukselle vähään aikaan. Oven pintakin vaatii vielä tekemistä ollakseen tarpeeksi edustava.

Kohta onkin aika laittaa pinkopahvit seiniin ja tapetoida. Sen jälkeen alkaa näyttää jo melkein valmiilta.

Vuosikatsaus 2025

Talvisin elämä hidastuu Kivimäellä. Aika menee lämmitykseen ja tavalliseen elämiseen. Joulun jälkeen on monesti vielä kaamosväsymystä. Niinpä talvikuukausina ei tule paljon tehtyä mainitsemisen arvoista. Mutta jotain sentään Kivimäessä tapahtui. Ikuisuusprojekti vesivessa nytkähti katon purkamisen verran eteenpäin.

Helmikuussa sähkömies kävi tekemässä alustavat sähkötyöt keskukselta vessaan ja muihin huoneisiin.

Maaliskuussa vessan eteisenpuoleinen seinä sai vielä kerroksen eristettä ennen vaakalaudoitusta.

Kunnostin vanhan rähjäisen pöydän.

Pengoimme myös kirjoituspöydän päälle tulevia aarteita.

Huhtikuussa oli paljon penkomislöytöjä hiuslaitteista käsityövehkeiden kautta leluihin.

Kunnostin jalkalampun varjostimen.

Talven aikana sain käsityökaappien ovet maalattua. Nyt ne sai vihdoin laitettua paikoilleen. Ja niin saapuikin taas kevät Kivimäelle.

Toukokuussa kukat täyttivät pihat ja pöydät.

Talo päätettiin maalata kesän aikana vihreä-valkoiseksi.

Vessan katto valmistui.

Suurin työ oli varmaan pakarituvan siivous. Tilasta lähti taas valtava määrä roskaa. Mutta ihan kiva tila siitä lopulta kehkeytyi.

Kesäkuussa alkoi talon ulkoremontti. Helpot kohdat alkoivat valmistua vauhdilla.

Valmiit seinät näyttivät oikein kauniilta. Jos kaikki seinät olisivat olleet hyvässä kunnossa, maalaus olisi tullut äkkiä valmiiksi.

Kaikki seinät eivät kuitenkaan olleet niin hyväkuntoisia ja ne piti tehdä alusta alkaen uudelleen.

Eteisen seinä ehti vielä kesäkuun aikana valmiiksi, mutta muitakin huonoja seiniä oli vielä jäljellä.

Heinäkuussa ulkoremontti jatkui päätykuistin korjaamisella.

Myös kuistin oviseinän alaosat piti purkaa koko matkalta.

Heinäkuussa emme tehneet heinätöitä, vaan totesimme ajan niin rajalliseksi, että päädyimme ostamaan heinät talveksi lampaille. Ihan kaikkeen mekään emme pysty.

Elokuussa alkoi kuisti näyttää jo paremmalta. 

Kuistin pahin osa, eli kokonaan puuttuva seinä, tehtiin uusiksi.

Kuistille laitettiin myös lattia. Ehkä joskus sinne tulee lisää ikkunoita, mutta kyllä se tällaisenaankin on ihan kelpo tila.

Seuraavana projektina oli ikkunoiden huoltaminen. Tosin kovin monta ikkunaa en ehtinyt maalata, sillä kuivumiseen meni niin paljon aikaa. Mutta pahimmat ja jo korjatut ikkunat ehdin maalaamaan.

Vessan lattia sai väriä pintaansa.

Ehdimme pitää myös perinteiset pihaseurat, eikä kovin monta vesipisaraa ehtinyt sinä aikana sataa, vaikka vähän yrittikin. Tarjottavaa löytyi omista tarpeista, sillä tänä vuonna tuli hyvin aprikoosia ja marjoja, mutta päärynää saimme vain yhden ainoan.

Syyskuussa oli lisää sadonkorjuuta. Sen lisäksi saimme räystäskourut ja syöksytorvet taloon. Ne ovat sopivan huomaamattomia, ettei heti edes huomaa niiden olemassaoloa, mutta hyvin ne hoitavat tehtävänsä.

