Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kivimäen kanala osa 2

Tällä kertaa minä sain jatkaa lannan luomista, jota kyllä oli aivan tarpeeksi vieläkin. Edellisen kirjoituksen kuvissa näkyy, mikä oli minun lähtötilanteeni. Ikkunapuolen lanta oli kuivaa, mutta piukkaa. Ajattelin, että siitä saattaisi saada kanalaan luonnonmukaisen lämpöpatterin, jos saisi sen vielä käymään ja kompostoitumaan. Niinpä talikoin sen kaiken nurkkaan kasaksi. Katsotaan nyt, miten sen käy. Jos se ei lähde käymään, sen voi säkittää valmiiksi lannoitteeksi.


Toisella puolella alin kerros oli kunnon liejuista siansontaa, jota sain pilkkoa talikolla aivan täysin voimin.  Korokkeen alla oli lieteliejusta vettyneitä puurakenteita, joita oli raskas raahata lantalaan (ne hanskat jäi laittamatta). Kahden päivän aikana sain tilan puhtaaksi ja uudet purut lattialle. Seinässä näkyy melko korkealla vielä tummana raja, johon asti lantaa alunperin oli. Tulevaisuudessa se jää uuden kalkkikerroksen peittoon.

 

Isäntä oli jo tehnyt munintapesän valmiiksi. Laitoin sen porrasjakkaran päälle toiselle seinälle. 


Pesä sai heti hyväksynnän, vaikka yksi röhiläs yhä käy munimassa lantalan ulkoseinän väliin piiloon.


Päätin tehdä iltasella vielä orret valmiiksi. Löysin muutaman naulan.


Ja joitain onnettomia työkaluja. Parhaat työkalut Isäntä vei mennessään Koivurinteelle. Näillä oli siis pärjättävä.


Muistin, että ylisillähän on heinäseipäitä. Niistä saisi äkkiä orret tehtyä. Kun menin ylisille, huomasin, että koko takaosa oli täynnä kerppuja pöydillä, eikä taakse mennyt minkäänlaista kulkuväylää. Kekseliäänä emäntänä konttasin sitten pöytien ali perälle ja pujottelin seipäät pöytien yli ja palasin konttaamalla takaisin. Sitten vaan paukuttelin niitä jättinauloja kiinni orsiin niin paljon kuin sain (en todellakaan saanut lyötyä niitä kaikkia pohjaan asti). Ja kas, orret tulivat valmiiksi.


Ruoka-automaatti on vain hihnalla kiinni, mutta kyllä se hyvin toimii niinkin.


Kanat eivät ole vielä ottaneet aivan omakseen uutta kanalaa. Niinpä käyn illalla siirtämässä ne yhden kerrallaan orrelle uuteen tilaansa. Kutut eivät ole oikein varmoja, onko se hyvä vai huono asia. Molemmat ovat niin tottuneita toisiinsa, että taas uuteen tottuminen vie aikaa.

Keväällä tämäkin tila saa vielä kunnon superpesun ja kalkituksen, niin alkaa näyttää paremmalta. Toiminnaltaan tämä on oikein hyvä näinkin. Vielä tänne tulee valo ja lämmitin talveksi. Kelpaa sitten kanojen talvehtia uudessa kodissaan.

10 kommenttia:

  1. Voi ihanuus...käyt pistämässä kanat nukkumaan..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, käyn laittamassa ne yöpuulle, jokaisen yksitellen. :D Laulan minä niille monesti pienen iltalaulunkin.

      Poista
  2. No on siinä ollut homma. Mutta nuohan on parhaita, kun näkee kättensä jäljen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä onkin paikkoja vielä paljon, jossa saa nähdä työnsä jäljen. ;)

      Poista
  3. Hyvältä näyttää jo, orret on hienot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun saisi kanat menemään sinne ihan itse. Ehkä ne uusiin tiloihinsa pian jo sopeutuvat.

      Poista
  4. Komee kanala tuli ja kekseliäs emäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuli! Kyllä tuossa tosiaan joutui vähän miettimään, kun ei ollut kunnon työkaluja tarjolla. :D

      Poista
  5. Saako kysyä, että millaisesta musiikista kanat tykkäävät? Laulatko niille Kotkan Ruusua vai Mummon kanoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne aika kaikkiruokaisia ovat laulujen suhteen. Iltalauluksi menee vaikka "Aa tuuti lasta" tai "Pii pii pikkuinen lintu". Ja mummon kanoja pitää laulella tietysti ja varoittaa ketuista. :)

      Poista