Eläimiä luonnossa

Olemme tällä viikolla käyneet ystäviemme tilalla lypsämässä heidän vuohensa. Matka on lyhyt ja reittejä monta. Isompia teitä kulkiessa maisemat ovat tuttuja, mutta metsäreittejä ajaessa voi nähdä jotain muutakin. Peuroja näkee usein autoteiden varsilla iltahämärissä, mutta metsässä ne osaavat maastoutua todella hyvin. Nämä kolme peuraa jäivät tuijottamaan meitä ihan yhtä uteliaina kuin me niitä.

Me asumme peltojen ja metsien keskellä, joten peuroilla on tilaa asustella. Eikä ole harvinaista nähdä joku yksilö naapurin pellolla katselemassa meille. Tuolta pellolta kulkee polku tien poikki meidän tontillemme. Kivikasan ylitettyään peurat kulkevat heinäpellollemme ja sen päässä olevalle lammikolle juomaan.

Jo jo epäilit äskeisen kuvan olevan pelkkää peltoa, katsohan tästä. Siellä se seuraa minua, joka yritän lähestyä sitä huonosti tarkentavalla kännykkäkameralla.

Meiltä on naapuriin kaikunut karmaisevia ääniä. Käpylle tuli kiima, ja pikkupukit villiintyivät aivan valtavasti. Siirsimme pojat erikseen, mutta se vain yllytti ne hurjaan huutoon ja parkuun. Onneksi eläinlääkäri oli jo varattuna. Nyt Kalle ja Fred viettävät muutaman toipilaspäivän kanalan toisessa kamarissa. 

Viime viikolla satoi valtavasti vettä. Yhtenä sateisen yön jälkeisenä aamuna muistin kiven vieressä hautovan kanan. Kana olikin aivan likomärkä pesässään, mutta sitkeästi se jatkoi hautomistaan. Niinpä tein sille sadesuojan muovikorista ja saavinkannesta. Nyt kana on pysynyt kuivana kannen alla.

Hyvin se on osannut maastoutua tuonne. Tuo pesä löytyi, kun Vihtori esitteli sen minulle.