Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 31. toukokuuta 2016

Inkimäen historiaa: Anttilan torpan tragedia

Anttilan torpan tragediasta on olemassa Frans Järvisen kirjoittama arkkiveisu, jonka pohjalta Kalle Luotonen on kirjoittanut näytelmän Riidanalainen rakkaus - Euran balladi. Anttilan torppa on ollut hyvin lähellä Kivimäen torppaa, ehkä jopa kaikkein läheisin naapuri. Minulle kerrottiin, että siinä on jäljellä nykyään vain kasa kiviä. Näitä mahdollisia paikkoja on kaksi. Aivan kiinni Kivimäen rajoilla on yksi kasa kiviä pellolla, josta on tämä kuva. 


Kiinnostus iski, joten lähdin katsomaan tarkemmin, mitä tuolla on. Katajaa, pihljajaa, kieloa, herukoita ja koivuja kasvaa paljon.


Sähkölinja kulkee tuosta juuri yli. Löysin tällaisen sähköliittimen maasta. Pahoittelen huonoa tarkennusta.



Löysin yhden peruskiven, siis sellaisen poratun. Tuossa näkyy poraurakin.


Näiden todisteiden perusteella en voi vielä sanoa varmaksi mitään. Toinen mahdollinen paikka on hieman kauempana Kivimäestä, mutta lähempänä itse rälssitilaa.



Tarina kertoo, että vuonna 1853 Anttilan torpan 19-vuotias renki Hermanni (Herman) oli kovasti ihastunut talon Lina-tyttäreen, joka oli 16-vuotias tuolloin. Lina kuitenkin kuoli, Hermannin luuleman mukaan isän pieksennän seurauksena. Selkäsauna oli kuuleman mukaan kielto seurustella rengin kanssa. 


Tästä vihaa kantanut Hermanni olisi suutuspäissään tappanut isäntäparin kirveellä ja kalauttanut myös pientä Ida-tytärtä päähän. Joka tapauksessa tiedetään, että heinäkuun 24. päivän aamuna isäntäväki oli löydetty sängystään kirveellä surmattuina. Hermanni tuomittiin pakkotyöhön Hämeenlinnan ojennuslaitokseen. Häntä oltiin jo viemässä Siperiaan, mutta riittävien todisteiden puutteessa hän sai kärsiä rangaistustaan Suomen puolella.Kolmen vuoden ikäinen Ida-tytär jäi henkiin. Hänellä kerrotaan olleen vanhuuteensa asti selvästi havaittava arpi hiusrajassaan.


16-vuotias Lena Sofia Iisakintytär Anttila haudattiin Euran kirkon seinustalle. Nykyään hänen hautakivensä on pääovelta katsottuna kirkon oikealla puolella suunnilleen alttarin puoleisen päädyn nurkan kohdalla. Hänen kivilaatassaan lukee "Ei ole wäliä jollei mailma tiedä kuka täsä lepää. Jumala tuntee ja kiitollisuus siunaa hänen." linkki


Jälkikirjoitus: Naapurilta kuulin, että tuo lähempi paikka nimenomaan oli aikoinaan Anttilan torppa. Entinen Anttilan torppa kuului näinollen Kivimäen tilaan torppa-ajan jälkeen ja on sen kautta osa myös Kivimäen historiaa. Kun maat myytiin 70-luvulla, uusi pellon omistaja oli vetänyt torpan alueen kokonaan sileäksi ja vain nuo muutamat muistot jäivät kivikasaan. Kävimme Linan hautakivellä, josta tuo ylläoleva kuva on.

4 kommenttia:

  1. Oi kuinka mielenkiintoisia katkelmia historian havinasta. Jotenkin paikoille syntyy luonne ja sielu niihin liittyvien tarinoiden kautta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin, kun alkaa hahmottaa koko asuinalueen taustaa. Kivimäen torpan ajoista minulla on tietoa vain kirkonkirjojen verran eli nimiä ilman tarinaa. Ehkä sieltäkin löytyy ajan kanssa jotain. :)

      Poista
  2. Historia on mahdottoma kiehtovaa!Vanhemmiten olen halunnut paljon tönkiä asioita..
    Kalle Luotonen on mummoni veli..voih ku näkisi häntä vähän useemmi vois kysell.
    No ehkä joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, miten hienoa, että suhteita löytyy! :) Tuota näytelmää ei saakaan ladattua kuka tahansa, joten tiedot olisivat kiinnostavia.

      Poista