Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kirjaston kalusteita

Kirjaston lattian maalaamisen jälkeen on syyhyttänyt sormia päästä kokeilemaan sinne kalustusta. Mutta kuten kuvasta näkyy, listat ovat vielä laittamatta. Lattiankin pitäisi kuivua kuukauden, ettei siihen tule huonekalujen jaloista jälkiä. Mutta jotain voi jo suunnitella. 

Meillä on yksi vihreä matto olemassa, mutta se on vähän pieni. 


Meillä on iso matto, mutta se on väärän värinen. Se täydellinen matto on vielä siis hiljaisessa haussa.


Mutta verhoista olen jo varma. Näitä keltaisia verhoja löytyy runsaasti. Tosin ongelmana on huoneen korkeus tai verhojen lyhyys. Jonkinlainen jatkos on tehtävä, jotta näistä saa sopivat.


Päätyseinälle tulee tämä sohvasänky tai miksi tätä voisi kutsua. Se käy vierasvuoteesta. Se on myös avattava, joten sisuksiin saa piilotettua vuodevaatteet ja muutakin roinaa. Luultavimmin tämä tulee olemaan juuri se paikka, jossa istun tekemässä töitä, sillä olen tottunut aina istumaan jalat ristissä. Pöydän ääressä hoituvat sitten muut tehtävät. Isännällekin pitää aina olla löhöpaikka olemassa, joten tämä huonekalu on varmaan kovassa käytössä


Talosta löytyi myös aika kivat jugend-aiheiset filtit. Nämä saavat olla kirjaston torkkupeittoina.


Tuohon yläkuvan oven taakse tulee tämä korkea kirjakaappi, johon myös mahtuu kirjoja ja muuta paremmin piilotettavaa aineistoa. Siinä onkin kova työ, että tämän ison huonekalun saa yläkerran kapeita ja jyrkkiä portaita alas.


Tien puolen ikkunan alle tulee tämä kirjoituspöytä, johon on vielä juuri se oikea tuoli löytymättä. Haaveilin, että kirjoituspöydän saisi keskelle huonetta niin, että katse olisi kohti salia, mutta ehkä huone on liian pieni siihen. Kyllä varmaan sitäkin vielä kokeilen.


Talon lukuisista keinutuoleista on ihan pakko laittaa yksi myös kirjastoon. Sovittelemalla vasta selviää, tuleeko tuollainen isompi vai näppärä pienempi.


Yläkerrassa on myös vanha seinäkaappi, joka olisi hieno huonekalu kirjastoon. Pesisin sen lasit kyllä kirkkaiksi ennen. 


Ja tietysti ne kirjahyllyt, jotka voisivat olla 160 cm ja 80 cm levyiset. Korkeutta voisi ollakin runsaasti, jotta oikeasti niitä kirjoja saisi mahdollisimman paljon hyllyihin.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sinistä bongattuna

Todella vauhdilla menee kevät taas menojaan. Kukkia putkahtaa sieltä sun täältä. Isänsinililjakin on jo valmiina kukkimaan. Ja kohta saisi tuoretta nokkosta keittoa varten. Nämä tosin kasvavat kasvihuoneessa, ei muualla vielä ole näkynyt näitä.


Mutta sinistä on jo muuallakin. Nimittäin trenkituvan sinivuokot ovat juuri avautumassa varjoisalla seinustalla. 

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Porin Matti

Kun selvisi, että kirjastoon saisi melkoisen helpolla pienehkön tulisijan, oli aika selvää, että sellainen olisi Matti, Porin Matti. Aloin selailla puoliaktiivisesti myynti-ilmoituksia. Viime viikolla sitten löytyi sopivan matkan päästä edullisella hinnalla vähän korkeampi malli (Porin Matti 21), joka siis varaisi hyvin lämpöä ja lämmittäisi kirjaston koko päiväksi.

Ilmoituksesta muokattu kuva
Tällä kertaa minä en lähtenyt sitä hakemaan, vaan Isäntä sai hankkia vähän raavaamman kaverin avuksi siirtämään Matti kyytiin.