Lokakuussa saimme lisää eläimiä, kun yksi kana toi piilopesätipunsa esille. Näistä tipuista kolme on kukkoa ja yksi kana. Kanatipu on tummempi kuin tähänastiset kanat. Kiva saada vähän vaihtelua.

Saimme vihdoin sähkömiehen tekemään loppuun pihavalaistuksen. 

Isäntä ehti sovittelemaan vessan ovelle karmeja.

Marraskuussa pengoimme antiikkikomeroa ja toimme alakertaan paljon tavaraa. Niiden järjestelyyn ja puhdistamiseen menikin reilusti aikaa, eikä kaikille ole vieläkään jatkopaikkaa. Paljon on vielä löydetyistä kertomattakin, mutta lupaan kirjoitella joku kerta mitä ihmeellisimmistä löydöistä.

Joulukuu on minulla vuoden kiireisin kuukausi töissä, enkä ehtinyt oikeastaan tehdä mitään muuta töiden lisäksi. Jouluna olikin mukava olla vain stressaamatta mistään. Oli meillä toki itsetehtyä lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa sekä rosollia. Jouluvieraaksi saimme siskoni Pikku-Maijan.

Vuosi on ollut hyvä ja antoisa. Suurin työ oli tuo talon ulkoverhous, joka vei koko kesän, mutta talo muuttui niin paljon paremmaksi sen myötä, ettei olisi edes uskonut. Seuraavat remontit ovat sisäremontteja, sillä se vessa pitäisi saada valmiiksi ja keittiö aloittaa.

Eniten iloitsemme siitä, että olemme molemmat pysyneet terveinä. Isäntäkään ei ole tarvinnut yhden yhtäkään tikkiä. Tuleva vuosi on varmasti myös antoisa ja kaikin puolin hyvä.

Kaikkea hyvää sinulle vuodelle 2026!

Antiikkikomeron löytöjä

Tuli aika käydä läpi antiikkikomeron tavaroita. Se on ollut viimeisin kolkka, jonne olemme päätyneet. Siellä on ollut kuitenkin tiedossa mielenkiintoisia tavaroita, joiden kunnosta ei ollut tietoa. Apulaisen kanssa otimme urakaksi selvittää joidenkin tavaroiden kuntoa.

Ensiksi kannoimme sieltä ison putkiradion. Hetken päästä sisältä löytyi virtajohtokin. Totesimme, että laitteeseen tulee kyllä virta ja valo syttyy, mutta kanavia ei kuulu. Ehkä sen saa vielä korjattua, sillä ei näissä aivan mahdottoman vaikeita sisuksia ole.

Toinenkin putkiradio siellä oli. Tässä oli samanlainen vika. Valo syttyy, mutta kanavavalitsin ei toimi, vaikka kuinka pyörittäisi rullaa.

Epäkuntoinen oli myös puhelin, sillä sillä ei voi soittaa enää nykyään, koska keskuksia ei ole. Numero on ollut 79 aikoinaan Kivimäessä. Laite on kuitenkin niin hauska, että pitää säilyttää koristeena.

Ennen muinoin ovat sähköpatterit olleet kauniita ja lämmenneet kuumiksi. Tämä lupaa 120 asteen lämmön, mutta emme uskaltaneet vielä kokeilla.

Toinen lämmitin näytti siltä, että voisi toimiakin, mutta vielä sen toimintaa ei ole testattu. Löytyi yksi sähköjohto, joka saattaisi sopia molempiin laitteisiin.

Emaliset vessankorvikkeet olivat aika hyväkuntoisen näköisiä. 

Komeroon jäi vielä monta mankelia ja joku jääkaappi, erinäisiä kangasnyssäköitä sisältöineen, vanha lasten työnnettävä lelukärry, muutama valintakiekkopuhelin ja ties mitä tavaraa. Siellä pitää siis käydä vielä toistekin tyhjentämässä.

Nyt syttyy valot

Juuri, kun pitkä pimeä kausi on alkamassa, syttyvät Kivimäen pihalla valot, jotka näkyvät pitkälle ja näyttävät tietä pihan rakennuksiin. Jo silloin, kun pihaa kaivettiin viemäröintien vuoksi, vedettiin varaus pihavaloille pihaympyrään.

