Kuistin alaosat, purku

Viimein tuli aika tarttua kuistin huonoon alareunaan. Ensimmäisenä oli vuorossa oven oikea puoli. Tämä oli rakenteeltaan samanlainen kuin sen kulman takana ollut seinä, eli mitään tukirakenteita siinä ei ollut. Koska oli tarkoitus purkaa vain huonot alaosat, piti ikkunan alle laittaa heti lauta, ettei sen yläpuoliset eristeet tulisi alas. Alaosa ei ollut niin huono kuin pelkäsimme. Lahoa oli vain lähellä ovea.

Oven vasemmalla puolella oli lahoa odotetusti, mutta sittenkin aika vähän. Kuistia pitää vähän tukea, että korjaukset saa tehtyä. Yllättävintä oli, että lattian alla oleva eriste oli niin hyvässä kunnossa. Lasikuistiosuus oli helposti nähtävissä sisäpuolelta, sillä sitä ei ole eristetty.

Hienoa taas päästä näkemään korjattua seinää seuraavaksi. Tosin näillä helteillä tehtävä on lähes mahdoton. Isäntä on tehnyt remonttia välillä aamuvarhaisella, sillä iltapäivän aurinko paahtaa kohti tätä kuistia niin paljon, ettei ole mielekästä tehdä silloin tätä.

Päätykuistin ikkunaton seinä

Nyt oli jäljellä enää se pahin urakka, jonka koosta ei vielä ollut tietoa. Kaikki riippuisi siitä, mitä lautojen takaa löytyisi. Mutta ensin oli tietysti siistittävä räystäät ja vaihdettava uudet otsalaudat.

Tietysti otsalaudat oli heti myös maalattava, jotta ne olisivat täysin viimeistellyt ennen sivuseinän tekemistä.

Isäntä otti alhaalta pienen palan laudoitusta pois nähdäkseen peremmälle. Ensimmäinen vaikutelma oli hieman outo, näytti siltä, että tuossa ei ollut ollenkaan alahirttä. Kummallista!

On siis otettava isompi pala pois, jotta näkyy isompi ala, tuumi Isäntä ja veteli sahalla seinän poikki. Ei siellä mitään hirttä ole ollut, mutta missä ovat muut rakenteet? Tässäkö on ihan aito oikea pururakenne seinän tukena?

Niin vain oli todettava, että kuisti on pysynyt pystyssä parin vaakalaudan varassa, joihin pystyt ulkolaudat on lyöty. Sisäpuolella taas on vaakalaudoitus ja välissä purua. Lahoa ei löytynyt, mikä oli tietysti hyvä asia.

Puru oli säkitettävä, jotta sitä voi käyttää tarpeen tullen eläinten pehkuksi.

Seinä oli siis muutoin siisti ja hyväkuntoinen, joten siihen mitään katastrofaalista kaiken uusimista ei tarvita. Oviseinällä on ehkä vielä toiveissa löytää lahoa, mutta tämä oli onneksi ihan siisti.

Valu oli tässäkin tarpeellinen. Se tekee alaosan tiiviimmäksi, etteivät jyrsijät pääse kävelemään suoraan rakenteisiin.

Ihan vanhaan malliin emme tyytyneet remontoimaan tätä seinää, vaan päädyimme tekemään kunnollisen runkorakenteen tälle seinälle. Sisälaudoituksen ja rungon väliin tuli tietysti paperointi.

Tietysti se tippalista oli uusittava tähänkin. 

Eristeeksi olisi hyvin kelvannut se entinen puru, mutta se olisi ollut vaikea saada ristikoihin, joten päädyimme selluvillaan.

Mustan bitumipaperin  päälle oli hienoa saada uutta lautaa. Alkoi heti näyttää melkein valmiilta.

Tässäkin seinässä huomaa, ettei kahteen kertaan maalattu ole vielä riittävä, vaan tarvitaan vielä kolmas kerros maalia. Kävin taas ostamassa uuden pöntön. Tällä hetkellä maalia on ostettu jo 100 litraa. Toivottavasti nyt riittää, sillä Virtanen on kallista maalia.

Meillä on jäljellä enää kaksi seinää. Toiveissa on, että oviseinällä riittää alaosien vaihto ikkunan alareunaan asti, mutta tämä pitää sisällään myös hieman runkokorjaamista ainakin oven vasemmalla puolella.