Vielä pitää miettiä, miten Masa tulisi parhaiten sisälle, sillä se painaa 295 kiloa, joten ihan kevyen sarjan kaveri se ei ole. Paikka, johon Porin Matti tulee, on siis tämä kirjaston nurkka. Itse asiassa tässä on melkoisella varmuudella ollut ennenkin juuri Matti lattian vanhasta jäljestä ja hormireiästä päätellen.


Lattian pitää tosin vielä kuivua, kipinäpelti pitää hankkia ja Mattia putsailla ja ehostaa ennen paikalleen laittoa. Mutta onneksi on Masa jo olemassa.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Millainen tapetti saliin?

Vielä ei ole kirjastokaan valmis, mutta salin suunnittelu on käynnissä jo täysillä. Nyt ovat salissa kaikki elementit näkyvillä, joten voi alkaa suunnitella tulevia pintoja. Makuukamariin ja kirjastoon löysimme tapetit helpolla, mutta salin kanssa tilanne on ollut aivan toinen. Kaikki maailman paperitapettikirjat on varmaan jo koluttuna, mutta saliin ei tahdo löytyä tapettia sitten millään. Niinpä päädyimme siihen, että haemme mallikappaleita, joiden kanssa voi oikeasti sovitella tapetteja seinään oikeiden huonekalujen kera. Ja niin tulimme mallipalapussillisen kanssa sovittelemaan. Näistä ainakin voisi saada osviittaa, millainen tapetin tulisi olla.

Tässä esittelemme vain muutaman, jotka eivät aiheuttaneet heti ärsytystä tai röhönaurua. Wienerjugendin harmaanvihreä taustasävy muuttuu tässä ympäristössä liian sinertäväksi, jolloin tuolien roosa näyttää likaisenruskealta. Ei sopinut. Samalla hylkäsimme vihreän taustavärin, sillä oikean sävyn löytäminen taitaisi olla liian vaikeaa.


Jugend-kausi punaisena näyttää oikeasti pinkiltä. Ei sovi tähän tilaan näiden kalusteiden kanssa. Punapohjaiset karsiutuivat samalla pois. 


Puna-valkoinen herraskartano näyttää yksinään seinässä todella kauniilta, mutta vertailu tuolin sävyjen kanssa paljastaa punaisen olevan eri sävyä. Valkopohjaisia emme olleet edes ajatelleet, mutta tämä ei ollut niin paha seinässä kuin mallina.


Silkkirokokoon pinta on himmeästi (kullan)hohtavaa ja sen punainen on täsmälleen oikean sävyistä ruskehtavan punaista. Tosin tästä mallikappaleesta ei kovin selvästi näe, miltä tapetin kuvio oikeasti näyttää. Isäntä oli innoissaan tapetin koukeroista ja ruusuista, ja minä arvelin niiden onneksi häipyvän tarpeeksi suurena seinäpintana. Joten valinta osui pienen mallikappaleen perusteella tähän.


Sitten seurasi (ja seuraa) jännitysmomentti. Tehtaan sivuilla kerrotaan, että vain muutama rulla on jäljellä. Mutta tehtaalla ei ollutkaan yhtään ainoaa rullaa. Kauppa, josta tilasimme, sai tiedon, että Tapettitalolla (myymälä Helsingissä) on 10 rullaa jäljellä. Ne siis tilasimme oitis. Mutta riittääkö 10 rullaa saliin? Ovia on onneksi kolme ja ikkunakin sekä muuri, joihin ei tapettia tule. Jännityksessä elämme siis siihen asti, että salista saa pohjatyöt valmiiksi.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Puuttuva piippu

Tässä vaiheessa remonttia oli jo ihan pakko selvittää, onko sitä toista piippua olemassakaan. Alhaalla makuukamarin kakluuni ja puuttuva kirjaston tulisija sekä yläkerran toinen pönttöuuni kuuluvat toisen savupiipun yhteyteen, mutta katolla on vain yksi piippu. Isäntä lähti rohkeasti selvittämään, mitä katon alta voisi löytyä.