Tolpat saatiin kaivettua jo aiemmin, mutta nyt vasta saimme sähkömiehen asentamaan valot. Nämä syttyvät automaattisesti maailmankellon mukaan, samoin kuin aiemmin asennetut tienvarren valot.

Tarvitsimme sähköä myös suihkulähteelle sekä pergolan valoille. Laitoin harjanvarren merkiksi, mihin saisi laittaa pistorasian, josta sähköä saisi sopivasti molempiin suuntiin.

Isäntä kävi kaivamassa betonisen perustuksen pistorasiatolpalle.

Ja sitten ei niin kaunis tolppa tuonne tulikin. Tuohon on ihan pakko keksiä joku piilotusjuttu, sillä tuo särkee silmiä ihan kunnolla. Tai jokin kasvi pitäisi laittaa tuon eteen häivyttämään näkymää.

Kivimäen sähköt kiertävät nyt pihapiirissä, mutta talossa ei vielä(kään) ole muuta sähköä kuin jatkojohtojen päässä. Asialle pitäisi tietysti tehdä jotain, mutta katsotaan sitten keittiöremontin yhteydessä, mitä voisimme asialle tehdä. Keittiössä ei ole vielä vesiä eikä viemäreitäkään.

Piilopesätipuja

Kun pihassa alkoi näkyä valtavan kokoisia kanankakkoja, arvasimme, että jossain on piilopesä. Yhtenä päivänä emo oli tullut esille neljän pienen tipun kanssa. Pesä oli ollut lampolassa, joka on ihan hyvä paikka hautoa munia kylminä syysöinä. Isäntä oli vain huomannut uuden perheyksikön ja ilmoitti minulle, että siellä olisi lisää siivekkäitä. Otin ämpärin ja poimin tiput ja emon siihen ja kuljetin kanalaan.

Kanalassa on jo valmiina aidoista tehty tipula toiseen tilan perällä. Tosin vähän tarvittiin järjestelyjä, että tiputarha olisi tarpeeksi tiivis. Myös tipurehua piti hankkia ja pieniä vesiastioita. 

Vaikka emo ei ilmaissutkaan suurta ihastustaan uudesta majapaikastaan, sekin rauhoittui hetken päästä opettamaan pienokaisiaan syömään jyviä ja rehua maasta. Tiputarhassa emokin vietti muutaman päivän pienten kanssa, kunnes sillä meni hermot ja se siirtyi suurempaan tilaan ja yritti saada tipunsa mukaan. Tiput eivät niin vain osanneetkaan kulkea katon kautta, joten oli aika tehdä tarhaan aukko ja päästää tiput muiden joukkoon. Samalla piti vaihtaa isot vesiastiat mataliin, joista tiput pääsevät itse pois, eivätkä huku. Onneksi tällä kertaa tuli vain neljä tipua, se on ihan hyvä määrä vuosikasvuksi.

Sadevedet pois seiniltä

Yhtenä aamuna ilmestyi pakettiauto pihaan ja mies sen mukana. Sitten alkoikin tapahtua. Seinä kerrallaan alkoi olla valmis vesisateeseen.

Takapihalla ei ole sadevesikaivoja, mutta vesi ohjataan kauemmas seinästä putkella. Pienet kivipesät voisivat olla hyvä idea, mutta vielä emme ole niitä kaivaneet.

Olimme suunnitelleet, että kourujen päihin olisi tullut suppilo, mutta asentaja sanoi, ettei saa niitä kiinnitettyä suunniteltuun kohtaan. Niinpä säästimme suppiloiden hinnan ja valitsimme modernimman vaihtoehdon.

Värin halusimme olevan sopivan huomaamattoman ja neutraalin. Metalli näytti parhaalta omasta mielestämme, joten päädyimme siihen. Aika huomaamattomalta se näyttääkin.

Sadevesiviemärit kaivettiin samalla, kun tehtiin muukin viemärien kaivaminen. Nyt niihin tulee sateen tullen sisältöäkin.

Pääkuistin räystäät ovat vähän alempana kuin talon. Nyt talon katon vedet tulevat kuistin molemmin puolin ja laskevat siististi ja symmetrisesti alas.

Nyt nautimme sateen ropinasta, eikä sade hakkaa maasta puhtaalle uudelle maalille. Mikäs sen mukavampaa!