Katon harjalla on yksi helposti irrotettava pellin pala, josta tilanteen voi tarkastaa. Jotainhan sieltä näkyykin.


Kolme tiiltä on vanerinpalasen päällä. Eiköhän tässä olla aivan oikeilla jäljillä.


Kaksihorminen savupiippu siellä olikin piilossa. Ylimmät tiilet, jotka ovat onneksi punatiiltä, ovat löysässä, mutta muuten piippu näyttää ihan kunnostettavalta.


Minä kävin liikuttelemassa peltejä neidonkamarissa ja makuukamarissa, jotta selvisi myös se, että hormissa ei ole tukoksia.


Kesällä on tarkoitus muurata piiput kuntoon, jotta ensi talvena saamme lämmittää talon puilla. On se sitten hienoa istua kirjaston tulisijan edessä lukien jotain maailmankirjallisuuden klassikkoa tai vaikka Aku Ankkaa, kun ulkona paukkuu pakkanen ja sisällä on miellyttävän lämmintä ja kotoisaa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kirjaston maalattu lattia

Isäntä sai tehdä lattian pohjatyöt ennen maalausta. Lattiassa oli jonkin verran kovalevyjen tekemää röpöpintaa. Osa lähti hiomalla, osa ei. 


Hiontapöly piti vielä pestä kunnolla pois.


Sitten olikin minun vuoroni. Värivalinta näytti heti hyvin onnistuneelta.


Kun taas pysähdyin katsomaan, olin edelleen hyvin tyytyväinen.


Peruuttelin pikkuhiljaa makuukamaria kohden. Laskin samalla, että lattialankkuja on 19. Ei tästä mitään valtavan suurta kirjastoa saa tekemälläkään.


Ihan kivalta näyttää lattia valmiina. Tosin maali kiiltää vielä märkyyttään, mutta näkee tuosta jo sen, että hyvin sopii paikalleen.


Salin suunnastakin lattia näyttää oikein hyvältä. 


Oikeastaan huone näyttää nyt siltä, kuin olisi tuollainen aina ollutkin.


Listojen jälkeen voikin alkaa jo laittamaan huonekaluja paikoilleen. Kunhan lattia ensin kuivuu kunnolla. Salin ja kirjaston välinen oviaukkokin on saanut uuden suunnitelman.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Valmiit seinät

Sekoittelin sopivan maalin kananmunista, vernissasta, vedestä ja pigmenteistä. Yhdessä Isännän kanssa sudimme maalin seinään. Pinta on melkoisen eläväinen, ehkä jopa liiankin eläväinen makuuni, mutta toisaalta tämä seinä jää pääosin kirjahyllyjen peittoon, joten sinne se varmaan hyvin piiloutuu. Arvelimme, että yhden kerran sutiminen tähän riittää mainiosti.


Maali oli helppoa siveltävää, mutta todella nopeasti kuivuvaa. Niinpä saimme pitää kiirettä maalauksen kanssa, eikä siihen kovin pitkään mennytkään. Isäntä maalasi tarkat kohdat ylhäältä ja minä sudin alempaa.


Sitten pystyikin taas jatkamaan tapetointia nurkan loppuun asti.


Oli vähän pakko fiilistellä taas tämän tapetin kanssa, sillä hyvältä näytti toinen seinäkin, vaikka ei ollut edes valmis vielä.


Aika hyvin tuo nurkkakin tuli, vaikka seinät ovat aaltoilevat. Eipä sitä tuossa huomaa.


Illalla maali oli kuivunut ja tapetit kahdella seinällä valmiina. Tältä se nyt näyttää. Yksi seinä on vielä kesken, sillä siihen pitää saada ne hyllyt tarpeeksi valmiiksi, jotta seinät saa laitettua muilta osin umpeen.


Aika hyvin onnistuin sekoittamaan maalisävyn sopivaksi. Arvelin kyllä pinnan olevan kuivana vaaleampi, mutta tämä tummempi taitaa olla parempi. 


Sitten pitää pestä ja hioa lattia, jotta sen saa maalattua. Viikolla ei ole mitään remonttisuunnitelmia, joten lattia ehtii kuivua mukavasti ennen seuraavia toimenpiteitä. Kohtahan sinne saa alkaa laittaa huonekaluja valmiiksi.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Tapettia seinään

Niin sitten vihdoin alkoi tulla jo oikeaa pintaakin kirjastoon. Ensimmäinen pätkä tuli tuohon nurkkaan, jotta siitä voi laittaa tapetin suoraan, eikä nurkkaan jää paljasta vinoihin kohtiin.


Ensimmäinen vuota seinässä alkaa jo näyttää juuri oikealta.


Siinä se sitten on, ensimmäinen seinä valmiina. Kyllä tuli hieno! Ja se näyttää juuri sellaiselta, kuin ajattelinkin. Ja katon kanssa väri käy yksiin valtavan hyvin.


Ei tuo nykyinen vihreä lattiakaan pahalta näytä, mutta kyllä se punaruskea antaa lämpimämmän tunnelman. Ovi tietysti on väärän värinen, mutta sen saa maalattua lämpimämmällä sävyllä, jotta sekin tulee sopimaan tilaan paremmin.


Tälle viikonlopulle on suunnitelmissa tapetoida toinen seinä, maalata se yksi seinä ja lattia. 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

On se jo kevät!

Kevät on tullut valtavalla voimalla aivan viimeisen viikon aikana. Kävimme kuttujen kanssa kasvihuoneessa katselemassa, mitä kaikkea on jo noussut maasta. Ja kyllähän siellä olikin kevät jo pitkällä. Tulppaanit olivat jo korkealla.


Suuret narsissiryppäätkin olivat jo pitkällä. Toisessa päädyssä löytyi kutuille jo tuoretta heinääkin syötäväksi.


Eikä se kevät tullut vain kasvihuoneeseen. Kukkapenkeissäkin on jo valtavasti elämää. Esikot ovat jo pirteinä, vaikka vasta syksyllä istutin ne. Kohta niissä on jo kukkiakin tätä menoa.


Jouluruusun juuressa on jo nuppuja, vaikka kuvassa jäävät alimman lehden taakse piiloon. Ja tuossa ylempänä on selvästi krookus tulossa ylös.


Ja mitä ne nämä sitten ovat? Valtavasti piippoja jo näkyvissä. Kevät tuli niin valtavan äkkiä, ettei vielä ole edes ehtinyt mukaan. Nythän pitää jo alkaa äkkiä kunnostaa kukkapenkit näköjään.


Viimeiset jäät ovat päärakennuksen pihalla, sillä siellä on varjoista. Kututkin viihtyvät enemmän auringossa, mutta välillä on hyvä etsiä joku varjoinen suojakin.


Tämän aamun sadekin on vain merkki siitä, että on kevät. vesi sulattaa parhaiten roudan maasta.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Paperointi valmiina

Kirjastossakin on taas tapahtunut. Seinien huokolevysaumat on ensin peitetty kuittipaperilla ja levyt liisteröity vehnäjauholiisterillä. Sen jälkeen makulatuuri on liisteröity ja kiinnitetty seiniin tavallisen tapetin tavoin.


Tien puolen ikkunaseinä on nyt valmis maalattavaksi. Varmaan lauantaina sekoittelen maalin ja kokeilen, mitä siitä tulee. salin ja kirjaston välinen seinä saa pinkopahvin ja tapetin sen päälle.


Makuukamarin puoleinen seinä on myös valmiina tapettia varten. Muuri saa jossain vaiheessa myös maalin pintaansa.


 Alkaakin olla aika laittaa pintatapetti paikoilleen. Alkaa kirjastokin vähitellen näyttää siltä, miltä se on näyttänyt kuvitelmissa.